Esiintyminen eri sukupuolen edustajana on palvellut historiassa monia tarkoituksia. Sen avulla on voinut välttää jopa hirttolavan.
Merirosvot olivat 1700-luvun alussa merten kauhu ja symboli vapaudelle valtiovallan ikeestä. Kiinni jäänyt merirosvo päätyi hirteen – paitsi, jos hän oli nainen ja saattoi vedota raskauteen. Naisia ei tuohon aikaan pidetty merikelpoisina. Heidän läsnäolonsa pelättiin aiheuttavan miehistössä himon ruokkimaa kapinahenkeä. Anne Bonnyn ja Mary Readin kaltaiset naiset eivät tästä välittäneet, vaan pestautuivat merirosvolaivoille miehiksi naamioituneena.
Nämä naiset tulivat köyhistä ja haastavista olosuhteista. Heillä ei ollut mitään menetettävää: merille mieheksi karkaaminen oli mahdollisuus vapauteen. Merillä pärjätäkseen heidän oli oltava miespuolisia kollegoitaan etevämpiä. Bonny ilmaisi voimaa ampumalla miehistönsä jäseniä hengiltä, jos nämä näyttivät taistelun aikana pelkoa. Read taas haastoi rakastajansa vihollisen kaksintaisteluun, tappaen tämän ennen kuin poikaystävä ehti edes paikalle. Aikalaistekstit kertovat piraattinaisten kiroilleen paljon, osallistuneen kaikkiin tehtäviin merellä ja olleen täysiverisiä taistelijoita. Sekä Read että Bonny paljastivat ennen pitkää sukupuolensa miehistölleen, ja heidät hyväksyttiin joukkoon naisina.
Sekä Bonny että Read olivat aviottomia lapsia. He oppivat ristiinpukeutumisen taidon jo pienenä, sillä heidän äitinsä kasvattivat heidät poikina, suojatakseen tyttäriään äpäryyden stigmalta. Kenties tämän aikansa normeista poikkeavan sukupuolikasvatuksen seurauksena heistä kasvoi erittäin voimakkaita ja itsenäisiä ihmisiä, joilla oli ajan naisille asettaman roolin vastaisesti pokkaa ottaa mitä halusivat.
Lukemista
- Marcus Rediker. When Women Pirates Sailed the Seas. The Wilson Quarterly, Vol. 17, No. 4.
