Pohjoismainen rotuhygienia

Pakkosterilisaation perinteet Suomessa palaavat viime vuo­si­sa­dan alun rotu­hy­gie­ni­aan ja rotu­bio­lo­gi­aan, joka esitti ihmisten kuuluvan fyysisten piir­tei­den avulla ero­tet­ta­viin rotuihin. 

Perinnöllisyyden aja­tel­tiin 1800 – 1900 -lukujen vaih­tees­sa sisäl­tä­vän “sosi­aa­li­sen perimän”. Syntyperä saattoi tehdä ihmisestä tai­pu­vai­sen ongel­ma­käy­tök­seen ja moraa­li­seen heik­kou­teen. Samoihin aikoihin ymmärrys sai­rauk­sien synnystä ja leviä­mi­ses­tä kasvoi, ja hoito siirtyi oireiden hoi­ta­mi­ses­ta ennal­taeh­käi­syyn. Keskeistä oli estää huonon perimän leviäminen. 

Rotujen sekoit­tu­mi­sen uskottiin tuottavan ylemmän rodun veren­pe­rin­nön rappiota ja muita ikäviä seu­rauk­sia. Ruotsalainen rotu­bio­lo­gi Herman Lundborg varoitti ruot­sa­lais­ve­ren sekoit­tu­mi­ses­ta ”itä­balt­ti­lai­sen” ja ”lap­pa­lai­sen” eli suo­ma­lai­sen ja saa­me­lai­sen heikomman veren kanssa. Suomessa Folkhälsanin edeltäjä, yksi­tyi­nen Florinin komitea pyrki osoit­ta­maan suo­men­ruot­sa­lais­ten kuuluvan eri rotuun kuin suo­men­kie­li­set. Sekä Florinin komitea että Folkhälsan vas­tus­ti­vat suomen- ja ruot­sin­kie­lis­ten seka-avioliittoja.

1900-luvun alussa Pohjoismaissa sää­det­tiin avio­liit­to- ja ste­ri­li­saa­tio­la­ke­ja rotu­hy­gie­ni­aa yllä­pi­tä­mään. Suomen avio­liit­to­la­ki (1929) asetti aviol­li­sia rajoi­tuk­sia mm. ajan diag­nos­tii­kan mukai­sis­ta mie­li­sai­rauk­sis­ta kär­si­vil­le ja vaati epi­lep­ti­koil­ta ste­ri­loin­tia ennen avio­lit­toa. Näin estettiin epä­kel­po­ja perin­tö­te­ki­jöi­tä leviämästä. 

Pakkosterilointi saattoi odottaa myös ihmisiä, joilla oli “epä­so­si­aa­li­sia tai­pu­muk­sia”, kuten alko­ho­lis­mia ja pros­ti­tuu­tio­ta. Tahti kiihtyi 50 – 60 -luvuille saakka, jolloin yksi­näi­nen nainen saattoi saada abortin kyl­kiäi­se­nä pakkosteriloinnin.

  1. Sophy Bergenheim. Avainkäsitteet-sarja: Rotuhygienia, kan­san­ter­veys ja asian­tun­ti­ja­val­ta – kont­rol­lin moniulotteisuus

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, AntroBlogin toinen perustaja ja päätoimittaja. Hän toimii aktiivisesti AntroBlogia julkaisevan Allegra Lab Helsinki ry:n tiedeviestintätoiminnassa ja viettää muun aikansa pohtien avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mieshenkilö kysyy ikääni. Olemme tunteneet vain muutaman minuutin. Samalla hän kertoo olevansa kaksi kertaa minua vanhempi. Mies flirttailee. Kerron ikäni, vaikka kysymys on mielestäni asiaton. Seuraavaksi mies kysyy painoani. Naurahdan. En tiedä, miten muuten reagoida nolostuttamatta häntä. Kyseessä on valtasuhde: miehellä on tutkimusprojektini kannalta tärkeitä suhteita. Jos nolostutan hänet, tutkimukseni kannalta tärkeä ovi pysyy kiinni.

Syöminen on ihmiselle elinehto, ja ruoan valinnassa on usein mukana muitakin kuin selviytymiseen liittyviä seikkoja. Karsimalla tai lisäämällä ruokavalioonsa elementtejä ihminen rakentaa minäkuvaansa, ilmaisee arvomaailmaansa ja saavuttaa tavoitteensa. Superruokien syöminen on yksi keino tällaiseen itsensä määrittelyyn ja tavoitteellisuuteen. Miksi ihmiset kokevat tarvetta superruokien kaltaisille tuotteille tai ravinnelisille?

Sukupuolielimiin ja niiden eritteisiin liittyy monenlaisia käytäntöjä ja uskomuksia. Baruya-kansa Papua-Uudessa-Guineassa tulkitsi perinteisesti naiskehon seksuaaliset eritteet vaarallisiksi, mutta sperman elämän antajaksi ja voiman symboliksi.

Vaihdevuodet ovat universaali, naisten noin 50 vuoden iässä kokema kehollinen muutos. Kuukautiset loppuvat eikä nainen voi enää tulla raskaaksi. Tutkimusten mukaan vaihdevuodet ja niihin liitetyt oireet vaihtelevat suuresti eri kulttuuripiirien välillä. Negatiivinen suhtautuminen vanhenemiseen ja vaihdevuosiin näyttäisi tutkimusten valossa pahentavan vaihdevuosioireita. Onkin syytä kysyä, kuinka suuri osa vaihdevuosioireista syntyy korviemme välissä.