Kateus ja vähättely Suomessa

Suomalainen kehaisee toisen asua. “Ai tääkö”, toinen vastaa, “tää nyt on tällanen vanha riepu”. Suomalainen ei ole vaa­ti­ma­ton, vaan yrittää suojata itseään kateus­ma­gi­aan perus­tu­val­ta epäonnelta. 

Suomalaisessa kan­sa­nus­kos­sa onnea oli olemassa tietty vakio­mää­rä. Onnea ei tullut mistään lisää, sen paikka vain vaihtui. Onni yhdellä oli siis kon­kreet­ti­ses­ti toiselta pois. Onnen lisää­mi­sek­si oli har­joi­tet­ta­va pilaus­tai­kuut­ta, jonka tarkoitus oli tärvellä toisen onni ja siirtää se itselle. Pilausta käy­tet­tiin kaikkeen, aina nai­maon­nes­ta peltojen kuntoon. Kuolemaan liittyvä magia ja paheel­li­se­na pidetyt asiat näyt­te­li­vät tai­kuu­des­sa tärkeää roolia. 

Kateus oli vaa­ral­li­nen tunne, sillä se sai aikaan pahana silmänä toteu­tu­vaa magiaa. Onnettomuuden sattuessa — kun lehmä kuoli, sato epä­on­nis­tui tai lapsi sairastui — syy oli toden­nä­köi­ses­ti naapurin paha silmä. Pilaustaikuuden ylei­syy­den vuoksi teko oli kaiken lisäksi luul­ta­vas­ti tahal­li­nen. Tämä kylvi viha­mie­li­syyt­tä ja epäluuloa ihmisten välille. 

Onni saattoi siirtyä vahin­gos­sa­kin. Paha silmä oli joskus syn­nyn­näi­nen omi­nai­suus, jonka merkkejä oli mm. kie­ro­sil­mäi­syys. Luonnostaan paha­sil­mäi­set ihmiset pilasivat toisten onnen tahat­to­mas­ti. He olivat usein tietoisia ‘lah­jas­taan’ ja ilmai­si­vat hyviä aikeita vält­te­le­mäl­lä muiden omai­suu­den kat­so­mis­ta, jotta kateus ja paha silmä eivät heräisi. 

Kateuteen liittyi lähei­ses­ti kehuminen, joka toi kehujen kohteelle välitöntä epäonnea. Tältä suo­jau­dut­tiin vähät­te­le­mäl­lä kehujen kohdetta äkkiä. Kehuissa piilevän kateuden ja pahan silmän sai ikään kuin hämättyä tiehensä, kun nopeasti haukkui omai­suu­ten­sa arvot­to­mak­si roinaksi. Suomalaisella vähät­te­lyl­lä on siis syväl­li­nen tarkoitus!

  1. Risto Pulkkinen. Suomalainen kan­sa­nus­ko — samaa­neis­ta sau­na­tont­tui­hin. 2014. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tieto Kamloops Indian Residential Schoolin alueelta Brittiläisessä Kolumbiassa löytyneistä 215 lapsen jäänteistä on järkyttänyt ympäri maailmaa. Lasten henkilöllisyydestä, kuolinsyistä tai ‑ajankohdista ei ole vielä tietoa, mutta heidän oletetaan menehtyneen vuonna 1969 sulkeutuneessa koulussa.

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.