Ylitodellinen Murheellisten laulujen maa

Murheellisten laulujen maan vuodelta 1982 piti olla poh­ja­no­tee­raus. Näin kertoi Eppu Normaalin solisti ja sanoit­ta­ja Martti Syrjä Ylen uutisissa 9.10.17, jossa häntä haas­ta­tel­tiin bändin tuoreesta kirjasta Kaikki sanat. Syrjän mukaan suositun biisin “tarkoitus oli tehdä satiiri melan­ko­li­ses­ta suo­ma­lai­ses­ta iskel­mäs­tä, jossa todel­la­kin menee kauhean huonosti. On elämän valt­ti­kor­tit ja vii­kon­lop­pui­sät. Kaikki on mennyt ja menetetty.”

Pilkkatarkoituksestaan huo­li­mat­ta suo­ma­lai­sen kurjuuden kliseinen kuvaus upposi kansaan kuin kuuma veitsi voihin. “Syyttömänä syn­ty­mi­ses­tä” on laulettu viime vuo­si­kym­me­net etkoilla, jatkoilla, Toyotan taka­pen­kil­lä ja koti­soh­val­la — mie­lel­lään koti­mai­sel­la juomalla höys­tet­ty­nä. Turmiolan Tommi, kirves ja hanki ovat pitäneet paikkansa Suomi-kuvassa.

Vaikka Eppujen lyriikka ei iske kaikkiin, jokainen silti tunnistaa sen kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä raken­ta­vat viit­tauk­set. Tässä mielessä Murheellisten laulujen maa edustaa sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gi Michael Billigin kuvai­le­maa banaalia natio­na­lis­mia eli arki­päi­väis­tä kan­sal­lis­ta yhtei­söl­li­syyt­tä par­haim­mil­laan. Siinä eivät liput liehu eikä ihailla Rokkaa tai vaadita Suomea suo­ma­lai­sil­le, vaan kansa yhdistyy arkisesti, yhtei­sek­si kuvi­tel­lun kär­si­myk­sen äärellä.

On myös esitetty, että spon­taa­nis­ti jär­jes­täy­ty­neet suo­ma­lai­set seka­kuo­rot eivät ole hok­san­neet Eppujen laulun olevan pelkkää satiiria, vaan ovat vir­heel­li­ses­ti ottaneet sen todesta. Murheellisten laulujen maa ei tosi­aan­kaan ole totta, vaan todempaa kuin tosi.

Sosiologi Jean Baudrillardin mukaan kult­tuu­rin tuotteet ovat hyper­re­aa­le­ja eli yli­to­del­li­sia. Todellisuuden kuvaukset mai­nok­sis­ta uskon­toi­hin, saip­pua­sar­jois­ta poliit­ti­siin ideo­lo­gioi­hin sekä jokainen satii­ri­nen, vakava, romant­ti­nen tai kliseinen ilmaisu maa­il­mas­ta ei suinkaan ole epäaito. Päinvastoin, ne ovat todel­li­sem­pia kuin itse todel­li­suus. Niissä kiteytyy se, mikä kullekin kult­tuu­ril­le on tärkeää.

Liioiteltu yli­to­del­li­suus siis sisältää kult­tuu­ri­ses­ti mer­kit­tä­viä kysy­myk­siä, arvoja ja käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja. Mutta vähän niin kuin mehu­tii­vis­tet­tä ei juoda sel­lai­se­naan, hyper­re­aa­le­ja kult­tuu­rin­tuot­tei­ta ei nautita raakana. Niistä ammen­ne­taan tipoit­tain mer­ki­tys­tä arjen todel­li­suu­teen, ne lai­men­ne­taan joka­päi­väi­sen elämän käyttöön. Näin arki­to­del­li­nen elämämme todel­li­ses­sa yhtei­sös­sä — tai “toden erämaassa”, niin kuin Baudrillard sitä kuvasi — saa mer­ki­tyk­sen­sä.

Murheellisten laulujen maa on satiiria, mutta satii­ria­kaan ei ole olemassa ilman jon­kin­lai­sia samas­tu­mi­sen kohteita. Muuten sitä ei lau­let­tai­si kyynel sil­mä­kul­mas­sa, kave­ri­po­ru­kan het­kel­lis­tä uusheimoa juh­lis­taen tai itsekseen karkeaa kan­san­luon­net­ta fii­lis­tel­len.

Niin kuin perin­tei­nen syvän etelän bluesin kär­si­mys­ly­riik­ka paketoi vas­toin­käy­mi­set lii­oi­tel­tuun, mutta helposti käsi­tel­tä­vään muotoon ja tarjoaa kuu­li­joi­taan yhdis­tä­vän tera­peut­ti­sen koke­muk­sen, myös jaettu satiiri suo­ma­lai­sen kansan kurjasta koh­ta­los­ta yhdistää ihmisiä — kenties paremmin kuin ylväät menes­tys­ta­ri­nat.

  1. Baudrillard, Jean 1994 [1981]. Simulacra and Simulation.
  2. Billig, Michael 1995. Banal Nationalism.
  3. Normaali, Eppu 2017. Kaikki sanat. 

Kirjoittaja

Jukka Jouhki on etnologian dosentti ja antropologian lehtori Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta. Hän on tutkinut mm. mobiiliteknologian käyttöä Intiassa, uususkonnollista yhteisöllisyyttä ja suomalaisjohtajia, media- ja uusmediakulttuuria Etelä-Koreassa, nationalismia ja kolonialismia, kasinoympäristöjä Macaossa sekä lapsiavioliittoja ja naisten ympärileikkauksia Gambiassa. Hän on The West Networkin johtaja (https://thewestnetwork.org) ja Human Technology -journaalin päätoimittaja.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Juustot ovat osa globaalia ruokakulttuuria ja niiden kuluttaminen yhdenmukaistuu eri puolilla maailmaa. Juustoihin liitetään erilaisia mielikuvia alkuperämaan perusteella, ja eri juustot kuuluvat hyvinkin eri tilanteisiin, edustaen niin arkea kuin juhlaakin. Millaisia kulttuurisia piirteitä juustojen mainostuksessa näkyy?

Juotko janoosi vai siksi, että juominen yhdistää ja kertoo identiteetistäsi? Juomat jäävät helposti huomiossa ruoan varjoon: keskustellaan ruokakulttuurista, kehitetään ruokalajeja ja katsotaan kokki-tv-ohjelmia. Juominen supistuu ikään kuin syömisen sivutoiminnoksi. Mutta kun puhutaan nautintoaineiden sosiaalisesta ja symbolisesta voimasta, antropologien mukaan juoma on yllättäen jopa ruokaakin merkittävämpi. Miksi? Ohessa neljä syytä.

Alun perin Piilaaksosta rantautunut startup-yrittäjyys, suomeksi kasvuyrittäjyys, on noussut yhdeksi markkinatalouden suurimmaksi trendiksi vajaan vuosikymmen aikana. Suomessa start-up pöhinä saavuttaa huippunsa jokavuotisessa Slush-juhlassa. Tänä vuonna joulukuun alussa pidetty tapahtuma keräsi jo yli 2600 startup-yritystä ja vaikuttavan ryhmän puhujia skenen ajankohtaisimmista vaikuttajista aina rauhannobelisti Al Goreen. Mutta mitä startup-yrittäjyys oikeastaan on? Ja voidaanko siitä puhua pelkästään uutena yrityksen muotona vai jopa elämäntapana? Mitkä tunnusmerkit tekevät yrityksestä startupin?