Naisen orgasmilla on länsimaissa lähes mystinen maine. Ruandassa siihen liittyy perinne, jossa korostetaan naisen ejakulaatiota orgasmin yhteydessä.
Tämän ”vesien” virtaamisen alkuna pidetään tärkeää legendaa. Satoja vuosia sitten kuningatar määräsi palvelijansa tyydyttämään hänet kuninkaan ollessa loputtomalla sotaretkellä. Tarinan mukaan palvelija pelkäsi epäonnistumista henkensä edestä ja tärisi kauhuissaan. Hermostunut liikehdintä aiheutti kuningattarelle yllättävän voimakasta mielihyvää, ja orgasmissa laukeavat vedet muodostivat pyhän Kivu-järven.
Kuningattaren tarina on pohjana kunyaza-perinteelle, joka korostaa naisen veden virtaamisen tärkeyttä parisuhteelle ja avioliitolle. Kunyazaa on pidetty perinteisesti yllä opettelemalla oikeanlaiset stimuloivat liikkeet ja rytmit. Runsasta veden erittämiskykyä edistetään myös gukuna-rituaalilla. Tytöt aloittavat jo nuorena venyttämään sisempiä häpyhuulia ja käyttämään toimituksessa oikeanlaisia yrttiseoksia. Tapa vahvistaa seksuaalista herkkyyttä ja johtaa todennäköisemmin ejakulaatioon.
Nautinnollisen ilmiön aikaansaaminen on ylpeyden aihe molemmille osapuolille, mutta kuningattaren jalanjäljissä kulkeminen voi myös aiheuttaa paineita. Veden vähyys tai sen puuttuminen on huolestuttavaa, ja sitä pyritään hoitamaan.
Ruandalainen yhteiskunta on nykyään kristillinen ja monet traditionaalisen kulttuurin piirteet aiheuttavat keskustelua. Onko kunyaza vanhentunut tapa vai tärkeä osa pariskuntien hyvinvointia? Joka tapauksessa perinne elää: naiset joilla on paljon vettä ovat haluttuja kumppaneita, banaanikuitumattoja tarjotaan kihlajaislahjoina patjojen suojaamiseksi ja yrttiseoksia on saatavilla naisille suuremman vesimäärän tuottamiseksi.
Lukemista
- Olivier Jourdain: Sacred Water (2017). Nameless Productions. Elokuva.
