Afrikkalaiset miesäidit

Nopeasti ajatellen voisi luulla, että “äiti” on itses­tään­sel­vä ja bio­lo­gi­aan pohjaava rooli: äiti on se, joka synnyttää lapsen. Mutta hetkinen — adop­tio­äi­ti on niin ikään äiti. Niin on myös nais­pa­ris­ta se, joka ei kanna ja synnytä yhteistä lasta. Erilaisia äidin mää­ri­tel­miä löytyykin maa­il­mal­ta suuri kirjo.

Alaskan Yup’ik-eskimoiden parissa lapselle annetaan edes­men­neen iso­van­hem­man tai samaa suku­pol­vea olleen suku­lai­sen nimi. Nimen mukana periy­ty­vät myös nimen edellisen kantajan ihmis­suh­teet. Tyttölapsi onkin siten van­hem­mil­leen ‘äiti’ ja puhut­te­lee näitä vas­taa­vas­ti ‘lapsinaan’.

Hawaijilla sana ‘äiti’ ei tarkoita ainoas­taan syn­nyt­tä­jää, vaan kaikkia samaan suku­pol­veen kuuluvia suku­lais­nai­sia. Äidin siskot eli mei­kä­läi­sit­täin tädit ovat myös äitejä. Joissain kult­tuu­reis­sa äidin siskot ovat äitejä, mutta isän siskot eivät. Äidinäidin sis­kon­tyt­tä­ret ovat siis myös äitejä.

Kiinassa oli Ming- ja Ching-dynas­tioi­den aikaan vallalla jär­jes­tel­mä, jossa äitiys liittyi aviol­li­seen asemaan ja hie­rar­ki­aan. Ajan kir­joi­tuk­sis­ta löydetään kahdeksan erilaista äitiä. Näitä ovat muun muassa adop­tio­äi­ti, isän laillinen vaimo sekä isän jal­ka­vai­mo, joka on hoitanut lasta syn­nyt­tä­jän kuoleman jälkeen. Lapsen syn­nyt­tä­nyt­tä naista, joka meillä yleensä on ensi­si­jai­nen äiti, ei laskettu kah­dek­saan äiti­ka­te­go­ri­aan mukaan lainkaan. 

Antropologien omahaksi kut­su­mas­sa moni­mut­kai­ses­sa suku­lais­jär­jes­tel­mäs­sä äidiksi ymmär­re­tään sekä syn­nyt­tä­jä että tämän siskot, vel­jen­tyt­tä­ret ja vel­jen­poi­kien tyttäret. Afrikassa ja Polynesiassa tunnetaan lisäksi yhteis­kun­tia joissa äidin veljet eli mei­kä­läi­sit­täin enot ovat “mie­säi­te­jä”. Äitejä on joka lähtöön!

Lähde: Susan McKinnon: On Kinship and Marriage. A Critique of the Genetic and Gender Calculus of Evolutionary Psychology. 2009.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.

Miltä sukulaisuus näyttää, kun veren tai geenien merkitystä tarkastellaan uudessa valossa? Voiko sukulaisia saada tekemällä? Entä voiko suvun valita? Sukulaisuussuhteet ovat aina kulttuurin muovaamia. Adoptio haastaa käsityksiämme sukulaisuudesta, sillä se sijaitsee biologian ja kulttuurin rajapinnassa.