Englantilaisin asia maailmassa

Teen juomista pidetään hyvin englan­ti­lai­se­na asiana, ehkä jopa kaikkein tär­keim­pä­nä englan­ti­lai­suu­den merkkinä. Euroopassa teen juonti alkoi kuitenkin Portugalista, josta se saapui Englantiin poliit­tis­ten kaup­pa­suh­tei­den, muodin vir­taus­ten ja erään tietyn por­tu­ga­li­lai­sen naisen ansiosta.

Vuonna 1662 Portugalin kuninkaan tytär Katariina Braganzalainen nai­tet­tiin Englannin hal­lit­si­ja Kaarle II:lle. Tee oli osa kunin­kaal­li­sia myö­tä­jäi­siä. Se oli har­vi­nais­ta ja erittäin kallista Englannissa, sillä kaup­pa­reit­tiä Intiaan ei vielä tunnettu, eikä suoraa kaup­pa­suh­det­ta teen tuot­ta­ja­maa Kiinan kanssa ollut. Kasviuutetta pidettiin lääkkeenä, joka virkisti kehoa ja piti pernan puhtaana tukok­sis­ta.

Katariina oli kuitenkin tottunut juomaan teetä Portugalin hovissa, jossa se oli suosittu ja hie­nos­tu­nut sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den juoma. Maalla oli suora kaup­pa­reit­ti Kiinaan, josta tuotiin arvokkaan juoman lisäksi tee­kult­tuu­ril­le oleel­lis­ta kallista ja hienoa posliinia.

Portugalilainen kunin­ga­tar oli uudessa koti­maas­saan muodin suun­nan­näyt­tä­jä, joten myös hänen sään­nöl­lis­tä teen­juon­ti­aan alettiin jäl­jit­te­le­mään. Muutamassa vuo­si­kym­me­nes­sä teen siemailu vakiintui englan­ti­lai­sen yläluokan tavaksi. Teehetkeen kuuluva vie­hät­tä­vä ja arvokas pos­lii­ni­re­kvi­siit­ta teki tavasta entistä hou­kut­te­le­vam­man eliitin silmissä.

Aluksi tee ja asiaan kuuluvat erityiset astiat olivat rikkaan eliitin sta­tus­sym­bo­lei­ta, vaikka vuo­si­sa­to­jen varrella englan­ti­lai­nen tee­kult­tuu­ri on tasa-arvois­tu­nut. Pauna teen lehtiä maksoi työ­väen­luok­kai­sen kan­sa­lai­sen vuoden palkan verran. Teetä pidettiin kuitenkin tavoit­te­le­mi­sen arvoisena myös köy­hem­mis­sä kodeissa, joissa posliinin sijaan jou­dut­tiin tyytymään vaa­ti­mat­to­mam­paan kera­miik­kaan.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Espanjalaisessa ruokakulttuurissa itse ruoka ei aina ole tärkein asia. Erityisesti ravintolalounaalla oleellista on paikan mukavuus, sillä siellä tulee parhaassa tapauksessa vietettyä useampia tunteja. Lounas ei ole ohi syömisen loppuessa, vaan silloin alkaa sobremesa. Kirjaimellisesti termi tarkoittaa ”pöydässä”. Se viittaa aikaan, joka vietetään syömisen jälkeen jutellen ja rentoutuen.

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.

Jokaisen lapsen elämässä tulee vastaan aika, jolloin on opittava vessatavoille. Meillä tämä tarkoittaa vaipoista potalle siirtymistä. Eri puolilla maailmaa tämäkin rituaalinen elämänvaihe järjestyy monin eri tavoin. Afrikan Norsunluurannikolla elävän beng-kansan lasten “pottatreeni” aloitetaan mahdollisimman varhain, vain muutaman päivän ikäisenä, antamalla vauvalle suolen tyhjentävä peräruiske kahdesti päivässä.

Ruoka ei ole vain kehon toimintoja ylläpitävä tarpeellinen materiaali, vaan sen ympärille rakennetut sosiaaliset muodollisuudet ja niiden tunteminen on tärkeämpää. Käytösetiketin ensisijainen tarkoitus on eliitin itsesuojelu ryhmän ulkopuolisilta. Monimutkaisten sääntöjen tarkoitus on ylläpitää eksklusiivisuutta.