Tunnelmia Antropologipäivien opiskelijapaneelista

Teksti: Hilja Aunela & Julia Granroth. Podcast-lukija: Sanna Rauhala.

Antropologian opis­ke­li­jal­le alan kon­fe­rens­sit näyt­täy­ty­vät usein etäisenä ammat­ti­lais­ten areenana. Keskusteluun ei uskalla osal­lis­tua, koska kokemus puuttuu. Mistä ant­ro­po­lo­gin uraa aloit­te­le­vat opis­ke­li­jat voisivat saada itse­luot­ta­mus­ta argu­men­taa­tioon sekä mah­dol­li­suu­den näyttää omaa osaamistaan? 

Yksi mah­dol­li­suus vastata näihin haas­tei­siin avautui toukokuun lopulla jär­jes­te­tyil­lä Antropologipäivillä, missä jär­jes­tet­tiin kon­fe­rens­sin historian ensim­mäi­nen opis­ke­li­ja­pa­nee­li. Ajatus opis­ke­li­ja­pa­nee­liin ei lähtenyt tällä kertaa opis­ke­li­joil­ta, vaan SAS:lta eli Suomen Antropologiselta Seuralta.

Idean kehittäjä, SAS:n esimies Katja Uusihakala kertoi, että seura haluaa ottaa opis­ke­li­jat mukaan toi­min­taan osana aka­tee­mis­ta ant­ro­po­lo­gis­ta yhteisöä ja vahvistaa opis­ke­li­joi­den välisiä yhteyksiä ja ver­kos­to­ja kan­sal­li­sel­la tasolla. Aiemmin opis­ke­li­jat ovat olleet mukana kon­fe­rens­seis­sa lähinnä vapaa­eh­toi­si­na avus­ta­ji­na, mutta seura haluaa tukea ja kannustaa opis­ke­li­joi­den tie­teel­lis­tä työtä.

Opiskelijoille tilaa luomassa

Opiskelijapaneeliin valittiin kahdeksan paperia. Esitelmille ei asetettu aihe­ra­jaus­ta. Tarkoituksena oli avoimin mielin tar­kas­tel­la, min­kä­lai­sia teemoja suo­ma­lai­set opis­ke­li­jat kan­din­töis­sään ja pro gra­duis­saan työstävät. Valitut esitelmät käsit­te­li­vät­kin juuri niin laajaa skaalaa aiheita kuin on ant­ro­po­lo­gial­le tyypillistä. 

Tutkimuskohteiksi oli vali­koi­tu­nut paikkoja läheltä ja kaukaa. Heidi Mikkonen analysoi län­si­mai­sia lai­huusi­han­tei­ta ja niiden kysee­na­lais­ta­mi­sen tak­tii­koi­ta. Edellisellä viikolla kent­tä­töis­tä palannut Maria Niemiharju esitteli pro gradu -mate­ri­aa­li­aan, joka koski län­si­mais­ten new age -perin­tees­tä ammen­ta­vien yhtei­sö­jen ja pai­kal­lis­väes­tön Kaqchikel-mayojen välisiä suhteita Guatemalassa. Muutamassa esi­tel­mäs­sä “kenttä” paikantui muun kuin maan­tie­teel­li­sen sijainnin perus­teel­la. Eerik Rutanen pohti moniar­vois­ta kei­no­va­loa kau­pun­kiym­pä­ris­tös­sä, ja Meri Parkkinen esitteli tunteiden välit­ty­mis­tä inter­ne­tin Counter-Strike -pelaa­jayh­tei­sön parissa. 

Eemi Nordström, Saara Toukolehto ja Taina Cooke AntroBlogin toi­mi­tuk­ses­ta Antropologipäivillä. Kuva: Kaisa Vainio

Konferenssin teema, ris­tey­ty­vät liik­ku­vuu­det (“eng­tangled mobi­li­ti­tes”), oli myös läsnä esi­tyk­sis­sä. Riikka Juutinen analysoi sir­kus­lais­ten liikkuvaa elä­män­ta­paa Sirkus Finlandiassa ja Helmi Räisänen pohti, miten rajoja luodaan glo­baa­lien tar­tun­ta­tau­tien vas­tai­ses­sa työssä. Lisäksi esille pääsivät ihmisten ja eläinten väliset suhteet. Emilia Voutilainen esitteli hil­jat­tain kerää­mään­sä aineistoa opas­koi­rien kou­lu­tuk­ses­ta ja Eemi Nordström puo­les­taan avasi sirkkojen syömiseen liittyvää perin­net­tä Meksikossa.

Jälkipohdintaa paneelista

Koska esitelmät poh­jau­tui­vat kovin eri­lai­siin aiheisiin ja pane­lis­tien tut­ki­mus­pro­jek­tit olivat eri vaiheissa, jäimme pohtimaan mitä panee­lis­ta jäi käteen? 

Opiskelijapaneelin puheen­joh­ta­ji­na pääsimme tutus­tu­maan kon­fe­rens­siin ensim­mäis­tä kertaa jär­jes­tä­jän näkö­kul­mas­ta samalla, kun tar­jo­sim­me opis­ke­li­joil­le mah­dol­li­suu­den pane­lis­tin rooliin. Tämä toi mukanaan ensin­nä­kin käytännön oppeja. Huomasimme, että esi­tel­mä­ai­kaa on rajal­li­ses­ti, joten jah­kai­lul­le ei ollut sijaa. Sama rajoitus päti myös yleisöön: jos jokin asia jäi mie­ti­tyt­tä­mään, oli parasta esittää kysy­myk­sen­sä heti.

Lisäksi opis­ke­li­ja­pa­nee­li tarjosi mah­dol­li­suu­den har­joi­tel­la argu­men­toin­tia. Kokemuksemme on, että oli kyseessä sitten kandi tai gradu, työn parissa viettää paljon aikaa ja aihetta prosessoi ali­ta­jui­ses­ti viikko- ellei kuu­kausi­tol­kul­la. ”Teet tätä itseäsi varten” on saman­ai­kai­ses­ti hel­pot­ta­va ja lan­nis­ta­va mantra. Tarve jäsentää havain­noi­maan­sa on varmasti tärkeä tekijä töiden eteenpäin saat­ta­mi­ses­sa, mutta prosessin aikana syn­ty­neis­tä aja­tuk­sis­ta olisi mukava kertoa muillekin kuin ohjaa­jal­le tai kas­vot­to­mak­si jääville opin­näy­te­työn luki­joil­le verkossa. Paneeli toikin tut­kiel­mi­aan työstävät opis­ke­li­jat ja kuulijat yhteen.

Puheenjohtajina tunsimme olevamme melko etuoi­keu­te­tus­sa asemassa, koska saimme kuulla asian­tun­ti­joi­den kertovan oma­koh­tai­ses­ti aineiston keruusta ja argu­ment­tien raken­ta­mi­ses­ta. Saimme nauttia ennak­ko­luu­lot­to­mis­ta kysy­myk­se­na­set­te­luis­ta, mie­len­kiin­toi­sis­ta ana­lyy­seis­ta ja kypsistä puheenvuoroista. 

Oli silmiä avaavaa huomata, että monen työ oli vielä kesken. Keskeneräisen työn esit­tä­mi­nen on todella fiksu veto. Se on hyvä mah­dol­li­suus päästä tes­taa­maan ideoitaan. Samalla vaatii val­ta­vas­ti rohkeutta asettaa vielä raa­ki­lee­na olevat aja­tuk­sen­sa kritiikin kohteeksi. Paneelin puheen­joh­ta­ji­na koimmekin, että esitelmiä seuraavat kes­kus­te­lut olivat paneelin suola. Samalla siinä kenties hipais­tiin sitä, mitä aka­tee­mi­sel­la yhtei­söl­lä haetaan: argu­men­tit syntyvät harvoin yksin, ja oma­pe­räi­sim­mät­kin tavat tar­kas­tel­la maailmaa pitävät sisällään ajatusten jakamista.

Paneelissa mukana olleiden opis­ke­li­joi­den esi­tel­mien abstrak­tei­hin, eli aka­tee­mis­ten tekstien tii­vis­tel­miin, pääsee tutus­tu­maan täältä.

Artikkelikuva: pexels​.com

Kirjoittajat

Hilja Aunela on kesäkuussa 2017 maisteriksi valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Gradussaan hän tarkastelee länsimaisen mindfulness-meditaation ja uusliberalismin välistä suhdetta. Tällä hetkellä Hilja työskentelee avustajana entiseen Etelä-Rhodesiaan suuntautunutta brittiläistä lapsisiirtolaisuutta tutkivassa projektissa sekä on osana AntroBlogin ajankohtaistoimitusta.


Julia Granroth on sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Helsingin yliopistolla. Kandidaatintutkielmassaan hän tarkasteli addiktioita terveydellisen epätasa-arvon ilmentyminä. Julia työskentelee kesällä 2017 tutkimusavustajana Kuluttajatutkimuskeskuksen projektissa, joka tutkii, kuinka arkipäivän kokemukset tietotekniikan algoritmeista vaikuttavat ihmisten ymmärrykseen koneiden maailmasta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Miten pelastetaan katoava kieli tai elvytetään marginaaliin ajettu kulttuuri? Kielen ja kulttuurin välinen suhde on kiistaton, mutta samaan aikaan kieliä kuolee sukupuuttoon jatkuvasti. Tämä johtuu yleensä siitä, että kieli ei siirry luontevasti vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille poliittisista tai sosiaalisista syistä. Myös Suomessa saamelaisten kielen ja kulttuurin siirto sukupolvien välillä on ollut vaarassa. Ongelmaan on löydetty yhtenä ratkaisuna kielipesät varhaiskasvatuksen muotona.

Mindfulness-meditaatio on kasvattanut suosiotaan jo pitkään. Mikä tässä itäiset juuret omaavassa, mielen ja kehon yhteyttä vahvistavassa harjoituksessa vetoaa länsimaiseen kuulijakuntaan? Mielenrauhan lisäksi syitä mindfulnessin suosiolle voidaan hakea uusliberaalien työmarkkinoiden logiikasta.