Arktista antropologiaa

Arktinen keskus on Lapin yliopiston tutkimuskeskus, joka on keskittynyt pohjoisnapaa ympäröivien alueiden ja kansojen tutkimukseen. Keskuksessa työskentelee myös yhdeksän antropologin tutkimusryhmä, joka tarkasteleen aihettaan erityisesti poliittisista ja taloudellisista lähtökohdista.

Arktinen alue puhuttaa: ilmastonmuutoksen vaikutus ihmiseen ja ekosysteemeihin, luonnonvarojen hyödyntäminen, Koillisväylän meritien lisääntyvä käyttö ja alkuperäiskansojen oikeudet. Toukokuussa 2017 Suomi on aloittanut Arktisen neuvoston ja Arktisen talousneuvoston puheenjohtajana ja näkemyksiä arktisen alueen kehittämisestä riittää.

Taustalle kuitenkin tarvitaan tutkittua tietoa. Sitä tuottaa muun muassa Lapin yliopiston tutkimusinstituutti Arktinen keskus Rovaniemellä. Monen muun arktisen tutkimusalan ohella sieltä löytyy myös arktisen antropologian tutkimusosasto.

AntroBlogin työelämätoimitus on esitellyt antropologeja perinteisen tutkimuksen ulkopuolella. Nyt sukelletaan akateemisen elämän ytimeen: tutkijan työhön, jossa ollaan pitkiä aikoja kenttätöissä karuissakin olosuhteissa.

Arktis – tiettymien taivalten takana vai ihmisiä susirajalla?

Jopa tutkijoilla on usein harhakuvitelma Arktiksesta tyhjänä alueena, jossa ei ole ihmisiä ja kulttuuria. Tavalliset rovaniemeläiset ajattelevat arktisen alueen olevan “jossain kauempana”. Samoin ajattelevat Pohjois-Norjan rannikkokylien asukkaat ja Venäjän tundralla asuvat paimentolaiset.

Arktisuutta ei mielletä elinympäristöön ja kotiin liittyväksi määreeksi – huolimatta siitä, että arktisuutta käytetään pohjoisessa myyvänä brändinä. Arktinen alue ei ole pelkkä jään peittämä Pohjoinen jäämeri, vaan laaja ihmisen asuttama alue sen ympärillä.

Ihminen on arktisessa ympäristössä oleellinen tekijä. Olemme asuneet seudulla satoja vuosia, ja halua on elää siellä jatkossakin. Arktisella alueella ihmisen vaikutus luontoon ja luontosuhde korostuu. Ihmisen ja luonnon suhdetta Arktiksella havainnollistaa Tiedekeskus Arktikumin perusnäyttely.Seiniä koristavat kenttäkuvat luonnosta ja ihmisistä. Näyttelyssä voi tutustua jäähän, revontuliin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Siellä näkee myös inuitien kanootin ja nenetsien poronnahkasaappaat. Näyttely perustuu Arktisen keskuksen tutkimustyöhön.

Rakennuksen sivusiivessä työskentelevät arktisen alueen tutkijat, myös yhdeksän antropologin joukko. Iloinen puheensorina käy englanniksi. Englanti on tutkimuksen julkaisukieli, sillä tutkimusta tehdään kansainväliselle yleisölle. Tutkijoilta luonnistuu venäjä, joiltakin myös saame ja suomi. Nyt paikalla on heistä kuusi. Se on paljon, sillä yleensä joku on aina kentällä Saamenmaalla, Kanadassa, Siperiassa, Luoteis-Venäjällä, Jakutiassa tai Kamtšatkan niemimaalla.

Arktisen antropologian laaja kenttä

Tutkimusryhmän johtaja, tutkimusprofessori Florian Stammler on kansainvälisesti tunnettu arktista aluetta tutkiva antropologi. Heitä ei ole maailmassa kovin montaa, ja kaikki tuntevat toisensa. Stammler työskenteli Cambridgen yliopistossa, kun häntä pyydettiin vuonna 2005 uuteen tutkimusyksikköön Rovaniemelle. Pian tutkimusryhmään liittyi antropologeja ympäri Eurooppaa.

Tutkimusta tehdään brittiläisen sosiaaliantropologian hengessä. Tutkimusteemoja ovat talouden ja politiikan prosessien vaikutukset, laki- ja konfliktikysymykset, luonnonvarojen käyttö, kuluttamisen ja vaihdon tavat, perhesuhteet, sukupuolentutkimus, kansainvälistyminen, paikallinen näkökulma ja ilmastonmuutoksen vaikutukset.

Rovaniemen ryhmä on jäsentensä mukaan mahdollisesti suurin arktisen antropologian tutkimusryhmä maailmassa. Muut merkittävät alan tutkijat ovat muun muassa Wienissä ja Pietarissa, mutta lähimmät löytyvät Oulun yliopiston Thule-instituutista.Arktisen keskuksen antropologien tutkimus keskittyy saamelaisiin ja venäjän alkuperäiskansoihin, poronhoitoon ja luontaiselinkeinoihin sekä moderneihin haasteisiin kuten luonnonvarapolitiikkaan, maankäyttöön ja ilmastonmuutokseen. Usein lähtökohta on ongelmakeskeinen.

Anna Stammler-Gossmann tutkii ilmastonmuutoksen vaikutusta yhteisöihin ja elinkeinoihin rannikkoyhteisöissä, katastrofien antropologiaa kuten tulvien vaikutusta ihmisiin sekä käsityksiä tilasta ja alkuperäiskansoista. Hän tutkii ilmastonmuutoksen vaikutusta Pohjoisella jäämerellä yhdessä biologien kanssa.

Yhdessä sosiaaliantropologin ja saamelaistutkija Nuccio Mazzullon sekä antropologi Stephan Dudeckin kanssa Stammler-Gossmann työstää arktisen antropologian toistaiseksi suurinta tutkimusprojektia. Arktinen arkki tutkii ihmisen ja eläimen kumppanuussuhdetta Suomessa ja Pohjois-Venäjällä. Hanke yhdistää ekologista antropologiaa ja genetiikkaa tutkimalla eläinten ja ihmisten kulttuurista ja biologista sopeutumista eläinten kasvatukseen arktisissa olosuhteissa. Tutkimushanke toteutetaan yhteistyössä Luonnonvarakeskus LUKE:n genetiikan ja biologian tutkijoiden kanssa.

Arktisella alueella sosiaalinen liikkuvuus on ajankohtainen teema. Muuttoliike vie kylistä kaupunkeihin ja kaupungeista etelän keskuksiin. Yhteistä ilmiölle on naisten liikkuvuus. Miehillä on tapana jäädä synnynpaikkakunnalle, vaikka siellä ei olisi työtä. Miesten joutumisen sosiaaliseen marginaaliin on todettu olevan pohjoisen napapiirin ilmiö. Tätä tutkii saksalaisesta Leipzigin yliopistosta siirtynyt Dudeck, joka työskentelee myös kestävän kehityksen ja alkuperäiskansakysymysten parissa.Sveitsiläinen Itä-Euroopan tutkija Lukas Allemann päätyi Rovaniemelle joitakin vuosia sitten. Lukas tutkii saamelaisten elämäntavan muutosta ja historiaa muistitiedon pohjalta. Nyt hän on viimeistelemässä tutkimusryhmän jo päättynyttä tundran yhdistämien nomadikansojen muistitietohanketta.

Lukas työntää tietokoneeseen muovista pankkikorttia muistuttavan muistikortin. Ohjelma esittelee hankkeen tuloksia multimediana. Tundran eri kansojen edustajat kertovat tarinaansa haastatteluissa, mukana on kuvia elävöittämässä kertomusta. Kieli on tärkeässä osa haastattelua: nauhoite ei tallenna ainoastaan kertojan tarinaa, vaan myös kertomisen tavan. Tarinat koskevat muun muassa muuttamista ja neuvostoajan sosiaalisen suunnittelun seurauksia. Muistikortti on tehty ensisijaisesti haastateltavia itseään varten. Kaukaisimmallakin alueella talosta tai kodista löytyy tietokone tai tabletti, jolla aineistoa on helppo selata.

Löytyy työryhmästä suomalaisiakin tutkijoita, kuten ympäristösosiologian väitöskirjaa tekevä Henri Wallen. Hän tutkii alueellista kehitystä ja kaivosteollisuutta pohjoisessa. Sen lisäksi hän kartoittaa nuorten poronhoitajien työssään käyttämiä digitaalisia työkaluja. Henrillä on taustaa myös luonnontieteellisellä tutkimuspuolella. Nyt hän työskentelee ilmastonmuutokseen liittyvien kysymysten parissa.

Antropologia on monitieteisen tutkimuksen sidos

Arktisen keskuksen toiminnassa kiteytyy monialainen tutkimus. Yhteistyötä tehdään Arktisen keskuksen muiden tutkimusryhmien kanssa globaalimuutoksen, kestävän kehityksen, pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden ja arktisen hallinnan saralla. Tutkimusaiheina ovat ilmastonmuutos, maankäyttö ja luontosuhde. Suomessa antropologit ovat tutkineet metsäteollisuuden, matkailun ja saamelaisen alkuperäiskansan intressien yhteensovittamista Lapissa. Venäjällä samankaltaista tutkimusta tehdään kaivostoiminnan sekä öljy- ja kaasuteollisuuden parissa.

Antropologeja kutsutaan luonnontieteellisiin tutkimushankkeisiin tutkimaan “inhimillistä ulottuvuutta”. Tätä asetelmaa Arktisen keskuksen antropologit kritisoivat yhteen ääneen. Ihmisten ja luonnon erillinen tutkiminen ei saa ryhmältä kannatusta. Viime vuosien aikana luonnon ja luontosuhteen tutkimus on alkanut kiinnostaa yhä enemmän antropologiassa ja muillakin tieteenaloilla. Ilmastonmuutoksen tutkimuksessa tämä raja on viimein rikkoutunut. Stammler-Gossmannin mukaan  “me olemme kiinnostuneet ilmastonmuutoksesta, sillä haluamme elää siitä huolimatta. Se tutkimus tehdään oikeastaan ensisijaisesti ihmistä varten.”

Nyt antropologisella osaamisella on arktisella tutkimuskentällä suuri tarve. Anna Stammler-Gossmann kertoo, että kun ryhmä aloitti vuonna 2005, kukaan ei ollut kiinnostunut antropologiasta. Pikku hiljaa antropologisen osaamisen arvostus tutkimushankkeissa on noussut, ja nyt antropologinen osaaminen kiinnostaa. Laki vaatii yhä voimakkaammin ottamaan paikallisväestön ja etenkin alkuperäiskansojen näkökulman huomioon maankäytössä. Myös luonnontieteellisessä tutkimuksessa antropologian tarve on kasvussa.Florian Stammler uskoo, että antropologiaa ollaan hyödyntämässä yhä enemmän osana monitieteellisiä tutkimushankkeita myös kansainvälisesti.

Stephan Dudeckin mukaan myös tutkimuskentillä on tapahtunut muutos. Nykyään ihmiset kutsuvat antropologeja tutkimaan kulttuuriaan. “Teemme työtä kentällä myös tutkimuskohteillemme. Antropologit tulevat osaksi kulttuurin elvyttämishankkeita. Minua henkilökohtaisesti pyydettiin nauhoittamaan hantien pyhää karhurituaalia. Siitä tilaisuudesta ja kunniasta oli melko mahdotonta kieltäytyä”, kertoo Dudeck.

Antropologi Tim Ingoldin mukaan antropologia on ainoa tieteenala, joka sopii rikkomaan rajoja ja yhdistää eri tutkimusaloja. Ingold on arktisen antropologian pioneeri, jota Florian Stammler kiittää siitä, että hän toi monet Arktisen keskuksen nykyisistä tutkijoista yhteen. Juuri Ingoldin esimerkin mukaan antropologiaa on Arktisessa keskuksessa alettu soveltaa monitieteisessä tutkimuksessa.  

Toimitus

• Podcast-lukija: Bea Bergholm
• Verkkotaitto: Niina Ahola
• Artikkelikuva: Marcus Löfvenberg/Unsplash (CC0)

Lukemista

1. Arktinen keskus
2. Arctic Anthropology – tutkimusryhmä Arktisessa keskuksessa
3. Arctic anthropology -blogi
4. Arktiset alkuperäiskansat