Kaikkialla maailmassa ei suudella

Suudelma on romant­ti­sen rakkauden symboli — mutta ei suinkaan kaik­kial­la. Monissa kult­tuu­reis­sa suulle suutelua pidetään vas­ten­mie­li­se­nä, likaisena tai yksin­ker­tai­ses­ti outona tapana.

Kun Etelä-Afrikan thonga-kansa näki euroop­pa­lais­ten ensi kertaa suu­te­le­van, he pitivät näkyä ällöt­tä­vä­nä. Samoin tuumivat Amazonin alueen mehinakut, jotka suulle suutelun sijasta tykkäävät näykkiä part­ne­rin­sa kul­ma­kar­vo­ja. Melanesian Trobriand-saarilla suutelua puo­les­taan pidetään lähinnä tyl­sä­mie­li­sen hölmönä viih­dyk­kee­nä.

Suuteleminen on meillä nähty ylei­sin­hi­mil­li­se­nä sek­su­aa­li­suu­teen liit­ty­vä­nä toi­min­to­na. Tätä yhteyttä on selitetty muun muassa geneet­ti­sen yhteen­so­pi­vuu­den tes­taa­mi­se­na toisen immuu­ni­jär­jes­tel­mää mais­ta­mal­la. Suutelun bio­lo­gis­ta linkkiä sek­su­aa­li­suu­teen puoltaa myös se, että lähi­su­ku­lai­sem­me sim­pans­sit ja bonobot suu­kot­te­le­vat.

Suutelua 168 kult­tuu­ris­sa kar­toit­ta­nut tutkimus löysi romant­tis­ta suutelua kuitenkin alle puolessa tut­ki­mus­koh­teis­ta. Vaikka pusut­te­lua tavataan vähintään 90 %:ssa kult­tuu­reis­ta, se on useim­mi­ten esi­mer­kik­si oman lapsen suu­kot­te­lua tai suukolla ter­veh­ti­mis­tä. Romanttisiin suh­tei­siin ja sek­su­aa­li­suu­teen suutelu liittyi vain 46 %:ssa tapauksia.

Romanttista suutelua esiintyy selvästi enemmän luok­kayh­teis­kun­nis­sa, joissa sosi­aa­li­nen rakenne on moni­mut­kai­nen. Useimmat met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den yhteisöt eivät suutele romant­ti­sen rakkauden osoi­tuk­se­na. Sääntöön löytyy poikkeus meille lähei­sel­tä ark­ti­sel­ta alueelta, jonka met­säs­tä­jä-keräi­li­jät ovat har­ras­ta­neet suutelua har­vi­nai­sen tiheään tahtiin. Koko muun kehon peittävä tal­vi­vaa­te­tus on saattanut ohjata ihmisiä kos­ket­te­le­maan toisiaan juuri kasvojen alueelle.

  1. Is the Romantic – Sexual Kiss a Near Human Universal? William R. Jankowiak, Shelly L. Volsche, Justin R. Garcia. 2015.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuukautiset olivat häpeällinen ja piilotettava asia vielä silloin, kun ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kuukautissiteitä alettiin mainostaa Suomessa 1900-luvun alussa. Kuukautistuotteiden markkinoinnilla on ollut keskeinen rooli kuukautiskäsitysten muokkaamisessa länsimaissa ja kaupallisuus määrittää edelleen julkista puhetta asiasta. Nyt “kuukautisvallankumous” sekä murtaa tabuja että luo pohjaa uudenlaiselle bisnekselle kuukautisten ympärillä.

Lisääntymisen perusteet ovat biologiset, mutta se on läpikotaisin kulttuurin muovaama tapahtuma, joka on ihmisyhteisöjen jatkuvuuden kannalta välttämättömyys. Lisääntymiseen liittyy hyvin erilaisia uskomuksia, perinteitä ja käytäntöjä ympäri maailman ja eri aikoina. Lisääntymisen antropologinen tutkimus tarjoaa sukelluksen siihen liittyvien tapahtumien, kuten synnytyksen, sosiokulttuurisiin merkityksiin.

Antropologiaa on alettu hyödyntää autenttisuuden lähteenä luovilla aloilla elokuvateollisuudesta gastronomiaan. Työkentällä-haastattelussa tutustutaan turkkilaiseen ruoka-antropologi Tangör Taniin ja siihen, mitä hän tekee istanbulilaisen huippuravintola Miklan taustajoukoissa.