Kateus ja vähättely Suomessa

Suomalainen kehaisee toisen asua. “Ai tääkö”, toinen vastaa, “tää nyt on tällanen vanha riepu”. Suomalainen ei ole vaa­ti­ma­ton, vaan yrittää suojata itseään kateus­ma­gi­aan perus­tu­val­ta epä­on­nel­ta.

Suomalaisessa kan­sa­nus­kos­sa onnea oli olemassa tietty vakio­mää­rä. Onnea ei tullut mistään lisää, sen paikka vain vaihtui. Onni yhdellä oli siis kon­kreet­ti­ses­ti toiselta pois. Onnen lisää­mi­sek­si oli har­joi­tet­ta­va pilaus­tai­kuut­ta, jonka tarkoitus oli tärvellä toisen onni ja siirtää se itselle. Pilausta käy­tet­tiin kaikkeen, aina nai­maon­nes­ta peltojen kuntoon. Kuolemaan liittyvä magia ja paheel­li­se­na pidetyt asiat näyt­te­li­vät tai­kuu­des­sa tärkeää roolia.

Kateus oli vaa­ral­li­nen tunne, sillä se sai aikaan pahana silmänä toteu­tu­vaa magiaa. Onnettomuuden sattuessa — kun lehmä kuoli, sato epä­on­nis­tui tai lapsi sairastui — syy oli toden­nä­köi­ses­ti naapurin paha silmä. Pilaustaikuuden ylei­syy­den vuoksi teko oli kaiken lisäksi luul­ta­vas­ti tahal­li­nen. Tämä kylvi viha­mie­li­syyt­tä ja epäluuloa ihmisten välille.

Onni saattoi siirtyä vahin­gos­sa­kin. Paha silmä oli joskus syn­nyn­näi­nen omi­nai­suus, jonka merkkejä oli mm. kie­ro­sil­mäi­syys. Luonnostaan paha­sil­mäi­set ihmiset pilasivat toisten onnen tahat­to­mas­ti. He olivat usein tietoisia ‘lah­jas­taan’ ja ilmai­si­vat hyviä aikeita vält­te­le­mäl­lä muiden omai­suu­den kat­so­mis­ta, jotta kateus ja paha silmä eivät heräisi.

Kateuteen liittyi lähei­ses­ti kehuminen, joka toi kehujen kohteelle välitöntä epäonnea. Tältä suo­jau­dut­tiin vähät­te­le­mäl­lä kehujen kohdetta äkkiä. Kehuissa piilevän kateuden ja pahan silmän sai ikään kuin hämättyä tiehensä, kun nopeasti haukkui omai­suu­ten­sa arvot­to­mak­si roinaksi. Suomalaisella vähät­te­lyl­lä on siis syväl­li­nen tarkoitus!

  1. Risto Pulkkinen. Suomalainen kan­sa­nus­ko — samaa­neis­ta sau­na­tont­tui­hin. 2014. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Vuoden 1918 sotaa on tulkittu aikalaisten toimesta eri tavoin niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin. Myös sodanjälkeinen historiantutkimus on tuottanut erilaisia tulkintoja. Tätä moninaisuutta selittää se, että Suomessa sodittiin samanaikaisesti monesta eri syystä: työväenluokan vapauttamiseksi kapitalismin kahleista, valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja kotimaisia kapinallisia vastaan. Lisäksi vuoden 1918 sota oli osa ensimmäistä maailmansotaa. Miten sodan kokeneet ihmiset ovat ilmaisseet ja tulkinneet kokemuksiaan? Missä määrin kokemusten sisällöt muotoutuvat ja muuntuvat niissä prosesseissa, joissa henkilökohtaisesti koettu tapahtuma välitetään muille kerronnan avulla? Toisin sanoen, miten kokemuksia käsitellään – ilmaistaan ja tulkitaan – kun henkilökohtainen ja yksilöllinen tieto, tunne ja tulkinta asetetaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin ja välitetään tietylle kohderyhmälle sanojen voimalla?