Pohjoismainen rotuhygienia

Pakkosterilisaation perinteet Suomessa palaavat viime vuo­si­sa­dan alun rotu­hy­gie­ni­aan ja rotu­bio­lo­gi­aan, joka esitti ihmisten kuuluvan fyysisten piir­tei­den avulla ero­tet­ta­viin rotuihin.

Perinnöllisyyden aja­tel­tiin 1800 – 1900 -lukujen vaih­tees­sa sisäl­tä­vän “sosi­aa­li­sen perimän”. Syntyperä saattoi tehdä ihmisestä tai­pu­vai­sen ongel­ma­käy­tök­seen ja moraa­li­seen heik­kou­teen. Samoihin aikoihin ymmärrys sai­rauk­sien synnystä ja leviä­mi­ses­tä kasvoi, ja hoito siirtyi oireiden hoi­ta­mi­ses­ta ennal­taeh­käi­syyn. Keskeistä oli estää huonon perimän leviä­mi­nen.

Rotujen sekoit­tu­mi­sen uskottiin tuottavan ylemmän rodun veren­pe­rin­nön rappiota ja muita ikäviä seu­rauk­sia. Ruotsalainen rotu­bio­lo­gi Herman Lundborg varoitti ruot­sa­lais­ve­ren sekoit­tu­mi­ses­ta ”itä­balt­ti­lai­sen” ja ”lap­pa­lai­sen” eli suo­ma­lai­sen ja saa­me­lai­sen heikomman veren kanssa. Suomessa Folkhälsanin edeltäjä, yksi­tyi­nen Florinin komitea pyrki osoit­ta­maan suo­men­ruot­sa­lais­ten kuuluvan eri rotuun kuin suo­men­kie­li­set. Sekä Florinin komitea että Folkhälsan vas­tus­ti­vat suomen- ja ruot­sin­kie­lis­ten seka-avio­liit­to­ja.

1900-luvun alussa Pohjoismaissa sää­det­tiin avio­liit­to- ja ste­ri­li­saa­tio­la­ke­ja rotu­hy­gie­ni­aa yllä­pi­tä­mään. Suomen avio­liit­to­la­ki (1929) asetti aviol­li­sia rajoi­tuk­sia mm. ajan diag­nos­tii­kan mukai­sis­ta mie­li­sai­rauk­sis­ta kär­si­vil­le ja vaati epi­lep­ti­koil­ta ste­ri­loin­tia ennen avio­lit­toa. Näin estettiin epä­kel­po­ja perin­tö­te­ki­jöi­tä leviä­mäs­tä.

Pakkosterilointi saattoi odottaa myös ihmisiä, joilla oli “epä­so­si­aa­li­sia tai­pu­muk­sia”, kuten alko­ho­lis­mia ja pros­ti­tuu­tio­ta. Tahti kiihtyi 50 – 60 -luvuille saakka, jolloin yksi­näi­nen nainen saattoi saada abortin kyl­kiäi­se­nä pak­kos­te­ri­loin­nin.

  1. Sophy Bergenheim. Avainkäsitteet-sarja: Rotuhygienia, kan­san­ter­veys ja asian­tun­ti­ja­val­ta – kont­rol­lin moniu­lot­tei­suus

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tanskan hallituksen on uutisoitu päättäneen laittaa “ghetoiksi” ja “rinnakkaistodellisuuksiksi” kutsumillaan alueilla asuvat lapset jo yksivuotiaana päiväkotiin vähintään 25 viikkotunniksi. Tällaisten termien käyttöä Saksassa analysoineet tutkijat ovat todenneet niiden herättävän voimakkaita negatiivisia assosiaatioita. Niiden käytön seurauksena alueeseen, ja ennen kaikkea sen asukkaisiin, kohdistuu sosiaalista stigmatisointia ja eriarvoistavaa politiikkaa, mikä voi johtaa syrjintään ja palveluiden katoamiseen alueelta.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa siirtyy väliaikaisesti edustamaan jotakin muuta kansalaisuutta kuin sitä, johon hänet normaalissa arjessa liitetään. Maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji kietoutuu kiinnostavilla tavoilla nationalismiin ja lainattuihin identiteetteihin.

Yhä useampi antropologi löytää itsensä tilanteesta, jossa hänen tutkimusosallistujansa ovat joko vähintään yhtä koulutettuja tai paremmin toimeentulevia kuin hän itse, tai molempia näistä. Näitä tilanteita kuvaamaan on antropologian piirissä omaksuttu termit ylöspäin tutkiminen ja sivuttain tutkiminen. Ylöspäin tutkimisella viitataan tarpeeseen tutkia maailmamme eliittejä ja vallanpitäjiä: sivuttain tutkimisella taas viitataan tilanteeseen, jossa tutkimukseen osallistujat ovat koulutukseltaan, statukseltaan ja tulotasoltaan etnografiin verrattavissa.

Sepelvaltimotauti on eräs yleisimmistä kuolinsyistä länsimaissa. Sen esiintyvyys vaihtelee maailman eri kolkissa. Sairastumisriski riippuu osittain geeneistä, mutta siihen voi vaikuttaa elämäntavoilla. Erään laajan tutkimuksen mukaan myös ihmiskuva ja arvomaailma vaikuttavat sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen.