Media-antropologia on varsin uusi ja laaja-alainen poikkitieteellinen tutkimussuuntaus. Media-antropologian käsitettä käytti ensi kertaa vuonna 1969 American Anthropological Association, mutta silloin termin lanseeraus oli lähinnä vastaus joidenkin antropologien nostattamaan huoleen antropologisen tiedon vähäisistä levityskanavista ja amerikkalaisen yleisön niukasta tieteenalan ymmärryksestä.
Sittemmin media-antropologia on muovautunut tarkastelemaan mediaa yhteisön ja yksilön elämässä antropologian ja viestinnän tutkimuksen kautta; se tutkii median käyttöä ja sen tulkintaa ja tuottamista. Laadulliset tutkimustavat, erityisesti etnografinen tutkimus, erottavat media-antropologian muista mediaa tutkivista tieteenaloista.
Tutkimuksen eri näkökulmat
Poikkitieteellisen lähestymistavan myötä media-antropologia yhdistelee erilaisia teorioita ja antaa eväät tarkastella mediaa hyvinkin erilaisista näkökulmista. Lähtökohtana on kuitenkin se, ettei mediaa ja sitä ympäröivää yhteiskuntaa tule erottaa toisistaan. Esimerkiksi antropologi William Mazzarellan mukaan media ja yhteiskunta tuottavat toinen toistaan. Ne välittävät, tuottavat ja tulkitsevat sekä globaaleja että paikallisia ilmiöitä, tarinoita ja viestejä. Keskustelu teknologioiden, kulttuurien sekä ilmiöiden globalisaatiosta onkin vahvasti läsnä media-antropologiassa.Mediaa voidaan tarkastella ranskalaisen sosiologi-antropologi Pierre Bourdieun sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen pääoman kautta kulttuurin tuottamisena. Sitä voidaan tarkastella myös vaikkapa vallankäytön kautta kiinnittämällä huomiota siihen, kuka tuottaa mediaa, miten ja miksi. Esimerkiksi yksi ensimmäisistä media-antropologiaan suuntaavista teoksista oli antropologi Hortense Powdermakerin tutkimus Hollywoodin tuotantokoneistosta ja amerikkalaisista unelmista vuonna 1950. Nykyisin elokuvateollisuuden tutkimus voi ylettyä tuotannosta elokuvateattereihin, kotisohvan katsojista lukuisiin online-palveluihin ja printtiuutisista internetin viihdesivustojen keskustelupalstoihin.
Mediaa voidaan tarkastella myös kuluttajan näkökulmasta. Miten ja missä ihmiset kuluttavat mediaa, mitä merkityksiä mediatapahtumille ja -sisällölle annetaan? Mediatutkija, Helsingin yliopiston dosentti Johanna Sumiala lähestyy mediaa rituaalien kautta. Kirjassaan Median rituaalit hän selvittää, mitä nämä rituaalit ovat, kuka niitä tarvitsee ja miten niitä ilmennetään. Esimerkiksi Linnan juhlat ja Euroviisut ovat vahvasti ritualisoituneita mediatapahtumia.
Sosiaalinen media ja internet
Sosiaaliseen mediaan, internetiin ja uusiin teknologioihin kuten virtuaalitodellisuuteen liittyy paljon antropologisesti kiinnostavaa tutkittavaa. Sosiaalinen media ja muu teknologia ei ainoastaan muokkaa ihmiskuntaa — ne myös muovautuvat tapojemme ja tottumuksiemme mukaisesti. Esimerkiksi Daniel Miller tutkimusryhmineen tutkii sosiaalista mediaa sen sisällön kautta – mitä, ja ennen kaikkea miten ihmiset julkaisevat eri puolilla maailmaa. Sosiaalinen media ei ole yksi muuttumaton paikka, vaan se koostuu monesta eri alueesta niin sosiaalisesti, kulttuurisesti kuin maantieteellisesti katsottuna. Eri sovelluksia käyttämällä yhteisöllisyytemme skaalautuu. Tietyn tyyppisillä julkaisuilla voimme puhutella sukulaisia, ystäväporukoita tai vaikkapa koko maailmaa.Tom Boellstorff puolestaan tutki ihmisten käyttäytymistä Second Life -nimisessä virtuaalimaailmassa, jossa miljoonat ihmiset muodostavat yhteisöjä, ostavat taloja, harrastavat ja jopa rakastuvat. Identiteetti, yhteisö ja yhteiskunta rakentuvat moninaisin tavoin Second Lifen tarjoamassa virtuaalisessa tilassa ja kietoutuvat samalla niin sanottuun tosielämään.
Internetiä ja sosiaalista mediaa voidaan tutkia myös yhteiskunnallisen osallistumisen kautta, sillä ne tarjoavat uudenlaisia vaikuttamisen välineitä ja areenoita esimerkiksi kansalaisliikkeille. Internet ja some luovat alustan avoimelle keskustelulle, niin hyvässä kuin pahassakin. Digitaalisen kulttuurin tutkija ja verkkoantropologi Anna Haverinen on tutkinut vihapuhetta internetissä. Haverisen mukaan kieli ja kielenkäyttö muokkaavat aina todellisuutta ja sen tulkintoja, vaikka keskustelua käytäisiinkin vain anonyymisti sosiaalisen median perukoilla.
Miksi median tutkiminen on tärkeää?
Massamedia mielletään usein länsimaalaiseksi instituutioksi. Usein pelätäänkin, että länsimainen kulttuuri valtaa median välityksellä koko maailman. Tulee kuitenkin muistaa, että ihmiset tuottavat omanlaistansa mediaa ympäri maailmaa. Tämän hetken tuotteliaimmat elokuvateollisuudet sijaitsevat Intiassa ja Nigeriassa, eivät Yhdysvalloissa. Myös länsimaisen kulttuurin globaalista hegemoniasta voi olla montaa mieltä. Esimerkiksi länsimaalaiset tv-ohjelmat saavat omanlaisiansa merkityksiä kulttuurisesta kontekstista riippuen, aivan kuten sosiaalista mediaakin käytetään hyvin erilaisin tavoin eri yhteisöissä.Media on vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Internetin ja sosiaalisen median myötä kuka tahansa voi ryhtyä sisällöntuottajaksi, ja usein paikalliset ja globaalit ilmiöt saavatkin uusia ulottuvuuksia internetissä jaettujen julkaisujen ja viestien kautta. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää ja tutkia maailmaa, jossa media tuottaa yhteiskuntaa ja yhteiskunta mediaa ja jossa viestit liikkuvat ja yhdistävät ihmisiä yhä tihenevään tahtiin.
Tekijät
- Teksti: Emmi Holm, VTM
- Kuvitus: Pixabay.com, (CC0 Public Domain)
Luettavaa
- Hortense Powdermaker: Hollywood, the Dream Factory (1950)
- Johanna Sumiala: Median rituaalit. Johdatus media-antropologiaan (2010)
- Daniel Miller, E. Costa, N. Haynes, T. McDonald, R. Nicolescu, J. Sinanan, J. Spyer, S. Venkatraman & X. Wang: How the World Changed Social Media (2016)
- Tom Boellstorff: Coming of Age in Second Life: An Anthropologist Explores the Virtually Human (2008)