Joulupukki tulee — oletko valmis valehtelemaan lapselle?

Joulu on läm­min­hen­ki­nen per­he­juh­la, jolloin koris­tel­laan kuusi, annetaan lahjoja ja valeh­del­laan lapsille jou­lu­pu­kis­ta. Ennen joulua myös media akti­voi­tuu käsit­te­le­mään jou­lu­puk­kius­kon moraalia: onko hai­tal­li­sem­paa kertoa lapselle totuus jou­lu­pu­kis­ta vai olla kertomatta?

Koska asiaa on vaikea tutkia empii­ri­ses­ti, tutkijat ja psy­ko­lo­git antavat lähinnä valis­tu­nei­ta arvioita – useim­mi­ten hui­jauk­sen puolesta. Usko jou­lu­puk­kiin voi vahvistaa minuutta, mie­li­ku­vi­tus­ta ja jopa ongel­man­rat­kai­su­ky­kyä. Valheen pal­jas­tu­mi­nen on myös opet­ta­vai­nen siir­ty­mä­riit­ti kohti kriit­ti­sem­pää nuoruutta. Totuuden tulisi kuitenkin selvitä mie­lel­lään kou­lui­kään mennessä, ettei lasta pil­kat­tai­si. Joulupukkiusko on kol­lek­tii­vi­se­na perin­tee­nä tärkeä yksilön ja koko yhteisön kannalta.

Sosiologi Georg Simmelin mukaan valeh­te­le­mi­nen on oleel­li­nen osa ihmisten sosi­aa­li­suut­ta. Joulupukkihuijauksessa tarkoitus pyhittää keinot. Pukkiuskovaisen lapsen kokemus iloisesta joulusta voi olla ”joulun taian” vuoksi syvempi, mikä puo­les­taan saa van­hem­mat­kin naut­ti­maan joulusta enemmän. Joulupukki on myös kätevä auk­to­ri­teet­ti joulun alla, kun lapsia pitää patis­tel­la syömään lautanen tyhjäksi, pesemään hampaat ja menemään nukkumaan. Antropologi Krystal D’Costa näkeekin jou­lu­pu­kin yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen tii­vis­ty­mä­nä: hän palkitsee ja edustaa posi­tii­vis­ta elä­mä­na­sen­net­ta, mutta eri­tyi­ses­ti valvoo moraa­lis­ta järjestystä. 

Joulupukki ei silti ole todel­li­nen, vaan osa suurta hui­jausu­ni­ver­su­mia, valeh­te­le­mi­sen kult­tuu­ria. Lasta kas­va­te­taan ker­to­mal­la ole­mat­to­mis­ta olen­nois­ta, tapah­tu­mis­ta ja syy-seu­raus­suh­teis­ta olettaen, että lapsi ei kestä tai ymmärrä totuutta. Me vanhemmat osaamme myös hyvin perus­tel­la huijauksemme:

”Mistä lapset tulevat?” — “Haikara tuo.” Lapsi varmasti järkyttyy, jos hän kuulee seksistä. Tai ainakin minun on kiusal­lis­ta puhua asiasta.

”Miksi iskä on huo­no­voin­ti­nen?” — “Vatsatauti.” Lapsen isäkuva ja tur­val­li­suu­den­tun­ne järkkyvät ja hänen tuleva päih­de­va­lis­tuk­sen­sa vaikeutuu, jos hän saa tietää, että join liikaa olutta edel­li­se­nä iltana.

”Onko ham­mas­kei­ju olemassa?” — “Toki.” Haluan, että lapsi suhtautuu posi­tii­vi­sem­min hampaan lähtöön, koska se helpottaa minun vanhemmuuttani. 

Ja lopulta: ”Onko jou­lu­puk­ki olemassa?” — “On.” Parempi, että lapsi nauttii valheen tuot­ta­mas­ta yli­mää­räi­ses­tä ilosta. Usko magiaan, maallista elämää kor­keam­piin paik­koi­hin ja olen­toi­hin antaa suuremman mer­ki­tyk­sen, lohtua ja toivoa elämälle. Lapsen ei tarvitse vai­val­loi­ses­ti opetella naut­ti­maan elämästä sel­lai­se­na kuin se on: kuo­le­vais­ten ihmisten todel­li­suu­te­na, jolla ei oikeasti ole mitään tar­koi­tus­ta, mutta joka on silti elämisen arvoista.

Kirjoittaja

Jukka Jouhki on etnologian dosentti ja antropologian lehtori Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta. Hän on tutkinut mm. mobiiliteknologian käyttöä Intiassa, uususkonnollista yhteisöllisyyttä ja suomalaisjohtajia, media- ja uusmediakulttuuria Etelä-Koreassa, nationalismia ja kolonialismia, kasinoympäristöjä Macaossa sekä lapsiavioliittoja ja naisten ympärileikkauksia Gambiassa. Hän on The West Networkin johtaja, https://thewestnetwork.org.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kerran vuodessa demonin ja vuohen sekoitukselta näyttävät hirviöt jahtaavat ihmisiä kaduilla Itävallan Lienzissä. Kyseessä on vanha perinne, jossa paikallinen joulupukin apuri Krampus rankaisee tuhmia lapsia. Tapa tunnetaan myös Saksassa, Sloveniassa, Unkarissa ja Tšekissä.

Yksin matkaavia nuoria ja lapsia on aina liikkunut pakolais- ja väestövirtojen mukana, mutta nyt heitä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yksin maahan tullut nuori tarvitsee paitsi turvallisen fyysisen myös sosiaalisesti hyväksyvän ympäristön, jonka avulla kotoutuminen uuteen maahan voi alkaa. Hän tarvitsee luotettavia aikuisia ja ennen kaikkea ystäviä uudesta kotimaastaan. Suomen Akatemian rahoittamassa TRUST-kärkihankkeessa korostetaan kuulumisen tunteen merkitystä, jonka rakentumista yksin tulleiden lasten ja nuorten arjessa tulisi tukea ja vahvistaa. Nuorten kanssa työskentelevät ihmiset puhuvat ”järkyttävästä käänteestä”, johon on johtanut pyrkimys mahdollisimman suuren ihmismäärän nopeaan ja tehokkaaseen käsittelyyn.

Perhekonstellaatio on saksalainen vaihtoehtoterapia, joka yhdistää zulujen kosmologian ja esi-isien kunnioituksen länsimaiseen psykologiaan. Menetelmä tutkii suvussa kulkevia traumoja, salaisuuksia ja konflikteja. Sen mukaan yksilön ongelmat ovat heijastusta suvun kätketyistä taakoista. Saksassa holokaustin uhrien ja sotarikollisten jälkeläiset käyttävät perhekonstellaatiota.