Oodi sukuelimille

Huoleton sosi­aa­li­nen alas­to­muus ei ole vain suo­ma­lai­sen sau­na­kult­tuu­rin yksi­noi­keus. Myös Hawaijin alku­pe­räi­ses­sä kult­tuu­ris­sa koko­nai­set perheet kylpivät ja uivat yhdessä montakin kertaa päivässä, ja sosi­aa­li­sel­la alas­to­muu­del­la oli myös yhteis­kun­nal­li­sia ja sere­mo­nial­li­sia mer­ki­tyk­siä.

Ei-sek­su­aa­li­nen alas­to­muus hämmensi varhaisia kris­til­li­sen kult­tuu­rin piiristä tulevia tut­ki­mus­mat­kai­li­joi­ta, ja lähe­tys­saar­naa­jat pyrkivät kitkemään sivee­tön­tä tapaa esi­mer­kik­si kiel­tä­mäl­lä surf­faa­mi­sen alasti.

Hawaijilaiseen perin­tee­seen kuului myös sukue­lin­ten arvostus. Tavan mukaan jokaisen henkilön intii­meil­le osille oli oma nimi, ja niistä ker­rot­tiin tarinoita ja lau­let­tiin lauluja. Varsinkin suurten sukujen edus­ta­jil­la oli eli­mil­leen oma laulu (mele ma’i), joka kuvasi joko ver­taus­ku­vin tai kir­jai­mel­li­ses­ti tämän nimet­tö­miä osia.

Kuningatar Lili‘uokulanin laulu kuvaa hänen ”ylös alas kir­mai­le­vaa” Anapau-nimistä elintään (suom. Pirtsakka), kun taas kuninkaan laulussa kuvail­laan tämän varus­tuk­sen kokoa.

Perinteen mukaan elimet saavat nimen jo syn­ty­mäs­sä, ja lapsen ensim­mäi­sil­lä syn­ty­mä­päi­vil­lä mele ma’i esitetään rak­kau­del­la ja kun­nioi­tuk­sel­la runoi­li­joi­den tai laulajien toimesta.

Tapa on osittain säilynyt nyky­päi­vään saakka. Laulut kuvai­le­vat ylis­tä­vään ja humo­ris­ti­seen sävyyn henkilön intiimejä osia, ja niitä lauletaan yhteisön juhlissa elämän varrella suku­lin­jan jat­ku­mi­sen ilosta. Mele ma’ita saatetaan säveltää lisää esi­mer­kik­si häiden kunniaksi. Liiton kumpikin osapuoli saa silloin uuden laulun, jossa kuvataan runol­li­ses­ti sukue­lin­ten toimintaa ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.