Media-antropologia

Media-ant­ro­po­lo­gia on varsin uusi ja laaja-alainen poik­ki­tie­teel­li­nen tut­ki­mus­suun­taus. Media-ant­ro­po­lo­gian käsitettä käytti ensi kertaa vuonna 1969 American Anthropological Association, mutta silloin termin lan­see­raus oli lähinnä vastaus joidenkin ant­ro­po­lo­gien nos­tat­ta­maan huoleen ant­ro­po­lo­gi­sen tiedon vähäi­sis­tä levi­tys­ka­na­vis­ta ja ame­rik­ka­lai­sen yleisön niukasta tie­tee­na­lan ymmär­ryk­ses­tä.

Sittemmin media-ant­ro­po­lo­gia on muo­vau­tu­nut tar­kas­te­le­maan mediaa yhteisön ja yksilön elämässä ant­ro­po­lo­gian ja vies­tin­nän tut­ki­muk­sen kautta; se tutkii median käyttöä ja sen tulkintaa ja tuot­ta­mis­ta. Laadulliset tut­ki­mus­ta­vat, eri­tyi­ses­ti etno­gra­fi­nen tutkimus, erottavat media-ant­ro­po­lo­gian muista mediaa tut­ki­vis­ta tie­tee­na­lois­ta.

Tutkimuksen eri näkökulmat

Poikkitieteellisen lähes­ty­mis­ta­van myötä media-ant­ro­po­lo­gia yhdis­te­lee erilaisia teorioita ja antaa eväät tar­kas­tel­la mediaa hyvinkin eri­lai­sis­ta näkö­kul­mis­ta. Lähtökohtana on kuitenkin se, ettei mediaa ja sitä ympä­röi­vää yhteis­kun­taa tule erottaa toi­sis­taan. Esimerkiksi ant­ro­po­lo­gi William Mazzarellan mukaan media ja yhteis­kun­ta tuottavat toinen toistaan. Ne välit­tä­vät, tuottavat ja tul­kit­se­vat sekä glo­baa­le­ja että pai­kal­li­sia ilmiöitä, tarinoita ja viestejä. Keskustelu tek­no­lo­gioi­den, kult­tuu­rien sekä ilmiöiden glo­ba­li­saa­tios­ta onkin vahvasti läsnä media-ant­ro­po­lo­gias­sa.

Mediaa voidaan tar­kas­tel­la rans­ka­lai­sen sosiologi-ant­ro­po­lo­gi Pierre Bourdieun sosi­aa­li­sen, talou­del­li­sen ja kult­tuu­ri­sen pääoman kautta kult­tuu­rin tuot­ta­mi­se­na. Sitä voidaan tar­kas­tel­la myös vaikkapa val­lan­käy­tön kautta kiin­nit­tä­mäl­lä huomiota siihen, kuka tuottaa mediaa, miten ja miksi. Esimerkiksi yksi ensim­mäi­sis­tä media-ant­ro­po­lo­gi­aan suun­taa­vis­ta teoksista oli ant­ro­po­lo­gi Hortense Powdermakerin tutkimus Hollywoodin tuo­tan­to­ko­neis­tos­ta ja ame­rik­ka­lai­sis­ta unelmista vuonna 1950. Nykyisin elo­ku­va­teol­li­suu­den tutkimus voi ylettyä tuo­tan­nos­ta elo­ku­va­teat­te­rei­hin, koti­soh­van kat­so­jis­ta lukuisiin online-pal­ve­lui­hin ja print­ti­uu­ti­sis­ta inter­ne­tin viih­de­si­vus­to­jen kes­kus­te­lu­pals­toi­hin.

Mediaa voidaan tar­kas­tel­la myös kulut­ta­jan näkö­kul­mas­ta. Miten ja missä ihmiset kulut­ta­vat mediaa, mitä mer­ki­tyk­siä media­ta­pah­tu­mil­le ja ‑sisäl­löl­le annetaan? Mediatutkija, Helsingin yli­opis­ton dosentti Johanna Sumiala lähestyy mediaa ritu­aa­lien kautta. Kirjassaan Median rituaalit hän selvittää, mitä nämä rituaalit ovat, kuka niitä tarvitsee ja miten niitä ilmen­ne­tään. Esimerkiksi Linnan juhlat ja Euroviisut ovat vahvasti ritua­li­soi­tu­nei­ta media­ta­pah­tu­mia.

Sosiaalinen media ja internet

Sosiaaliseen mediaan, inter­ne­tiin ja uusiin tek­no­lo­gioi­hin kuten vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­teen liittyy paljon ant­ro­po­lo­gi­ses­ti kiin­nos­ta­vaa tut­kit­ta­vaa. Sosiaalinen media ja muu tek­no­lo­gia ei ainoas­taan muokkaa ihmis­kun­taa — ne myös muo­vau­tu­vat tapojemme ja tot­tu­muk­siem­me mukai­ses­ti. Esimerkiksi Daniel Miller tut­ki­mus­ryh­mi­neen tutkii sosi­aa­lis­ta mediaa sen sisällön kautta – mitä, ja ennen kaikkea miten ihmiset jul­kai­se­vat eri puolilla maailmaa. Sosiaalinen media ei ole yksi muut­tu­ma­ton paikka, vaan se koostuu monesta eri alueesta niin sosi­aa­li­ses­ti, kult­tuu­ri­ses­ti kuin maan­tie­teel­li­ses­ti kat­sot­tu­na. Eri sovel­luk­sia käyt­tä­mäl­lä yhtei­söl­li­syy­tem­me skaa­lau­tuu. Tietyn tyyp­pi­sil­lä jul­kai­suil­la voimme puhutella suku­lai­sia, ystä­vä­po­ru­koi­ta tai vaikkapa koko maailmaa.

Tom Boellstorff puo­les­taan tutki ihmisten käyt­täy­ty­mis­tä Second Life ‑nimisessä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa, jossa miljoonat ihmiset muo­dos­ta­vat yhteisöjä, ostavat taloja, har­ras­ta­vat ja jopa rakas­tu­vat. Identiteetti, yhteisö ja yhteis­kun­ta raken­tu­vat moni­nai­sin tavoin Second Lifen tar­joa­mas­sa vir­tu­aa­li­ses­sa tilassa ja kie­tou­tu­vat samalla niin sanottuun tosie­lä­mään.

Internetiä ja sosi­aa­lis­ta mediaa voidaan tutkia myös yhteis­kun­nal­li­sen osal­lis­tu­mi­sen kautta, sillä ne tarjoavat uuden­lai­sia vai­kut­ta­mi­sen välineitä ja areenoita esi­mer­kik­si kan­sa­lais­liik­keil­le. Internet ja some luovat alustan avoimelle kes­kus­te­lul­le, niin hyvässä kuin pahas­sa­kin. Digitaalisen kult­tuu­rin tutkija ja verk­koant­ro­po­lo­gi Anna Haverinen on tutkinut viha­pu­het­ta inter­ne­tis­sä. Haverisen mukaan kieli ja kie­len­käyt­tö muok­kaa­vat aina todel­li­suut­ta ja sen tul­kin­to­ja, vaikka kes­kus­te­lua käy­täi­siin­kin vain ano­nyy­mis­ti sosi­aa­li­sen median peru­koil­la.

Miksi median tutkiminen on tärkeää?

Massamedia miel­le­tään usein län­si­maa­lai­sek­si ins­ti­tuu­tiok­si. Usein pelä­tään­kin, että län­si­mai­nen kulttuuri valtaa median väli­tyk­sel­lä koko maailman. Tulee kuitenkin muistaa, että ihmiset tuottavat oman­lais­tan­sa mediaa ympäri maailmaa. Tämän hetken tuot­te­liaim­mat elo­ku­va­teol­li­suu­det sijait­se­vat Intiassa ja Nigeriassa, eivät Yhdysvalloissa. Myös län­si­mai­sen kult­tuu­rin glo­baa­lis­ta hege­mo­nias­ta voi olla montaa mieltä. Esimerkiksi län­si­maa­lai­set tv-ohjelmat saavat oman­lai­sian­sa mer­ki­tyk­siä kult­tuu­ri­ses­ta kon­teks­tis­ta riippuen, aivan kuten sosi­aa­lis­ta mediaakin käytetään hyvin erilaisin tavoin eri yhtei­söis­sä.

Media on vahvasti läsnä joka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­säm­me. Internetin ja sosi­aa­li­sen median myötä kuka tahansa voi ryhtyä sisäl­lön­tuot­ta­jak­si, ja usein pai­kal­li­set ja globaalit ilmiöt saavatkin uusia ulot­tu­vuuk­sia inter­ne­tis­sä jaettujen jul­kai­su­jen ja viestien kautta. On äärim­mäi­sen tärkeää ymmärtää ja tutkia maailmaa, jossa media tuottaa yhteis­kun­taa ja yhteis­kun­ta mediaa ja jossa viestit liikkuvat ja yhdis­tä­vät ihmisiä yhä tihe­ne­vään tahtiin.

  • Teksti: Emmi Holm, VTM
  • Kuvitus: Pixabay​.com, (CC0 Public Domain)
  • Hortense Powdermaker: Hollywood, the Dream Factory (1950)
  • Johanna Sumiala: Median rituaalit. Johdatus media-ant­ro­po­lo­gi­aan (2010)
  • Daniel Miller, E. Costa, N. Haynes, T. McDonald, R. Nicolescu, J. Sinanan, J. Spyer, S. Venkatraman & X. Wang: How the World Changed Social Media (2016)
  • Tom Boellstorff: Coming of Age in Second Life: An Anthropologist Explores the Virtually Human (2008)

Aiheesta lisää AntroBlogissa

Kirjoittaja

Emmi Holm on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsittelee tekstiilien kiertoa Ghanassa. Aikaisemmin Emmi on työskennellyt muun muassa tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parissa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN