Rokotekriittisyyden monet muodot

Ihmisten on usein vaikea ymmärtää rokottamattomuutta ja rokotekriittisyyttä. Miksi jotkut eivät halua rokotuksia, vaikka lääketiede on osoittanut, että rokotteet ehkäisevät sairauksia ja ovat pääosin turvallisia?

Muun muassa tätä kysymystä selvittelen tutkimuksessani, joka käsittelee rokotekriittisyyden eri puolia ilmiön poliittisuudesta rokotekriittisten terveyskäsityksiin ja -käytäntöihin. Olen haastatellut kuluneen vuoden aikana 26 suomalaista äitiä, jotka ovat ottaneet lapsilleen joko vain osan suositelluista rokotuksista tai jättäneet kaikki rokotteet ottamatta. Mukana on niin pitkän linjan rokotekriittisiä kuin vielä rokotepäätöksiään puntaroivia vanhempia. Tästä moninaisesta ryhmästä käytetään yleisesti nimitystä rokotekriittiset tai rokottamattomat.

Rokotekriittisyys on lisääntynyt Suomessa. THL:n mukaan vuonna 2012 syntyneistä lapsista 1,4 % jäi kokonaan ilman rokotuksia, ja määrä oli yli tuplaantunut vuodesta 2009. Rokotuksista osittain kieltäytyvien perheiden määrä on toki paljon suurempi, sillä monet rokotekriittiset ottavat osan suositelluista rokotuksista eivätkä siten näy tilastossa täysin rokottamattomina.

Rokotekattavuuden heikentymisestä on käyty paljon julkista keskustelua. Asiantuntijat ovat varoittaneet erityisesti MPR-rokotteen kattavuuden laskusta useilla paikkakunnilla alle 95 prosentin, jota pidetään ehtona joukkosuojan toimivuudelle. Myös poliittisia toimia rokotekattavuuden lisäämiseksi on ehdotettu. Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä kertoi kesällä 2016 valmistelevansa lakiesitystä lapsilisien poistamisesta niiltä vanhemmilta, jotka eivät rokotuta lapsiaan.

kuva: Pan American Health Organization (CC BY-ND 2.0)

Suurin osa tutkimukseeni osallistuneista oli saanut lapsena itse kaikki rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet, ja pitänyt rokottamista täysin luontevana asiana. Monet jopa kertoivat aiemmin pitäneensä rokotekriittisiä epäilyttävinä ”hörhöinä”. Rokottaminen mielletäänkin yleensä automaattiseksi asiaksi, jota ei tarvitse pohtia tai johon ei liity valintaa, sillä rokotusohjelmasta päättävät asiantuntijat ovat jo tehneet valinnan puolestamme.

Lähes kaikki haastattelemani vanhemmat kuitenkin kertoivat joko vähittäisestä tai yhtäkkisestä ”havahtumisesta”, jonka kautta he alkoivat kyseenalaistaa rokottamisen järkevyyttä tai turvallisuutta. Havahduttavana asiana on saattanut olla Pandemrix-rokotteeseen liittyneet haittavaikutukset tai lapsen saaminen ja yllättyminen siitä, miten paljon rokotuksia kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluu. Rokotteiden kyseenalaistaminen on monella alkanut halusta selvittää, mitä rokotukset oikeastaan sisältävät. Syynä on usein myös halu suojella puhtaaksi ja hauraaksi miellettyä pienen lapsen kehoa rokotteiden sisältämien tehosteaineiden, kuten alumiinin mahdollisilta haittavaikutuksilta.

Todetut ja epäillyt haitat

Rokotusten haittavaikutukset olivat yleisin syy, jonka haastattelemani äidit kertoivat vaikuttaneen perheensä rokotuspäätöksiin. Usealla haastateltavalla oli asiasta omakohtaisia kokemuksia. Esimerkiksi Susanin perheen toinen lapsi oli kolmen kuukauden iässä, kaksi viikkoa rokotteen saamisen jälkeen, alkanut saada neurologisia oireita. ”Ensin meni silmät kieroon ja sitten hän alkoi saada epilepsian näköisiä kohtauksia”, Susan kertoi.

Seitsemän vuoden ikäisenä Susanin tytär oli kehitykseltään noin puolivuotiaan tasolla. Hän ei pystynyt itse syömään tai liikkumaan, harjoitteli esineisiin tarttumista ja sanoi harvakseltaan sanan tai kaksi. Tytärtä oli tutkittu pitkään sairaalassa, mutta neurologista sairautta ei löydetty. Lopulta erityisneuvolassa oli todettu lapsen vammautuneen rokotteen seurauksena. Asia tuli ennen rokotemyönteiselle Susanille yllätyksenä: ”En olisi koskaan edes ajatellut että rokotteista voisi sairastua, kun niitä annetaan kaikille ja niistä puhutaan aina, että ne on terveellisiä, ne auttaa”.

kuva: Aditya Romansa (CC0)

Susan ja hänen miehensä etsivät tietoa rokotuksista ja niiden haitoista, ja päätyivät siihen, että ketään perheenjäsentä ei enää rokoteta. Susanin perhe kuuluu siihen pieneen ryhmään, joiden lapsella on lääkärin toteama vakava rokotteen aiheuttama haitta, ja jonka rokottamattomuuspäätöksen ympäristö yleensä hyväksyy. Suurin osa haastateltavista, jotka epäilivät lapsensa saaneen rokotteista haittavaikutuksia, eivät kuitenkaan olleet saaneet epäilyilleen vahvistusta neuvolasta tai lääkäriltä.

Useat haastateltavat epäilivät ja pohtivat mahdollisia pitkäaikaisia sivuvaikutuksia, joita lääketieteen konsensus ei tunnusta rokotteista aiheutuviksi. Etenkin autoimmuunisairaudet, kuten allergiat tai astma, yhdistetään rokotekriittisissä keskusteluissa yleisesti rokotuksiin. Monet rokotekriittiset uskovat, että lääketieteellisen tutkimuksen avulla voitaisiin todistaa rokotusten luultua laajemmat haittavaikutukset. He eivät kuitenkaan luota tämänhetkisen rokotetutkimuksen puolueettomuuteen, ja pitävät ongelmallisena sitä, että rokotuksia myyvät yritykset rahoittavat rokotetutkimuksia.

Rokotteilla ehkäistävät taudit huolestuttivat monia rokotehaittoja epäileviä vanhempia, mutta rokotusten mahdolliset haitat pelottivat vielä enemmän. Näiden haastateltavien puheesta käy selvästi ilmi luottamuksen menettäminen lääketieteen ja viranomaissuositusten puolueettomuuteen. ”En ota rokotuksia, koska en tiedä niistä tarpeeksi”, totesi eräs haastateltava. Terveyteen liittyvä tieto näyttäytyy siis rokotekriittiselle asiana, jonka luotettavuus heidän on itse arvioitava. Lääkeyhtiöiden lobbauksen nähdään vaikuttavan terveysviranomaisten suosituksiin ja lääkäreihin niin paljon, että näiltä on mennyt uskottavuus.

Ne, joille rokotteiden todetut tai koetut haittavaikutukset olivat pääasiallinen syy rokottamattomuuteen, uskoivat yleensä siihen, että rokotteet toimivat – siis muodostavat vastustuskyvyn sairauksille. Useat heistä myös hyväksyivät ajatuksen laumaimmuniteetista, eli siitä että taudinaiheuttajat eivät pysty leviämään korkean rokotekattavuuden vallitessa, jolloin suoja ulottuu myös rokottamattomiin. He saattoivat silti vastustaa ajatusta siitä, että rokottamattomat vapaamatkustavat laumaimmuniteetin siivellä.

kuva: Olga Guryanova (CC0)

”Kyllä mulla vähän syyllinen olo on siitä vapaamatkustajuudesta”, totesi kahden täysin rokottamattoman lapsen äiti Jessica, ”mutta sitten toisaalta raivostuttaa ne syytökset, koska meidän lapset on erittäin terveitä, ja toisaalta monien rokotteiden antamisen jälkeen kolmeen tai neljään viikkoon ei saisi olla tekemisissä vastustuskyvyltään alentuneen kanssa. Että kuinka moni rokotettu miettii sitä?”

Vaihtoehtoisia käsityksiä terveydestä

Vaihtoehtohoitojen käyttö ja muut vaihtoehtoiseksi mielletyt terveyteen liittyvät valinnat ovat selkeästi yhteydessä rokotekriittisiin näkökantoihin. Monet haastattelemani henkilöt kertoivat alkaneensa aluksi käyttää tai opiskella vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä. Sen kautta he alkoivat kyseenalaistaa rokotuksia interventiona, joka sekoittaa kehon oman immuunipuolustuksen. Halu tehdä mahdollisimman luonnonmukaisia valintoja oman ja perheen terveyden suhteen oli monelle tärkeää. He esimerkiksi suosivat luomuruokaa, pyrkivät välttämään kemikaaleja ja käyttivät lääkkeitä vain pakon edessä.

kuva: Ornella Binni (CC0)

Rokotukset edustivat monelle omaan elämäntapaan ja terveyskäsityksiin sopimatonta kehon luonnolliseen toimintaan puuttumista. Esimerkiksi vyöhyketerapeutti Lea oli rokotuttanut kaksi nyt teini-ikäistä lastaan vain kolmella yksittäisellä rokotteella. Hänen mukaansa varsinkin yhdistelmärokotteet haittaavat kehon oman vastustuskyvyn syntymistä, ja tähän liittyvät myös monet rokotusten haitat.

”Kun keho ei pääse treenaamaan taudinaiheuttajia vastaan taistelua, niin se kääntyykin itseään vastaan. Ja tietysti se, että kun sitä sotketaan noin hirveän monella eri taudinaiheuttajalla, niin se ei voi olla… Kun se ei ole luonnollista, niin se ei voi olla hyväksi meille.”

Rokotekriittisyyteen liittyi monilla pyrkimys elää luonnonmukaista, rauhallista ja yksinkertaista elämää. Tässä mielessä rokottamattomuus voidaan nähdä myös poliittisena, nyky-yhteiskuntaa kritisoivana elämäntapaliikkeenä. Haastatteluissa toistuu ajatus siitä, että sairaudet kuuluvat elämään eikä kaikkea tarvitse lääkitä pois.

Monet kritisoivat rokotuksia poliittisena keinona lisätä työtehoa. Vanhempien ei haluta olevan viikkoa tai kahta pois työstä sairasta lasta hoitamassa, ja rokotukset vastaavat tähän tarpeeseen. Haastateltavat kritisoivat myös laajemmin sitä, että ihmiset eivät ”malta sairastaa” ja levätä. ”Lapset lääkitään hiljaisiksi” ja lähetetään päiväkotiin puolikuntoisina, jolloin he oppivat hiljentämään kehon viestit lääkkeillä.

Monet puhuivat haastatteluissa myös erilaisista lääketieteelle vaihtoehtoisista käsityksistä sairauteen ja terveyteen liittyen. Kehon ja mielen yhteys terveydessä ja sairastumisessa koettiin tärkeäksi, ja parantuminen liitettiin esimerkiksi tunne-elämän ongelmien käsittelemiseen tai kehon omiin luontaisiin parantaviin prosesseihin, ei niinkään “synteettisiin” lääkkeisiin.

kuva: jarmoluk (CC0)

Vaihtoehtohoitojen kautta rokottamattomuuteen päätyneillä oli usein myös kriittinen näkemys rokotteiden tehosta. Rokotusten sijaan parantuneet elinolot, hygienia ja terveydenhoito nähtiin syyksi sille, miksi monet sairaudet ovat lähes kadonneet. Myös rokotuksilla aikaansaatava laumaimmuniteetti oli ajatus, jonka hyvin moni haastateltavista torjui epäloogisena. He totesivat, että rokotukset eivät anna täydellistä suojaa, ja että rokotetutkin voivat kantaa ja levittää tauteja, etenkin kun monen aikuisen rokotesuoja on puutteellinen.

Linda, neljän osittain rokotetun lapsen äiti, näki rokotusten itse asiassa sotkeneen aiemmin vallinneen luonnollisen laumaimmuniteetin:

”Kun oli paljon sellaisia lapsia, jotka eivät olleet sairastaneet tuhkarokkoa, laumaimmuniteetti laski ja rokko lähti kiertämään. Siitä seurasi taas korkea laumaimmuniteetti, jonka jälkeen se hiipui kun syntyi lisää lapsia. Esimerkiksi äidilläni, joka on sairastanut rokkotaudit, on luonnollinen immuniteetti jo veressä. Ja kun minä synnyin, sain häneltä sen immuniteetin. Eli sen aikaa, kun olin liian pieni sairastaakseni turvallisesti jonkun rokkotaudin, mulla oli se immuniteetti. Mutta nyt, kun minä en ole sairastanut näitä tauteja, mun lapsilla ei ole mitään suojaa, koska se rokotesuoja ei siirry äidistä lapseen.”

Joukkosuojan vaarantaminen tai sillä vapaamatkustaminen oli haastateltavien usein kohtaama kritiikin aihe. Etenkin ne rokotekriittiset, joiden tausta oli vaihtoehtohoidoissa ja vaihtoehtoisissa terveyskäsityksissä, eivät kuitenkaan pelänneet rokotteilla ehkäistäviä tauteja vaan pitivät esimerkiksi lapsuudessa sairastettuja rokkoja jopa hyödyllisenä tulevan vastustuskyvyn ja terveyden kannalta. Laumaimmuniteettiin vetoaminen ei siis useinkaan vaikuta rokottamattomien näkemyksiin, koska monet heistä eivät hyväksy tämän argumentin lähtökohtia.

Monitahoinen ilmiö

Rokotekriittisyys on joissakin tutkimuksissa yhdistetty korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten naisten äitiyden suorittamiseen. Esimerkiksi amerikkalainen tutkija Jennifer Reich on esittänyt, että vanhemmuudesta on tullut uusliberalistisessa yhteiskunnassa yksilökeskeinen projekti, jossa lapsen hyvinvointia pyritään vaalimaan monenlaisten terveyskäytäntöjen ja kasvatusmenetelmien avulla. Joillakin vanhemmilla tähän yhdistyy myös rokotusten välttäminen.

Oma tutkimukseni ei tuottanut vastaavia luokka-asemaan liittyviä huomioita. Haastatteluihin osallistui runsaasti myös ei-korkeakoulutettuja ja matalatuloisia perheitä, eikä rokottamattomien yhteisö Suomessa haastateltavien kokemuksen perusteella ole rajoittunut pelkästään ylemmän keskiluokan ilmiöksi.

Alustavien tutkimustulosteni valossa rokotekriittisyyden taustalla on usein kokemuksia tai epäilyjä rokotteiden haitoista, ja vaihtoehtoisia elämäntapoja ja terveyskäsityksiä. Rokotekriittisyys on kuitenkin huomattavan monitahoinen ilmiö. Vaikka nämä kaksi tekijää ovat yleisiä, löytyy taustalta paljon muutakin – omaan kehoon ja terveyteen liittyvän autonomian kaipuusta oman sisäisen äänen kuunteluun tai yhteiskunta- ja työelämäkritiikkiin.

Laajasti ajatellen rokotekriittisyyden kasvun voi nähdä kytkeytyvän laajempaan hyvinvointivaltion ja terveyspalveluiden murrokseen sekä odotuksiin yksilöistä kriittisinä kansalaisina, jotka hankkivat tietoa ja ottavat vastuun omasta terveydestään. Yksityisten terveydenhoitoalan yritysten ja lääkeyritysten rooli terveydenhuollossa on kasvanut, ja terveydenhuollon markkinoiden avautuessa myös vaihtoehtohoitojen markkinat ovat kasvussa.

Suomessa esimerkiksi sosiologit Ilpo Helén ja Mikko Jauho ovat puhuneet terveyskansalaisuudesta liittyen siihen, miten yksilöt ovat tekemisissä lääketieteen ja terveydenhoidon kanssa. Suomessa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa, ollaan siirtymässä kohti yhä suurempaa yksilöiden valinnanvapautta terveydenhuollossa. Lisäksi pohjoismaiseen terveyspolitiikkaan kuuluu olennaisesti pyrkimys vastuullistaa yksilöitä pitämään huolta omasta terveydestään ja tekemään terveyttä edistäviä valintoja.

Rokottamattomuus vie nämä ajatukset valinnanvapaudesta ja yksilön vastuusta pidemmälle – suuntaan, johon terveyspolitiikassa ei olla tähdätty. Terveysviranomaisten näkökulmasta rokotukset tulee pitää valinnanvapauden ulkopuolella, koska niihin liittyvät yksilöiden tekemät valinnat vaikuttavat koko väestön rokotekattavuuteen ja tartuntatautien esiintyvyyteen.

Rokotekriittiset vanhemmat kuitenkin mieltävät rokottamisen valintana, jonka tekeminen on heidän vastuullaan samoin kuin muutkin lasten terveyteen liittyvät päätökset. Vastaavia huomioita on tehnyt esimerkiksi sosiologi Roberta Raffaetà liittyen rokotekriittisyyteen Italiassa.

Ilpo Helén on esittänyt, että julkisen terveydenhuollon murroksessa myös terveyskansalaisuus muuttuu. Yksi terveyskansalaisuuden uusista suunnista on potilasaktivismin kasvu, jonka on nähty niin Suomessa kuin globaalisti horjuttavan lääketieteen asiantuntijoiden auktoriteettiasemaa ja demokratisoivan terveydenhuoltoa. Myös tämä kehitys voidaan osittain nähdä rokotekriittisyyden taustalla.

kuva: Dave (CC BY-NC-ND 2.0)

Rokotekriittiset eivät katso voivansa luottaa terveysviranomaisiin. Tämä johtuu esimerkiksi viranomaisten toiminnasta sikainfluenssarokotteen haittojen yhteydessä. Rokotekriittiset vanhemmat eivät myöskään varauksetta luota rokotuksiin liittyvään lääketieteelliseen tutkimustietoon, jota pidetään korruptoituneena ja lääketeollisuuden ohjailemana.

Tässä epävarmuuden tilassa lääkärit ja terveysviranomaiset eivät enää näyttäydy pyyteettöminä asiantuntija-auktoriteetteina, joille haluttaisiin antaa valta päättää yksilöiden terveyteen liittyvistä asioista.  

Toimitus

• Teksti: Johanna Nurmi, VTT
• Podcast-lukija: Sanna Rauhala
• Verkkotaitto: Taina Cooke
• Artikkelikuva: Artikkelikuva: Antranias (CC0)

Lukemista

1. Brown, K. F., Kroll, J. S., Hudson, M. J., Ramsay, M., Green, J., Long, S. J., … Sevdalis, N. (2010). “Factors underlying parental decisions about combination childhood vaccinations including MMR: A systematic review.” Vaccine, 28(26), 4235 – 4248.
2. Helén, Ilpo & Jauho, Mikko (2003). Kansalaisuus ja kansanterveys. Gaudeamus, Helsinki.
3. Helén, Ilpo (2008). “Terveyskansalaisuuden kohtalot. Huomioita uudesta terveyspolitiikasta ja huipputeknologisesta lääketieteestä.” Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2008: 45, 146 – 154.
4. Raffaeta, R. (2012). “When ‘to choose’ is ‘to care’: the case of paediatric vaccinations.” Suomen Antropologi 37(3), 8 – 23.
5. Reich, J. (2014). “Neoliberal Mothering and Vaccine Refusal: Imagined Gated Communities and the Privilege of Choice.” Gender & Society (October), 679 –704.
6. THL (2015). Vuonna 2012 syntyneiden lasten rokotuskattavuus. 
7. Yaqub, O., Castle-Clarke, S., Sevdalis, N., & Chataway, J. (2014). “Attitudes to vaccination: A critical review.” Social Science & Medicine, 112, 1 – 11.