Siirry suoraan sisältöön

Tuliko startup-yrittäjyydestä elämäntapa?

Alun perin Piilaaksosta rantautunut startup-yrittäjyys, suomeksi kasvuyrittäjyys, on noussut yhdeksi markkinatalouden suurimmaksi trendiksi vajaan vuosikymmen aikana. Suomessa startup-pöhinä saavuttaa huippunsa jokavuotisessa Slush-juhlassa. Tänä vuonna joulukuun alussa pidetty tapahtuma keräsi jo yli 2600 startup-yritystä ja vaikuttavan ryhmän puhujia skenen ajankohtaisimmista vaikuttajista aina rauhannobelisti Al Goreen.

Mutta mitä startup-yrittäjyys oikeastaan on? Ja voidaanko siitä puhua pelkästään uutena yrityksen muotona vai jopa elämäntapana? Mitkä tunnusmerkit tekevät yrityksestä startupin? Tässä artikkelissa pohdin startup-yrittäjyyttä länsimaalaisena ilmiönä sekä niitä haasteita ja epäkohtia, joita jatkuvaa kasvua ja uusia innovaatioita tavoitteleva kulttuuri mahdollisesti tuo mukanaan. Havaintoni perustuvat puolentoista vuoden työkokemukseen startup-alan yrityksessä Berliinissä, Euroopan omassa Piilaksossa.

Mikä startup?

Istun Prenzlauerbergin trendikkäässä kaupunginosassa ravintolan kattoterassilla. Joukko graafisia suunnittelijoita, koodareita ja digitaalisen markkinoinnin osaajia on istutettu saman pöydän ääreen, päämääränä löytää ruoan online-tilaamisen next big thing. Vähän liian kireään supersankari-paitaan pukeutunut markkinointijohtaja kertoo Hackathon-nimisen kilpailun säännöt: pankin räjäyttävät keksijät palkitaan muutamalla sadalla eurolla ja ylimääräisellä lomapäivällä. Kustannus on firmalle hyvin pieni siihen nähden, että nämä puolisataa työntekijää ovat kaikki nuoria, innosta puhkuvia oman alansa eksperttejä, ja jokainen heistä haluaa olla seuraava Mark Zuckerberg.

Pankin räjäyttävä innovaatio onkin startup-yrityksen perusteista tärkein. Kestävästä kehityksestä tai taloudellisesta vakaudesta ei ole tietoa. Startup-yrittäjä luottaa siihen, että jonain päivänä firman tuote tai palvelu mullistaa maailman, sanoo Japjot Seth, videomainontaa kehittävän Gloopt Inc.:in toimitusjohtaja. Ennen jättipotin keräämistä startupit puuskuttavat eteenpäin talkoohengellä. Alhaisella palkalla tietokoneen ruutua aamusta keskiyöhön tuijottavat työntekijät uskovat siihen, että lopussa kiitos seisoo. Ja kun Hackathon-sprintti lähtee käyntiin, ilmaista Coca-Colaa juodaan kilpaa, jotta silmät pysyvät auki iltaan asti. Voittajaideaksi julistetaaan applikaatiossa pelattava videopeli.

Tässä on startup-firman toinen kulmakivi. Teknologia. Suurin osa palveluista toimii applikaatioissa: ruoan tilaaminen, siivoojan palkkaaminen, kuukautiskierron seuranta, kuulotestin tekeminen tai jopa kielen oppiminen käy muutamalla klikkauksella. Innovaatiot on suunniteltu tekemään länsimaalaisen ihmisen elämästä entistäkin helpompaa, ja samalla vielä enemmän kännykkään sidottua. Toki mukaan mahtuu myös niitä maailmaa mullistavia ideoita, kuten Berliinissä toimiva PEAT, jonka applikaatio on suunniteltu ennaltaehkäisemään viljasadon tuhoutumista maailmanlaajuisesti.

Kolmas tunnusmerkki start-upille on sen globaalius. Samalla applikaatiolla voi tilata ruokaa Dubaissa ja Bogotassa. Foodoran pinkit pyörät kiitävät sekä Pariisin että Helsingin katukuvassa. PEAT:n ansiosta maanviljelijät niin Euroopassa kuin Afrikassa voivat havaita tuholaiseläimiä ja jakaa niistä hyödyllistä tietoa.

Vallankumous alkaa bean bagista

Kävellessäni startup-firman käytäviä mieleeni tulee elokuva The Circle. Dystopia maailmasta, jossa kaikki on läpinäkyvää. Niin on myös täällä, ainakin näennäisesti. Kokoushuoneiden seinät ovat lasia lattiasta kattoon. Avoimet toimistotilat viestivät matalasta hierarkiasta, jossa harjoittelijat ja johtajat istuvat samassa tilassa. Tai johtajiahan meillä ei oikeastaan ole. Perinteiset korporaatiotittelit on korvattu trendikkäillä nimikkeillä. Markkinointimanageri onkin nyt ”brand lover”.

Maailman muuttaminen lähtee ajatuksesta, että startupissa ei käydä vain töissä – startup on elämäntapa. Operatiivinen johtaja ei käytä kenkiä. Sukkasillaan hipsuttavasta esimiehestä tulee rento ja varaukseton fiilis. Kolmekymppiset valkoiset miehet haluavat olla kaikkea muuta kuin perinteisen korporaatiouran tehneet isänsä. Täällä ei käytetä kauluspaitoja. Mieluummin niitä liian kireitä supersankari-paitoja.

On helppoa nähdä, miksi startup vetoaa kolmekymppisiin urakiitäjiin. Ajatus maailman muuttamisesta lähtee jo tavasta tehdä töitä. Työajat ovat liukuvat, perjantaisin tilataan pizzaa ja juodaan olutta firman piikkiin, lounastauolla otetaan Playstation-matsi bean bagissa kaverin kanssa tai pelataan ping pongia. Jääkaapit notkuvat “terveellisiä” energiajuomia. Ja sitten kun Club Matekaan ei enää piristä, voi ottaa nokoset napping roomissa. Startup on uusi olohuone.

Kilpailukykyisen palkan tai pysyvän työsopimuksen sijaan startup tarjoaa yhteisöllisyyttä, jota kuka tahansa puoliksi virtuaalimaailmassa elävä ihminen kaipaa. Työpaikalle on kiva tulla. Ja koska ohjelmaa riittää maanantain Marathon-harjoituksesta torstain tietovisaan, ei töistä tarvitse oikeastaan lähteäkään. Itse asiassa se on oletus. Pelkkä työnteko ei riitä, sillä jos kerran jättää laserpeli-illan Megazonessa välistä, on tsemppi ja yhteishenki kyseenalainen.

Kuva: Valerie Hinojosa/ Flickr (CC BY-SA 2.0)

Startupissa kaikki ovat samassa veneessä. Ylitöitä ei lasketa, niin kuin ei lasketa palkkaakaan. Tunnen useita lahjakkaita nuoria, jotka tekevät startupeissa töitä jopa ilmaiseksi. Tämän lähes kommunistisen talkoomanifestin takana on kuitenkin puhtaasti kapitalistinen agenda. Jättipotin lopuksi keräävät on valittu jo aikaa sitten, ja huonosti palkatulle harjoittelijalle jää tuskin muuta kuin uusi CV-merkintä käteen. Työntekijöiden hyväksikäytössä ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta se, mikä tekee startupeista aiempia korporaatioita nokkelampia, on niiden tapa narrata työntekijät paahtamaan burn-outin partaalle puoli-ilmaiseksi. Unelma startupin kasvamisesta seuraavaksi Facebookiksi tuntuu olevan suurempi kuin tarve pitkäaikaisesta työsopimuksesta. Ja  tätä startupit osaavat käyttää edukseen.

Lainatakseni professori Alf Rehniä, joka kirjoittaa työpanoksen ja palkan epäoikeudenmukaisesta suhteesta: ”Taloustutkija toteaisi, että kyseessä on joko törkeän huonosti organisoitua toimintaa tai mahdollisesti huijaus. Antropologi taas ymmärtäisi, että kyseessä on jotain suurempaa: talouden ja sosiaalisten suhteiden vyyhti, jossa vaihdanta voi näyttää mitättömältä, mutta jossa se rakentaa yhteisöä ja tyydyttää tiettyjä rituaalisia tarpeita.” Niin, onko startupissa sittenkin kyse rituaalisten tarpeiden tyydyttämisestä? Rahaa tärkeämpää on nuorekas elämäntapa, jonka ei tarvitse päättyä opiskeluvuosiin vaan voi jatkua vielä kolmenkympin jälkeenkin.

Teknologia uskontona

Antropologi Heikki Wilenius vertaa startup-yrittäjää hartaaseen uskonnon harjoittajaan. Jumalan sijasta startuppilainen uskoo pyhään teknologiaan. ”Myyntipuheissa esiinnytään tavalla, jossa korostuu sisäistetty moraali: vilpittömyys, usko omaan tuotteeseen, ajatus oman tuotteen vallankumouksellisuudesta ja skaalautuvuudesta. Skaalautuvuus tarkoittaa tuotteen markkinoiden loputonta kasvupotentiaalia.” Slushissa vierailleen Wileniuksen kuvaus kuulostaa hyvinkin tutulta. Teknologia nähdään kyseenalaistattomana tieteen lajina myös Berliinin startup-maailmassa.

Huolestuttavinta teknologian nostamisessa pyhään asemaan on kuitenkin se, miten se vaikuttaa yhteiskuntaan ja asettaa teknologian huipulla olevat startup-yritykset niin kutsuttujen tavallisten firmojen yläpuolelle. Vanhanaikaisia, mutta välttämättömiä palveluita tarjoavat yritykset ovat alakynnessä esimerkiksi valtion sijoituksia haettaessa.Yrityskonsultti Antti Tarvainen kuvailee startuppien luomaa trendiä seuraavasti: ”Teknologisella kehitysparadigmalla onkin vahva vaikutus valtion rakenteisiin. Usein innovaatiokehitykseen uskova valtio purkaa vähemmistöjä tukevia ja varallisuutta uudelleenjakavia rakenteita (usein juuri startup-yrittäjien kannustamana), jotka lisäisivät tasa-arvoisia lähtökohtia riskien ottamiseen. Pärjätäkseen uudessa arvontuotannon mallin maailmassa hyvinvointivaltio muuttuu “kilpailuvaltioksi” tai “yrittäjävaltioksi”, joka vakauden sijaan pyrkii institutionalisoimaan epävarmuutta ja luovaa tuhoa.”

Startuppien maailmanvalloitus

Lisääkö startup-kulttuuri globaalia eriarvoisuutta? Palatkaamme startupin kahteen ensimmäiseen tunnusmerkkiin: maailman muuttamiseen ja teknologian palvomiseen. Startup-yrittäjyys sortuu monesti länsimaisen elämäntavan yleistämiseen. Vallankumouksellinen tuote tai palvelu riippuu pitkälti siitä millainen tarvehierarkia ihmisellä on. Tarvehierarkia taas määräytyy ihmisen sosioekonomisten vaikutteiden ja asuinpaikan mukaan.

Wilenius kritisoi startup-maailmassa viljeltyä fraasia “from start-up to scale-up” eli tuotteen rajatonta soveltamista ja sen kasvupotentiaalia. “Todellisuudessa se, miten esimerkiksi tuotteiden myyntiä voidaan laajentaa maailmanlaajuiseksi, riippuu sekä tuotteiden ominaisuuksista että markkina-alueiden kulttuurisista ominaisuuksista. Rajattoman mittakaavan ideologia kiistää tämän tosiasian. “

Romanttisia menestystarinoita Berliinin startupeista riittää. Mutta kenellä on varaa ottaa riski? Tarvainen kirjoittaa Piilaakson start-up yrittäjistä seuraavasti: “Yrittäjyyden riskit ovat erilaisia valkoiselle hyvin toimeentulevalle miehelle, jolla on pitävä turvaverkko, kuin rodullistetulle siirtolaiselle tai vähemmistön edustajalle, jota aiemmin luotu varallisuus, valtaverkostot ja kyky “olla natiivi” eivät kannattele. Sankaruus ja luova tuho ovat siis helpompia heille, jotka ovat valmiiksi etuoikeutetussa asemassa. Kun keskitytään jokaisen mahdollisuuksiin olla oman elämänsä amerikkalainen unelma, riskinoton rakenteellinen epätasa-arvo jääkin huomaamatta. Startupeista 90 prosenttia epäonnistuu, ja  epäonnistumisen hinta (ja sitä edeltävä päätös pyrkiä kasvuyrittäjäksi) on hyvin erilainen marginalisoidulle kuin valtaryhmään kuuluvalle.”

Katsellessani ympärilleni firman pikkujouluissa erotan vain muutaman ei-valkoisen pään juhlakansan joukosta. Naisia näkyy edelleenkin vähän, eikä yksikään heistä ole todellisessa johtoasemassa. Poikkeuksiakin toki löytyy. Berliinissä toimiva Clue on hieno esimerkki naisjohtoisesta startupista, jonka tavoitteena on teknologian keinoin parantaa naisten lisääntymisterveyttä. Ajatus startup-sankaruudesta ja yrityksen rakettimaisesta ponnahduksesta on kieltämättä kiehtova ja jännittävä. Mutta onko startuppius loppujen lopuksi vain neoliberalismin ja hyvinvointivaltioon helposti istuvan talkoohengen vaihtokauppa? Startup-mallissa yksilön on kannettava vastuu ja riski, ja vain harvalla ja etuoikeutetulla on oikeasti “varaa” tehdä töitä epävakaan innovaation puolesta.

Lisäksi startup-kulttuuri hämärtää työ-ja vapaa-ajan häilyvää rajaa entistä enemmän. Monessa startupissa 60-tuntinen työviikko tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Vielä burnoutin partaallakin töistä on vaikea lähteä, sillä yhteisöllistä tapahtumaa ja viihdettä on järjestetty myöhäisille toimisto-illoille. Silti, ilmainen baari tai biljardipöydät eivät korvaa kunnollista palkkaa tai pitkäaikaista työsuhdetta, eivätkä sosiaalista elämää startupin ulkopuolella.

Toimitus

  • Podcast-lukija: Bea Bergholm
  • Verkkotaitto: Aino Pohjola
  • Artikkelikuva: Pixabay (CC0)

Lukemista

  1. Kaczmarek, J. 2012, HEUREKA: Time to walk the walk – why the Berlin startup scene is still in a bubble of hype
  2. Rehn, A. 2017, Antroblogi: Talkoot, talousantroplogia ja Suomi
  3. Tarvainen, A. 2016, The Ulkopolitist: Start-up kulttuurin leviäminen tekee meistä haavoittuvaisia
  4. Wilenius, H. 2017, Antroblogi: Kasvuyrittäjän uskonelämä
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Suvi Lensu

Suvi Lensu on väitöskirjatutkijana Edinburghin yliopistossa ja tutkija ANTHUSIA-nimisessä antropologisessa tutkimusprojektissa. Hänen kiinnostuksenkohteisiinsa kuuluvat erityisesti sukupuolentutkimus Etelä-Amerikassa ja Itä-Afrikassa sekä siihen liittyvä seksuaali- ja identiteettipolitiikka.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *