Oikeusantropologia

Oikeusantropologiassa pureu­du­taan kysy­myk­siin lain ja sosi­aa­li­sen jär­jes­tyk­sen alku­pe­räs­tä ja ilme­ne­mi­ses­tä eri yhtei­söis­sä, eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Alan var­hai­sis­sa kes­kus­te­luis­sa painottui evo­lu­tii­vi­nen tulkinta, jonka mukaan natiivit yhteisöt elivät vailla län­si­mai­sil­le yhteis­kun­nil­le ominaista sosi­aa­lis­ta jär­jes­tys­tä ja lakia. Ongelmallinen tulkinta haas­tet­tiin kuitenkin 1900-luvun alku­puo­lel­ta alkaen.

Bronislaw Malinowski viitoitti teok­sel­laan Crime and Custom in Savage Society (1926) tietä ant­ro­po­lo­gi­sen lain tulkinnan suuntaan, joka huomioi pai­kal­li­sen kult­tuu­rin eri­tyi­syy­den aiempaa terä­väm­min. Malinowski teki kent­tä­tut­ki­mus­ta Melanesiassa Trobriand-saarten asuk­kai­den parissa ja havainnoi, kuinka he raken­si­vat ja yllä­pi­ti­vät sosi­aa­lis­ta jär­jes­tys­tä yhtei­söis­sään. Malinowskin oppi­lai­den tut­ki­muk­set syven­si­vät ymmär­rys­tä oikeuk­sien ja kult­tuu­rin vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta enti­ses­tään: kult­tuu­rit paitsi tuottavat oikeus­a­jat­te­lua myös jat­ku­vas­ti muuttuvat lakienkin seu­rauk­se­na. Lain ja yhteis­kun­nan suhde alettiin siis ymmärtää aiempaa hie­no­syi­sem­pä­nä, ja myös etno­gra­fi­nen tut­ki­muso­te vakiintui kes­kei­sek­si osaksi oikeus­ant­ro­po­lo­gis­ta tut­ki­mus­ta.

Oikeusantropologisia tutkimuskohteita

Oikeusantropologista tut­ki­mus­ta tehdään eri alueilla, joissa käsittely rakentuu usein eri­tyi­sa­lan klas­sis­ten teemojen ympärille. Muun muassa pohdinnat lakien ja oikeuk­sien vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta perin­tei­den kanssa ovat yleisiä, kuin myös lakien tar­kas­te­lu toisaalta eman­si­paa­tion ja vapauden lähteenä. Nämä kysy­myk­se­na­set­te­lut kiin­nit­ty­vät vahvasti muun muassa mus­li­mi­nais­ten hui­vi­de­bat­tei­hin sekä kes­kus­te­lui­hin alku­pe­räis­kan­so­jen itse­hal­lin­nos­ta.

Puhuttaessa oikeu­des­ta kult­tuu­riin viitataan usein erityisen perus­ta­van­laa­tui­si­na pidet­tyi­hin tar­pei­siin: kulttuuri on tapa elää ja keino yksilölle tehdä elä­mäs­tään mie­le­käs­tä ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Toisaalta oikeuk­sis­ta puhutaan myös kult­tuu­ri­na. Oikeudet kun eivät ole abso­luut­ti­sia tai kult­tuu­ri­ses­sa tyhjiössä syn­ty­nei­tä, vaan niihin liitetään aina tie­tyn­tyyp­pi­siä kult­tuu­ri­si­don­nai­sia ajatuksia yksilöstä, yhtei­sös­tä ja toi­mi­juu­des­ta.

KuvaDerek Gavey (Flickr​.com, CC BY 2.0)

Oikeusantropologeja kieh­to­nei­siin kysy­myk­siin lukeu­tu­vat muun muassa ihmi­soi­keu­det. Vuoden 1948 ihmi­soi­keuk­sien yleis­maa­il­mal­li­nen julistus sai osan ant­ro­po­lo­geis­ta pohtimaan julis­tuk­sen väitettyä yleis­maa­il­mal­li­suut­ta. Muun muassa ant­ro­po­lo­gien suurin järjestö American Anthropological Association on joutunut pun­nit­se­maan kantaansa julis­tuk­seen. Tarkasteltavana on ennen kaikkea ollut se, jättääkö julistus huo­mioi­mat­ta kult­tuu­rien omat eri­tyis­piir­teet ja mah­dol­li­set vaih­toeh­toi­set tulkinnat oikeuk­sis­ta ja vel­vol­li­suuk­sis­ta.

Ihmisoikeusjulistuksen hankalat kytkökset muun muassa poli­tiik­kaan ja epä­sym­met­ri­siin val­ta­suh­tei­siin asettavat haasteita ant­ro­po­lo­gi­sel­le tut­ki­muk­sel­le. Osa ant­ro­po­lo­geis­ta kannattaa julis­tus­ta ja pitää sitä käy­tän­nös­sä varsin hyö­dyl­li­se­nä ja arvok­kaa­na esi­mer­kik­si tilan­tees­sa, jossa tutkija haluaa asettua tukemaan yhteisön taistelua hal­li­tuk­sen repres­sio­ta vastaan. Osa ant­ro­po­lo­geis­ta puo­les­taan haluaa ottaa etäi­syyt­tä julis­tuk­seen, jonka ehkä tul­kit­se­vat vaa­ran­ta­van tie­teel­li­sen puo­lu­eet­to­muu­den ihanteen ja kuuluvan pää­asias­sa kan­sain­vä­li­sen poli­tii­kan kenttään. Muun muassa Miia Halme-Tuomisaari on tutkinut ihmi­soi­keuk­sien historiaa ja ant­ro­po­lo­gi­aa.

Muita kiin­nos­ta­via oikeus­ant­ro­po­lo­gi­sia tut­ki­musai­hei­ta ovat muun muassa alku­pe­räis­väes­tö­jen asema ja oikeudet sekä moni­kult­tuu­ri­suus ja oikeu­del­li­nen plu­ra­lis­mi. Esimerkiksi Suomessa kysymys saa­me­lais­ten oikeuk­sis­ta kuuluu oikeus­ant­ro­po­lo­gian eri­tyi­sa­lan polt­ta­vim­piin aihea­luei­siin. Muun muassa Reetta Toivanen on pereh­ty­nyt vähem­mis­tö­jen oikeuk­siin ja tehnyt tut­ki­mus­ta tällä saralla.

Niin ikään yhteisön sosi­aa­lis­ten normien ja valtion oikeu­del­lis­ten sääntöjen ris­ti­rii­tai­suus on puhut­ta­nut oikeus­ant­ro­po­lo­ge­ja ene­ne­vis­sä määrin. Pohdinnat poikien ympä­ri­leik­kauk­sis­ta ja tyttöjen suku­puo­lie­lin­ten sil­po­mi­ses­ta ovat herät­tä­neet paljon kes­kus­te­lua moni­kult­tuu­ri­suu­den mah­dol­li­suuk­sis­ta ja rajoista – niin tut­ki­joi­den kes­kuu­des­sa kuin yleisissä kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­luis­sa­kin. Oikeusantropologisen tut­ki­muk­sen merkitys on mitä toden­nä­köi­sim­min vain lisään­ty­mäs­sä kult­tuu­ri­ses­ti yhä moni­muo­toi­sem­mik­si muut­tu­vis­sa yhteis­kun­nis­sa.

  • Cowan, Jane K (2006) Culture and Rights after Culture and Rights. American Anthropologist 108 (1), 9 – 24.
  • Moore, Sally (toim.) (2004) Law and Anthropology: A Reader. Oxford, Wiley/​Blackwell.
  • Slotte, Pamela & Halme-Tuomisaari, Miia (toim.) (2015) Revisiting the Origins of Human Rights. Cambridge, Cambridge University Press.
  • Toivanen, Reetta (2012) Tarinoita yhden­ver­tai­suu­des­ta: Valta ja vähem­mis­töt ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen kohteena. Oikeus 2, 271 – 277.
  • Toivanen, Reetta (2006) Anthropology and Human Rights, Journal of the Finnish Anthropological Society 3−4÷2006, 68 – 76.
  • Toivanen, Reetta (2006) Human Rights: A Stumbling Block for Anthropologists or how should we deal with Culture? Finnish Yearbook of International Law, 2006, 39 – 60.
  • Tuori, Kaius (2015) Lawyers and Savages: Ancient History and Legal Realism in the Making of Legal Anthropology. New York, Routledge.

Aiheesta lisää AntroBlogissa

Kirjoittaja

Taina Cooke on filosofian maisteri ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Oulun yliopistossa. Taina on erikoistunut oikeusantropologiaan, ja väitöskirjatutkimuksessaan hän tarkastelee kulttuuripuhetta rikosoikeudenkäynneissä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN