Teen juomista pidetään hyvin englantilaisena asiana, ehkä jopa kaikkein tärkeimpänä englantilaisuuden merkkinä. Euroopassa teen juonti alkoi kuitenkin Portugalista, josta se saapui Englantiin poliittisten kauppasuhteiden, muodin virtausten ja erään tietyn portugalilaisen naisen ansiosta.
Vuonna 1662 Portugalin kuninkaan tytär Katariina Braganzalainen naitettiin Englannin hallitsija Kaarle II:lle. Tee oli osa kuninkaallisia myötäjäisiä. Se oli harvinaista ja erittäin kallista Englannissa, sillä kauppareittiä Intiaan ei vielä tunnettu, eikä suoraa kauppasuhdetta teen tuottajamaa Kiinan kanssa ollut. Kasviuutetta pidettiin lääkkeenä, joka virkisti kehoa ja piti pernan puhtaana tukoksista.
Katariina oli kuitenkin tottunut juomaan teetä Portugalin hovissa, jossa se oli suosittu ja hienostunut sosiaalisten tilanteiden juoma. Maalla oli suora kauppareitti Kiinaan, josta tuotiin arvokkaan juoman lisäksi teekulttuurille oleellista kallista ja hienoa posliinia.
Portugalilainen kuningatar oli uudessa kotimaassaan muodin suunnannäyttäjä, joten myös hänen säännöllistä teenjuontiaan alettiin jäljittelemään. Muutamassa vuosikymmenessä teen siemailu vakiintui englantilaisen yläluokan tavaksi. Teehetkeen kuuluva viehättävä ja arvokas posliinirekvisiitta teki tavasta entistä houkuttelevamman eliitin silmissä.
Aluksi tee ja asiaan kuuluvat erityiset astiat olivat rikkaan eliitin statussymboleita, vaikka vuosisatojen varrella englantilainen teekulttuuri on tasa-arvoistunut. Pauna teen lehtiä maksoi työväenluokkaisen kansalaisen vuoden palkan verran. Teetä pidettiin kuitenkin tavoittelemisen arvoisena myös köyhemmissä kodeissa, joissa posliinin sijaan jouduttiin tyytymään vaatimattomampaan keramiikkaan.
Lue myös nämä
Lootusjalat ja muut kauneusihanteet
Kauneusihanteisiin yltäminen vaatii uhrauksia. Vaikea saavutettavuus on osa ihanteen luonnetta, kuten lootusjalat Kiinassa osoittavat.
Raha ihmissuhteiden nollaajana
Lahjatalouksissa vaihto on osa velvollisuuksien ja luottamuksen kudelmaa. Rahatalous hajottaa tämän logiikan.
