Paluu Tabufestivaalille

Helsingin Taiteiden yö kaikui tänä vuonna tie­de­vies­tin­nän ilo­sa­no­maa, kun kesän suuri pro­jek­tim­me “Tabufestivaali: Onko normaalia olla mie­li­sai­ras?” täytti startup-keskus Maria 01:n ja koko sairaala-alueen pihamaan yleisöllä. Antropologia, mie­len­ter­veys ja ‑sairaus, normaalin ja epä­nor­maa­lin kult­tuu­ri­nen mää­rit­te­ly sekä monet erilaiset, rajoja rikkovat taiteen muodot hou­kut­te­li­vat paikalle val­ta­vas­ti yleisöä. Nelituntinen tapah­tu­mam­me keräsi paikalle yli 1000 kävijää, ja piha­maal­la oli pitkä jono koko tapah­tu­man ajan. Lienee tar­pee­ton­ta todeta, että tiimimme oli menes­tyk­ses­tä rie­muis­saan.

Olitpa mukana paikalla tai et, kurkista näiden valo­ku­vien ja videoiden kautta elokuun iltaan ja Tabufestivaalin tun­nel­maan! Jälkimmäisillä videoilla on osa tapah­tu­man puheoh­jel­mas­ta. Tästä puuttuvat kes­kus­te­lut voi käydä kat­so­mas­sa tapah­tu­man Facebook-sivulta.

Ääniteoksia ja valokuvia

Yleisö ei ollut saapunut Tabufestivaaliin ainoas­taan puheoh­jel­man perässä. Tarjolla oli lisäksi kolme elä­myk­sel­lis­tä huonetta, jotka oli ladattu täyteen kiin­nos­ta­via tai­teel­li­sia, kokeel­li­sia ja osal­lis­ta­via ohjel­ma­nu­me­roi­ta. Diagnoosien huoneessa tai­tei­li­ja Minna Esantytär ja live­roo­li­pe­li­jär­jes­tö Illusia ry tutus­tut­ti­vat kävijät mie­len­ter­veys­diag­noo­sien his­to­ri­aan, nyky­ai­kaan ja kult­tuu­ri­si­don­nai­suu­teen. Virtuaalitodellisuuteen ja keinoälyn tunteiden opet­te­luun pääsi tutus­tu­maan Olento-kol­lek­tii­vin huoneessa.

Ääniharhojen huone oli hämärä, pehmeä tila, jossa muutama ihminen ker­ral­laan sai kuu­lok­keet päähänsä ja pääsi kuun­te­le­maan Taina Riikosen ja Jaan Klaverikin käsialaa olevia ääni­teok­sia. Mitä kuu­lok­keis­ta kuului? Kuuntele Riikosen teos alta:

Marian sairaala-alueen sisään­käyn­nil­lä.

Tapahtumatiimillä riitti kesän aikana kokous­tet­ta­vaa. Tässä meneil­lään viimeinen briiffi.

Hienot tapah­tu­ma­pos­te­rit suun­nit­te­li K.E.Hellman.

Iloinen tiimi infossa: Eemi Nordström, Niina Ahola ja Bruno Gronow.

Diagnoosien huoneessa saamassa apua ongelmiin.

Talo täynnä Tuomas Vesterisen avaus­luen­nol­la!

Gallerian puolella oli näytillä sar­ja­ku­va­tai­tei­li­ja Viivi Rintasen töitä.

Puheohjelmaa videolla

Esiintymislava oli käytössä koko tapah­tu­man ajan. Illan aloitti Tuomas Vesterisen avaus­luen­to otsikolla “epä­nor­maa­lin diagnoosi”. Äärimmäisen mie­len­kiin­toi­sen luennon aikana salissa oli tiivis (ja lämmin!) tunnelma, eikä yleisö juuri hie­vah­ta­nut­kaan pai­koil­taan. Pienen hen­gäh­dys­tauon jälkeen jatkoimme asian­tun­ti­joi­den kes­kus­te­luun mie­len­ter­vey­den kult­tuu­ri­si­don­nai­sis­ta teki­jöis­tä. Keskustelun osal­lis­tu­jat edustivat niin ant­ro­po­lo­gian, psy­ko­lo­gian kuin psy­kiat­rian­kin aloja.

Asiantuntijoiden kes­kus­te­lus­sa psykologi Ferdinand Garoff, psykiatri Venla Lehti sekä ant­ro­po­lo­git prof. Marja-Liisa Honkasalo ja Susanne Ådahl. Keskustelua johti Tuomas Vesterinen.

Pihalla kie­mur­te­li pitkä jono koko tapah­tu­man ajan, mutta yleisö oli siitä huo­li­mat­ta esi­mer­kil­li­sen kär­si­väl­lis­tä ja hyvän­tuu­lis­ta. Pihamaata piris­ti­vät myös mahtavat yhteis­työ­kump­pa­nim­me: muusikko Kimmo G joka piti yleisön sävelissä, sekä kokeel­lis­ta klov­ne­ri­aa tekevä Clownbeat, jonka Clownzone mah­dol­lis­ti normaalin rajan tes­tai­le­mi­sen käy­tän­nös­sä.

Kiitokset vielä kerran kaikki yhteis­työ­kump­pa­nit, sponsorit, tekijät ja tukijat: Suomalaisen kir­jal­li­suu­den seura, Olento-kol­lek­tii­vi, Hulluussarjakuvia, Illusia ry, Clownbeat, Kimmo G., Suomen Moniääniset ry, Mieli ja toinen ‑hanke, Moko Market Cafe & Store, WhyPrint, Float Kallio, Petteri Pietikäinen, Kanniston leipomo, Club Mate Finland sekä tietenkin Helsingin juh­la­vii­kot ja Allegra Lab Helsinki ry. Erityiskiitos Koneen säätiölle tapah­tu­man mah­dol­lis­ta­mi­ses­ta!

  • Verkkotaitto: Ninnu Koskenalho
  • Valokuvat ja videot: Suvi Jaakkola ja Gennady Kurushin
  • Artikkelikuva ja tapah­tu­man visu­aa­li­nen ilme: K.E. Hellman

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Psykologisella antropologialla tarkoitetaan ihmismielen tarkasteluun keskittynyttä antropologian suuntausta. Se on yksi lääketieteellisen antropologian alahaaroista, mutta sitä voi laajuutensa ja pitkän historiansa puolesta pitää omana erikoistumisalanaan. Psykologisella antropologialla on lukuisia alasuuntauksia, kuten lasten kehitykseen keskittynyt kasvatusantropologia, muistin antropologia sekä tunteiden antropologia.

Länsimaissa onnellisuus nähdään usein ihmiselämän päämääränä. Samalla onnellisuus kätkee sisäänsä paradokseja. Liian voimakas onnellisuuden tavoittelu voi muodostua onnellisuuden esteeksi. Myös vastakkainasettelu yksilön luonteenpiirteiden ja ympäröivän kulttuurin vaatimusten välillä voi muodostua liian suureksi. Esimerkiksi hyvin tasapäistävässä yhteisössä luonnostaan kilpailuhenkisempi yksilö voi joutua kärsimään.