Pullon henki

Miksi Suomessa ihan­noi­daan humalaa, mutta demo­ni­soi­daan alkoholia? Kysymys on myös ant­ro­po­lo­gi­ses­ti kiin­nos­ta­va. Siinä kiteytyy suh­tau­tu­mi­sem­me alko­ho­liin tur­miol­li­se­na aineena, jolta kansaa täytyy suojella. Alkoholismin varjon allakin humala on kuitenkin osa suo­ma­lais­ta sosi­aa­lis­ta kult­tuu­ria, ja huma­la­ha­kui­nen juo­ma­tyy­li osa sekä kan­sal­lis­ta ste­reo­ty­pi­aa että kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä.

Ruoka- ja vii­ni­toi­mit­ta­ja Arto Koskelon mukaan Suomessa “aja­tel­laan perin­tei­ses­ti, että alko­ho­li­pul­los­sa asuu sellainen henki — lampun henki, joka on vahvempi kuin miehen tahto.” Huomio on kiin­nos­ta­va. Erilaisiin päih­dyt­tä­viin aineisiin on monissa maa­il­man­kol­kis­sa liitetty ajatuksia päihteen hengestä, joka ottaa käyttäjän valtaansa — hyvässä tai pahassa. Esimerkiksi Etelä-Amerikan alku­pe­räis­väes­tö­jen käyt­tä­mäs­tä voi­mak­kaan psy­ke­dee­li­ses­tä ayahuasca-kas­vi­juo­mas­ta on puhuttu nime­no­maan kasvin henkenä.

Alkoholia 20 vuoden ajan eri puolilla maailmaa tutkinut ant­ro­po­lo­gi Anne Fox on kir­joit­ta­nut useissa kult­tuu­reis­sa val­lit­se­vas­ta aja­tuk­ses­ta, jonka mukaan alkoholi voi muuttaa yksilön persoonaa ja käytöstä tietyllä ennalta mää­rä­tyl­lä tavalla. Hänen mukaansa näitä spesifejä käytöksen muutoksia ei aiheuta itse alkoholi vaan siihen liitetyt kult­tuu­ri­set odotukset, jotka ohjai­le­vat sekä päih­ty­mis­tä että käyt­täy­ty­mis­tä päihteen vai­ku­tuk­sen alaisena. Esimerkiksi Italiassa alkoholin aja­tel­laan ren­tout­ta­van ja tekevän juojista lempeitä.

Suomalaisen pullon hengen ikävimmät kasvot kuu­lu­ne­vat vii­na­pi­rul­le, joka tekee osasta väestöä humalassa arvaa­mat­to­mia ja väki­val­tai­sia. Turmiolan Tommi ei silti ole ainoas­taan mei­kä­läi­nen ilmiö. Fox on tutkinut austra­lia­lai­sen alko­ho­li­kult­tuu­rin aggres­sii­vis­ta puolta. Hänen mukaansa alkoholin näkeminen väki­val­lan aiheut­ta­ja­na on har­haan­joh­ta­va tulkinta, joka estää ymmär­tä­mäs­tä väki­val­tai­suu­den taustalla vai­kut­ta­via syitä. Myyttiä alkoholin tur­me­le­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta vahvistaa Foxin mukaan enti­ses­tään se, että alkoholin käyttö on yleistä käyt­täy­ty­mis­häi­riöis­ten hen­ki­löi­den kes­kuu­des­sa. Alkoholi ei ole ongelman aiheut­ta­ja, mutta saattaa osaltaan kärjistää sitä. Kaikkiin viinapiru ei iske, ja opitut kult­tuu­ri­set asenteet ovat jatkuvan muutoksen alla - kuten suo­ma­lais­ten nuorten alkoholin käytön vähe­ne­mi­nen osoittaa.

Humalahakuinen juominen on vii­na­pi­rus­ta ja suvuissa pesivästä alko­ho­lis­mis­ta huo­li­mat­ta Suomessa edelleen “hyvä läppä”. Tarinat hurjista ryyp­py­reis­suis­ta ovat humalaa ihan­noi­van kansan lem­pi­nar­ra­tii­ve­ja. Vaikka hyvän kän­ni­ta­ri­nan pää­hen­ki­lö on kenties anti­san­ka­ri, huma­lai­sen toilailun nimissä suvaitaan melkoinen kirjo muuten yhteis­kun­ta­kel­vo­ton­ta käytöstä. Alkoholia pelätään, koska sen uskotaan tekevän kun­nol­li­ses­ta ihmisestä väki­val­tai­sen juop­po­hul­lun. Samalla humalassa on jotakin tasa-arvois­ta­vaa. Ryyppyretken päät­teek­si duunari ja pomo halai­le­vat kuin parhaat ystä­vyk­set. Ehkä tässä on yksi syy humalan ihan­noin­nil­le?


AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Indonesiassa tupakan mainostusta ei rajoiteta käytännössä lainkaan. Kaksi kolmesta miehestä tupakoi, ja savuttelu on osa kansallista identiteettiä, maskuliinisuutta, perinteitä ja moderniutta. Neilikalla maustettua kretek-tupakkaa on jopa ehdotettu nostettavaksi perinteisen lääketieteen rinnalle maan kulttuuriperinnöksi.

Eteläkorealaiset kuuluvat maailman kovimpiin viinan juojiin. Paikallinen soju on maailman myydyin kirkas viina, jolla on merkittävä kulttuurinen rooli. “Montako pulloa sojua pystyt juomaan?”, kysytään uudelta tuttavuudelta.

Kaupoissa myytävän oluen prosenttirajasta käytyyn keskusteluun kiinnittyy antropologisesti tulkittuna hyvin perustavia kysymyksiä hyvästä elämästä, arvosta sekä yksilön ja yhteiskunnan suhteesta. Millainen elämä ja millaiset elämäntavat ovat arvokkaita? Mikä on valtion rooli elämäntapojen säätelijänä?