Rokotekriittisyyden monet muodot

Ihmisten on usein vaikea ymmärtää rokot­ta­mat­to­muut­ta ja roko­te­kriit­ti­syyt­tä. Miksi jotkut eivät halua roko­tuk­sia, vaikka lää­ke­tie­de on osoit­ta­nut, että rokotteet ehkäi­se­vät sai­rauk­sia ja ovat pääosin turvallisia? 

Muun muassa tätä kysymystä sel­vit­te­len tut­ki­muk­ses­sa­ni, joka käsit­te­lee roko­te­kriit­ti­syy­den eri puolia ilmiön poliit­ti­suu­des­ta roko­te­kriit­tis­ten ter­veys­kä­si­tyk­siin ja -käy­tän­töi­hin. Olen haas­ta­tel­lut kuluneen vuoden aikana 26 suo­ma­lais­ta äitiä, jotka ovat ottaneet lap­sil­leen joko vain osan suo­si­tel­luis­ta roko­tuk­sis­ta tai jättäneet kaikki rokotteet ottamatta. Mukana on niin pitkän linjan roko­te­kriit­ti­siä kuin vielä roko­te­pää­tök­si­ään pun­ta­roi­via vanhempia. Tästä moni­nai­ses­ta ryhmästä käytetään yleisesti nimitystä roko­te­kriit­ti­set tai rokot­ta­mat­to­mat.

Rokotekriittisyys on lisään­ty­nyt Suomessa. THL:n mukaan vuonna 2012 syn­ty­neis­tä lapsista 1,4 % jäi kokonaan ilman roko­tuk­sia, ja määrä oli yli tuplaan­tu­nut vuodesta 2009. Rokotuksista osittain kiel­täy­ty­vien perheiden määrä on toki paljon suurempi, sillä monet roko­te­kriit­ti­set ottavat osan suo­si­tel­luis­ta roko­tuk­sis­ta eivätkä siten näy tilas­tos­sa täysin rokottamattomina.

Rokotekattavuuden hei­ken­ty­mi­ses­tä on käyty paljon julkista kes­kus­te­lua. Asiantuntijat ovat varoit­ta­neet eri­tyi­ses­ti MPR-rokotteen kat­ta­vuu­den laskusta useilla paik­ka­kun­nil­la alle 95 prosentin, jota pidetään ehtona jouk­ko­suo­jan toi­mi­vuu­del­le. Myös poliit­ti­sia toimia roko­te­kat­ta­vuu­den lisää­mi­sek­si on ehdotettu. Keskustan kan­san­edus­ta­ja Mikko Kärnä kertoi kesällä 2016 val­mis­te­le­van­sa lakie­si­tys­tä lap­si­li­sien pois­ta­mi­ses­ta niiltä van­hem­mil­ta, jotka eivät rokotuta lapsiaan.

Suurin osa tut­ki­muk­see­ni osal­lis­tu­neis­ta oli saanut lapsena itse kaikki roko­tus­oh­jel­maan kuuluvat rokotteet, ja pitänyt rokot­ta­mis­ta täysin luon­te­va­na asiana. Monet jopa kertoivat aiemmin pitä­neen­sä roko­te­kriit­ti­siä epäi­lyt­tä­vi­nä ”hörhöinä”. Rokottaminen miel­le­tään­kin yleensä auto­maat­ti­sek­si asiaksi, jota ei tarvitse pohtia tai johon ei liity valintaa, sillä roko­tus­oh­jel­mas­ta päättävät asian­tun­ti­jat ovat jo tehneet valinnan puolestamme. 

Lähes kaikki haas­tat­te­le­ma­ni vanhemmat kuitenkin kertoivat joko vähit­täi­ses­tä tai yhtäk­ki­ses­tä ”havah­tu­mi­ses­ta”, jonka kautta he alkoivat kysee­na­lais­taa rokot­ta­mi­sen jär­ke­vyyt­tä tai tur­val­li­suut­ta. Havahduttavana asiana on saattanut olla Pandemrix-rokot­tee­seen liit­ty­neet hait­ta­vai­ku­tuk­set tai lapsen saaminen ja yllät­ty­mi­nen siitä, miten paljon roko­tuk­sia kan­sal­li­seen roko­tus­oh­jel­maan kuuluu. Rokotteiden kysee­na­lais­ta­mi­nen on monella alkanut halusta selvittää, mitä roko­tuk­set oikeas­taan sisäl­tä­vät. Syynä on usein myös halu suojella puhtaaksi ja hauraaksi miel­let­tyä pienen lapsen kehoa rokot­tei­den sisäl­tä­mien tehos­te­ai­nei­den, kuten alumiinin mah­dol­li­sil­ta haittavaikutuksilta. 

Todetut ja epäillyt haitat

Rokotusten hait­ta­vai­ku­tuk­set olivat yleisin syy, jonka haas­tat­te­le­ma­ni äidit kertoivat vai­kut­ta­neen perheensä roko­tus­pää­tök­siin. Usealla haas­ta­tel­ta­val­la oli asiasta oma­koh­tai­sia koke­muk­sia. Esimerkiksi Susanin perheen toinen lapsi oli kolmen kuukauden iässä, kaksi viikkoa rokotteen saamisen jälkeen, alkanut saada neu­ro­lo­gi­sia oireita. ”Ensin meni silmät kieroon ja sitten hän alkoi saada epi­lep­sian näköisiä koh­tauk­sia”, Susan kertoi. 

Seitsemän vuoden ikäisenä Susanin tytär oli kehi­tyk­sel­tään noin puo­li­vuo­ti­aan tasolla. Hän ei pystynyt itse syömään tai liik­ku­maan, har­joit­te­li esi­nei­siin tart­tu­mis­ta ja sanoi har­vak­sel­taan sanan tai kaksi. Tytärtä oli tutkittu pitkään sai­raa­las­sa, mutta neu­ro­lo­gis­ta sairautta ei löydetty. Lopulta eri­tyis­neu­vo­las­sa oli todettu lapsen vam­mau­tu­neen rokotteen seu­rauk­se­na. Asia tuli ennen roko­te­myön­tei­sel­le Susanille yllä­tyk­se­nä: ”En olisi koskaan edes ajatellut että rokot­teis­ta voisi sairastua, kun niitä annetaan kaikille ja niistä puhutaan aina, että ne on ter­veel­li­siä, ne auttaa”.

kuva: Aditya Romansa (CC0)

Susan ja hänen miehensä etsivät tietoa roko­tuk­sis­ta ja niiden haitoista, ja päätyivät siihen, että ketään per­heen­jä­sen­tä ei enää rokoteta. Susanin perhe kuuluu siihen pieneen ryhmään, joiden lapsella on lääkärin toteama vakava rokotteen aiheut­ta­ma haitta, ja jonka rokot­ta­mat­to­muus­pää­tök­sen ympäristö yleensä hyväksyy. Suurin osa haas­ta­tel­ta­vis­ta, jotka epäilivät lapsensa saaneen rokot­teis­ta hait­ta­vai­ku­tuk­sia, eivät kui­ten­kaan olleet saaneet epäi­lyil­leen vah­vis­tus­ta neu­vo­las­ta tai lääkäriltä. 

Useat haas­ta­tel­ta­vat epäilivät ja pohtivat mah­dol­li­sia pit­kä­ai­kai­sia sivu­vai­ku­tuk­sia, joita lää­ke­tie­teen konsensus ei tunnusta rokot­teis­ta aiheu­tu­vik­si. Etenkin autoim­muu­ni­sai­rau­det, kuten allergiat tai astma, yhdis­te­tään roko­te­kriit­ti­sis­sä kes­kus­te­luis­sa yleisesti roko­tuk­siin. Monet roko­te­kriit­ti­set uskovat, että lää­ke­tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen avulla voi­tai­siin todistaa roko­tus­ten luultua laajemmat hait­ta­vai­ku­tuk­set. He eivät kui­ten­kaan luota tämän­het­ki­sen roko­te­tut­ki­muk­sen puo­lu­eet­to­muu­teen, ja pitävät ongel­mal­li­se­na sitä, että roko­tuk­sia myyvät yritykset rahoit­ta­vat rokotetutkimuksia. 

Rokotteilla ehkäis­tä­vät taudit huo­les­tut­ti­vat monia roko­te­hait­to­ja epäileviä vanhempia, mutta roko­tus­ten mah­dol­li­set haitat pelot­ti­vat vielä enemmän. Näiden haas­ta­tel­ta­vien puheesta käy selvästi ilmi luot­ta­muk­sen menet­tä­mi­nen lää­ke­tie­teen ja viran­omais­suo­si­tus­ten puo­lu­eet­to­muu­teen. ”En ota roko­tuk­sia, koska en tiedä niistä tarpeeksi”, totesi eräs haas­ta­tel­ta­va. Terveyteen liittyvä tieto näyt­täy­tyy siis roko­te­kriit­ti­sel­le asiana, jonka luo­tet­ta­vuus heidän on itse arvioi­ta­va. Lääkeyhtiöiden lob­bauk­sen nähdään vai­kut­ta­van ter­veys­vi­ran­omais­ten suo­si­tuk­siin ja lää­kä­rei­hin niin paljon, että näiltä on mennyt uskottavuus.

Ne, joille rokot­tei­den todetut tai koetut hait­ta­vai­ku­tuk­set olivat pää­asial­li­nen syy rokot­ta­mat­to­muu­teen, uskoivat yleensä siihen, että rokotteet toimivat – siis muo­dos­ta­vat vas­tus­tus­ky­vyn sai­rauk­sil­le. Useat heistä myös hyväk­syi­vät ajatuksen lau­maim­mu­ni­tee­tis­ta, eli siitä että tau­di­nai­heut­ta­jat eivät pysty leviämään korkean roko­te­kat­ta­vuu­den val­li­tes­sa, jolloin suoja ulottuu myös rokot­ta­mat­to­miin. He saat­toi­vat silti vastustaa ajatusta siitä, että rokot­ta­mat­to­mat vapaa­mat­kus­ta­vat lau­maim­mu­ni­tee­tin siivellä.

kuva: Olga Guryanova (CC0)

”Kyllä mulla vähän syyllinen olo on siitä vapaa­mat­kus­ta­juu­des­ta”, totesi kahden täysin rokot­ta­mat­to­man lapsen äiti Jessica, ”mutta sitten toisaalta rai­vos­tut­taa ne syytökset, koska meidän lapset on erittäin terveitä, ja toisaalta monien rokot­tei­den antamisen jälkeen kolmeen tai neljään viikkoon ei saisi olla teke­mi­sis­sä vas­tus­tus­ky­vyl­tään alen­tu­neen kanssa. Että kuinka moni rokotettu miettii sitä?”

Vaihtoehtoisia käsityksiä terveydestä

Vaihtoehtohoitojen käyttö ja muut vaih­toeh­toi­sek­si mielletyt ter­vey­teen liittyvät valinnat ovat selkeästi yhtey­des­sä roko­te­kriit­ti­siin näkö­kan­toi­hin. Monet haas­tat­te­le­ma­ni henkilöt kertoivat alka­neen­sa aluksi käyttää tai opiskella vaih­toeh­toi­sia hoi­to­me­ne­tel­miä. Sen kautta he alkoivat kysee­na­lais­taa roko­tuk­sia inter­ven­tio­na, joka sekoittaa kehon oman immuu­ni­puo­lus­tuk­sen. Halu tehdä mah­dol­li­sim­man luon­non­mu­kai­sia valintoja oman ja perheen terveyden suhteen oli monelle tärkeää. He esi­mer­kik­si suosivat luo­mu­ruo­kaa, pyrkivät vält­tä­mään kemi­kaa­le­ja ja käyttivät lääkkeitä vain pakon edessä. 

kuva: Ornella Binni (CC0)

Rokotukset edustivat monelle omaan elä­män­ta­paan ja ter­veys­kä­si­tyk­siin sopi­ma­ton­ta kehon luon­nol­li­seen toi­min­taan puut­tu­mis­ta. Esimerkiksi vyö­hy­ke­te­ra­peut­ti Lea oli roko­tut­ta­nut kaksi nyt teini-ikäistä lastaan vain kolmella yksit­täi­sel­lä rokot­teel­la. Hänen mukaansa varsinkin yhdis­tel­mä­ro­kot­teet hait­taa­vat kehon oman vas­tus­tus­ky­vyn syn­ty­mis­tä, ja tähän liittyvät myös monet roko­tus­ten haitat. 

”Kun keho ei pääse tree­naa­maan tau­di­nai­heut­ta­jia vastaan taistelua, niin se kään­tyy­kin itseään vastaan. Ja tietysti se, että kun sitä sotketaan noin hirveän monella eri tau­di­nai­heut­ta­jal­la, niin se ei voi olla… Kun se ei ole luon­nol­lis­ta, niin se ei voi olla hyväksi meille.” 

Rokotekriittisyyteen liittyi monilla pyrkimys elää luon­non­mu­kais­ta, rau­hal­lis­ta ja yksin­ker­tais­ta elämää. Tässä mielessä rokot­ta­mat­to­muus voidaan nähdä myös poliit­ti­se­na, nyky-yhteis­kun­taa kri­ti­soi­va­na elä­män­ta­pa­liik­kee­nä. Haastatteluissa toistuu ajatus siitä, että sairaudet kuuluvat elämään eikä kaikkea tarvitse lääkitä pois.

Monet kri­ti­soi­vat roko­tuk­sia poliit­ti­se­na keinona lisätä työtehoa. Vanhempien ei haluta olevan viikkoa tai kahta pois työstä sairasta lasta hoi­ta­mas­sa, ja roko­tuk­set vastaavat tähän tar­pee­seen. Haastateltavat kri­ti­soi­vat myös laajemmin sitä, että ihmiset eivät ”malta sairastaa” ja levätä. ”Lapset lääkitään hil­jai­sik­si” ja lähe­te­tään päi­vä­ko­tiin puo­li­kun­toi­si­na, jolloin he oppivat hil­jen­tä­mään kehon viestit lääkkeillä. 

Monet puhuivat haas­tat­te­luis­sa myös eri­lai­sis­ta lää­ke­tie­teel­le vaih­toeh­toi­sis­ta käsi­tyk­sis­tä sai­rau­teen ja ter­vey­teen liittyen. Kehon ja mielen yhteys ter­vey­des­sä ja sai­ras­tu­mi­ses­sa koettiin tärkeäksi, ja paran­tu­mi­nen lii­tet­tiin esi­mer­kik­si tunne-elämän ongelmien käsit­te­le­mi­seen tai kehon omiin luon­tai­siin paran­ta­viin pro­ses­sei­hin, ei niinkään “syn­teet­ti­siin” lääkkeisiin.

kuva: jarmoluk (CC0)

Vaihtoehtohoitojen kautta rokot­ta­mat­to­muu­teen pää­ty­neil­lä oli usein myös kriit­ti­nen näkemys rokot­tei­den tehosta. Rokotusten sijaan paran­tu­neet elinolot, hygienia ja ter­vey­den­hoi­to nähtiin syyksi sille, miksi monet sairaudet ovat lähes kadonneet. Myös roko­tuk­sil­la aikaan­saa­ta­va lau­maim­mu­ni­teet­ti oli ajatus, jonka hyvin moni haas­ta­tel­ta­vis­ta torjui epä­loo­gi­se­na. He totesivat, että roko­tuk­set eivät anna täy­del­lis­tä suojaa, ja että roko­te­tut­kin voivat kantaa ja levittää tauteja, etenkin kun monen aikuisen roko­te­suo­ja on puutteellinen. 

Linda, neljän osittain rokotetun lapsen äiti, näki roko­tus­ten itse asiassa sotkeneen aiemmin val­lin­neen luon­nol­li­sen laumaimmuniteetin:

”Kun oli paljon sellaisia lapsia, jotka eivät olleet sai­ras­ta­neet tuh­ka­rok­koa, lau­maim­mu­ni­teet­ti laski ja rokko lähti kier­tä­mään. Siitä seurasi taas korkea lau­maim­mu­ni­teet­ti, jonka jälkeen se hiipui kun syntyi lisää lapsia. Esimerkiksi äidilläni, joka on sai­ras­ta­nut rok­ko­tau­dit, on luon­nol­li­nen immu­ni­teet­ti jo veressä. Ja kun minä synnyin, sain häneltä sen immu­ni­tee­tin. Eli sen aikaa, kun olin liian pieni sai­ras­taak­se­ni tur­val­li­ses­ti jonkun rok­ko­tau­din, mulla oli se immu­ni­teet­ti. Mutta nyt, kun minä en ole sai­ras­ta­nut näitä tauteja, mun lapsilla ei ole mitään suojaa, koska se roko­te­suo­ja ei siirry äidistä lapseen.”

Joukkosuojan vaa­ran­ta­mi­nen tai sillä vapaa­mat­kus­ta­mi­nen oli haas­ta­tel­ta­vien usein kohtaama kritiikin aihe. Etenkin ne roko­te­kriit­ti­set, joiden tausta oli vaih­toeh­to­hoi­dois­sa ja vaih­toeh­toi­sis­sa ter­veys­kä­si­tyk­sis­sä, eivät kui­ten­kaan pelänneet rokot­teil­la ehkäis­tä­viä tauteja vaan pitivät esi­mer­kik­si lap­suu­des­sa sai­ras­tet­tu­ja rokkoja jopa hyö­dyl­li­se­nä tulevan vas­tus­tus­ky­vyn ja terveyden kannalta. Laumaimmuniteettiin vetoa­mi­nen ei siis useinkaan vaikuta rokot­ta­mat­to­mien näke­myk­siin, koska monet heistä eivät hyväksy tämän argu­men­tin lähtökohtia.

Monitahoinen ilmiö

Rokotekriittisyys on joissakin tut­ki­muk­sis­sa yhdis­tet­ty korkeasti kou­lu­tet­tu­jen ja hyvä­tu­lois­ten naisten äitiyden suo­rit­ta­mi­seen. Esimerkiksi ame­rik­ka­lai­nen tutkija Jennifer Reich on esittänyt, että van­hem­muu­des­ta on tullut uus­li­be­ra­lis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa yksi­lö­kes­kei­nen projekti, jossa lapsen hyvin­voin­tia pyritään vaalimaan monen­lais­ten ter­veys­käy­tän­tö­jen ja kas­va­tus­me­ne­tel­mien avulla. Joillakin van­hem­mil­la tähän yhdistyy myös roko­tus­ten välttäminen.

Oma tut­ki­muk­se­ni ei tuottanut vastaavia luokka-asemaan liittyviä huomioita. Haastatteluihin osal­lis­tui runsaasti myös ei-kor­kea­kou­lu­tet­tu­ja ja mata­la­tu­loi­sia perheitä, eikä rokot­ta­mat­to­mien yhteisö Suomessa haas­ta­tel­ta­vien koke­muk­sen perus­teel­la ole rajoit­tu­nut pel­käs­tään ylemmän kes­ki­luo­kan ilmiöksi.

Alustavien tut­ki­mus­tu­los­te­ni valossa roko­te­kriit­ti­syy­den taustalla on usein koke­muk­sia tai epäilyjä rokot­tei­den haitoista, ja vaih­toeh­toi­sia elä­män­ta­po­ja ja ter­veys­kä­si­tyk­siä. Rokotekriittisyys on kuitenkin huo­mat­ta­van moni­ta­hoi­nen ilmiö. Vaikka nämä kaksi tekijää ovat yleisiä, löytyy taustalta paljon muutakin – omaan kehoon ja ter­vey­teen liittyvän auto­no­mian kaipuusta oman sisäisen äänen kuun­te­luun tai yhteis­kun­ta- ja työelämäkritiikkiin.

Laajasti ajatellen roko­te­kriit­ti­syy­den kasvun voi nähdä kyt­key­ty­vän laa­jem­paan hyvin­voin­ti­val­tion ja ter­veys­pal­ve­lui­den mur­rok­seen sekä odo­tuk­siin yksi­löis­tä kriit­ti­si­nä kan­sa­lai­si­na, jotka hankkivat tietoa ja ottavat vastuun omasta ter­vey­des­tään. Yksityisten ter­vey­den­hoi­toa­lan yritysten ja lää­key­ri­tys­ten rooli ter­vey­den­huol­los­sa on kasvanut, ja ter­vey­den­huol­lon mark­ki­noi­den avau­tues­sa myös vaih­toeh­to­hoi­to­jen markkinat ovat kasvussa. 

Suomessa esi­mer­kik­si sosio­lo­git Ilpo Helén ja Mikko Jauho ovat puhuneet ter­veys­kan­sa­lai­suu­des­ta liittyen siihen, miten yksilöt ovat teke­mi­sis­sä lää­ke­tie­teen ja ter­vey­den­hoi­don kanssa. Suomessa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa, ollaan siir­ty­mäs­sä kohti yhä suurempaa yksi­löi­den valin­nan­va­paut­ta ter­vey­den­huol­los­sa. Lisäksi poh­jois­mai­seen ter­veys­po­li­tiik­kaan kuuluu olen­nai­ses­ti pyrkimys vas­tuul­lis­taa yksilöitä pitämään huolta omasta ter­vey­des­tään ja tekemään terveyttä edistäviä valintoja. 

Rokottamattomuus vie nämä ajatukset valin­nan­va­pau­des­ta ja yksilön vastuusta pidem­mäl­le — suuntaan, johon ter­veys­po­li­tii­kas­sa ei olla tähdätty. Terveysviranomaisten näkö­kul­mas­ta roko­tuk­set tulee pitää valin­nan­va­pau­den ulko­puo­lel­la, koska niihin liittyvät yksi­löi­den tekemät valinnat vai­kut­ta­vat koko väestön roko­te­kat­ta­vuu­teen ja tar­tun­ta­tau­tien esiintyvyyteen. 

Rokotekriittiset vanhemmat kuitenkin mieltävät rokot­ta­mi­sen valintana, jonka tekeminen on heidän vas­tuul­laan samoin kuin muutkin lasten ter­vey­teen liittyvät päätökset. Vastaavia huomioita on tehnyt esi­mer­kik­si sosiologi Roberta Raffaetà liittyen roko­te­kriit­ti­syy­teen Italiassa. 

Ilpo Helén on esittänyt, että julkisen ter­vey­den­huol­lon mur­rok­ses­sa myös ter­veys­kan­sa­lai­suus muuttuu. Yksi ter­veys­kan­sa­lai­suu­den uusista suunnista on poti­la­sak­ti­vis­min kasvu, jonka on nähty niin Suomessa kuin glo­baa­lis­ti hor­jut­ta­van lää­ke­tie­teen asian­tun­ti­joi­den auk­to­ri­teet­tia­se­maa ja demo­kra­ti­soi­van ter­vey­den­huol­toa. Myös tämä kehitys voidaan osittain nähdä roko­te­kriit­ti­syy­den taustalla. 

kuva: Dave (CC BY-NC-ND 2.0)

Rokotekriittiset eivät katso voivansa luottaa ter­veys­vi­ran­omai­siin. Tämä johtuu esi­mer­kik­si viran­omais­ten toi­min­nas­ta sikainfluens­sa­ro­kot­teen haittojen yhtey­des­sä. Rokotekriittiset vanhemmat eivät myöskään varauk­set­ta luota roko­tuk­siin liit­ty­vään lää­ke­tie­teel­li­seen tut­ki­mus­tie­toon, jota pidetään kor­rup­toi­tu­nee­na ja lää­ke­teol­li­suu­den ohjailemana. 

Tässä epä­var­muu­den tilassa lääkärit ja ter­veys­vi­ran­omai­set eivät enää näyttäydy pyy­teet­tö­mi­nä asian­tun­ti­ja-auk­to­ri­teet­tei­na, joille halut­tai­siin antaa valta päättää yksi­löi­den ter­vey­teen liit­ty­vis­tä asioista. 


  • Teksti: Johanna Nurmi, VTT
  • Podcast-lukija: Sanna Rauhala
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Artikkelikuva: Antranias (CC0)
  1. Brown, K. F., Kroll, J. S., Hudson, M. J., Ramsay, M., Green, J., Long, S. J., … Sevdalis, N. (2010). “Factors under­lying parental decisions about com­bi­na­tion childhood vacci­na­tions including MMR: A sys­te­ma­tic review.” Vaccine, 28(26), 4235 – 4248.
  2. Helén, Ilpo & Jauho, Mikko (2003). Kansalaisuus ja kan­san­ter­veys. Gaudeamus, Helsinki.
  3. Helén, Ilpo (2008). “Terveyskansalaisuuden kohtalot. Huomioita uudesta ter­veys­po­li­tii­kas­ta ja huip­pu­tek­no­lo­gi­ses­ta lää­ke­tie­tees­tä.” Sosiaalilääketieteellinen aika­kaus­leh­ti 2008: 45, 146 – 154.
  4. Raffaeta, R. (2012). “When ‘to choose’ is ‘to care’: the case of pae­diat­ric vacci­na­tions.” Suomen Antropologi 37(3), 8 – 23.
  5. Reich, J. (2014). “Neoliberal Mothering and Vaccine Refusal: Imagined Gated Communities and the Privilege of Choice.” Gender & Society (October), 679 –704.
  6. THL (2015). Vuonna 2012 syn­ty­nei­den lasten roko­tus­kat­ta­vuus
  7. Yaqub, O., Castle-Clarke, S., Sevdalis, N., & Chataway, J. (2014). “Attitudes to vacci­na­tion: A critical review.” Social Science & Medicine, 112, 1 – 11.

Kirjoittaja

Johanna Nurmi toimii sosiologian yliopisto-opettajana Turun yliopistossa. Hän on tutkinut aiemmin muun muassa koulusurmien seurauksia paikallisyhteisöissä, ja hänen tämänhetkinen tutkimuksensa tarkastelee rokotekriittisyyden käytäntöjä ja politiikkaa Suomessa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • MA 20.6.2017 klo 08:43

    Kiitos tästä artik­ke­lis­ta! Nautin antro­blogin teks­teis­tä muutenkin, sillä ne pyrkivät ihail­ta­van neut­raa­liin linjaan. Ei kau­his­te­lu­ja, ääripäitä, tun­tei­siin vetoa­mis­ta ja kirkuvia otsikoita. Vaan eri asioiden esit­tä­mis­tä ymmär­ret­tä­väs­sä muodossa. Esim. roko­tuk­set ovat tulen­herk­kä aihe ja siitä kes­kus­te­lu on harvoin kiih­ko­ton­ta. Sen vuoksi olen myös itse ahdis­tu­nut usein omasta ole­mas­sao­los­ta­ni ja oikeu­des­ta­ni elää. Olen roko­tus­kriit­tis­ten van­hem­pien lapsi ja vasta aikuisena alkanut miettiä pitäisikö ottaa roko­tuk­sia. Lapsena asiat olivat niin yksin­ker­tai­sia ja van­hem­pien pää­tän­tä­val­las­sa. Nyt kun ratkaisut tulisi tehdä itse, onkin kaikki kamalan vaikeaa ja vielä vai­keam­paa siitä tekee se, että yhteis­kun­ta haluaisi sulkea kal­tai­se­ni jonnekin eris­tyk­seen missä ei saisi olla missään kos­ke­tuk­ses­sa muihin “nor­maa­lei­hin” ihmisiin. Ajatuksista on vaikeaa puhua kenel­le­kään, sillä tuo­mit­se­mi­nen on jyrkkää eikä keltään tahdo saada perus­tel­tu­ja vas­tauk­sia pohdintoihini.

    Vastaa
    • Johanna Nurmi 22.6.2017 klo 05:59

      Kiitos kom­men­tis­ta­si, on tärkeää kuulla rokot­ta­mat­to­ma­na kas­va­nei­den koke­muk­sia asiasta! Tähän tut­ki­muk­seen ei ole ainakaan vielä osal­lis­tu­nut ketään lapsesta asti rokot­ta­ma­ton­ta, mutta monet haas­ta­tel­ta­vat kertoivat myös koke­neen­sa tuo­mit­se­mis­ta ja lei­maa­mis­ta, ja kuten totesit, se harvoin edistää asiasta kes­kus­te­lua. Kirjoitin itsea­sias­sa tähänkin juttuun pätkän tuosta rokot­ta­mat­to­muu­teen liit­ty­väs­tä stigmasta, mutta se jou­dut­tiin jättämään tila­ra­joi­tus­ten vuoksi pois.

      Vastaa
  • Lauri Puhakainen 20.6.2017 klo 14:00

    Miksi ei tut­ki­muk­ses­sa otettu huomioon tilas­tol­lis­ta havaintoa rokot­tei­den aiheut­ta­mis­ta haitoista? Ai niin eihän niitä tilastoida!
    Kuitenkin roko­tus­ten määrät ovat kasvaneet ja samoin ovat Autismin oireyh­ty­män poti­lai­den määrät kasvaneet. 

    nimim. apinoilla ei esiinny autismin, asperger oireyhtymiä

    Vastaa
    • Hannetuuli Voutilainen 21.6.2017 klo 13:37

      Neurologisen kirjon diag­noo­sien nopea yleis­ty­mi­nen johtuu ainakin osittain siitä, että diag­nos­ti­sia kri­tee­re­jä muu­tet­tiin laveam­mik­si. DSM-5 ilmestyi vuonna 2013. 

      Vastaa
    • Johanna Nurmi 22.6.2017 klo 06:11

      Kiitos kom­men­tis­ta­si. Tässä tut­ki­muk­ses­sa olen kes­kit­ty­nyt tois­tai­sek­si roko­te­kriit­tis­ten koke­muk­siin ja näke­myk­siin, joista toki tässä kir­joi­tuk­ses­sa oli mah­dol­lis­ta tarjota vain pin­ta­raa­pai­su. Sosiologina en pysty ottamaan kantaa asioiden lää­ke­tie­teel­li­seen puoleen, mutta tuo hait­ta­vai­ku­tus­ten tilas­toin­ti on ilman muuta asia, jonka monet kokevat tosi ongel­mal­li­se­na, ja tarkoitus on jatkossa ana­ly­soi­da tätäkin kiistaa tarkemmin.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Onko sinulla tuttavia Yhdysvalloista? Hymyilevätkö he jatkuvasti ilman syytä? Leveä, säteilevä hymy on tärkeä osa sosiaalista itseilmaisua USA:ssa, joka on tunnetusti myös kulttuurien sulatusuuni. Näillä asioilla saattaa olla yhteys.

"Näin ei ole ikinä tapahtunut: nuori nainen ei pieraise miehensä sylissä", veisteli sumerialainen vitsiniekka 3900 vuotta sitten. Pieruvitsit yhdistävät yli rajojen, vaikka pieruja pidetään kaikkialla vastenmielisinä.

Erilaiset päihteet ovat kuuluneet ihmiskunnan elämään vuosituhansia. Nykyaikana länsimaissa yleisimmin käytetty päihde on alkoholi, mutta alkoholin lisäksi päihtymistarkoituksessa on käytetty historian saatossa myös lukuisia muita aineita. Pohjoisten pyyntikulttuurien piirissä käytettiin kärpässieniä osana shamanistisia rituaaleja. Myös kannabista, oopiumia ja monia muita luonnosta löytyviä päihdyttäviä aineita on käytetty vuosituhansia eri puolilla maailmaa. Alkoholia on valmistettu vähintään niin pitkään kuin ihmiset ovat viljelleet maata, ja moderni aika on tuonut mukanaan synteettisesti valmistetut huumausaineet.