Kateus ja vähättely Suomessa

Suomalainen kehaisee toisen asua. “Ai tääkö”, toinen vastaa, “tää nyt on tällanen vanha riepu”. Suomalainen ei ole vaa­ti­ma­ton, vaan yrittää suojata itseään kateus­ma­gi­aan perus­tu­val­ta epäonnelta. 

Suomalaisessa kan­sa­nus­kos­sa onnea oli olemassa tietty vakio­mää­rä. Onnea ei tullut mistään lisää, sen paikka vain vaihtui. Onni yhdellä oli siis kon­kreet­ti­ses­ti toiselta pois. Onnen lisää­mi­sek­si oli har­joi­tet­ta­va pilaus­tai­kuut­ta, jonka tarkoitus oli tärvellä toisen onni ja siirtää se itselle. Pilausta käy­tet­tiin kaikkeen, aina nai­maon­nes­ta peltojen kuntoon. Kuolemaan liittyvä magia ja paheel­li­se­na pidetyt asiat näyt­te­li­vät tai­kuu­des­sa tärkeää roolia. 

Kateus oli vaa­ral­li­nen tunne, sillä se sai aikaan pahana silmänä toteu­tu­vaa magiaa. Onnettomuuden sattuessa — kun lehmä kuoli, sato epä­on­nis­tui tai lapsi sairastui — syy oli toden­nä­köi­ses­ti naapurin paha silmä. Pilaustaikuuden ylei­syy­den vuoksi teko oli kaiken lisäksi luul­ta­vas­ti tahal­li­nen. Tämä kylvi viha­mie­li­syyt­tä ja epäluuloa ihmisten välille. 

Onni saattoi siirtyä vahin­gos­sa­kin. Paha silmä oli joskus syn­nyn­näi­nen omi­nai­suus, jonka merkkejä oli mm. kie­ro­sil­mäi­syys. Luonnostaan paha­sil­mäi­set ihmiset pilasivat toisten onnen tahat­to­mas­ti. He olivat usein tietoisia ‘lah­jas­taan’ ja ilmai­si­vat hyviä aikeita vält­te­le­mäl­lä muiden omai­suu­den kat­so­mis­ta, jotta kateus ja paha silmä eivät heräisi. 

Kateuteen liittyi lähei­ses­ti kehuminen, joka toi kehujen kohteelle välitöntä epäonnea. Tältä suo­jau­dut­tiin vähät­te­le­mäl­lä kehujen kohdetta äkkiä. Kehuissa piilevän kateuden ja pahan silmän sai ikään kuin hämättyä tiehensä, kun nopeasti haukkui omai­suu­ten­sa arvot­to­mak­si roinaksi. Suomalaisella vähät­te­lyl­lä on siis syväl­li­nen tarkoitus!


Lähde: Risto Pulkkinen. Suomalainen kan­sa­nus­ko — samaa­neis­ta sau­na­tont­tui­hin. 2014. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, AntroBlogin toinen perustaja ja päätoimittaja. Hän toimii aktiivisesti AntroBlogia julkaisevan Allegra Lab Helsinki ry:n tiedeviestintätoiminnassa ja viettää muun aikansa pohtien avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suvivirrestä on muodostunut viime vuosikymmeninä yhdenlaisen suomalaisen ”kulttuurisodan” symboli. Ainakin 1970-luvulta lähtien julkisuudessa on esitetty käsityksiä, joiden mukaan suvivirren kaltaisten kristillisten hengellisten laulujen esittäminen osana juhlaa, johon kaikkien oppilaiden, heidän perheenjäsentensä ja opettajien oletetaan osallistuvan, loukkaa uskonnottomien ja muihin uskontokuntiin kuuluvien oikeuksia. Vastakkaisen kannan mukaan suvivirsi on osa suomalaista kulttuuria ja perinnettä, jota kaikkien kansalaisten tulisi vaalia.

Sanotaan, että kulttuurinen kuilu Suomen ja Venäjän välillä on yksi maailman suurimpia. Tämä näkyy esimerkiksi kielimuurina, lainsäädönnössä, elintasossa ja ennakkoluuloissa. Venäjä ja venäläinen kulttuuri on keskimäärin suomalaisille hyvin vierasta. Juuri tämän takia Suomen ja Venäjän välisillä hankkeilla on suuri painoarvo. Kulttuurivaihdossa vieras kulttuuri tulee lähelle esimerkiksi taiteen kautta, tehdä ennestään tuntematonta tutuksi. Kulttuurivaihto on myös tärkeä osa kansainvälistä politiikkaa.