Itä-Indonesian trooppisilla Bandasaarilla on aikanaan ollut mittaamaton arvo suurvaltojen välisessä taistelussa maailman maustekaupan hallinnasta.
Historiallinen valtataistelu on jättänyt jälkensä myös Bandasaarten kulttuuriin. Perinteiset laivat muistuttavat 1600-luvun hollantilaisia kauppa- ja sotalaivoja, mutta tykkien sijaan kannella on nykyään snorklaamaan aikovia sukeltajia. Kaksimastoisten kuunareiden lisäksi siirtomaa-ajan hollantilaisvaikutteet näkyvät myös paikallisessa arkkitehtuurissa.
Ennen eurooppalaista kolonisaatiota Bandasaaria kutsuttiin Maustesaariksi, ja niillä oli myyttinen maine ja salainen sijainti ”Seitsemällä merellä”, jonne reitin tunsivat vain aasialaiset- ja arabikauppiaat.
Mausteet vetivät maailmantaloutta ja määrittelivät valtasuhteita keskiajan lopulta lähtien pitkälle 1800-luvulle asti. Ne olivat satojen vuosien ajan haluttua arvotavaraa Euroopassa. Bandasaarilla kasvoi ainoana paikkana maailmassa muskottipähkinää, jota himoittiin muun muassa lääkkeeksi paiseruttoon. Harvinaisuutensa ja kysyntänsä vuoksi sen hinta oli tähtitieteellinen.
Erityisesti pienellä Runin saarella on ollut tärkeä rooli maailman historiassa ja taistelussa mausteiden herruudesta. Siirtomaa-aikana hollantilaiset ja englantilaiset kävivät useita sotia kauppareittien hallinnasta. Pienestä parin neliökilometrin kokoisesta saaresta tuli kiistakapula suurvaltojen välillä ja yhdessä selkkauksista hollantilaiset tuhosivat saaren pähkinäpuut.
Lopulta 1667 tehtiin sopimus, jossa päätettiin kahden kiistelyn saaren kohtalosta: Runin saari jäisi hollantilaisten haltuun ja Englanti saisi pitää hollantilaisilta valtaamansa Manhattanin saaren Pohjois-Amerikassa.