Pohjoisen eksotisoinnin kaunis kuvaus

Kesällä ilmes­ty­nyt elokuva Saamelaisveri (Sameblod, ohj. Amanda Kernell 2017) kuvaa tai­dok­kaas­ti niin arki­päi­vän kuin ins­ti­tu­tio­naa­li­sen rasismin aiheut­ta­maa kipua yksi­löil­le ja yhtei­söil­le. Elokuva sijoittuu pääosin 1930-luvun Ruotsiin. Sen keskiössä ovat saa­me­lais­lap­set sisä­op­pi­lai­tok­ses­sa, jossa heitä ruot­sa­lais­te­taan kiel­tä­mäl­lä muun muassa saamen puhuminen. Sekä arki­päi­väi­nen että ins­ti­tu­tio­na­li­soi­tu rasismi on kuvattu hyvin hie­no­va­rai­ses­ti. Elokuva ei jätä epäi­lyk­siä siitä, min­kä­lais­ta vahinkoa saadaan aikaan kiel­tä­mäl­lä kieli, hal­ven­ta­mal­la saa­me­lais­kult­tuu­ria ja kiel­tä­mäl­lä tasa­ver­tai­nen ihmisyys. Vaikka elokuva sijoittuu Ruotsiin, pätee kuvaus Suomeenkin.

Saamelaisveri kuvaa kahden siskon elämää sisä­op­pi­lai­tok­ses­sa. He tekevät hyvin erilaisia valintoja ja rasismi vaikuttaa heihin eri tavoin, mutta molemmat kantavat sen aiheut­ta­mia arpia — niin henkisiä kuin ruu­miil­li­sia — läpi elämänsä. Pääosassa on vanhempi sisko. Hän haluaa opet­ta­jak­si, mutta viral­li­sen syrjinnän vuoksi hänen on pii­lo­tet­ta­va ja hylättävä saa­me­lai­suu­ten­sa niin teh­däk­seen. Elokuva kuvaa vähäe­lei­sen lii­kut­ta­vas­ti, kuinka pää­hen­ki­lö pyrkii luovimaan ris­ti­rii­tais­ten hen­ki­lö­koh­tais­ten ja yhteis­kun­nal­lis­ten vaa­ti­mus­ten ja tarpeiden välillä sekä valit­se­maan huonojen vaih­toeh­to­jen väliltä. Perheelle aiheu­tet­tu tuska on ennen kaikkea yhteis­kun­nan aiheut­ta­maa.

Institutionalisoitu rasismi on hyvin kuvattu: se ilmenee sekä rajoi­te­tuis­sa mah­dol­li­suuk­sis­sa että koko­nais­val­tai­se­na tasa­ver­tai­suu­den kiel­tä­mi­se­nä. Saamelaisveri osoittaa myös, miten tiede – eri­tyi­ses­ti ant­ro­po­lo­gia – val­jas­tet­tiin 1930-luvulla rotuop­pei­neen syrjinnän perus­teek­si. Kallonmittaukset ja alas­to­mak­si pako­tet­tu­jen ihmisten kuvaa­mi­nen oli fyysisen kos­ke­mat­to­muu­den louk­kaa­mis­ta ja ihmi­syy­den kiis­tä­mis­tä. Uteliaisuus oli usein ekso­ti­soin­tia, joka asetti saa­me­lai­set katseen kohteena oleviksi kum­mal­li­suuk­sik­si tasa­ver­tais­ten toi­mi­joi­den sijasta. Elokuva on erittäin ahdistava kat­so­mis­ko­ke­mus. Vähemmistöjen edus­ta­jil­le kuvauk­sis­sa ei liene uutta, mutta kal­tai­sil­le­ni val­ta­väes­tön edus­ta­jil­le se tarjoaa väläh­dyk­siä siitä, mitä vähem­mis­töt ovat joutuneet kokemaan.

Elokuva antaa myös toivoa. Vaikka pää­hen­ki­lö kieltää saa­me­lai­suu­ten­sa, ovat hänen lapsensa ja lap­sen­lap­sen­sa kiin­nos­tu­nei­ta juu­ris­taan. Vastaavasti heidän saa­me­lai­set suku­lai­sen­sa toi­vot­ta­vat heidät ter­ve­tul­leik­si ja pitävät heitä osana sukuaan. Vuosikymmeniä jat­ku­nees­ta tukah­dut­ta­mi­ses­ta huo­li­mat­ta (etelä)saamen kieli ja kulttuuri ovat elossa, ja uudet suku­pol­vet kasvavat niihin. Erityisen hieno oli kuvaus poroe­lin­kei­non muu­tok­ses­ta. Elokuva esittää nyky­päi­vän poron­hoi­don muut­tu­va­na ja kek­se­li­ää­nä elin­kei­no­na eikä ekso­ti­soi­dun men­nei­syy­den jääntenä.

Saamelaisveri kuvaa saa­me­lais­kult­tuu­ria elävänä osana nyky­päi­vää sor­tu­mat­ta ekso­ti­soin­tiin tai tri­via­li­soin­tiin. Se on tar­peel­li­nen muistutus siitä, miten men­nei­syys vaikuttaa nykyiseen ja siitä, että Pohjoismaiden on syytä käsitellä avoimesti vähem­mis­töi­hin koh­dis­ta­maan­sa sortoa. Kun Tenojoen sopimus ja Jäämeren rata uhkaavat saa­me­lais­ten kult­tuu­ria ja elin­kei­no­ja, on korkea aika kuunnella heitä itseään kos­ke­vis­sa asioissa.

Kirjoittaja

Tuomas Tammisto on sosiaali- ja kulttuuriantropologi, joka väitteli Helsingin yliopistolla helmikuussa 2018 laajamittaisten öljypalmu- ja hakkuuprojektien poliittisista vaikutuksista ja paikallisen maankäytön muutoksesta Papua-Uuden-Guinean maaseudulla. Väitöskirja luettavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/231102

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

AntroBlogin neljäs julkaisukausi päättyy. Toimitus palaa kesätauolta syyskuun alussa. Sitä ennen teemme katsauksen kuluneeseen kauteen ja pohdimme, miten eskimoiden ja inuittien vuodenkierto liittyy suomalaisten lomanviettoon.

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.