Mielikuvitusystävä Tiibetistä

Lapsilla on usein mie­li­ku­vi­tusys­tä­viä, mutta näkymätön kaveri aikui­sel­la herättää lähi­pii­ris­sä huolta. Jotkut kuitenkin pyrkivät siihen tie­toi­ses­ti. Tulpavelhot ovat ihmisiä, jotka kertovat onnis­tu­neen­sa luomaan mielensä sisään itse­näi­sen, per­soo­nal­li­sen olennon nimeltä tulpa.

Tulpan raken­ta­mi­nen vaatii pit­käl­lis­tä ja kes­kit­ty­nyt­tä mie­li­ku­va­har­joit­te­lua. Sen tuloksena muo­dos­tu­va tulpa havaitaan ais­ti­har­hoi­na: ääninä, fyysisinä tun­te­muk­si­na, näkyinä ja jopa tuoksuina. Tulpat pystyvät puhumaan ja vies­ti­mään myös muilla tavoin — vaikkapa silit­tä­mään kan­ta­jaan­sa. Ne ovat usein erilaisia fan­ta­siao­len­to­ja, mutta voivat olla myös ihmishahmoisia. 

Tulpat saapuivat länteen vuonna 1929, kun bel­gia­lais-rans­ka­lai­nen Alexandra David-Néel julkaisi kirjan nimeltä Magic and Mystery in Tibet. Hän oli seik­kail­lut tuolloin vielä ulko­puo­li­sil­ta sul­je­tus­sa Tiibetissä, jossa hän raportoi oppi­neen­sa tulpien raken­ta­mi­sen salatun taidon. David-Néel kirjoitti luoneensa tulpan josta tuli niin itse­näi­nen, että hänen oli lopulta tuhottava se. 

Tulpavelhoja on eri­tyi­ses­ti USA:ssa ja Venäjällä. Heidän mukaansa tulpat ovat men­taa­li­sia raken­tei­ta, jotka ovat itse­näis­ty­neet ja kehit­tä­neet oman tahdon. Tulpat koetaan niin vahvasti omina per­soo­ni­naan, että tul­pa­vel­ho tuntee vuo­ro­vai­kut­ta­van­sa erillisen olennon kanssa. Tulpa voi tarjota kes­kus­te­lua­pua ja rat­kai­su­ja ongelmiin — tai olla eri mieltä.

Ilmiötä tutkineen ant­ro­po­lo­gin mukaan tul­pa­vel­hot ovat hyvin älykkäitä ja empaat­ti­sia, yksi­näi­siä ja sosi­aa­li­ses­ta ahdis­tuk­ses­ta kärsiviä nuoria. Tulpista näyttää olevan heille apua elämän haas­tei­den koh­taa­mi­ses­sa. Velhot kertovat itse­var­muu­ten­sa kohoneen ja sosi­aa­li­sen elämänsä muut­tu­neen mer­kit­tä­väs­ti parem­mak­si har­joi­tus­ten seurauksena.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

Lue myös nämä:

On taas terveiden elämäntapojen aika – tipaton tammikuu, uusi kunto-ohjelma tai päivittäinen meditaatio. Ihminen, joka huolehtii omasta hyvinvoinnistaan näyttäytyy terveenä, vastuullisena kansalaisena. Millaisiin arvoihin hyvinvointiin keskittyminen pohjaa? Mitä tapa puhua hyvinvoinnista voi kertoa meille itsestämme?

Mielenterveyden ongelmat mielletään nykyään ainakin länsimaissa kansantaudiksi. Länsimaiseen sielunhoitoon, psykologiaan ja psykiatriaan perustuva diagnosointi, lääkitseminen ja terapiamenetelmät ovat integroituneet osaksi terveydenhuoltoa. Yksilön ja yhteisöjen eheytymistä ja hyvinvointia tarkastellaan yhä enemmän myös vaihtoehtoisista näkökulmista, paikallisiin ja alueellisiin perinteisiin nojaten.

Koronavirustapausten määrä on jälleen kääntynyt kasvuun. Tilanne on tutumpi kuin keväällä, mutta aiheuttaa edelleen huolta ja epävarmuutta. Julkisessa keskustelussa koronaviruksesta puhutaan näkymättömänä vihollisena, joka tulee päihittää. Henkisen hyvinvointimme kannalta saattaisi olla parempi suhtautua virukseen kutsumattomana vieraana vihollismielikuvien ruokkimisen sijaan.