Suudelma on romanttisen rakkauden symboli – mutta ei suinkaan kaikkialla. Monissa kulttuureissa suulle suutelua pidetään vastenmielisenä, likaisena tai yksinkertaisesti outona tapana.
Kun Etelä-Afrikan thonga-kansa näki eurooppalaisten ensi kertaa suutelevan, he pitivät näkyä ällöttävänä. Samoin tuumivat Amazonin alueen mehinakut, jotka suulle suutelun sijasta tykkäävät näykkiä partnerinsa kulmakarvoja. Melanesian Trobriand-saarilla suutelua puolestaan pidetään lähinnä tylsämielisen hölmönä viihdykkeenä.
Suuteleminen on meillä nähty yleisinhimillisenä seksuaalisuuteen liittyvänä toimintona. Tätä yhteyttä on selitetty muun muassa geneettisen yhteensopivuuden testaamisena toisen immuunijärjestelmää maistamalla. Suutelun biologista linkkiä seksuaalisuuteen puoltaa myös se, että lähisukulaisemme simpanssit ja bonobot suukottelevat.
Suutelua 168 kulttuurissa kartoittanut tutkimus löysi romanttista suutelua kuitenkin alle puolessa tutkimuskohteista. Vaikka pusuttelua tavataan vähintään 90 %:ssa kulttuureista, se on useimmiten esimerkiksi oman lapsen suukottelua tai suukolla tervehtimistä. Romanttisiin suhteisiin ja seksuaalisuuteen suutelu liittyi vain 46 %:ssa tapauksia.
Romanttista suutelua esiintyy selvästi enemmän luokkayhteiskunnissa, joissa sosiaalinen rakenne on monimutkainen. Useimmat metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt eivät suutele romanttisen rakkauden osoituksena. Sääntöön löytyy poikkeus meille läheiseltä arktiselta alueelta, jonka metsästäjä-keräilijät ovat harrastaneet suutelua harvinaisen tiheään tahtiin. Koko muun kehon peittävä talvivaatetus on saattanut ohjata ihmisiä koskettelemaan toisiaan juuri kasvojen alueelle.
Lukemista
- Is the Romantic–Sexual Kiss a Near Human Universal? William R. Jankowiak, Shelly L. Volsche, Justin R. Garcia. 2015.
