Lapsilla on usein mielikuvitusystäviä, mutta näkymätön kaveri aikuisella herättää lähipiirissä huolta. Jotkut kuitenkin pyrkivät siihen tietoisesti. Tulpavelhot ovat ihmisiä, jotka kertovat onnistuneensa luomaan mielensä sisään itsenäisen, persoonallisen olennon nimeltä tulpa.
Tulpan rakentaminen vaatii pitkällistä ja keskittynyttä mielikuvaharjoittelua. Sen tuloksena muodostuva tulpa havaitaan aistiharhoina: ääninä, fyysisinä tuntemuksina, näkyinä ja jopa tuoksuina. Tulpat pystyvät puhumaan ja viestimään myös muilla tavoin — vaikkapa silittämään kantajaansa. Ne ovat usein erilaisia fantasiaolentoja, mutta voivat olla myös ihmishahmoisia.
Tulpat saapuivat länteen vuonna 1929, kun belgialais-ranskalainen Alexandra David-Néel julkaisi kirjan nimeltä Magic and Mystery in Tibet. Hän oli seikkaillut tuolloin vielä ulkopuolisilta suljetussa Tiibetissä, jossa hän raportoi oppineensa tulpien rakentamisen salatun taidon. David-Néel kirjoitti luoneensa tulpan josta tuli niin itsenäinen, että hänen oli lopulta tuhottava se.
Tulpavelhoja on erityisesti USA:ssa ja Venäjällä. Heidän mukaansa tulpat ovat mentaalisia rakenteita, jotka ovat itsenäistyneet ja kehittäneet oman tahdon. Tulpat koetaan niin vahvasti omina persooninaan, että tulpavelho tuntee vuorovaikuttavansa erillisen olennon kanssa. Tulpa voi tarjota keskusteluapua ja ratkaisuja ongelmiin — tai olla eri mieltä.
Ilmiötä tutkineen antropologin mukaan tulpavelhot ovat hyvin älykkäitä ja empaattisia, yksinäisiä ja sosiaalisesta ahdistuksesta kärsiviä nuoria. Tulpista näyttää olevan heille apua elämän haasteiden kohtaamisessa. Velhot kertovat itsevarmuutensa kohoneen ja sosiaalisen elämänsä muuttuneen merkittävästi paremmaksi harjoitusten seurauksena.
Kommentit