Kieli on valtaa

Aamulehden ilmoitus luopua suku­puo­lit­tu­nei­den ammat­ti­ni­mik­kei­den käytöstä on herät­tä­nyt kiivasta kes­kus­te­lua, josta on kir­joi­tet­tu suu­rim­mis­sa medioissa monista näkö­kul­mis­ta. Helsingin Sanomien tekemän kyselyn mukaan lievä enemmistö noin 5000 vas­taa­jas­ta kannatti suku­puo­lit­tu­nei­den termien hyl­kää­mis­tä ja “uusien kek­si­mis­tä”.

Todellisuudessa kie­les­säm­me on jo olemassa vakiin­tu­nut, suku­puo­li­neut­raa­lim­pi termi monille mies-päät­tei­sil­le tai naisiin viit­taa­vil­le nimik­keil­le. Uusien termien kek­si­mi­nen ei monesti ole lainkaan tarpeen: lehtimies on toi­mit­ta­ja, len­toe­män­tä stuertti ja lakimies juristi. Kyse onkin sana­va­lin­nois­ta, ei väki­näi­ses­tä kielen uudis­ta­mi­ses­ta — tai ‘uus­kie­les­tä’, niin kuin suku­puo­li­neut­raa­lin lähes­ty­mis­ta­van kriitikot ovat paikoin asian ilmais­seet.

Kielitieteellinen ant­ro­po­lo­gia on tie­tee­na­lam­me alkua­jois­ta lähtien tar­kas­tel­lut kielen ja maailman välistä suhdetta. Kuvaako kieli todel­li­suut­ta vai luoko se sitä? Voimme mones­sa­kin mielessä nähdä sen tekevän molempia. Sukupuolineutraaliuden saama hanakka vastustus tukee tätä havaintoa. Sapirin-Whorfin hypo­tee­sin mukaan kieli antaa ajat­te­lul­lem­me rakenteen ja voi rajoittaa sitä. Tässä mielessä kielen uudis­ta­mi­nen on äärim­mäi­sen tärkeää. Kieli voi ylläpitää alistavia raken­tei­ta, jotka uusin­ta­vat yhteis­kun­nan val­ta­ra­ken­tei­ta ja sosi­aa­li­sia hie­rar­kioi­ta.

Mies- ja nais­su­ku­puo­liin viit­taa­vat nimikkeet eivät ole kielessä sat­tu­mal­ta. Ne kertovat suku­puo­li­roo­leis­ta ja suku­puol­ten asemasta yhteis­kun­nas­sa — ne kun eivät ole olemassa itsestään, vaan raken­ne­taan sosi­aa­li­ses­ti. Miessukupuoleen viit­taa­vat termit ja sana­muo­dot hei­jas­ta­vat tiettyjä val­ta­ra­ken­tei­ta ja kielivät, että yhden­ver­tai­suu­teen on vielä matkaa. Keskustelusta ilmenee, että monelle on vaikeaa hyväksyä neut­raa­lis­sa kielessä välit­ty­vää yhden­ver­tai­sem­paa yhteis­kun­taa. Tämä näkyy muutoksen saamassa vas­tus­tuk­ses­sa.

Antropologiassa on pitkään tehty ver­tai­le­vaa tut­ki­mus­ta maailman eri yhtei­sö­jen välillä. Universaaliksi, kaikkia maailman kult­tuu­rei­ta kos­ket­ta­vak­si piir­teek­si on havaittu kult­tuu­rien dynaa­mi­suus eli jatkuva muutos. Aivan yhtä todel­lis­ta ja ‘luon­nol­lis­ta’ kuin kult­tuu­rin jatkuva muutos on myös kielen muut­tu­mi­nen. Kun hege­mo­ni­ses­sa arvo­maa­il­mas­sa ja sosi­aa­li­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä tapahtuu muutoksia, kieli mukautuu niihin. Uudistumiskyky on myös kult­tuu­ri­sen jat­ku­vuu­den edellytys. Uudistamalla sanas­toam­me vas­taa­maan paremmin elettyä todel­li­suut­ta myös takaamme kielen ja kult­tuu­rin jat­ku­vuu­den.

Sukupuoliroolit muuttuvat. Kielen kautta välit­ty­vän suku­puo­li­jär­jes­tel­män hei­jas­taes­sa val­ta­suh­tei­ta tulee kielenkin muuttua pyr­kies­säm­me kohti yhden­ver­tais­ta yhteis­kun­taa. Termit kuten ‘edus­kun­nan puhemies’ ovat esi­merk­ke­jä ajat­te­lus­ta, jossa vain miehet toimivat poli­tii­kas­sa. Tänään tilanne on toinen. Voimmekin kysyä kumpi on kei­no­te­koi­sem­paa, väkisin van­han­ai­kai­sis­ta termeistä kiin­ni­pi­tä­mi­nen vai niiden uudis­ta­mi­nen aikaamme vas­taa­vak­si? Kumpi on turhaa näper­te­lyä, monien elämään syr­ji­väl­lä tavalla vai­kut­ta­van epäkohdan kor­jaa­mi­nen vai vanhaan taker­tu­mi­nen perinteen varjolla?

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Naiset ovat kauan olleet pelialan sokea piste. Koska oletettu pelaaja on heteromies, ovat naiset pelihahmoina aliedustettuja ja vääristyneesti kuvattuja. Peleistä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa löytyä myös toisenlaisia naiseuden esitystapoja, kuten The Last of Us -pelisarja osoittaa.

George Floydin murha nosti Yhdysvalloissa esille afroamerikkalaiseen väestöön kohdistuvan poliisiväkivallan ja rakenteellisen rasismin. Kun Floydin murhavideota ja livelähetyksiä sen kirvoittamista mielenosoituksista tarkastellaan rinnakkain, ne avaavat näkymän amerikkalaista yhteiskuntaa läpäiseviin ristiriitoihin. Vastakkain asettuvat valkoisen ylivallan perinne ja rodullistettujen amerikkalaisten vastarinnan jatkumo.

Vaatetusalan yritykset ovat tänäkin syksynä käyttäneet mainoskampanjoissaan mielenterveyden häiriöitä kuvaavia termejä, kuten “mania” ja “hullu”. Mediassa on useana vuonna keskusteltu siitä, miksi tällaisten termien käyttö mainonnassa on ongelmallista ja loukkaavaa mielenterveyden häiriötä sairastavia kohtaan. Miten ongelmallisuus muodostuu kielellisen viestinnän kautta?

Venäjän uuskonservatiivisessa ja poliittisesti jännittyneessä ilmapiirissä LHBTIQ+-aktivistit etsivät ja hyödyntävät erilaisia taktiikoita, joilla he pyrkivät kiertämään aktivismille asetettuja rajoituksia. Ideoita näihin aktivistit soveltavat useista lähteistä – myös Venäjän kulttuurihistoriasta, jonka sateenkaarevat värit ovat jääneet virallisen historiankirjoituksen varjoon. Moniääniselle LHBTIQ+-liikkeelle ne kaikki ovat tärkeitä.