Sota sodan alkuperästä

Alussa ihmi­sa­pi­na oppii käyt­tä­mään työkalua aseena. Aggressiivisuuden puuskassa hän tappaa sillä kil­pai­le­van ihmi­sa­pi­na­ryh­män jäsenen. Muut hänen ryh­mäs­tään yhtyvät väki­val­taan. Näin kutoo Stanley Kubrick Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan alussa ihmis­kun­nan kehi­tyk­sen ja sodan­käyn­nin yhteen.

Onko kuvaus fiktiota? Vastauksen vai­ku­tuk­set ovat kau­as­kan­toi­set. Onko esi­mer­kik­si väki­val­ta­viih­de vaaraton keino toteuttaa vaa­ral­lis­ta luon­toam­me vai sotaisen kult­tuu­rim­me tulosta? Tai kenties jopa sen yllä­pi­tä­jä? Jos tie­täi­sim­me mikä ajaa meitä sotimaan, voisimme myös paremmin puuttua syihin.

Uskomus, että vain sivistys voi kahlita sisäisen petomme, on iskos­tet­tu syvään. Filosofi Thomas Hobbesin mukaan ennen jär­jes­täy­ty­nyt­tä yhteis­kun­taa vallitsi kaikkien sota kaikkia vastaan. Nykyisin näkemystä perus­tel­laan evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gial­la: sotaisuus johtuu aggres­sii­vi­suu­des­ta, joka on luon­non­va­lin­nan kautta kirjattu gee­nei­him­me.

igor-miske-177849

Viime aikoina evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gis­ta seli­tys­mal­lia ovat tehneet tun­ne­tuik­si evo­luu­tio­bio­lo­gi Jared Diamond best­sel­le­ril­lään The World Until Tomorrow ja kog­ni­tio­tie­tei­li­jä Steven Pinker omallaan The Better Angels of Our Nature. Kummatkin tukeu­tu­vat kattavaan arkeo­lo­gi­seen ja nykyisiin met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­hin perus­tu­vaan tut­ki­musai­neis­toon, joka näyttää osoit­ta­van väki­val­lan ja sotien vähen­ty­neen dra­maat­ti­ses­ti ihmis­kun­nan alkua­jois­ta meidän päiviimme. Aineiston valossa ihmisen esi­his­to­ria oli Pinkerin mukaan ”sho­kee­raa­van väki­val­tai­nen”.

Todistusaineisto on kuitenkin kiis­tel­tyä. Arkeologisia tilastoja on syytetty tar­koi­tuk­sen­ha­kui­ses­ti vali­koi­duik­si. Erityistä kiistaa aiheuttaa se, mitä nykyisten met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den tut­ki­mi­nen kertoo omasta esi­his­to­rias­tam­me. Kaikki ihmiset hankkivat elantonsa met­säs­tä­mäl­lä, keräi­le­mäl­lä ja kalas­ta­mal­la 12 000 vuotta sitten, ennen maan­vil­je­lyn yleis­ty­mis­tä.

Pinker viittaa ant­ro­po­lo­gi Napoleon Changonin 1960-luvulta lähtien suo­rit­ta­miin kent­tä­tut­ki­muk­siin Etelä-Amerikan alku­pe­räis­kan­soi­hin kuuluvien janomami-inti­aa­nien kes­kuu­des­sa Amazonin alueella. Chagnonin mukaan aggres­sii­vi­sim­mat ja sotai­sim­mat jano­ma­mi­mie­het saavat eniten naisia ja siten myös eniten jäl­ke­läi­siä. Tästä Chagnon päätteli, että luon­non­va­lin­ta on tehnyt luon­tees­tam­me sotaisan.

Tutkimustuloksen yleistys on ongel­mal­li­nen. Chagnon poimi yhden nykyisen yhteisön, joka hankki vieläpä elantonsa osittain puu­tar­han­vil­je­lyl­lä, edus­ta­maan kaikkia menneen ajan met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­tä.

Åbo Akademin tutkimus

Janomamien aggres­sii­vi­nen käyt­täy­ty­mi­nen on ollut aggres­sii­vis­ten kiistojen kohde. Kuva: Kuvakaappaus Joey Dello Russon doku­men­tis­ta Shaki

Åbo Akademin tutkijat Douglas Fry ja Patrik Söderberg nousivat kiistan keskiöön Science-lehdessä kesällä 2013 jul­kais­tul­la tut­ki­muk­sel­laan. Toisin kuin Pinker esittää, Fryn ja Söderbergin tut­ki­muk­sen valossa sodan­käyn­ti ei ole yleistä ainakaan modernien met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den parissa. Tutkimustulokseen he päätyivät tar­kas­te­le­mal­la väki­val­las­ta joh­tu­nei­ta kuo­le­man­ta­pauk­sia 21:n met­säs­tä­jä-keräi­li­jäyh­tei­sön parissa.

Julkaisuun on viitattu laa­tu­me­dioi­den kuten BBC:n, Economistin ja Scientific American jutuissa ja kolum­neis­sa.

Fry kertoo säh­kö­pos­tit­se tavoi­tel­leen­sa objek­tii­vis­ta tut­ki­mus­me­to­dia, joka kuvaisi kat­ta­vas­ti varhaisia met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­tä. Siksi hän valitsi aineis­tok­si vanhimpia ja luo­tet­ta­vim­pia etno­gra­fi­sia kuvauksia viime vuo­si­sa­dan alusta.

Tutkimuksen mukaan vain kolmasosa 148:sta rapor­toi­dus­ta kuo­le­man­ta­pauk­ses­ta johtui sota­toi­mis­ta, eli yhtei­sö­jen ja ryhmien välisestä orga­ni­soi­dus­ta väki­val­las­ta. Näistäkin yli puolet tapahtui yhden yhteisön, Australian tiwien kes­kuu­des­sa.

Yli puolet tar­kas­tel­luis­ta yhtei­söis­tä ei har­joit­ta­nut sodan­käyn­tiä. Suurin osa kuo­le­mis­ta oli seurausta yksit­täis­ten hen­ki­löi­den väki­val­las­ta.

Fry katsoo tut­ki­muk­sen tukevan näkemystä, jonka mukaan sodat kehit­tyi­vät maan­vil­je­lyn myötä. Koska ihmiset aset­tui­vat pai­kal­leen, halusivat he puolustaa rai­vaa­mi­aan maa-alueita. Väestöntiheys johti hie­rark­ki­siin yhteis­kun­tiin, joita sota­ret­kien jär­jes­tä­mi­nen edel­lyt­tää.

Sotaa tutkinut ant­ro­po­lo­gi Brian Ferguson katsoo vas­taa­vas­ti, että kiistaton arkeo­lo­gi­nen aineisto sodan­käyn­nis­tä on vasta 10 000 vuoden takaa, jolloin maan­vil­je­ly oli jo keksitty. Fergusonin mukaan 8 000 vuotta sitten Turkin alueella ”alkaa sys­te­maat­ti­nen sota­kult­tuu­ri, joka johtaa verisenä nyky­päi­vään saakka”.

Fry kertoo, että tämä on hänen ja Söderbergin tut­ki­muk­sen kannalta olen­nais­ta: ”tut­ki­muk­sem­me vastaavat arkeo­lo­gi­sia löytöjä. Ihmiskunnan his­to­rias­sa sodan­käyn­ti on uusi keksintö, joka edellytti sosi­aa­li­sen moni­muo­toi­suu­den kehit­ty­mis­tä.” Sitä vastoin met­säs­tä­jä-keräi­li­jöil­lä ei ollut juurikaan voi­tet­ta­vaa sodan­käyn­nil­lä. He elivät tasa-arvoi­sis­sa pie­nyh­tei­söis­sä ja vaih­toi­vat paikkaa useasti. Sillä, että jotkut eivät halua sotia on mer­ki­tys­tä, kun kaikki saavat äänensä kuuluviin. Samaa argu­ment­tia käytetään usein perus­te­le­maan, miksi demo­kra­tiat ovat halut­to­mia aloit­ta­maan sotia.

Sosiaalievoluutio ja metsästäjä-keräilijät

Tuskin kukaan silti uskoo, että menneet met­säs­tä­jä – keräilijä-kult­tuu­rit olivat rauhaa rakas­ta­via hip­piyh­tei­sö­jä. Esimerkiksi ant­ro­po­lo­gi James Scottin mukaan harha syntyy, kun niitä verrataan vaikkapa poh­jois­mai­siin hyvin­voin­ti­val­tioi­hin ja pää­tel­lään, että val­tion­muo­dos­tus johti rau­hoit­tu­mi­seen. Myös varhaiset agraa­riyh­tei­söt olivat väki­val­tai­sia, mutta ilmei­ses­ti toisin kuin met­säs­tä­jä-keräilijä-yhteisöt, lisäksi sotaisia.

Kiistan rat­kai­se­mi­sen tekee ongel­mal­li­sek­si nykyisten met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den käyt­tä­mi­nen perus­te­luis­sa. Metsästäjä-keräi­li­jät eivät elä eris­tyk­sis­sä, vaan lin­kit­ty­vät talou­del­li­ses­ti ja sosi­aa­li­ses­ti muuhun ihmis­kun­taan. Useat ovat vaih­ta­neet elannon hank­ki­mi­sen tapojaan olo­suh­tei­den mukaan. Lisäksi Chagnonin meto­do­lo­gi­set oletukset muis­tut­ta­vat ant­ro­po­lo­gi­aa 1800-luvun lopulla hal­lin­nut­ta sosi­aa­lie­vo­luu­tio­ta. Sen mukaan kult­tuu­rit käyvät samat kehi­ty­sas­teet läpi. Kulttuurisen kehi­tyk­sen huipulla ovat län­si­mai­set yhteis­kun­nat, kun met­säs­tä­jä-keräi­li­jät ovat vasta pri­mi­tii­vi­sel­lä alkuas­teel­la.

Sosiaalievoluution vahva tulkinta hylättiin 1900-luvun alku­puo­lel­la. Kulttuureita ei voida asettaa suo­ra­vii­vai­sel­le kehi­ty­sas­tei­kol­le, koska ne ovat kaikki kult­tuu­ri­ses­ti rikkaita ja moni­muo­toi­sia. Metsästäjä-keräi­li­jät eivät ole siten yhtään eläi­mel­li­sem­piä ja viet­tien­sä joh­da­tel­ta­vis­sa kuin vaikkapa Euroopan aatelisto.

Kallonmittausta Tiibetissä. Kuva: Wikipedia

Antropologiassa tuli hal­lit­se­vak­si näkemys, jonka mukaan kult­tuu­rit ovat geneet­ti­ses­ti yhte­näi­sen ihmis­kun­nan erilaisia oksia, eivät samojen tika­pui­den ylempiä ja alempia puolia. Nykyisiä met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­tä tut­ki­mal­la ei siten voida vetää pitkälle meneviä joh­to­pää­tök­siä ihmis­kun­nan sotai­ses­ta esi­his­to­rias­ta.

Kiistan teoreettinen tausta: aggressiivisuus ja sota

Sodan alku­pe­räs­tä käydyn empii­ri­sen kiistan taustalla piilee teo­reet­ti­nen kysymys siitä, voidaanko sodan­käyn­nin edel­lyt­tä­mää kol­lek­tii­vis­ta toimintaa selittää yksi­löi­den aggres­sii­vi­suu­del­la.

Sosiobiologi Edward Wilsonin ja etologi Konrad Lorenzin mukaan sotiminen johtuu yksi­löi­den tai­pu­muk­ses­ta aggres­sii­vi­suu­teen. Esimerkiksi Lorenzin mukaan sodat ovat seurausta siitä, että nyky-yhteis­kun­ta ei salli aggres­sioil­le luon­tai­sia pur­kau­tu­mis­ka­na­via. Vastaavasti filosofi William James esitti 1900-luvun alussa, että aggres­sii­vi­sia impuls­se­jam­me ei voida sammuttaa, ja siksi yhteis­kun­nan tulisi tukea urheilun tapaisia väki­val­lat­to­mia pur­kau­tu­mis­väy­liä.

Kulttuuristen seli­tys­ten mukaan sota on kuitenkin liian moni­mut­kai­nen kol­lek­tii­vi­nen ja koor­di­noi­tu tapahtuma, jotta sitä voisi selittää yksi­löi­den vais­ton­va­rai­sen aggres­sion avulla. Keihään heittäjä tai ohjuksen lau­kai­si­ja on luul­ta­vam­min kau­huis­saan kuin aggres­sii­vi­nen. Sotaan voidaan lähteä esi­mer­kik­si rak­kau­des­ta isänmaata kohtaan tai inhi­mil­li­syy­des­tä raa’an dik­ta­tuu­rin lopet­ta­mi­sek­si. Suurin osa lienee mukana pakon vuoksi.

Teorioiden ver­taa­mis­ta vai­keut­taa, että aggres­sii­vi­suu­del­la ja sodalla ei ole yksi­se­lit­tei­siä mää­ri­tel­miä. Samaa käytöstä voidaan pitää kass­ajo­nos­sa aggres­sii­vi­se­na ja jal­ka­pal­lo­pe­lin kat­so­mos­sa jopa rau­hal­li­se­na. Hondurasin ja El Salvadorin välinen ”jal­ka­pal­lo­so­ta” vuonna 1969 johtui osittain tap­pe­lus­ta MM-jal­ka­pal­lo­kat­so­mos­sa — mutta on mää­ri­tel­mä­ky­sy­mys, milloin var­si­nai­nen sota alkoi.

Kuva: Hilda Clayton/​Wikipedia

Kenties uskot­ta­van seli­tyk­sen tarjoaa eri­lais­ten lähes­ty­mis­ta­po­jen yhdis­tä­mi­nen. Ihmisen evo­luu­tios­sa kulttuuri ja biologia kie­tou­tu­vat yhteen. Alttius aggres­sii­vi­seen käy­tök­seen on varmasti ollut ihmi­se­vo­luu­tios­sa keskeinen sel­viy­ty­mis­kei­no, ja siksi yksi syy väki­val­tai­seen luon­tee­seem­me. Toisaalta eritoten koor­di­noi­tu sotatoimi edel­lyt­tää tie­tyn­lai­sia kulttuuri- ja ympä­ris­tö­te­ki­jöi­tä. Tällöin mukaan astuvat seli­tyk­set jotka perus­tu­vat aggres­sion lisäksi vaikkapa sosi­aa­li­seen oppi­mi­seen, yhteis­kun­nal­li­siin jän­nit­tei­siin tai kiis­toi­hin mate­ri­aa­li­sis­ta resurs­seis­ta.

Kiista sodan syistä ei ole vain teo­reet­ti­nen, vaan seli­tyk­sel­lä voi olla hyvinkin kon­kreet­ti­sia seu­rauk­sia. Yhdysvaltain pre­si­dent­ti Barack Obama sanoi Nobelin rau­han­pal­kin­to­pu­hees­saan, että ”sota ilmeni muodossa tai toisessa ensim­mäi­sen ihmisen kanssa”. Tästä hän päätteli, että ”meidän täytyy alkaa hyväksyä raskas totuus: emme tule hävit­tä­mään väki­val­tai­sia konflik­te­ja elin­ai­ka­nam­me”.

Amerikkalaisen ant­ro­po­lo­gin Marshall Sahlinsin mukaan ajatus ihmisen luon­tai­ses­ta sotai­suu­des­ta on kuitenkin län­si­mai­ta piinaava kult­tuu­ri­nen harha. Sen avulla on perus­tel­tu yhtä­lail­la län­si­mai­den sivis­tys­teh­tä­vää kuin ase­va­rus­te­lua­kin. Tässä valossa Obaman ”raskas totuus” on itse itseään toteut­ta­va kult­tuu­ri­nen uskomus.

Jos sotaa voidaan pitää osaksi kult­tuu­ri­se­na kek­sin­tö­nä, niin sel­lai­se­na voidaan pitää myös rauhaa. Ihmisen luonto on varmasti tai­pu­vai­nen kum­paan­kin. Antropologit ovat tutkineet rauhaa suosivia kult­tuu­ri­te­ki­jöi­tä. Ratkaisevia ovat yhtei­sö­jen väliset sosi­aa­li­set suhteet. Tärkeää on myös asen­neil­mas­to, jossa väki­val­taa pahek­su­taan.

Tutkija kiistan keskiössä: Napoleon Chagnon

Antropologi Napoleon Chagnonin teoriat sodan alku­pe­räs­tä perus­tu­vat tut­ki­muk­siin Amazonin alueen janomami-kansan parissa. Hän aloitti kent­tä­työn­sä kerää­mäl­lä viisi kuukautta Basaari-terin kylän suku- ja nimi­lis­to­ja. Vieraillessaan naa­pu­ri­ky­läs­sä hän mainitsi Basaari-terin kylä­pääl­li­kön vaimon nimeltä. Kyläläiset repesivät nauruun. Selvisi, että kylä­pääl­lik­kö oli naimissa karvaisen alapään kanssa. Itse päällikkö oli pitkä-kalu ja hänen veljensä kotkan uloste.

Ongelmat kuitenkin vasta alkoivat, kun Chagnon palasi kentältä kotiin. Hän julkaisi vuonna 1967 kent­tä­tut­ki­muk­siin­sa perus­tu­van kirjan Yanomamö – The Fierce People. Kirjassa Chagnon väittää jano­ma­mien elävän jat­ku­vas­sa sota­ti­las­sa. Kilpailu naisista johtaa sotiin. Aggressiivisimmat ja sodissa kyvyk­käim­mät miehet saavat eniten naisia ja eniten jäl­ke­läi­siä. Myöhemmin Chagnon on puo­lus­ta­nut Wilsonin sosio­bio­lo­gis­ta tut­ki­mus­lin­jaa, jonka mukaan ihmisten sosi­aa­lis­ta käytöstä voidaan selittää samaan tapaan kuin muidenkin eläinten.

Screen Shot 2017-09-15 at 21.23.46

Napoleon Chagnon jano­ma­mien kanssa. Kuva: Kuvakaappaus Joey Dello Russon doku­men­tis­ta Shaki

Monien ant­ro­po­lo­gien mukaan Chagnon lii­oit­te­lee jano­ma­mien aggres­sii­vi­suut­ta. Chagnonia on syytetty vaka­vam­mas­ta­kin. Brasilian ant­ro­po­lo­gi­sen seuran mukaan kai­vos­fir­mat vetosivat Chagnonin tut­ki­muk­siin loba­tes­saan kai­vausoi­keuk­sien puolesta jano­ma­mien alueella. Brasilian hallitus suun­nit­te­li myös inti­aa­ni­ryh­mien eris­tä­mis­tä sotien lopet­ta­mi­sek­si. Changon ei tehnyt mitään toimien estä­mi­sek­si. Kirjoissaan Chagnon myös avoimesti kertoo mani­pu­loi­neen­sa ja pro­vo­soi­neen­sa jano­ma­me­ja saa­dak­seen tietoja.

Vuonna 2000 tutkiva jour­na­lis­ti Patrick Tierney julkaisi Chagnonin toimia luotaavan kirjan Darkness in El Dorado. Kirjassa Tierney vihjailee muun muassa Chagnonin ja gee­ni­tut­ki­ja James Neelin levit­tä­neen tuh­ka­rok­koa jano­ma­mei­hin. Chagnon ja Neel rokot­ti­vat jano­ma­me­ja vuonna 1968. Tierneyn mukaan rokote valittiin siten, että se saattoi aiheuttaa epidemian. Tarkoituksena olisi ollut tutkia taudin leviä­mis­tä.

American Anthropological Association muodosti tut­ki­mus­ryh­män sel­vit­tä­mään kirjan väitteitä. Kiistojen vuoksi yhdistys katsoi väitteet kumo­tuik­si vasta vuonna 2005.

Chagnon julkaisi vuonna 2013 koke­muk­sis­taan kirjan pal­jon­pu­hu­val­la otsikolla Jalot villit: elämäni kahden vaa­ral­li­sen heimon parissa – jano­ma­mien ja ant­ro­po­lo­gien.

(Lainaukset Douglas Frylta ovat peräisin kir­joit­ta­jan hänen kanssaan vaih­ta­mis­ta säh­kö­pos­teis­ta 8.12.2013.)

  • Podcast-lukija: Bea Bergholm
  • Verkkotaitto: Niina Ahola
  • Artikkelikuva: K.E. Hellman
  1. Diamond, Jared 2012: The World Until Yesterday: What Can We Learn From Traditional Societies? London: Penguin.
  2. Ferguson, Brian 2013: Pinker’s list — Exaggerating Prehistoric War Mortality. Teoksessa: Fry, Douglas (toim.): War, Peace, and Human Nature. The Convergence of Evolutionary and Cultural Views. Oxford: Oxford University Press.
  3. Ferguson, Brian 2013: The Prehistory of War and Peace in Europe and the Near East. Teoksessa: Fry, Douglas (toim.): War, Peace, and Human Nature. The Convergence of Evolutionary and Cultural Views. Oxford: Oxford University Press.
  4. Fry, Douglas & Söderberg, Patrik 2013: Lethal Aggression in Mobile Forager Bands and Implications for the Origins of War. Science, 242, 270 – 273.
  5. Pinker, Steven 2012: The Better Angels of our Nature: How Violence Has Declined. London: Penguin.
  6. Tierney, Patrick 2000: Darkness in El Dorado: How Scientists and Journalists Devastated the Amazon. New York: Norton & Co cop.

Kirjoittaja

Tuomas Vesterinen, FM ja VTK, on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Hän tutkii tieteellistä selittämistä ja luokittelua filosofian oppianeessa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Viktoriaanisen ajan tyylinen, puhvihihainen pitkä mekko monine alushameineen on Namibian herero-kansan naisten asu. Se on noussut myös maan muotiteollisuuden tietoisuuteen. Ohorokova-asu on identiteetin ja selviytymisen symboli, josta hererot ovat ylpeitä.