Oikeusantropologiassa pureudutaan kysymyksiin lain ja sosiaalisen järjestyksen alkuperästä ja ilmenemisestä eri yhteisöissä, eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Alan varhaisissa keskusteluissa painottui evolutiivinen tulkinta, jonka mukaan natiivit yhteisöt elivät vailla länsimaisille yhteiskunnille ominaista sosiaalista järjestystä ja lakia. Ongelmallinen tulkinta haastettiin kuitenkin 1900-luvun alkupuolelta alkaen.Bronislaw Malinowski viitoitti teoksellaan Crime and Custom in Savage Society (1926) tietä antropologisen lain tulkinnan suuntaan, joka huomioi paikallisen kulttuurin erityisyyden aiempaa terävämmin. Malinowski teki kenttätutkimusta Melanesiassa Trobriand-saarten asukkaiden parissa ja havainnoi, kuinka he rakensivat ja ylläpitivät sosiaalista järjestystä yhteisöissään. Malinowskin oppilaiden tutkimukset syvensivät ymmärrystä oikeuksien ja kulttuurin vuorovaikutuksesta entisestään: kulttuurit paitsi tuottavat oikeusajattelua myös jatkuvasti muuttuvat lakienkin seurauksena. Lain ja yhteiskunnan suhde alettiin siis ymmärtää aiempaa hienosyisempänä, ja myös etnografinen tutkimusote vakiintui keskeiseksi osaksi oikeusantropologista tutkimusta.
Oikeusantropologisia tutkimuskohteita
Oikeusantropologista tutkimusta tehdään eri alueilla, joissa käsittely rakentuu usein erityisalan klassisten teemojen ympärille. Muun muassa pohdinnat lakien ja oikeuksien vastakkainasettelusta perinteiden kanssa ovat yleisiä, kuin myös lakien tarkastelu toisaalta emansipaation ja vapauden lähteenä. Nämä kysymyksenasettelut kiinnittyvät vahvasti muun muassa musliminaisten huividebatteihin sekä keskusteluihin alkuperäiskansojen itsehallinnosta.
Puhuttaessa oikeudesta kulttuuriin viitataan usein erityisen perustavanlaatuisina pidettyihin tarpeisiin: kulttuuri on tapa elää ja keino yksilölle tehdä elämästään mielekästä ja merkityksellistä. Toisaalta oikeuksista puhutaan myös kulttuurina. Oikeudet kun eivät ole absoluuttisia tai kulttuurisessa tyhjiössä syntyneitä, vaan niihin liitetään aina tietyntyyppisiä kulttuurisidonnaisia ajatuksia yksilöstä, yhteisöstä ja toimijuudesta.
Kuva: Derek Gavey (Flickr.com, CC BY 2.0)
Oikeusantropologeja kiehtoneisiin kysymyksiin lukeutuvat muun muassa ihmisoikeudet. Vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus sai osan antropologeista pohtimaan julistuksen väitettyä yleismaailmallisuutta. Muun muassa antropologien suurin järjestö American Anthropological Association on joutunut punnitsemaan kantaansa julistukseen. Tarkasteltavana on ennen kaikkea ollut se, jättääkö julistus huomioimatta kulttuurien omat erityispiirteet ja mahdolliset vaihtoehtoiset tulkinnat oikeuksista ja velvollisuuksista.
Ihmisoikeusjulistuksen hankalat kytkökset muun muassa politiikkaan ja epäsymmetrisiin valtasuhteisiin asettavat haasteita antropologiselle tutkimukselle. Osa antropologeista kannattaa julistusta ja pitää sitä käytännössä varsin hyödyllisenä ja arvokkaana esimerkiksi tilanteessa, jossa tutkija haluaa asettua tukemaan yhteisön taistelua hallituksen repressiota vastaan. Osa antropologeista puolestaan haluaa ottaa etäisyyttä julistukseen, jonka ehkä tulkitsevat vaarantavan tieteellisen puolueettomuuden ihanteen ja kuuluvan pääasiassa kansainvälisen politiikan kenttään. Muun muassa Miia Halme-Tuomisaari on tutkinut ihmisoikeuksien historiaa ja antropologiaa.
Muita kiinnostavia oikeusantropologisia tutkimusaiheita ovat muun muassa alkuperäisväestöjen asema ja oikeudet sekä monikulttuurisuus ja oikeudellinen pluralismi. Esimerkiksi Suomessa kysymys saamelaisten oikeuksista kuuluu oikeusantropologian erityisalan polttavimpiin aihealueisiin. Muun muassa Reetta Toivanen on perehtynyt vähemmistöjen oikeuksiin ja tehnyt tutkimusta tällä saralla.
Niin ikään yhteisön sosiaalisten normien ja valtion oikeudellisten sääntöjen ristiriitaisuus on puhuttanut oikeusantropologeja enenevissä määrin. Pohdinnat poikien ympärileikkauksista ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta ovat herättäneet paljon keskustelua monikulttuurisuuden mahdollisuuksista ja rajoista – niin tutkijoiden keskuudessa kuin yleisissä kahvipöytäkeskusteluissakin. Oikeusantropologisen tutkimuksen merkitys on mitä todennäköisimmin vain lisääntymässä kulttuurisesti yhä monimuotoisemmiksi muuttuvissa yhteiskunnissa.
Tekijät
- Teksti: Taina Cooke, FM, Tohtorikoulutettava
- Artikkelikuva: Cecil C. Humphreys School of Law, (Flickr.com, CC BY-NC-SA 2.0)
Luettavaa
- Cowan, Jane K (2006) Culture and Rights after Culture and Rights. American Anthropologist 108 (1), 9 – 24.
- Moore, Sally (toim.) (2004) Law and Anthropology: A Reader. Oxford, Wiley/Blackwell.
- Slotte, Pamela & Halme-Tuomisaari, Miia (toim.) (2015) Revisiting the Origins of Human Rights. Cambridge, Cambridge University Press.
- Toivanen, Reetta (2012) Tarinoita yhdenvertaisuudesta: Valta ja vähemmistöt antropologisen tutkimuksen kohteena. Oikeus 2, 271 – 277.
- Toivanen, Reetta (2006) Anthropology and Human Rights, Journal of the Finnish Anthropological Society 3−4÷2006, 68 – 76.
- Toivanen, Reetta (2006) Human Rights: A Stumbling Block for Anthropologists or how should we deal with Culture? Finnish Yearbook of International Law, 2006, 39 – 60.
- Tuori, Kaius (2015) Lawyers and Savages: Ancient History and Legal Realism in the Making of Legal Anthropology. New York, Routledge.
