Oikeuslääketieteellinen eli forensinen antropologi on ensisijaisesti ihmisten ja eläinten luita tutkivan osteologian asiantuntija. Menehtyneen luita tutkimalla hän pystyy määrittämään kuoliniän ja sukupuolen lisäksi kuolemaan johtaneita syitä tai siihen liittyviä olosuhteita. Onko reisiluussa oleva ruhje ante-, peri- vai post-mortem? Luiden asiantuntija näkee luussa parantumisen merkkejä – ruhje on siis ante-mortem, ennen kuolemaa syntynyt. Sen sijaan otsalohkossa on halkeama, joka luokitellaan peri-mortemiksi. Tämä ruhje on tapahtunut kuoleman hetkellä ja siten ollut todennäköinen kuolinsyy.
Oikeuslääketieteellinen antropologia on biologisen antropologian alalaji, joka soveltaa biologisen antropologian tuntemusta oikeudelliseen prosessiin. Alan asiantuntija keskittyy menehtyneiden yksilöiden tunnistamiseen ja toimii usein yhteistyössä viranomaisten kanssa. Rikosoikeudellinen tutkinta voi siten hyötyä suuresti oikeuslääketieteellisen antropologin osaamisesta.
Joukkohauta Perussa, Putis-nimisessä kylässä. Oikeuslääketieteellisen antropologian ryhmä on merkinnyt numeroin haudasta löytyneet jäänteet ja niiden alkuperäiset paikat joukkohaudassa ennen kuin ne luetteloidaan ja jaotellaan laatikoihin. (Kesäkuu 2014, Laura Calderón Westö.)
Siinä missä arkeologi tutkii menneitä yhteisöjä ja kulttuureja, forensinen antropologi tutkii nykyisiä olemassa olevia. Arkeologia tieteenalana on kuitenkin merkittävä tässä asiayhteydessä sen käyttämien menetelmien takia: arkeologinen osaaminen kaivauksissa on mittaamattoman tärkeää, jotta tutkittava aineisto saadaan mahdollisimman ehjänä kaivauspaikalta laboratorioon. Arkeologi voi myös auttaa tunnistamaan esimerkiksi salatun joukkohaudan tarkan paikan tutkimalla muutoksia maastossa ja kasvillisuudessa.
Asiantuntijoina forensisia antropologeja pyydetään auttamaan esimerkiksi rikoksen selvittämisessä tai onnettomuuden uhrien tunnistamisessa. Forensinen antropologi onkin usein tärkeä tekijä monimutkaisten ja laajojen tapahtumien selvittämisessä. 1900- ja 2000-luvut ovat valitettavasti tarjonneet runsaasti tapauksia, joissa lukuisia uhreja on pitänyt tunnistaa ja tapahtumien kulkua selvittää: Muun muassa Etelä-Amerikan sotilasdiktatuurit ja Afrikan mantereen veriset sodat jättivät jälkeensä satoja tuhansia kuolleita, kadonneita ja traumatisoituneita. Espanjan sisällissodan aikaisia joukkohautojakin on alettu tutkia vasta viime vuosikymmenellä.
Mitä forensinen antropologi tekee?
Lyhyesti: forensinen antropologi tunnistaa joukkohautojen uhreja tutkimalla jäänteitä, joita ovat luut, vaatekappaleet ja muut haudasta löytyvät esineet. Prosessi voi pitää sisällään paljon muutakin, kuten Perussa kenttätöissä ollessani opin – forensinen antropologi uudelleenrakentaa kuolemaan johtaneen tapahtumaketjun ja kartoittaa uhrin elämää osana yhteisöä. Perun forensisen antropologian keskuksen antropologit tekevät töitä selvittääkseen ihmisten kohtaloita ja näin tarjota uhrien omaisille jonkinlaisen vastauksen kysymykseen “Missä hän on?”.
La Hoyada – Ayacuchon maakunta, Huamanga. Kuvan alareunassa näkyvä tornimainen rakennelma on polttouuni ja sen ympärillä näkyvä kehikko muodostaa joukkohaudan, josta 109 uhrin jäänteet on löydetty. Näistä vain muutama on tunnistettu ja palautettu omaisille haudattavaksi. (Huhtikuu 2014, Laura Calderón Westö.)
Kun joukkohauta löytyy, usein on jotain ennakkotietoa siitä, keitä haudassa lepää. Perheenjäseniään aktiivisesti etsivät seuraavat hautojen kaivauksia toivoen näkevänsä tutun puseron tai korun, yksityiskohdan, joka toisi vastauksen ja päättäisi epätietoisuuden. Perun maaseudulla Ayacuchossa kohtaamani ihmiset olivat monesti silminnäkijöinä rakkaidensa katoamishetkellä, ja he usein lähtivät etsimään kadonneita. Joskus omaiset jopa löysivät oikeille jäljille, seurasivat vihjeitä ja matkustivat pitkiäkin matkoja toivon perässä. Jotkut pääsivät etsinnöissään pidemmälle, mutta harva enää löysi rakkaitaan. Suurin osa joutui luovuttamaan jälkien kadotessa.
Kaikki tieto on arvokasta, kun satojen ihmisten joukkohautaa selvitetään: Missä ja kenen seurassa henkilöt on viimeksi nähty? Mitkä ovat olleet kaappaukseen liittyvät liikkeet? Mitä kadonneilla oli päällään? Minkä näköisiä kadonneet henkilöt olivat, oliko jollakulla esimerkiksi murtunut nenä, iso leuka tai ontuiko joku? Mitä he kantoivat mukanaan, mitä koruja heillä saattoi olla? Tupakoivatko he? Onko heille tehty leikkauksia, oliko kadonneilla muita vammoja tai ruhjeita ennen katoamishetkeä? Kaikesta tästä tiedosta forensinen antropologi rakentaa kehikon tunnistamattomien ympärille. Kaikki luut luetteloidaan ja kuvataan. Niissä olevat ruhjeet ja vammat luokitellaan kategorioihin anti-mortem, peri-mortem tai post-mortem. Vaatekappaleista yritetään saada DNA-näyte, jota voidaan verrata perheenjäsenten DNA:han siinä toivossa, että ne vastaisivat toisiaan.
Perun forensisen antropologian keskuksen tilat Limassa. (Maaliskuu 2014, Laura Calderón Westö.)
Uhrit kertovat tarinan laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä
Vuosikymmeniä maan alla olleet vaatteet hajoavat riippuen materiaalista sekä muista ilmastoon ja maaperään liittyvistä seikoista. Ne antavat kuitenkin tärkeitä tietoja uhrista, kuten vihjeen uhrin koosta, sukupuolesta, asuinpaikasta, elintasosta ja mahdollisesta työstä, mutta ne voivat myös kertoa tärkeitä asioita uhrin viimeisistä kokemuksista. Perussa kaappaajat harrastivat mm. uhrien vaatteiden vaihtoa, mikä selitti, miksi eräästä haudasta löydettiin miespuolisia luurankoja puettuna naisten perinneasuihin. Tämä oli tapa nöyryyttää ja alistaa, mutta myös tapa sekoittaa etsintöjä ja ylläpitää epätietoisuuden ilmapiiriä – vaate ei kertonutkaan haudassa olevista uhreista, vaan viittasi muihin mahdollisiin uhreihin.
Löydökset kertovat väkivallan piirteestä ja ovat osa suurempaa väkivallan politiikkaa Perussa. Näin ollen forensinen antropologi voi paneutua kokonaisvaltaisemmin tutkimukseen – hän ei vain tunnista ihmisiä luista, vaan hän tukeutuu yhteisöihin, joihin uhri kuului. Hän pyrkii ymmärtämään ja selvittämään kunkin uhrin kohtalon suhteessa laajempaan kontekstiin, Perussa vuosina 1980 – 2000 harjoitettuun poliittiseen väkivaltaan.
Kuva: Pixabay.com, CC0 Public Domain
Kokonaisvaltainen katsaus sekä yksilöllisiin kohtaloihin että laajempiin kriiseihin ja väkivallan malleihin tarjoaa lähtökohdan forensisen antropologin työlle surevan yhteisön keskuudessa. Käsitellessään uhrien jäänteitä ja palauttaessaan tunnistettuja omaisille forensinen antropologi näkee läheltä omaisten surun ja menetyksen sekä menetyksen vaikutukset myös yhteisöissä. Rakentaessaan yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa tapahtumien kehityskulkua ja selvittäessään kuolemiin johtaneita syitä forensinen antropologi kerää ymmärrystä kulttuurisista, poliittisista, uskonnollisista ja etnisistä seikoista, jotka ympäröivät tapahtumia.
Kaikki tämä on hyödyllistä esimerkiksi totuus- ja sovinnontekokomissioiden viitekehyksessä, jossa pyritään totuuden kertomisen lisäksi luomaan puitteet yhteisön uudelleenrakentamiselle ja rauhalle. Forensisen antropologin työ on näissä olosuhteissa välttämätön, sillä sureva omainen haluaa vain tietää, mitä on tapahtunut ja missä kadonnut on, jotta hän voisi palata arkeen ja käsitellä menetystä.
Tehtävä ei ole helppo ja vain murto-osa kadonneista on pystytty tunnistamaan ja palauttamaan omaisille, vaikka tapahtumista on jo vuosikymmeniä. Aika ei ole omaisten puolella, ja moni on jo menehtynyt odottaessaan vastauksia. Kymmenet tuhannet tuntemattomat kohtalot ja tuhannet merkitsemättömät joukkohaudat varjostavat edelleen perulaisten –ja monien muiden yhteiskuntien – arkea.
Tekijät
- Teksti: Laura Calderón Westö, VTM
- Artikkelikuva: Incase (Flickr.com, CC BY 2.0)
Luettavaa
- Hayner, Priscilla 2011 [2001]. Unspeakable Truths: Transitional Justice and the Challenge of Truth Commissions. New York: Routledge.
- Sanford, Victoria 2003. Buried Secrets: Truth and Human Rights in Guatemala. Palgrave MacMillan.
- Perun forensisen antropologian keskus EPAF
