Sota sodan alkuperästä

Alussa ihmi­sa­pi­na oppii käyt­tä­mään työkalua aseena. Aggressiivisuuden puuskassa hän tappaa sillä kil­pai­le­van ihmi­sa­pi­na­ryh­män jäsenen. Muut hänen ryh­mäs­tään yhtyvät väki­val­taan. Näin kutoo Stanley Kubrick Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan alussa ihmis­kun­nan kehi­tyk­sen ja sodan­käyn­nin yhteen.

Onko kuvaus fiktiota? Vastauksen vai­ku­tuk­set ovat kau­as­kan­toi­set. Onko esi­mer­kik­si väki­val­ta­viih­de vaaraton keino toteuttaa vaa­ral­lis­ta luon­toam­me vai sotaisen kult­tuu­rim­me tulosta? Tai kenties jopa sen yllä­pi­tä­jä? Jos tie­täi­sim­me mikä ajaa meitä sotimaan, voisimme myös paremmin puuttua syihin.

Uskomus, että vain sivistys voi kahlita sisäisen petomme, on iskos­tet­tu syvään. Filosofi Thomas Hobbesin mukaan ennen jär­jes­täy­ty­nyt­tä yhteis­kun­taa vallitsi kaikkien sota kaikkia vastaan. Nykyisin näkemystä perus­tel­laan evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gial­la: sotaisuus johtuu aggres­sii­vi­suu­des­ta, joka on luon­non­va­lin­nan kautta kirjattu gee­nei­him­me.

igor-miske-177849

Viime aikoina evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gis­ta seli­tys­mal­lia ovat tehneet tun­ne­tuik­si evo­luu­tio­bio­lo­gi Jared Diamond best­sel­le­ril­lään The World Until Tomorrow ja kog­ni­tio­tie­tei­li­jä Steven Pinker omallaan The Better Angels of Our Nature. Kummatkin tukeu­tu­vat kattavaan arkeo­lo­gi­seen ja nykyisiin met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­hin perus­tu­vaan tut­ki­musai­neis­toon, joka näyttää osoit­ta­van väki­val­lan ja sotien vähen­ty­neen dra­maat­ti­ses­ti ihmis­kun­nan alkua­jois­ta meidän päiviimme. Aineiston valossa ihmisen esi­his­to­ria oli Pinkerin mukaan ”sho­kee­raa­van väki­val­tai­nen”.

Todistusaineisto on kuitenkin kiis­tel­tyä. Arkeologisia tilastoja on syytetty tar­koi­tuk­sen­ha­kui­ses­ti vali­koi­duik­si. Erityistä kiistaa aiheuttaa se, mitä nykyisten met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den tut­ki­mi­nen kertoo omasta esi­his­to­rias­tam­me. Kaikki ihmiset hankkivat elantonsa met­säs­tä­mäl­lä, keräi­le­mäl­lä ja kalas­ta­mal­la 12 000 vuotta sitten, ennen maan­vil­je­lyn yleis­ty­mis­tä.

Pinker viittaa ant­ro­po­lo­gi Napoleon Changonin 1960-luvulta lähtien suo­rit­ta­miin kent­tä­tut­ki­muk­siin Etelä-Amerikan alku­pe­räis­kan­soi­hin kuuluvien janomami-inti­aa­nien kes­kuu­des­sa Amazonin alueella. Chagnonin mukaan aggres­sii­vi­sim­mat ja sotai­sim­mat jano­ma­mi­mie­het saavat eniten naisia ja siten myös eniten jäl­ke­läi­siä. Tästä Chagnon päätteli, että luon­non­va­lin­ta on tehnyt luon­tees­tam­me sotaisan.

Tutkimustuloksen yleistys on ongel­mal­li­nen. Chagnon poimi yhden nykyisen yhteisön, joka hankki vieläpä elantonsa osittain puu­tar­han­vil­je­lyl­lä, edus­ta­maan kaikkia menneen ajan met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­tä.

Åbo Akademin tutkimus

Janomamien aggres­sii­vi­nen käyt­täy­ty­mi­nen on ollut aggres­sii­vis­ten kiistojen kohde. Kuva: Kuvakaappaus Joey Dello Russon doku­men­tis­ta Shaki

Åbo Akademin tutkijat Douglas Fry ja Patrik Söderberg nousivat kiistan keskiöön Science-lehdessä kesällä 2013 jul­kais­tul­la tut­ki­muk­sel­laan. Toisin kuin Pinker esittää, Fryn ja Söderbergin tut­ki­muk­sen valossa sodan­käyn­ti ei ole yleistä ainakaan modernien met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den parissa. Tutkimustulokseen he päätyivät tar­kas­te­le­mal­la väki­val­las­ta joh­tu­nei­ta kuo­le­man­ta­pauk­sia 21:n met­säs­tä­jä-keräi­li­jäyh­tei­sön parissa.

Julkaisuun on viitattu laa­tu­me­dioi­den kuten BBC:n, Economistin ja Scientific American jutuissa ja kolum­neis­sa.

Fry kertoo säh­kö­pos­tit­se tavoi­tel­leen­sa objek­tii­vis­ta tut­ki­mus­me­to­dia, joka kuvaisi kat­ta­vas­ti varhaisia met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­tä. Siksi hän valitsi aineis­tok­si vanhimpia ja luo­tet­ta­vim­pia etno­gra­fi­sia kuvauksia viime vuo­si­sa­dan alusta.

Tutkimuksen mukaan vain kolmasosa 148:sta rapor­toi­dus­ta kuo­le­man­ta­pauk­ses­ta johtui sota­toi­mis­ta, eli yhtei­sö­jen ja ryhmien välisestä orga­ni­soi­dus­ta väki­val­las­ta. Näistäkin yli puolet tapahtui yhden yhteisön, Australian tiwien kes­kuu­des­sa.

Yli puolet tar­kas­tel­luis­ta yhtei­söis­tä ei har­joit­ta­nut sodan­käyn­tiä. Suurin osa kuo­le­mis­ta oli seurausta yksit­täis­ten hen­ki­löi­den väki­val­las­ta.

Fry katsoo tut­ki­muk­sen tukevan näkemystä, jonka mukaan sodat kehit­tyi­vät maan­vil­je­lyn myötä. Koska ihmiset aset­tui­vat pai­kal­leen, halusivat he puolustaa rai­vaa­mi­aan maa-alueita. Väestöntiheys johti hie­rark­ki­siin yhteis­kun­tiin, joita sota­ret­kien jär­jes­tä­mi­nen edel­lyt­tää.

Sotaa tutkinut ant­ro­po­lo­gi Brian Ferguson katsoo vas­taa­vas­ti, että kiistaton arkeo­lo­gi­nen aineisto sodan­käyn­nis­tä on vasta 10 000 vuoden takaa, jolloin maan­vil­je­ly oli jo keksitty. Fergusonin mukaan 8 000 vuotta sitten Turkin alueella ”alkaa sys­te­maat­ti­nen sota­kult­tuu­ri, joka johtaa verisenä nyky­päi­vään saakka”.

Fry kertoo, että tämä on hänen ja Söderbergin tut­ki­muk­sen kannalta olen­nais­ta: ”tut­ki­muk­sem­me vastaavat arkeo­lo­gi­sia löytöjä. Ihmiskunnan his­to­rias­sa sodan­käyn­ti on uusi keksintö, joka edellytti sosi­aa­li­sen moni­muo­toi­suu­den kehit­ty­mis­tä.” Sitä vastoin met­säs­tä­jä-keräi­li­jöil­lä ei ollut juurikaan voi­tet­ta­vaa sodan­käyn­nil­lä. He elivät tasa-arvoi­sis­sa pie­nyh­tei­söis­sä ja vaih­toi­vat paikkaa useasti. Sillä, että jotkut eivät halua sotia on mer­ki­tys­tä, kun kaikki saavat äänensä kuuluviin. Samaa argu­ment­tia käytetään usein perus­te­le­maan, miksi demo­kra­tiat ovat halut­to­mia aloit­ta­maan sotia.

Sosiaalievoluutio ja metsästäjä-keräilijät

Tuskin kukaan silti uskoo, että menneet met­säs­tä­jä – keräilijä-kult­tuu­rit olivat rauhaa rakas­ta­via hip­piyh­tei­sö­jä. Esimerkiksi ant­ro­po­lo­gi James Scottin mukaan harha syntyy, kun niitä verrataan vaikkapa poh­jois­mai­siin hyvin­voin­ti­val­tioi­hin ja pää­tel­lään, että val­tion­muo­dos­tus johti rau­hoit­tu­mi­seen. Myös varhaiset agraa­riyh­tei­söt olivat väki­val­tai­sia, mutta ilmei­ses­ti toisin kuin met­säs­tä­jä-keräilijä-yhteisöt, lisäksi sotaisia.

Kiistan rat­kai­se­mi­sen tekee ongel­mal­li­sek­si nykyisten met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den käyt­tä­mi­nen perus­te­luis­sa. Metsästäjä-keräi­li­jät eivät elä eris­tyk­sis­sä, vaan lin­kit­ty­vät talou­del­li­ses­ti ja sosi­aa­li­ses­ti muuhun ihmis­kun­taan. Useat ovat vaih­ta­neet elannon hank­ki­mi­sen tapojaan olo­suh­tei­den mukaan. Lisäksi Chagnonin meto­do­lo­gi­set oletukset muis­tut­ta­vat ant­ro­po­lo­gi­aa 1800-luvun lopulla hal­lin­nut­ta sosi­aa­lie­vo­luu­tio­ta. Sen mukaan kult­tuu­rit käyvät samat kehi­ty­sas­teet läpi. Kulttuurisen kehi­tyk­sen huipulla ovat län­si­mai­set yhteis­kun­nat, kun met­säs­tä­jä-keräi­li­jät ovat vasta pri­mi­tii­vi­sel­lä alkuas­teel­la.

Sosiaalievoluution vahva tulkinta hylättiin 1900-luvun alku­puo­lel­la. Kulttuureita ei voida asettaa suo­ra­vii­vai­sel­le kehi­ty­sas­tei­kol­le, koska ne ovat kaikki kult­tuu­ri­ses­ti rikkaita ja moni­muo­toi­sia. Metsästäjä-keräi­li­jät eivät ole siten yhtään eläi­mel­li­sem­piä ja viet­tien­sä joh­da­tel­ta­vis­sa kuin vaikkapa Euroopan aatelisto.

Kallonmittausta Tiibetissä. Kuva: Wikipedia

Antropologiassa tuli hal­lit­se­vak­si näkemys, jonka mukaan kult­tuu­rit ovat geneet­ti­ses­ti yhte­näi­sen ihmis­kun­nan erilaisia oksia, eivät samojen tika­pui­den ylempiä ja alempia puolia. Nykyisiä met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­tä tut­ki­mal­la ei siten voida vetää pitkälle meneviä joh­to­pää­tök­siä ihmis­kun­nan sotai­ses­ta esi­his­to­rias­ta.

Kiistan teoreettinen tausta: aggressiivisuus ja sota

Sodan alku­pe­räs­tä käydyn empii­ri­sen kiistan taustalla piilee teo­reet­ti­nen kysymys siitä, voidaanko sodan­käyn­nin edel­lyt­tä­mää kol­lek­tii­vis­ta toimintaa selittää yksi­löi­den aggres­sii­vi­suu­del­la.

Sosiobiologi Edward Wilsonin ja etologi Konrad Lorenzin mukaan sotiminen johtuu yksi­löi­den tai­pu­muk­ses­ta aggres­sii­vi­suu­teen. Esimerkiksi Lorenzin mukaan sodat ovat seurausta siitä, että nyky-yhteis­kun­ta ei salli aggres­sioil­le luon­tai­sia pur­kau­tu­mis­ka­na­via. Vastaavasti filosofi William James esitti 1900-luvun alussa, että aggres­sii­vi­sia impuls­se­jam­me ei voida sammuttaa, ja siksi yhteis­kun­nan tulisi tukea urheilun tapaisia väki­val­lat­to­mia pur­kau­tu­mis­väy­liä.

Kulttuuristen seli­tys­ten mukaan sota on kuitenkin liian moni­mut­kai­nen kol­lek­tii­vi­nen ja koor­di­noi­tu tapahtuma, jotta sitä voisi selittää yksi­löi­den vais­ton­va­rai­sen aggres­sion avulla. Keihään heittäjä tai ohjuksen lau­kai­si­ja on luul­ta­vam­min kau­huis­saan kuin aggres­sii­vi­nen. Sotaan voidaan lähteä esi­mer­kik­si rak­kau­des­ta isänmaata kohtaan tai inhi­mil­li­syy­des­tä raa’an dik­ta­tuu­rin lopet­ta­mi­sek­si. Suurin osa lienee mukana pakon vuoksi.

Teorioiden ver­taa­mis­ta vai­keut­taa, että aggres­sii­vi­suu­del­la ja sodalla ei ole yksi­se­lit­tei­siä mää­ri­tel­miä. Samaa käytöstä voidaan pitää kass­ajo­nos­sa aggres­sii­vi­se­na ja jal­ka­pal­lo­pe­lin kat­so­mos­sa jopa rau­hal­li­se­na. Hondurasin ja El Salvadorin välinen ”jal­ka­pal­lo­so­ta” vuonna 1969 johtui osittain tap­pe­lus­ta MM-jal­ka­pal­lo­kat­so­mos­sa — mutta on mää­ri­tel­mä­ky­sy­mys, milloin var­si­nai­nen sota alkoi.

Kuva: Hilda Clayton/​Wikipedia

Kenties uskot­ta­van seli­tyk­sen tarjoaa eri­lais­ten lähes­ty­mis­ta­po­jen yhdis­tä­mi­nen. Ihmisen evo­luu­tios­sa kulttuuri ja biologia kie­tou­tu­vat yhteen. Alttius aggres­sii­vi­seen käy­tök­seen on varmasti ollut ihmi­se­vo­luu­tios­sa keskeinen sel­viy­ty­mis­kei­no, ja siksi yksi syy väki­val­tai­seen luon­tee­seem­me. Toisaalta eritoten koor­di­noi­tu sotatoimi edel­lyt­tää tie­tyn­lai­sia kulttuuri- ja ympä­ris­tö­te­ki­jöi­tä. Tällöin mukaan astuvat seli­tyk­set jotka perus­tu­vat aggres­sion lisäksi vaikkapa sosi­aa­li­seen oppi­mi­seen, yhteis­kun­nal­li­siin jän­nit­tei­siin tai kiis­toi­hin mate­ri­aa­li­sis­ta resurs­seis­ta.

Kiista sodan syistä ei ole vain teo­reet­ti­nen, vaan seli­tyk­sel­lä voi olla hyvinkin kon­kreet­ti­sia seu­rauk­sia. Yhdysvaltain pre­si­dent­ti Barack Obama sanoi Nobelin rau­han­pal­kin­to­pu­hees­saan, että ”sota ilmeni muodossa tai toisessa ensim­mäi­sen ihmisen kanssa”. Tästä hän päätteli, että ”meidän täytyy alkaa hyväksyä raskas totuus: emme tule hävit­tä­mään väki­val­tai­sia konflik­te­ja elin­ai­ka­nam­me”.

Amerikkalaisen ant­ro­po­lo­gin Marshall Sahlinsin mukaan ajatus ihmisen luon­tai­ses­ta sotai­suu­des­ta on kuitenkin län­si­mai­ta piinaava kult­tuu­ri­nen harha. Sen avulla on perus­tel­tu yhtä­lail­la län­si­mai­den sivis­tys­teh­tä­vää kuin ase­va­rus­te­lua­kin. Tässä valossa Obaman ”raskas totuus” on itse itseään toteut­ta­va kult­tuu­ri­nen uskomus.

Jos sotaa voidaan pitää osaksi kult­tuu­ri­se­na kek­sin­tö­nä, niin sel­lai­se­na voidaan pitää myös rauhaa. Ihmisen luonto on varmasti tai­pu­vai­nen kum­paan­kin. Antropologit ovat tutkineet rauhaa suosivia kult­tuu­ri­te­ki­jöi­tä. Ratkaisevia ovat yhtei­sö­jen väliset sosi­aa­li­set suhteet. Tärkeää on myös asen­neil­mas­to, jossa väki­val­taa pahek­su­taan.

Tutkija kiistan keskiössä: Napoleon Chagnon

Antropologi Napoleon Chagnonin teoriat sodan alku­pe­räs­tä perus­tu­vat tut­ki­muk­siin Amazonin alueen janomami-kansan parissa. Hän aloitti kent­tä­työn­sä kerää­mäl­lä viisi kuukautta Basaari-terin kylän suku- ja nimi­lis­to­ja. Vieraillessaan naa­pu­ri­ky­läs­sä hän mainitsi Basaari-terin kylä­pääl­li­kön vaimon nimeltä. Kyläläiset repesivät nauruun. Selvisi, että kylä­pääl­lik­kö oli naimissa karvaisen alapään kanssa. Itse päällikkö oli pitkä-kalu ja hänen veljensä kotkan uloste.

Ongelmat kuitenkin vasta alkoivat, kun Chagnon palasi kentältä kotiin. Hän julkaisi vuonna 1967 kent­tä­tut­ki­muk­siin­sa perus­tu­van kirjan Yanomamö – The Fierce People. Kirjassa Chagnon väittää jano­ma­mien elävän jat­ku­vas­sa sota­ti­las­sa. Kilpailu naisista johtaa sotiin. Aggressiivisimmat ja sodissa kyvyk­käim­mät miehet saavat eniten naisia ja eniten jäl­ke­läi­siä. Myöhemmin Chagnon on puo­lus­ta­nut Wilsonin sosio­bio­lo­gis­ta tut­ki­mus­lin­jaa, jonka mukaan ihmisten sosi­aa­lis­ta käytöstä voidaan selittää samaan tapaan kuin muidenkin eläinten.

Screen Shot 2017-09-15 at 21.23.46

Napoleon Chagnon jano­ma­mien kanssa. Kuva: Kuvakaappaus Joey Dello Russon doku­men­tis­ta Shaki

Monien ant­ro­po­lo­gien mukaan Chagnon lii­oit­te­lee jano­ma­mien aggres­sii­vi­suut­ta. Chagnonia on syytetty vaka­vam­mas­ta­kin. Brasilian ant­ro­po­lo­gi­sen seuran mukaan kai­vos­fir­mat vetosivat Chagnonin tut­ki­muk­siin loba­tes­saan kai­vausoi­keuk­sien puolesta jano­ma­mien alueella. Brasilian hallitus suun­nit­te­li myös inti­aa­ni­ryh­mien eris­tä­mis­tä sotien lopet­ta­mi­sek­si. Changon ei tehnyt mitään toimien estä­mi­sek­si. Kirjoissaan Chagnon myös avoimesti kertoo mani­pu­loi­neen­sa ja pro­vo­soi­neen­sa jano­ma­me­ja saa­dak­seen tietoja.

Vuonna 2000 tutkiva jour­na­lis­ti Patrick Tierney julkaisi Chagnonin toimia luotaavan kirjan Darkness in El Dorado. Kirjassa Tierney vihjailee muun muassa Chagnonin ja gee­ni­tut­ki­ja James Neelin levit­tä­neen tuh­ka­rok­koa jano­ma­mei­hin. Chagnon ja Neel rokot­ti­vat jano­ma­me­ja vuonna 1968. Tierneyn mukaan rokote valittiin siten, että se saattoi aiheuttaa epidemian. Tarkoituksena olisi ollut tutkia taudin leviä­mis­tä.

American Anthropological Association muodosti tut­ki­mus­ryh­män sel­vit­tä­mään kirjan väitteitä. Kiistojen vuoksi yhdistys katsoi väitteet kumo­tuik­si vasta vuonna 2005.

Chagnon julkaisi vuonna 2013 koke­muk­sis­taan kirjan pal­jon­pu­hu­val­la otsikolla Jalot villit: elämäni kahden vaa­ral­li­sen heimon parissa – jano­ma­mien ja ant­ro­po­lo­gien.

(Lainaukset Douglas Frylta ovat peräisin kir­joit­ta­jan hänen kanssaan vaih­ta­mis­ta säh­kö­pos­teis­ta 8.12.2013.)

  • Podcast-lukija: Bea Bergholm
  • Verkkotaitto: Niina Ahola
  • Artikkelikuva: K.E. Hellman
  1. Diamond, Jared 2012: The World Until Yesterday: What Can We Learn From Traditional Societies? London: Penguin.
  2. Ferguson, Brian 2013: Pinker’s list — Exaggerating Prehistoric War Mortality. Teoksessa: Fry, Douglas (toim.): War, Peace, and Human Nature. The Convergence of Evolutionary and Cultural Views. Oxford: Oxford University Press.
  3. Ferguson, Brian 2013: The Prehistory of War and Peace in Europe and the Near East. Teoksessa: Fry, Douglas (toim.): War, Peace, and Human Nature. The Convergence of Evolutionary and Cultural Views. Oxford: Oxford University Press.
  4. Fry, Douglas & Söderberg, Patrik 2013: Lethal Aggression in Mobile Forager Bands and Implications for the Origins of War. Science, 242, 270 – 273.
  5. Pinker, Steven 2012: The Better Angels of our Nature: How Violence Has Declined. London: Penguin.
  6. Tierney, Patrick 2000: Darkness in El Dorado: How Scientists and Journalists Devastated the Amazon. New York: Norton & Co cop.

Kirjoittaja

Tuomas Vesterinen, FM ja VTK, on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Hän tutkii tieteellistä selittämistä ja luokittelua filosofian oppianeessa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Elokuussa 2019 USA:ssa tapahtuneiden joukkoampumisten jälkeen valkoista ylivaltaa ja äärioikeistoa on pohdittu mediassa myös Suomessa. Valtamediat käsittelevät valkoista ylivaltaa usein yhteiskunnallisten rakenteiden ulkopuolella toimivana äärioikeistolaisena ideologiana, joka uhkaa länsimaisen sivistysvaltion periaatteita. Ongelman ulkoistamisen sijaan sitä tulisi tarkastella historiallisesti rakentuneiden etnosentristen hierarkioiden ja vaaleaihoisten nauttimien etuoikeuksien kautta.

AntroBlogin neljäs julkaisukausi päättyy. Toimitus palaa kesätauolta syyskuun alussa. Sitä ennen teemme katsauksen kuluneeseen kauteen ja pohdimme, miten eskimoiden ja inuittien vuodenkierto liittyy suomalaisten lomanviettoon.

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?