Kaikkialla maailmassa ei suudella

Suudelma on romant­ti­sen rakkauden symboli — mutta ei suinkaan kaik­kial­la. Monissa kult­tuu­reis­sa suulle suutelua pidetään vas­ten­mie­li­se­nä, likaisena tai yksin­ker­tai­ses­ti outona tapana.

Kun Etelä-Afrikan thonga-kansa näki euroop­pa­lais­ten ensi kertaa suu­te­le­van, he pitivät näkyä ällöt­tä­vä­nä. Samoin tuumivat Amazonin alueen mehinakut, jotka suulle suutelun sijasta tykkäävät näykkiä part­ne­rin­sa kul­ma­kar­vo­ja. Melanesian Trobriand-saarilla suutelua puo­les­taan pidetään lähinnä tyl­sä­mie­li­sen hölmönä viih­dyk­kee­nä.

Suuteleminen on meillä nähty ylei­sin­hi­mil­li­se­nä sek­su­aa­li­suu­teen liit­ty­vä­nä toi­min­to­na. Tätä yhteyttä on selitetty muun muassa geneet­ti­sen yhteen­so­pi­vuu­den tes­taa­mi­se­na toisen immuu­ni­jär­jes­tel­mää mais­ta­mal­la. Suutelun bio­lo­gis­ta linkkiä sek­su­aa­li­suu­teen puoltaa myös se, että lähi­su­ku­lai­sem­me sim­pans­sit ja bonobot suu­kot­te­le­vat.

Suutelua 168 kult­tuu­ris­sa kar­toit­ta­nut tutkimus löysi romant­tis­ta suutelua kuitenkin alle puolessa tut­ki­mus­koh­teis­ta. Vaikka pusut­te­lua tavataan vähintään 90 %:ssa kult­tuu­reis­ta, se on useim­mi­ten esi­mer­kik­si oman lapsen suu­kot­te­lua tai suukolla ter­veh­ti­mis­tä. Romanttisiin suh­tei­siin ja sek­su­aa­li­suu­teen suutelu liittyi vain 46 %:ssa tapauksia.

Romanttista suutelua esiintyy selvästi enemmän luok­kayh­teis­kun­nis­sa, joissa sosi­aa­li­nen rakenne on moni­mut­kai­nen. Useimmat met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den yhteisöt eivät suutele romant­ti­sen rakkauden osoi­tuk­se­na. Sääntöön löytyy poikkeus meille lähei­sel­tä ark­ti­sel­ta alueelta, jonka met­säs­tä­jä-keräi­li­jät ovat har­ras­ta­neet suutelua har­vi­nai­sen tiheään tahtiin. Koko muun kehon peittävä tal­vi­vaa­te­tus on saattanut ohjata ihmisiä kos­ket­te­le­maan toisiaan juuri kasvojen alueelle.

  1. Is the Romantic – Sexual Kiss a Near Human Universal? William R. Jankowiak, Shelly L. Volsche, Justin R. Garcia. 2015.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

Ebola on yksi vuosikymmenen pahimmista terveyskriiseistä. Kun epidemia heinäkuussa 2019 levisi Kongon demokraattisessa tasavallassa Pohjois-Kivun provinssin pääkaupunkiin Gomaan, WHO julisti epidemian kansainväliseksi kansanterveysuhaksi. Ebolan ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida paikallisen kulttuurin ja tapojen vaikutus, kuten tämä esimerkki Ruandan ja Kongon rajakaupungeista osoittaa.