Ylitodellinen Murheellisten laulujen maa

Murheellisten laulujen maan vuodelta 1982 piti olla poh­ja­no­tee­raus. Näin kertoi Eppu Normaalin solisti ja sanoit­ta­ja Martti Syrjä Ylen uutisissa 9.10.17, jossa häntä haas­ta­tel­tiin bändin tuoreesta kirjasta Kaikki sanat. Syrjän mukaan suositun biisin “tarkoitus oli tehdä satiiri melan­ko­li­ses­ta suo­ma­lai­ses­ta iskel­mäs­tä, jossa todel­la­kin menee kauhean huonosti. On elämän valt­ti­kor­tit ja vii­kon­lop­pui­sät. Kaikki on mennyt ja menetetty.”

Pilkkatarkoituksestaan huo­li­mat­ta suo­ma­lai­sen kurjuuden kliseinen kuvaus upposi kansaan kuin kuuma veitsi voihin. “Syyttömänä syn­ty­mi­ses­tä” on laulettu viime vuo­si­kym­me­net etkoilla, jatkoilla, Toyotan taka­pen­kil­lä ja koti­soh­val­la — mie­lel­lään koti­mai­sel­la juomalla höys­tet­ty­nä. Turmiolan Tommi, kirves ja hanki ovat pitäneet paikkansa Suomi-kuvassa.

Vaikka Eppujen lyriikka ei iske kaikkiin, jokainen silti tunnistaa sen kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä raken­ta­vat viit­tauk­set. Tässä mielessä Murheellisten laulujen maa edustaa sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gi Michael Billigin kuvai­le­maa banaalia natio­na­lis­mia eli arki­päi­väis­tä kan­sal­lis­ta yhtei­söl­li­syyt­tä par­haim­mil­laan. Siinä eivät liput liehu eikä ihailla Rokkaa tai vaadita Suomea suo­ma­lai­sil­le, vaan kansa yhdistyy arkisesti, yhtei­sek­si kuvi­tel­lun kär­si­myk­sen äärellä.

On myös esitetty, että spon­taa­nis­ti jär­jes­täy­ty­neet suo­ma­lai­set seka­kuo­rot eivät ole hok­san­neet Eppujen laulun olevan pelkkää satiiria, vaan ovat vir­heel­li­ses­ti ottaneet sen todesta. Murheellisten laulujen maa ei tosi­aan­kaan ole totta, vaan todempaa kuin tosi.

Sosiologi Jean Baudrillardin mukaan kult­tuu­rin tuotteet ovat hyper­re­aa­le­ja eli yli­to­del­li­sia. Todellisuuden kuvaukset mai­nok­sis­ta uskon­toi­hin, saip­pua­sar­jois­ta poliit­ti­siin ideo­lo­gioi­hin sekä jokainen satii­ri­nen, vakava, romant­ti­nen tai kliseinen ilmaisu maa­il­mas­ta ei suinkaan ole epäaito. Päinvastoin, ne ovat todel­li­sem­pia kuin itse todel­li­suus. Niissä kiteytyy se, mikä kullekin kult­tuu­ril­le on tärkeää.

Liioiteltu yli­to­del­li­suus siis sisältää kult­tuu­ri­ses­ti mer­kit­tä­viä kysy­myk­siä, arvoja ja käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja. Mutta vähän niin kuin mehu­tii­vis­tet­tä ei juoda sel­lai­se­naan, hyper­re­aa­le­ja kult­tuu­rin­tuot­tei­ta ei nautita raakana. Niistä ammen­ne­taan tipoit­tain mer­ki­tys­tä arjen todel­li­suu­teen, ne lai­men­ne­taan joka­päi­väi­sen elämän käyttöön. Näin arki­to­del­li­nen elämämme todel­li­ses­sa yhtei­sös­sä — tai “toden erämaassa”, niin kuin Baudrillard sitä kuvasi — saa mer­ki­tyk­sen­sä.

Murheellisten laulujen maa on satiiria, mutta satii­ria­kaan ei ole olemassa ilman jon­kin­lai­sia samas­tu­mi­sen kohteita. Muuten sitä ei lau­let­tai­si kyynel sil­mä­kul­mas­sa, kave­ri­po­ru­kan het­kel­lis­tä uusheimoa juh­lis­taen tai itsekseen karkeaa kan­san­luon­net­ta fii­lis­tel­len.

Niin kuin perin­tei­nen syvän etelän bluesin kär­si­mys­ly­riik­ka paketoi vas­toin­käy­mi­set lii­oi­tel­tuun, mutta helposti käsi­tel­tä­vään muotoon ja tarjoaa kuu­li­joi­taan yhdis­tä­vän tera­peut­ti­sen koke­muk­sen, myös jaettu satiiri suo­ma­lai­sen kansan kurjasta koh­ta­los­ta yhdistää ihmisiä — kenties paremmin kuin ylväät menes­tys­ta­ri­nat.

  1. Baudrillard, Jean 1994 [1981]. Simulacra and Simulation.
  2. Billig, Michael 1995. Banal Nationalism.
  3. Normaali, Eppu 2017. Kaikki sanat. 

Kirjoittaja

Jukka Jouhki on etnologian dosentti ja antropologian lehtori Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta. Hän on tutkinut mm. mobiiliteknologian käyttöä Intiassa, uususkonnollista yhteisöllisyyttä ja suomalaisjohtajia, media- ja uusmediakulttuuria Etelä-Koreassa, nationalismia ja kolonialismia, kasinoympäristöjä Macaossa sekä lapsiavioliittoja ja naisten ympärileikkauksia Gambiassa. Hän on The West Networkin johtaja (https://thewestnetwork.org) ja Human Technology -journaalin päätoimittaja.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvafestivaali Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin kesäkuun puolivälissä 33:tta kertaa. Viisipäiväisen festivaalin aikana tarjolla oli yli 150 elokuvanäytöstä. Festivaali kokoaa yhteen elokuva-alan ammattilaisia, vannoutuneita harrastajia sekä uteliaita katsojia Suomesta ja ulkomailta. Paitsi viihtymistä, festivaalit tarjoavat areenan harjoittaa antropologista katsetta - festivaaliympäristö kun sisältää monia arkijärjestyksen kiepautuksia, joilla on oma tärkeä tehtävänsä.

Vuoden 1918 sotaa on tulkittu aikalaisten toimesta eri tavoin niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin. Myös sodanjälkeinen historiantutkimus on tuottanut erilaisia tulkintoja. Tätä moninaisuutta selittää se, että Suomessa sodittiin samanaikaisesti monesta eri syystä: työväenluokan vapauttamiseksi kapitalismin kahleista, valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja kotimaisia kapinallisia vastaan. Lisäksi vuoden 1918 sota oli osa ensimmäistä maailmansotaa. Miten sodan kokeneet ihmiset ovat ilmaisseet ja tulkinneet kokemuksiaan? Missä määrin kokemusten sisällöt muotoutuvat ja muuntuvat niissä prosesseissa, joissa henkilökohtaisesti koettu tapahtuma välitetään muille kerronnan avulla? Toisin sanoen, miten kokemuksia käsitellään – ilmaistaan ja tulkitaan – kun henkilökohtainen ja yksilöllinen tieto, tunne ja tulkinta asetetaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin ja välitetään tietylle kohderyhmälle sanojen voimalla?

Arkielämällä on taipumus kerryttää tavaroita huomaamattomasti kotien erilaisiin säilytystiloihin. Tavarapaljoudet paljastuvat piiloistaan vasta, kun jokin häiritsevä tapahtuma, kuten muutto, pakottaa ne esille. Muuttaminen pakottaa kohtaamaan koteihin kertyneitä tavaroita lajittelemalla, pakkaamalla, kantamalla ja sijoittelemalla uudelleen. Muuton katkoksessa jokainen esine joutuu arvioinnin kohteeksi, kun muuttajat miettivät, millaisten tavaroiden kanssa elämää halutaan jatkaa uudessa asunnossa. Näissä pienimuotoisissa kriiseissä suhde esineisiin tulee esiin arkipäiväisyyden sumusta.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa siirtyy väliaikaisesti edustamaan jotakin muuta kansalaisuutta kuin sitä, johon hänet normaalissa arjessa liitetään. Maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji kietoutuu kiinnostavilla tavoilla nationalismiin ja lainattuihin identiteetteihin.