Luurankoja matkalaukussa

Olin kesällä jälleen rep­pu­reis­sus­sa. Tällä kertaa Meksikossa, Belizessä, Guatemalassa ja Kuubassa. Viimeistään Madventures-vil­li­tyk­sen myötä omin päin “off the beaten track” koh­tei­siin reis­saa­mi­nen ja “autent­tis­ten” koke­mus­ten hank­ki­mi­nen on muo­dos­tu­nut lähes muo­ti­vil­li­tyk­sek­si suo­ma­lais­ten mat­kai­li­joi­den kes­kuu­des­sa. En ole ainoa, joka karkaa tilai­suu­den tullen rinkka selässä ulko­mail­le ihmet­te­le­mään maailman menoa.

Turistien vael­taes­sa paik­koi­hin, joissa turismia ei aikai­sem­min ole juuri nähty, he myös levit­tä­vät teol­li­suu­den ja kau­pal­lis­tu­mi­sen lon­ke­roi­ta uusille alueille. Ollessani itse osa rep­pu­reis­saa­jien virtaa aloin pohtia turismin vai­ku­tuk­sia pai­kal­li­seen todel­li­suu­teen ja omaa rooliani turistina.

Kuubassa

Ilma on melkein sie­det­tä­vä — ei viileä, mutta ei vielä tukah­dut­ta­van kuumakaan. Aurinko on vasta nouse­mas­sa. Ulkona näkyy muutama ihminen. Amerikanraudat tuprut­ta­vat mustaa savua el Maleconia kohti viet­tä­väl­lä San Lazarolla.

Olen Meksikon kiertelyn jälkeen saapunut Havannaan, Kuuban pää­kau­pun­kiin. Matkan on tänään tarkoitus jatkua saaren halki bussilla maan toiseksi suu­rim­paan kau­pun­kiin, noin miljoonan asukkaan Santiago de Cubaan. Olen kuullut sen olevan salsan syn­ty­kau­pun­ki, luon­teel­taan hyvin erilainen kuin Havanna — pää­kau­pun­kia­kin kuumempi. Havannaan ver­rat­tu­na sen väestöstä isommalla osalla on kuulemani mukaan afrik­ka­lai­sia juuria. Kaupungissa vietetään kar­ne­vaa­lia, joka on Santiagossa vuoden koho­koh­tia.

havana-2665940_1920

Havanna, Kuuba.

Kuuban väestö on syn­ty­pe­räl­tään hyvin sekoit­tu­nut. Saarella asuu alueen alku­pe­räis­väes­tö­jen, Afrikasta Amerikan man­te­reel­le tuotujen orjien, euroop­pa­lai­sen siir­to­maa­hal­lin­non ja seik­kai­li­joi­den jäl­ke­läi­siä sekä entisen Neuvostoliiton alueilta ja muista Karibian maista maahan muut­ta­nut­ta väestöä. Santeria, kato­li­lai­suus ja sosia­lis­mi näkyvät maan arjessa ja juhlassa rin­nak­kain. Monet vanhemmat kuu­ba­lai­set kertovat sosia­lis­min hyvistä puolista; toisaalta nuoret kulkevat t-paidoissa, joita koristaa Yhdysvaltojen lippu.

Kuubassa tulen taval­lis­ta­kin enemmän tie­toi­sek­si ase­mas­ta­ni turistina. Maassa on kaksi valuuttaa, yksi turis­teil­le (CUC), toinen pai­kal­li­sil­le (CUP). Kuubassa on myös erilliset bus­si­ter­mi­naa­lit turis­teil­le ja pai­kal­li­sil­le. Turistit ajavat paikasta toiseen takseiksi muun­ne­tuil­la ame­ri­kan­rau­doil­la tai ViaAzulin busseilla, eivät pai­kal­lis­ten kanssa jul­ki­sel­la lii­ken­teel­lä. Aina vuoteen 1997 kontakti turistien ja pai­kal­lis­ten välillä oli käy­tän­nös­sä kielletty.

Keinotekoiselta tuntuva erottelu turistien ja pai­kal­lis­ten välillä vaivaa minua suun­nat­to­mas­ti ensim­mäi­ses­tä päivästä asti. Haluan maksaa ‘cupeilla’ ja ajella bussilla kuu­ba­lais­ten kanssa. Onnistunkin mat­kus­ta­maan pai­kal­lis­ten busseilla joitain väli­mat­ko­ja. Poden kuitenkin jatkuvaa syyl­li­syyt­tä. Kysyn itseltäni, onko oikein ‘tunkeutua’ alueelle, jolta turistit selkeästi pyritään pitämään poissa.

cuba_5057_Fotor2

Callejon de Hamel, Havanna. Kuva: Saara Toukolehto

Suuri osa Kuuban saaresta on turis­teil­le ‘no go’ aluetta. Pääsy on vaikeaa ja kallista, turismin vaatimaa infra­struk­tuu­ria ei ole. Turismi kes­ki­te­tään näin tiet­tyi­hin koh­tei­siin, Havana Viejaan, Viñalesin laaksoon, ran­ta­lo­ma­koh­tei­siin, kuten Varaderoon, his­to­rial­li­siin kau­pun­kei­hin kuten Santa Claraan ja Trinidadiin. Tämä harmittaa minua Kuubassa ollessani. Olisin halunnut mennä vuorille ja vii­dak­koon, mutta se osoit­tau­tuu kalliiksi ja mat­kus­ta­mi­nen on hidasta.

Turismin ant­ro­po­lo­gis­ta tut­ki­mus­ta reflek­toi­den pohdin matkani aikana turismin nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia ja syitä siihen, miksi turistit halutaan pitää poissa joiltain alueilta. Turistina näiden asioiden miet­ti­mi­nen on ajan­koh­tais­ta, mutta vaikeaa. Ei ole helppoa myöntää, että omalla toi­min­nal­la voisi olla nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. Lomaa ei myöskään haluaisi pilata potemalla syyl­li­syyt­tä. On helpompi osoitella sormella muita turisteja kuin laskea itsensä osaksi tätä ryhmää.

Erityisen vaikeaa turismiin liittyvän vastuun ja ongelmien poh­dis­ke­lus­ta tekee näiden teemojen lähes täy­del­li­nen puut­tu­mi­nen jul­ki­ses­ta kes­kus­te­lus­ta ja mat­kus­ta­mi­sen posi­tii­vis­ten ulot­tu­vuuk­sien koros­tu­mi­nen esi­mer­kik­si mai­non­nas­sa.

Matkustaminen hyveenä

Matkustelusta on tullut hyvin arkinen osa maailman varak­kai­den väes­tö­no­sien elä­män­ta­paa. Kätevät len­to­yh­tey­det mitä kau­kai­sim­piin maailman kolkkiin mah­dol­lis­ta­vat meille tämän luksuksen. Eurooppalaisella passilla turis­ti­vii­su­min saa melkein minne tahansa helposti ja edul­li­ses­ti.

Matkailua pidetään usein hyveenä. Jotkut alan toimijat, kuten eräs suosittu len­to­ver­tai­lusi­vus­to, esittävät sen jopa vält­tä­mät­tö­mä­nä askeleena moraa­li­sen valais­tuk­sen tiellä. Matkailu avartaa, sanotaan. Sen aja­tel­laan vähen­tä­vän ennak­ko­luu­lo­ja, kas­vat­ta­van empatian kykyä ja moni­puo­lis­ta­van maa­il­man­ku­vaa. Matkailu on kos­mo­po­lii­tin yksilön iden­ti­tee­tin muo­dos­tuk­sen kannalta vält­tä­mät­tö­myys. Miksi mat­kus­ta­mi­ses­ta pitäisi siis potea huonoa omaa­tun­toa?

Turismi on valtava teol­li­suu­de­na­la. Se kattaa erilaiset mat­kus­tus­muo­dot len­to­ko­neis­ta juniin, ja ne moni­nai­set toimijat, jotka osal­lis­tu­vat ihmisten lii­kut­ta­mi­seen paikasta toiseen. Lisäksi majoitus-, mat­ka­muis­to-, ravintola-alan ja moni­nai­set muut turismin toimijat kas­vat­ta­vat kan­san­ta­lout­ta koh­de­mais­sa. Markkinat ovat laajat ja suunnattu pää­asias­sa kes­ki­luok­kai­sel­le tai sitä varak­kaam­mal­le, yleensä Euroopan maista, Pohjois-Amerikasta, Israelista, Australiasta tai Uudesta-Seelannista kotoisin olevalle hen­ki­löl­le.

Vaikka turismi luo työ­paik­ko­ja ja saattaa joidenkin kohdalla avartaa maa­il­man­kat­so­mus­ta, saa se aikaan myös paljon tuhoa ja hal­lit­se­ma­ton­ta muutosta. Lisäksi se kantaa kolo­nia­lis­min taakkaa ja uusintaa siir­to­maa­val­lan aikana luotuja val­ta­suh­tei­ta.

Alueilla, joiden asuk­kail­la ei ole mah­dol­li­suut­ta vaikuttaa kehi­tyk­seen, pai­kal­li­set joutuvat mukau­tu­maan turismin tuomaan raken­teel­li­seen ja sosi­aa­li­seen muu­tok­seen, kuten kulu­tus­tuot­tei­den, vuokrien ja jouk­ko­lii­ken­teen hintojen nousuun. Köyhien asui­na­luei­ta raivataan turistien tieltä. Jotkut yhteisöt joutuvat jopa jär­jes­tä­mään elämänsä täysin turismin ehdoilla.

Valitettavasti pai­kal­li­set ihmiset pääsevät harvoin kunnolla osal­li­sik­si turismin luomista talou­del­li­sis­ta voitoista len­to­yh­tiön, hotellien ja turis­ti­ra­vin­to­loi­den ollessa usein ulko­mai­ses­sa omis­tuk­ses­sa. Pääosa voitoista valuu mat­kai­lu­kon­ser­nien pank­ki­ti­leil­le mat­ka­koh­tei­den ulko­puo­lel­le. Tätä tapahtuu myös Euroopassa. Etenkin köy­hem­mis­sä maailman kolkissa pai­kal­lis­väes­tö usein kärsii turis­mis­ta, vaikka sen myötä infra­struk­tuu­ri ja palvelut kehit­ty­vät­kin.

passion-fruit-daiquiri-906099_1920

Kenen lasia täytämme?

On tärkeää kysyä, kenen ehdoilla ja kenen tarpeita vas­taa­vik­si pal­ve­lui­ta kehi­te­tään? Paikallisilla on eliittiä lukuun ottamatta vain harvoin varaa käyttää turismin luomia pal­ve­lui­ta. Näin yhteis­kun­ta ikään kuin jakautuu kahtia: pai­kal­li­seen todel­li­suu­teen ja sen rinnalla olevaan turistien maailmaan.

Kuuba on tästä hyvä esimerkki, vaikka se onkin erityinen tapaus. Maassa pyritään aktii­vi­ses­ti ennal­taeh­käi­se­mään turismin nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. Turistit pidetään joko aktii­vi­sin tai pas­sii­vi­sin keinoin poissa tietyiltä alueilta, ja turistien aiheut­ta­maa hintojen nousua hillitään kahden valuutan jär­jes­tel­mäl­lä. Kaikki kuu­ba­lai­set eivät tie­ten­kään ole tästä innois­saan. Turismi on tärkeä tulon­läh­de monille pai­kal­li­sil­le ja monet myös hank­kiu­tu­vat tie­toi­ses­ti teke­mi­siin turistien kanssa hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta syistä. Kahden valuutan jär­jes­tel­män toi­mi­vuut­ta on myös kri­ti­soi­tu rankasti, eivätkä pai­kal­li­set missään nimessä ole kaikki sen kannalla.

Kestävyyden ongelma turismissa

Tapamme matkustaa ei ole kestävä ympä­ris­tö­hait­to­jen näkö­kul­mas­ta tai sosi­aa­li­sen yhden­ver­tai­suu­den mit­ta­ril­la mitattuna. Matkustajien välin­pi­tä­mät­tö­myys ja tie­tä­mät­tö­myys pai­kal­lis­ten sosio­po­liit­ti­ses­ta tilan­tees­ta on erityisen suuri ongelma.

20170805_103752_Fotor4

Havanna, Kuuba. Kuva: Saara Toukolehto

Matkaoppaissa saatetaan antaa taus­ta­tie­toa pai­kal­li­sis­ta konflik­teis­ta ja ajan­koh­tai­sis­ta aiheista, mutta pain­opis­te on turistin näkö­kul­mas­ta nau­tit­ta­vis­sa koke­muk­sis­sa. Tyypillistä on, että mat­ka­koh­de kuvataan turis­til­le eli kulut­ta­jal­le luon­non­ti­las­sa, jolloin pai­kal­li­set joko jätetään kokonaan kuvasta pois tai heidät esitetään osana maisemaa, aktii­vis­ten toi­mi­joi­den sijaan.

Harva esi­mer­kik­si tietää Balin ran­ta­ho­tel­lien lähei­syy­des­sä sijait­se­vis­ta jouk­ko­hau­dois­ta, Myanmarin etnisistä viha­mie­li­syyk­sis­tä, maputc­he­jen koh­ta­los­ta Chilessä, ihmis­kau­pas­ta, orja­työ­voi­mas­ta tai siitä, miten Brasiliassa hank­kiu­du­taan eroon katu­lap­sis­ta.

Mutta on myös toinen äärie­si­merk­ki: kuoleman, kär­si­myk­sen ja konflik­tien kau­pal­lis­ta­mi­nen ja esi­neel­lis­tä­mi­nen, jopa omiminen. Berliinin muuri, Kambodžan jouk­ko­hau­dat, Euroopan mur­hat­tu­jen juu­ta­lais­ten muis­to­merk­ki, orpo­ko­ti­tu­ris­mi, erilaiset hyvän­te­ke­väi­syys­mat­kat: nämä kaikki kes­kit­ty­vät myymään koke­muk­sia ja moraa­lis­ta ylem­myy­den­tun­net­ta ‘hyvän­te­ki­jä­nä’ esiin­ty­vil­le turis­teil­le.

Ollessani Chiapasin osa­val­tios­sa Meksikossa järkytyin siitä, kuinka täysin tie­tä­mät­tö­miä tapaamani rep­pu­reis­saa­jat olivat zapa­tis­ti­liik­kees­tä ja sen hal­lin­toa­lueis­ta. Myös Oaxacassa kohtasin saman­lais­ta välin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä. Paikallisen vas­ta­rin­nan ja Meksikon armeijan väliset yhtee­no­tot olivat täysin monien turistien koke­mus­maa­il­man ulko­puo­lel­la. Harva tiesi, että Meksikon armeija käy viral­li­ses­ti sotaa kapi­nal­li­sia vastaan kysei­sil­lä alueilla.

pexels-photo-298509

Toisaalta Chiapasissa näkyi selkeästi konflik­tin kau­pal­lis­ta­mi­nen: zapa­tis­ti­tais­te­li­joi­ta esittävät nuket ja muut mat­ka­muis­tot olivat myynnissä San Cristobalissa. Nämä mat­ka­muis­tot oli suunnattu vaih­toeh­to­tu­ris­teil­le, eli niille, jotka ovat kiin­nos­tu­nei­ta zapa­tis­ti­liik­kees­tä ja haluavat mah­dol­li­ses­ti osoittaa sille tukensa.

Erityisen ongel­mal­li­sia ovat kuitenkin turismin aiheut­ta­mat pai­kal­lis­ta­son konflik­tit, joista harva turisti on tietoinen. Chiapasissa kil­pai­le­vat pienet mat­ka­toi­mis­tot ovat ottaneet rajus­ti­kin yhteen sekä keskenään että pai­kal­lis­ten kanssa, jotka vas­tus­ta­vat kasvavaa turismia alueil­leen.

Etenkin maa­kiis­tat muo­dos­tu­vat helposti ongel­mak­si turismin kasvun myötä. Meksikossa, Tulumissa luk­sus­ho­tel­lit ja joo­ga­ret­rii­tit ovat kär­jis­tä­neet maa­kiis­tan, josta uuti­soi­tiin jokin aika sitten The Guardianissa asti. Yucatanilla koh­taa­ma­ni Tulumista tulevat turistit tuntuivat kuitenkin olevan autuaan tie­tä­mät­tö­miä turismin aiheut­ta­mis­ta kiis­tois­ta ja konflik­teis­ta alueella.

Etnografiasta ohjeita turisteille?

Antropologista kent­tä­työ­tä, eli tut­ki­mus­ta­paa joka edel­lyt­tää pai­kal­lis­ten ihmisten parissa elämistä, on kri­ti­soi­tu hyvin saman­kal­tai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta kuin olen tässä artik­ke­lis­sa tehnyt turis­mil­le. Onkin aivan totta, että etno­gra­fin läsnäolo vaikuttaa pai­kal­li­seen yhteisöön — joskus nega­tii­vi­ses­ti.

Turismin ja etno­gra­fian välillä on kuitenkin hyvin selkeä ero: tutkijan tulee ottaa huomioon ase­tel­maan liittyvät eettiset ongelmat ja pyrkiä rat­kai­se­maan ne parhain päin yhdessä pai­kal­lis­ten ihmisten kanssa. Luottamus, kun­nioi­tus ja vas­ta­vuo­roi­suus ovat tut­ki­mus­ta ohjaavia tärkeitä eettisiä ohje­nuo­ria. Tutkijan tulee aina tarkkaan harkita, ettei tut­ki­muk­sel­la tai tutkijan läs­nä­olol­la ole nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia pai­kal­lis­väes­töl­le. Myös tutkijan (valta-)aseman ja siihen liittyvän vastuun tun­nus­ta­mi­nen kuuluu etno­gra­fi­aan.

Globalisaatio ja ihmisten kiihtynyt liik­ku­vuus ovat kehi­tys­kul­ku­ja, joita ei voi kiistää tai pysäyttää. Matkustamisen kult­tuu­rin täytyy kuitenkin muuttua ympä­ris­töys­tä­väl­li­syy­den lisäksi sosi­aa­li­ses­ti ja kult­tuu­ri­ses­ti kes­tä­väm­mäk­si tai tulemme todis­ta­maan yhä ene­ne­vis­sä määrin konflik­te­ja pai­kal­lis­ten ja turistien välillä. Tällaisista konflik­teis­ta on viime aikoina uutisoitu Euroopan turis­ti­koh­teis­ta, Meksikosta, Nepalista, Bhutanista ja monesta muusta maailman kolkasta.

calm-2734981_1920

Turismin ant­ro­po­lo­gi­nen tutkimus on kasvava tut­ki­mus­suun­taus. Siinä ei suinkaan aina keskitytä tutkimaan turismin nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. Tutkimuksessa pyritään ymmär­tä­mään turistien roolia pai­kal­li­sis­sa todel­li­suuk­sis­sa tai hah­mot­ta­maan erilaisia turismin trendejä, ja niiden sosi­aa­li­sia ja kult­tuu­ri­sia vii­te­ke­hyk­siä.

Esimerkiksi Paul Basu on tutkinut esi-isiään Skotlannissa etsiviä turisteja pyhiin­vael­luk­sen metaforan avulla, Leslie Dwyer ja Degung Santikarma tutkivat traumaa ja muistia Balilla ja Erve Chambers tutkii turismia muun muassa kes­tä­vyy­den näkö­kul­mas­ta. Helsingin yli­opis­tol­la­kin puhunut Rupert Stasch on tutkinut Indonesian Guinean Korowaiden ja turistien välisiä koh­taa­mi­sia.

Turistina ja ant­ro­po­lo­gi­na pidän mat­kai­luun liit­ty­vien ilmiöiden tut­ki­mus­ta äärim­mäi­sen tärkeänä. Toivon, että meillä kulut­ta­jil­la tulee tule­vai­suu­des­sa olemaan vieläkin parempia mah­dol­li­suuk­sia har­joit­taa kestävää ja eettistä turismia välin­pi­tä­mät­tö­myy­den ja nau­tin­to­kes­kei­syy­den sijaan. Omia etuoi­keuk­sia ja oman toiminnan vai­ku­tuk­sia muihin, kau­kai­siin­kin ihmisiin, on hyvä pysähtyä pohtimaan sään­nöl­li­ses­ti: Se mikä on itselle pelkkää hupia jou­lu­lo­man ratoksi, voi aiheuttaa rank­ko­ja­kin seu­raa­muk­sia pai­kal­lis­ten todel­li­suu­del­le.

  • Podcast-lukija: Sanna Rauhala
  • Verkkotaitto: Marjatta Kuisma
  • Artikkelikuva: K.E. Hellman

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Miss Mureena 24.10.2017 klo 14:05

    Kiitos tästä avauk­ses­ta! Erityisesti kiin­nos­taa myös se, miten turismi muuttuu kun kes­ki­luok­kais­tu­neet Kiinalaiset alkavat matkustaa. Ja miten suuret massat vai­kut­ta­vat eko­sys­tee­mei­hin esim ran­ta­koh­teis­sa… monta kysymystä jää vielä auki.

    Vastaa
    • Saara Toukolehto 24.10.2017 klo 14:31

      Kiitos kom­men­tis­ta! Totta, turismiin ja ihmisten liik­ku­vuu­teen liittyviä aiheita on loput­to­mas­ti! Suosittelen tutus­tu­maan turismin ant­ro­po­lo­gi­aan, siinä tutkitaan juurikin tuol­lai­sia aiheita,joista olet kiin­nos­tu­nut. Paitsi eko­sys­tee­mien tuntemus menee ehkä osittain ant­ro­po­lo­gi­sen näkö­kul­man ulko­puo­lel­le. T. Saara Toukolehto

      Vastaa
      • Miss Mureena 25.10.2017 klo 09:02

        Kiitos, täytyykin tutustua. Jotakin kir­jal­li­suut­ta olen aiemmin lues­kel­lut, mutten ehkä ole etsinyt tuolla termillä.

        Vastaa
    • Kaisa 27.10.2017 klo 04:26

      Kiitos. Mahtavaa lukea kun­nol­li­nen kirjoitus aiheesta. Olen itse saanut elantoni mat­kai­lus­ta koko työurani ja nähnyt sitä monelta kantilta. Välillä tuntuu että vihaan koko ilmiötä vaikka olenkin siinä sisällä korviani myöten. Ja on aika jär­kyt­tä­vää miten paljon mat­kai­lus­ta kir­joi­te­taan, ja kuinka vähän otetaan kantaa sen nega­tii­vi­siin puoliin. Nykyään olen hotelli yrittäjä pienellä saarella Filippiineillä ja joudun pohtimaan näitä asioita päi­vit­täin, sillä saaren turismi on alkanut kehit­ty­mään hurjalla vauhdilla, hur­jem­mal­la kuin kukaan osasi odottaa. Vaikka omasta teke­mi­ses­tään yrittää tehdä niin sosi­aa­li­ses­ti kuin eko­lo­gi­ses­ti mah­dol­li­sim­man kestävää, tie­tyn­lai­nen syyl­li­syys on läsnä ja aina tunne siitä että ei tee tarpeeksi ja oikeita asioita. Se onko kehitys hyvästä vai pahasta on kovin moni­mut­kai­nen ja moni­se­lit­tei­nen asia. Matkailijoita ympäri maailman seu­ran­nee­na ( enkä tässä tekisi eroa niin kauheasti rep­pu­reis­saa­jan ja muiden mat­kai­li­joi­den välillä) jaksaa aina häm­mäs­tyt­tää se, miten vaikeaa monien on ymmärtää se että mat­ka­koh­de on ensi­si­jai­ses­ti jonkun koti. Välillä tuntuu että monille koko maailma on vain taustaa instgram- kuville.
      On myös mie­len­kiin­tois­ta se, että nime­no­maan airbnb, jota moni pitää “itse­näi­sen, pai­kal­li­ses­ta elämästä kiin­nos­tu­neen, mat­kai­li­jan majoi­tus­pal­ve­lu­na” on nostanut niin monessa paikassa valtavan vas­tus­tus­vyö­ryn pai­kal­lis­ten kes­kuu­des­sa.
      Olisi todella tärkeää kar­toit­taa ja kuunnella pai­kal­lis­ten tun­te­muk­sia. Esimerkiksi meillä täällä kysellään mie­li­pi­tei­tä tule­vai­suu­den kehi­tyk­sen suhteen meiltä mat­kai­lu­yrit­tä­jil­tä, joista suuri osa on expatteja tai muualta maasta muut­ta­nei­ta, mutta todel­li­sen pai­kal­lis­väes­tön on vaikea saada ääntään kuuluviin, vaikka heidän kotinsa on radi­kaa­lis­ti muut­tu­mas­sa.
      Olisiko Sinulla neuvoa joitakin tapaus­tut­ki­muk­sia vas­taa­vis­ta tilan­teis­ta? Näitähän maa­il­mas­sa riittää…
      Meillä täällä kovasti pelätään kii­na­lai­sia ja oman maan mat­kai­li­joi­ta, ns. uusia mat­kai­li­joi­ta. Toisaalta, jos miettii millaisia
      Matkailijoita me euroop­pa­lai­set olimme 70- ja 80- luvuilla ja vielä myö­hem­min­kin, aika vähissä taisi olla esim ympä­ris­tö­tie­toi­suus.
      Nämä olivat nyt todella haja­nai­sia ja sekavia ajatuksia aiheesta. Kaipaan todella paljon uusia näkö­kul­mia ja kaikki vinkit jat­ko­lu­ke­mi­seen tai foo­ru­mei­hin jossa asiasta kes­kus­tel­laan hieman syvem­mäl­lä tasolla kuin “5 vinkkiä kes­tä­väm­pään mat­kai­luun” tai ” 15 vuotta sitten kaikki oli paremmin Balilla” ovat suuresti arvos­tet­tu­ja.

      Vastaa
      • Saara Toukolehto 27.10.2017 klo 16:22

        Kiitos paljon kom­men­tis­ta­si! Tässä menet ongelman ytimeen niinkuin itsekin sen näen. En vali­tet­ta­vas­ti ole eri­kois­tu­nut turismin tut­ki­muk­seen, oma tut­ki­musa­lu­ee­ni käsit­te­lee maa­han­muut­toa ja akkul­tu­raa­tio­ta, mutta suo­sit­te­li­sin ihan vaan Googlen avulla tutus­tu­maan turismin ant­ro­po­lo­gi­aan. Tutkimusta on todella moneen lähtöön, esi­mer­kik­si eko­tu­ris­mia on tutkittu paljon eri alueilla, ja esi­mer­kik­si nuo nimet, jotka artik­ke­li­ni lopuksi mainitsen, ovat tutus­tu­mi­sen arvoisia. Kirjoitat, että “Se onko kehitys hyvästä vai pahasta on kovin moni­mut­kai­nen ja moni­se­lit­tei­nen asia.” Tässä kiteytät hyvin turismin vai­ku­tus­ten tut­ki­mi­sen ongel­mal­li­suu­den. Myös pai­kal­lis­ten kes­kuu­des­sa on usein paljon risteäviä mie­li­pi­tei­tä siitä, onko turismi toi­vot­ta­vaa vai ei, ja on hyvin vaikeaa saada tyh­jen­tä­vää vastausta sille, onko turismi alueelle X saanut aikaan posi­tii­vis­ta vai nega­tii­vis­ta kehitystä, usein vastaus riippuu siitä keneltä kysytään ja mistä näkö­kul­mas­ta asiaa tar­kas­tel­laan. Siksi val­ta­suh­tei­den tut­ki­mi­nen ja tie­dos­ta­mi­nen turismin saralla onkin erityisen tärkeää. Suosittelen lukai­se­maan tämän tekstin, joka käsit­te­lee sitä, miten turismia on tutkittu ant­ro­po­lo­gias­sa ja mihin suuntaan tulisi mennä tule­vai­suu­des­sa: https://​www​.csu​.edu/​c​e​r​c​/​r​e​s​e​a​r​c​h​r​e​p​o​r​t​s​/​d​o​c​u​m​e​n​t​s​/​A​N​T​H​R​O​P​O​L​O​G​Y​o​f​T​O​U​R​I​S​M​F​o​r​g​i​n​g​N​e​w​G​r​o​u​n​d​F​o​r​E​c​o​t​o​u​r​i​s​m​.​pdf Harmi etten pysty antamaan käytännön vinkkejä, mutta uskon, että jo asiasta puhuminen ja kes­kus­te­lun avaaminen on hyvä alku! Mukavaa vii­kon­lop­pua. Yst. terv. Saara Toukolehto

        Vastaa

Lue myös nämä:

Helsingissä vuokrataso on karannut niin korkealle, että monien palkansaajien tuloista leijonanosa kuluu vuokraan. Suomessa yleisen käsityksen mukaan vuokrasääntely on turmiollista vuokramarkkinoiden toiminnalle.

Jokainen Tohmajärven kunnanvaltuutettu saa 10 000 euroa käytettäväksi miten haluavat, kunhan käyttökohde on kunnan strategian mukainen. Suomessa kyse on omaperäisestä poliittisesta aloitteesta, mutta esimerkiksi Indonesiassa sekä kansanedustajilla että useiden kuntien valtuutetuilla on käytössään vastaavanlaiset rahasummat, joita kutsutaan "kansalaisten toiveiden pyydystämisrahastoiksi".

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.