Nainen, virtaako vetesi vapaana?

Naisen orgas­mil­la on län­si­mais­sa lähes mystinen maine. Ruandassa siihen liittyy perinne, jossa koros­te­taan naisen eja­ku­laa­tio­ta orgasmin yhtey­des­sä.

Tämän ”vesien” vir­taa­mi­sen alkuna pidetään tärkeää legendaa. Satoja vuosia sitten kunin­ga­tar määräsi pal­ve­li­jan­sa tyy­dyt­tä­mään hänet kuninkaan ollessa loput­to­mal­la sota­ret­kel­lä. Tarinan mukaan palvelija pelkäsi epä­on­nis­tu­mis­ta henkensä edestä ja tärisi kau­huis­saan. Hermostunut lii­keh­din­tä aiheutti kunin­gat­ta­rel­le yllät­tä­vän voi­ma­kas­ta mie­li­hy­vää, ja orgas­mis­sa laukeavat vedet muo­dos­ti­vat pyhän Kivu-järven.

Kuningattaren tarina on pohjana kunyaza-perin­teel­le, joka korostaa naisen veden vir­taa­mi­sen tärkeyttä pari­suh­teel­le ja avio­lii­tol­le. Kunyazaa on pidetty perin­tei­ses­ti yllä opet­te­le­mal­la oikean­lai­set sti­mu­loi­vat liikkeet ja rytmit. Runsasta veden erit­tä­mis­ky­kyä edis­te­tään myös gukuna-ritu­aa­lil­la. Tytöt aloit­ta­vat jo nuorena venyt­tä­mään sisempiä häpy­huu­lia ja käyt­tä­mään toi­mi­tuk­ses­sa oikean­lai­sia yrt­ti­seok­sia. Tapa vahvistaa sek­su­aa­lis­ta herk­kyyt­tä ja johtaa toden­nä­köi­sem­min eja­ku­laa­tioon.

Nautinnollisen ilmiön aikaan­saa­mi­nen on ylpeyden aihe molem­mil­le osa­puo­lil­le, mutta kunin­gat­ta­ren jalan­jäl­jis­sä kul­ke­mi­nen voi myös aiheuttaa paineita. Veden vähyys tai sen puut­tu­mi­nen on huo­les­tut­ta­vaa, ja sitä pyritään hoitamaan.

Ruandalainen yhteis­kun­ta on nykyään kris­til­li­nen ja monet tra­di­tio­naa­li­sen kult­tuu­rin piirteet aiheut­ta­vat kes­kus­te­lua. Onko kunyaza van­hen­tu­nut tapa vai tärkeä osa paris­kun­tien hyvin­voin­tia? Joka tapauk­ses­sa perinne elää: naiset joilla on paljon vettä ovat haluttuja kump­pa­nei­ta, banaa­ni­kui­tu­mat­to­ja tarjotaan kih­la­jais­lah­joi­na patjojen suo­jaa­mi­sek­si ja yrt­ti­seok­sia on saa­ta­vil­la naisille suuremman vesi­mää­rän tuot­ta­mi­sek­si.

  1. Olivier Jourdain: Sacred Water (2017). Nameless Productions. Elokuva.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Itsetyydytystä on luonnehdittu länsimaisen seksuaalikulttuurin pitkäkestoisimmaksi tabuksi, jota edes viime vuosikymmenten seksuaalinen vapautuminen ei ole kyennyt murtamaan. Vaikka itsetyydytys nykyään jo nähdäänkin osana seksuaaliterveyttä, harva puhuu siitä avoimesti – ainakaan ilman kiusaantuneita kuulijoita. Taustaa ja syitä tabun murtumattomuudelle voi etsiä itsetyydytyksen värikkäästä kulttuurihistoriasta.

Sukupuolielimiin ja niiden eritteisiin liittyy monenlaisia käytäntöjä ja uskomuksia. Baruya-kansa Papua-Uudessa-Guineassa tulkitsi perinteisesti naiskehon seksuaaliset eritteet vaarallisiksi, mutta sperman elämän antajaksi ja voiman symboliksi.