Pohjoismainen rotuhygienia

Pakkosterilisaation perinteet Suomessa palaavat viime vuo­si­sa­dan alun rotu­hy­gie­ni­aan ja rotu­bio­lo­gi­aan, joka esitti ihmisten kuuluvan fyysisten piir­tei­den avulla ero­tet­ta­viin rotuihin. 

Perinnöllisyyden aja­tel­tiin 1800 – 1900 ‑lukujen vaih­tees­sa sisäl­tä­vän “sosi­aa­li­sen perimän”. Syntyperä saattoi tehdä ihmisestä tai­pu­vai­sen ongel­ma­käy­tök­seen ja moraa­li­seen heik­kou­teen. Samoihin aikoihin ymmärrys sai­rauk­sien synnystä ja leviä­mi­ses­tä kasvoi, ja hoito siirtyi oireiden hoi­ta­mi­ses­ta ennal­taeh­käi­syyn. Keskeistä oli estää huonon perimän leviäminen. 

Rotujen sekoit­tu­mi­sen uskottiin tuottavan ylemmän rodun veren­pe­rin­nön rappiota ja muita ikäviä seu­rauk­sia. Ruotsalainen rotu­bio­lo­gi Herman Lundborg varoitti ruot­sa­lais­ve­ren sekoit­tu­mi­ses­ta ”itä­balt­ti­lai­sen” ja ”lap­pa­lai­sen” eli suo­ma­lai­sen ja saa­me­lai­sen heikomman veren kanssa. Suomessa Folkhälsanin edeltäjä, yksi­tyi­nen Florinin komitea pyrki osoit­ta­maan suo­men­ruot­sa­lais­ten kuuluvan eri rotuun kuin suo­men­kie­li­set. Sekä Florinin komitea että Folkhälsan vas­tus­ti­vat suomen- ja ruot­sin­kie­lis­ten seka-avioliittoja.

1900-luvun alussa Pohjoismaissa sää­det­tiin avio­liit­to- ja ste­ri­li­saa­tio­la­ke­ja rotu­hy­gie­ni­aa yllä­pi­tä­mään. Suomen avio­liit­to­la­ki (1929) asetti aviol­li­sia rajoi­tuk­sia mm. ajan diag­nos­tii­kan mukai­sis­ta mie­li­sai­rauk­sis­ta kär­si­vil­le ja vaati epi­lep­ti­koil­ta ste­ri­loin­tia ennen avio­lit­toa. Näin estettiin epä­kel­po­ja perin­tö­te­ki­jöi­tä leviämästä. 

Pakkosterilointi saattoi odottaa myös ihmisiä, joilla oli “epä­so­si­aa­li­sia tai­pu­muk­sia”, kuten alko­ho­lis­mia ja pros­ti­tuu­tio­ta. Tahti kiihtyi 50 – 60 ‑luvuille saakka, jolloin yksi­näi­nen nainen saattoi saada abortin kyl­kiäi­se­nä pakkosteriloinnin.

  1. Sophy Bergenheim. Avainkäsitteet-sarja: Rotuhygienia, kan­san­ter­veys ja asian­tun­ti­ja­val­ta – kont­rol­lin moniulotteisuus

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Covid-19 -pandemia on varjostanut odottavien äitien raskausaikaa ja perheen ensimmäistä vauvavuotta. Sekä pelko viruksen vaikutuksesta äidin ja vauvan terveyteen että koronarajoitukset ovat eristäneet monen äidin sosiaalisista kontakteista ja tehneet odotuksesta yksinäistä. Perheen perustamiseen liittyvien riittien puuttuminen on jättänyt useat vanhemmat tyhjän päälle ja lisännyt omillaan pärjäämisen painetta.

Body suspensionissa haastetaan koukuissa roikkumalla sekä itseä että kehoon ja kipuun liitettyjä kulttuurisia käytäntöjä. Vapaaehtoisesti valittuna kipu näyttäytyy negatiivisen ja sairauteen liitettävän aistimuksen sijaan positiivisena välineenä arkielämästä poikkeavaan keholliseen olemassaoloon. Kivun ja kehollisen leikin välisessä vuorovaikutuksessa itsestäänselvänä pidetty kyseenalaistuu ja tulee näkyväksi muodostaen näin body suspensionin haastavan hauskuuden.