Ympäristöantropologia

Miksi Indonesian raja­seu­tu­jen tulipalot leviävät hal­lit­se­mat­to­mas­ti? Mitä mer­ki­tys­tä öljy­put­ken raken­ta­mi­sel­la on Pohjois-Dakotan inti­aa­ni­re­ser­vaa­tin asuk­kail­le? Miten Brasilian kayapo-yhteisöt onnis­tui­vat vas­tus­ta­maan patojen raken­ta­mis­ta alueelle?

Näihin ja moniin muihin saman­lai­siin kysy­myk­siin vas­tauk­sia ja seli­tyk­siä pyrkii löytämään ympä­ris­tö­ant­ro­po­lo­gia. Ympäristöantropologia (engl. envi­ron­men­tal anth­ro­po­lo­gy tai eco­lo­gical anth­ro­po­lo­gy) on ant­ro­po­lo­gian alalaji, joka tutkii ihmisten ja ympä­ris­tön välistä moni­muo­tois­ta vuo­ro­vai­ku­tus­suh­det­ta. Se voi keskittyä ver­tai­le­vaan tut­ki­muk­seen tai tar­kas­tel­la vain tiettyä yhteisöä tai aluetta eri näkö­kul­mis­ta.

Poikkitieteellistä tutkimusta

Yksi kes­kei­sim­piä tut­ki­mus­ky­sy­myk­siä on, miten kult­tuu­ri­set käytännöt ja usko­muk­set auttavat yhteisöjä toimimaan eri tavoin osana eli­nym­pä­ris­töään ja olemaan vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa sen kanssa.

Tärkeitä ovat myös kysy­myk­set siitä, miten ihmiset vas­ta­vuo­roi­ses­ti muok­kaa­vat eli­nym­pä­ris­töään. Tässä voidaan soveltaa ant­ro­po­lo­gis­ta paikan tut­ki­mus­ta, jossa pohditaan, miten laajat sosi­aa­li­set, kult­tuu­ri­set ja his­to­rial­li­set prosessit mate­ria­li­soi­tu­vat eri­lai­sis­sa paikoissa. Keskeinen kysymys on myös, miten ihmiset ympä­ris­tön muok­kaa­mi­sen kautta antavat paikoille mer­ki­tyk­siä.

Teollisuuden aiheut­ta­mat ilman­saas­teet vai­kut­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti ympä­ris­tööm­me.

Olennaisessa asemassa on myös ympä­ris­tön muut­tu­mi­sen ja siitä aiheu­tu­vien ongelmien tut­ki­mi­nen, esi­mer­kik­si ilmas­ton­muu­tok­sen ymmär­tä­mi­nen ja siihen sopeu­tu­mi­nen. Siinä missä luon­non­tie­tei­li­jät kes­kit­ty­vät ilmas­ton­muu­tok­sen fysi­kaa­li­seen puoleen, ant­ro­po­lo­gien tehtävä on perehtyä sen yhteis­kun­nal­li­siin vai­ku­tuk­siin.

Villistä luonnosta kokonaisvaltaisuuteen

Varhaista ympä­ris­tö­ant­ro­po­lo­gi­aa määritti luonnon ja kult­tuu­rin näkeminen toi­sis­taan eril­li­si­nä, ikään kuin vas­ta­koh­ti­na. Luonto on perin­tei­ses­ti nähty villinä ja hal­lit­se­mat­to­ma­na, ja kulttuuri taas keinona, jonka avulla luonto on pyritty pitämään aisoissa. Tämä luonto-kulttuuri ‑jako onkin ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen klas­sik­ko­tee­ma, ja sen tut­ki­mi­sel­la on pitkät perinteet. Nykyään tästä dua­lis­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta on pitkälti irrot­tau­dut­tu ja pyritty ymmär­tä­mään luonnon ja kult­tuu­rin suhdetta koko­nais­val­tai­sem­mas­ta, vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta.

Metsäkadon vai­ku­tuk­sia ympä­ris­töön. Kuva: Dikshajhingan, Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0

Ympäristöantropologian kehitys voidaan nähdä tapah­tu­neen asteit­tain. Sen eri tasot ovat reak­tioi­ta aiempiin aja­tuk­siin, eikä tiedon kumu­loi­tu­mi­nen ole yksi­se­lit­teis­tä.

1950 – 1960 ‑luvuilla kenttää hallinnut ame­rik­ka­lai­nen kult­tuu­rie­ko­lo­gia tutki tapoja, joilla kult­tuu­rit sopeu­tui­vat ympä­ris­töön­sä ja pyrki tämän perus­teel­la muo­dos­ta­maan teoriaa yhteis­kun­tien evo­luu­tios­ta. Kulttuuriekologiaa edusti mm. Julian Steward.

Amerikkalaisen ant­ro­po­lo­gi Roy Rappaportin vuonna 1968 julkaistu teos Pigs for the Ancestors aloitti uuden­lai­sen ekologian suun­tauk­sen, vas­ti­nee­na stewar­di­lai­sel­le kult­tuu­rie­ko­lo­gial­le. Uusi suuntaus jätti kysy­myk­set evo­lu­tii­vi­ses­ta kehi­tyk­ses­tä taka-alalle ja pyrki tutkimaan sitä, miten kult­tuu­rit toimivat yllä­pi­tääk­seen tie­tyn­lais­ta suhdetta oman luon­no­nym­pä­ris­tön­sä kanssa.

Tässä myös sys­tee­mie­ko­lo­giak­si kut­su­tus­sa suun­tauk­ses­sa kulttuuri nähtiin sopeu­tu­mi­se­na, joka mah­dol­lis­taa ympä­ris­tön hyö­dyn­tä­mi­sen eko­sys­tee­min kannalta sopivalla tasolla.

Kalastusta Beninissä.

1970-luvun jälkeen sosio­bio­lo­gi­nen näkökulma alkoi vallata alaa myös ant­ro­po­lo­gias­sa. Sosiobiologit näkivät, että sopeu­tu­mi­nen ympä­ris­töön on tärkeää geenien jat­ku­mi­sen kannalta. Samoihin aikoihin jalan­si­jaa sai niin kutsuttu poliit­ti­nen ekologia, joka ammensi aiemmista tut­ki­mus­pe­rin­teis­tä ja toi tut­ki­muk­seen poliit­ti­sen ja globaalin näkö­kul­man. Poliittinen ekologia yhdis­te­lee eri tie­tee­na­lo­ja ja tutkii pai­kal­li­syh­tei­sö­jä osana laajempaa poliittis-talou­del­lis­ta koko­nais­ku­vaa ja glo­baa­le­ja val­ta­suh­tei­ta. Suuntaus keskittyy eko­lo­gi­sen tasa­pai­non lisäksi valai­se­maan myös mah­dol­lis­ta epä­ta­sa­pai­noa ja ongelmia.

Viimeisin suuntaus ympä­ris­tö­ant­ro­po­lo­gias­sa alkoi 1990-luvulta. Se keskittyy ympä­ris­tön ja ihmisten koko­nais­val­tai­seen suh­tee­seen, eikä pyri enää selit­tä­mään ihmisten toimintaa yksistään perimän tai kult­tuu­rin avulla.

Ympäristöantropologinen tutkimus nykypäivänä

Ympäristöantropologia on noussut yhä tär­keäm­mäk­si alaksi 1980-luvulta alkaen. Silloin ympä­ris­tö­asia­liik­keet ja kan­sa­lais­jär­jes­töt yleis­tyi­vät, ja ihmiset tulivat tie­toi­sem­mak­si sel­lai­sis­ta asioista kuten ilmas­ton­muu­tos ja kestävä kehitys. Ympäristöantropologiaa voidaan soveltaa useiden nykyajan ongelmien tut­ki­mi­seen, kuten esi­mer­kik­si maan­käyt­tö­oi­keuk­siin, metsien tuhou­tu­mi­seen ja uusiu­tu­mat­to­mien ener­gia­läh­tei­den käyttöön.

Tunnettuja ympä­ris­tö­ant­ro­po­lo­ge­ja ovat muun muassa yhdys­val­ta­lai­nen Benjamin S. Orlove, rans­ka­lai­nen Philippe Descola sekä englan­ti­lai­nen Tim Ingold. Poliittiseen eko­lo­gi­aan suun­tau­tu­nei­ta ant­ro­po­lo­ge­ja taas Aletta BiersackAnna Tsing sekä Paige West.

Suomessa ympä­ris­tö­ky­sy­myk­siä ovat tutkineet Oulun yli­opis­tol­la esi­mer­kik­si Simo Sarkki ja Tiina Suopajärvi ja Helsingistä Timo KaartinenEva BerglundAnja NygrenAnu Lounela sekä Tuomas Tammisto. Heidän tut­ki­muk­siin­sa perus­tu­via artik­ke­lei­ta on luet­ta­vis­sa myös AntroBlogissa.

  • Teksti: Bea Bergholm, ant­ro­po­lo­gian opis­ke­li­ja (VTK)
  • Verkkotaitto: Saara Toukolehto
  • Artikkelikuva: Pexels

Aiheesta lisää AntroBlogissa

Kirjoittaja

Bea Bergholm on tuore valtiotieteiden maisteri joka työskentelee AntroBlogin digitaalisessa sisällöntuotannossa. Bean kiinnostuksen kohteita (antropologisesti ja muutenkin) ovat muun muassa globaalit ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos, kuoleman rituaalit ja lähimatkailu.

OSALLISTU KESKUSTELUUN