Tuliko startup-yrittäjyydestä elämäntapa?

Alun perin Piilaaksosta ran­tau­tu­nut startup-yrit­tä­jyys, suomeksi kas­vu­yrit­tä­jyys, on noussut yhdeksi mark­ki­na­ta­lou­den suu­rim­mak­si trendiksi vajaan vuo­si­kym­men aikana. Suomessa startup-pöhinä saavuttaa huippunsa joka­vuo­ti­ses­sa Slush-juhlassa. Tänä vuonna joulukuun alussa pidetty tapahtuma keräsi jo yli 2600 startup-yritystä ja vai­kut­ta­van ryhmän puhujia skenen ajan­koh­tai­sim­mis­ta vai­kut­ta­jis­ta aina rau­han­no­be­lis­ti Al Goreen.

Mutta mitä startup-yrit­tä­jyys oikeas­taan on? Ja voidaanko siitä puhua pel­käs­tään uutena yrityksen muotona vai jopa elä­män­ta­pa­na? Mitkä tun­nus­mer­kit tekevät yri­tyk­ses­tä startupin? Tässä artik­ke­lis­sa pohdin startup-yrit­tä­jyyt­tä län­si­maa­lai­se­na ilmiönä sekä niitä haasteita ja epäkohtia, joita jatkuvaa kasvua ja uusia inno­vaa­tioi­ta tavoit­te­le­va kulttuuri mah­dol­li­ses­ti tuo mukanaan. Havaintoni perus­tu­vat puo­len­tois­ta vuoden työ­ko­ke­muk­seen startup-alan yri­tyk­ses­sä Berliinissä, Euroopan omassa Piilaksossa.

Mikä startup?

Istun Prenzlauerbergin tren­dik­kääs­sä kau­pun­gin­osas­sa ravin­to­lan kat­to­te­ras­sil­la. Joukko graafisia suun­nit­te­li­joi­ta, koo­da­rei­ta ja digi­taa­li­sen mark­ki­noin­nin osaajia on istutettu saman pöydän ääreen, pää­mää­rä­nä löytää ruoan online-tilaa­mi­sen next big thing. Vähän liian kireään super­san­ka­ri-paitaan pukeu­tu­nut mark­ki­noin­ti­joh­ta­ja kertoo Hackathon-nimisen kilpailun säännöt: pankin räjäyt­tä­vät keksijät palkitaan muu­ta­mal­la sadalla eurolla ja yli­mää­räi­sel­lä loma­päi­väl­lä. Kustannus on firmalle hyvin pieni siihen nähden, että nämä puo­li­sa­taa työn­te­ki­jää ovat kaikki nuoria, innosta puhkuvia oman alansa eks­pert­te­jä, ja jokainen heistä haluaa olla seuraava Mark Zuckerberg.

Pankin räjäyt­tä­vä inno­vaa­tio onkin startup-yrityksen perus­teis­ta tärkein. Kestävästä kehi­tyk­ses­tä tai talou­del­li­ses­ta vakau­des­ta ei ole tietoa. Startup-yrittäjä luottaa siihen, että jonain päivänä firman tuote tai palvelu mullistaa maailman, sanoo Japjot Seth, video­mai­non­taa kehit­tä­vän Gloopt Inc.:in toi­mi­tus­joh­ta­ja. Ennen jät­ti­po­tin kerää­mis­tä startupit puus­kut­ta­vat eteenpäin tal­koo­hen­gel­lä. Alhaisella palkalla tie­to­ko­neen ruutua aamusta kes­kiyö­hön tui­jot­ta­vat työn­te­ki­jät uskovat siihen, että lopussa kiitos seisoo. Ja kun Hackathon-sprintti lähtee käyntiin, ilmaista Coca-Colaa juodaan kilpaa, jotta silmät pysyvät auki iltaan asti. Voittajaideaksi julis­te­taaan appli­kaa­tios­sa pelattava videopeli.

Tässä on startup-firman toinen kulmakivi. Teknologia. Suurin osa pal­ve­luis­ta toimii appli­kaa­tiois­sa: ruoan tilaa­mi­nen, siivoojan palk­kaa­mi­nen, kuu­kau­tis­kier­ron seuranta, kuu­lo­tes­tin tekeminen tai jopa kielen oppiminen käy muu­ta­mal­la klik­kauk­sel­la. Innovaatiot on suun­ni­tel­tu tekemään län­si­maa­lai­sen ihmisen elämästä entis­tä­kin helpompaa, ja samalla vielä enemmän kän­nyk­kään sidottua. Toki mukaan mahtuu myös niitä maailmaa mul­lis­ta­via ideoita, kuten Berliinissä toimiva PEAT, jonka appli­kaa­tio on suun­ni­tel­tu ennal­taeh­käi­se­mään vil­ja­sa­don tuhou­tu­mis­ta maa­il­man­laa­jui­ses­ti.

Kolmas tun­nus­merk­ki start-upille on sen glo­baa­lius. Samalla appli­kaa­tiol­la voi tilata ruokaa Dubaissa ja Bogotassa. Foodoran pinkit pyörät kiitävät sekä Pariisin että Helsingin katu­ku­vas­sa. PEAT:n ansiosta maan­vil­je­li­jät niin Euroopassa kuin Afrikassa voivat havaita tuho­lai­se­läi­miä ja jakaa niistä hyö­dyl­lis­tä tietoa.

Vallankumous alkaa bean bagista

Kävellessäni startup-firman käytäviä mieleeni tulee elokuva The Circle. Dystopia maa­il­mas­ta, jossa kaikki on läpi­nä­ky­vää. Niin on myös täällä, ainakin näen­näi­ses­ti. Kokoushuoneiden seinät ovat lasia lattiasta kattoon. Avoimet toi­mis­to­ti­lat viestivät matalasta hie­rar­kias­ta, jossa har­joit­te­li­jat ja johtajat istuvat samassa tilassa. Tai joh­ta­jia­han meillä ei oikeas­taan ole. Perinteiset kor­po­raa­tio­tit­te­lit on korvattu tren­dik­käil­lä nimik­keil­lä. Markkinointimanageri onkin nyt ”brand lover”.

Maailman muut­ta­mi­nen lähtee aja­tuk­ses­ta, että star­tu­pis­sa ei käydä vain töissä — startup on elä­män­ta­pa. Operatiivinen johtaja ei käytä kenkiä. Sukkasillaan hip­sut­ta­vas­ta esi­mie­hes­tä tulee rento ja varauk­se­ton fiilis. Kolmekymppiset valkoiset miehet haluavat olla kaikkea muuta kuin perin­tei­sen kor­po­raa­tiou­ran tehneet isänsä. Täällä ei käytetä kau­lus­pai­to­ja. Mieluummin niitä liian kireitä super­san­ka­ri-paitoja.

On helppoa nähdä, miksi startup vetoaa kol­me­kymp­pi­siin ura­kii­tä­jiin. Ajatus maailman muut­ta­mi­ses­ta lähtee jo tavasta tehdä töitä. Työajat ovat liukuvat, per­jan­tai­sin tilataan pizzaa ja juodaan olutta firman piikkiin, lou­nas­tauol­la otetaan Playstation-matsi bean bagissa kaverin kanssa tai pelataan ping pongia. Jääkaapit notkuvat “ter­veel­li­siä” ener­gia­juo­mia. Ja sitten kun Club Matekaan ei enää piristä, voi ottaa nokoset napping roomissa. Startup on uusi olohuone.

Kilpailukykyisen palkan tai pysyvän työ­so­pi­muk­sen sijaan startup tarjoaa yhtei­söl­li­syyt­tä, jota kuka tahansa puoliksi vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa elävä ihminen kaipaa. Työpaikalle on kiva tulla. Ja koska ohjelmaa riittää maa­nan­tain Marathon-har­joi­tuk­ses­ta torstain tie­to­vi­saan, ei töistä tarvitse oikeas­taan läh­teä­kään. Itse asiassa se on oletus. Pelkkä työnteko ei riitä, sillä jos kerran jättää laserpeli-illan Megazonessa välistä, on tsemppi ja yhteis­hen­ki kysee­na­lai­nen.

ballpit

Startupissa kaikki ovat samassa veneessä. Ylitöitä ei lasketa, niin kuin ei lasketa palk­kaa­kaan. Tunnen useita lah­jak­kai­ta nuoria, jotka tekevät star­tu­peis­sa töitä jopa ilmai­sek­si. Tämän lähes kom­mu­nis­ti­sen tal­koo­ma­ni­fes­tin takana on kuitenkin puhtaasti kapi­ta­lis­ti­nen agenda. Jättipotin lopuksi keräävät on valittu jo aikaa sitten, ja huonosti pal­ka­tul­le har­joit­te­li­jal­le jää tuskin muuta kuin uusi CV-merkintä käteen. Työntekijöiden hyväk­si­käy­tös­sä ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta se, mikä tekee star­tu­peis­ta aiempia kor­po­raa­tioi­ta nok­ke­lam­pia, on niiden tapa narrata työn­te­ki­jät paah­ta­maan burn-outin partaalle puoli-ilmai­sek­si. Unelma startupin kas­va­mi­ses­ta seu­raa­vak­si Facebookiksi tuntuu olevan suurempi kuin tarve pit­kä­ai­kai­ses­ta työ­so­pi­muk­ses­ta. Ja tätä startupit osaavat käyttää edukseen.

Lainatakseni pro­fes­so­ri Alf Rehniä, joka kir­joit­taa työ­pa­nok­sen ja palkan epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ta suhteesta: ”Taloustutkija toteaisi, että kyseessä on joko törkeän huonosti orga­ni­soi­tua toimintaa tai mah­dol­li­ses­ti huijaus. Antropologi taas ymmär­täi­si, että kyseessä on jotain suurempaa: talouden ja sosi­aa­lis­ten suhteiden vyyhti, jossa vaihdanta voi näyttää mität­tö­mäl­tä, mutta jossa se rakentaa yhteisöä ja tyydyttää tiettyjä ritu­aa­li­sia tarpeita.” Niin, onko star­tu­pis­sa sittenkin kyse ritu­aa­lis­ten tarpeiden tyy­dyt­tä­mi­ses­tä? Rahaa tär­keäm­pää on nuorekas elä­män­ta­pa, jonka ei tarvitse päättyä opis­ke­lu­vuo­siin vaan voi jatkua vielä kol­men­kym­pin jäl­keen­kin.

Teknologia uskontona

Antropologi Heikki Wilenius vertaa startup-yrittäjää har­taa­seen uskonnon har­joit­ta­jaan. Jumalan sijasta star­tup­pi­lai­nen uskoo pyhään tek­no­lo­gi­aan. ”Myyntipuheissa esiin­ny­tään tavalla, jossa korostuu sisäis­tet­ty moraali: vil­pit­tö­myys, usko omaan tuot­tee­seen, ajatus oman tuotteen val­lan­ku­mouk­sel­li­suu­des­ta ja skaa­lau­tu­vuu­des­ta. Skaalautuvuus tar­koit­taa tuotteen mark­ki­noi­den loputonta kas­vu­po­ten­ti­aa­lia.” Slushissa vie­rail­leen Wileniuksen kuvaus kuulostaa hyvinkin tutulta. Teknologia nähdään kysee­na­lais­tat­to­ma­na tieteen lajina myös Berliinin startup-maa­il­mas­sa.

Huolestuttavinta tek­no­lo­gian nos­ta­mi­ses­sa pyhään asemaan on kuitenkin se, miten se vaikuttaa yhteis­kun­taan ja asettaa tek­no­lo­gian huipulla olevat startup-yritykset niin kut­sut­tu­jen taval­lis­ten firmojen ylä­puo­lel­le. Vanhanaikaisia, mutta vält­tä­mät­tö­miä pal­ve­lui­ta tarjoavat yritykset ovat ala­kyn­nes­sä esi­mer­kik­si valtion sijoi­tuk­sia haet­taes­sa.

Yrityskonsultti Antti Tarvainen kuvailee star­tup­pien luomaa trendiä seu­raa­vas­ti: ”Teknologisella kehi­tys­pa­ra­dig­mal­la onkin vahva vaikutus valtion raken­tei­siin. Usein inno­vaa­tio­ke­hi­tyk­seen uskova valtio purkaa vähem­mis­tö­jä tukevia ja varal­li­suut­ta uudel­leen­ja­ka­via raken­tei­ta (usein juuri startup-yrit­tä­jien kan­nus­ta­ma­na), jotka lisäi­si­vät tasa-arvoisia läh­tö­koh­tia riskien otta­mi­seen. Pärjätäkseen uudessa arvon­tuo­tan­non mallin maa­il­mas­sa hyvin­voin­ti­val­tio muuttuu “kil­pai­lu­val­tiok­si” tai “yrit­tä­jä­val­tiok­si”, joka vakauden sijaan pyrkii ins­ti­tu­tio­na­li­soi­maan epä­var­muut­ta ja luovaa tuhoa.”

Startuppien maailmanvalloitus

Lisääkö startup-kulttuuri globaalia eriar­voi­suut­ta? Palatkaamme startupin kahteen ensim­mäi­seen tun­nus­merk­kiin: maailman muut­ta­mi­seen ja tek­no­lo­gian pal­vo­mi­seen. Startup-yrit­tä­jyys sortuu monesti län­si­mai­sen elä­män­ta­van yleis­tä­mi­seen. Vallankumouksellinen tuote tai palvelu riippuu pitkälti siitä millainen tar­ve­hie­rar­kia ihmisellä on. Tarvehierarkia taas määräytyy ihmisen sosio­eko­no­mis­ten vai­kut­tei­den ja asuin­pai­kan mukaan.

Wilenius kritisoi startup-maa­il­mas­sa viljeltyä fraasia “from start-up to scale-up” eli tuotteen rajatonta sovel­ta­mis­ta ja sen kas­vu­po­ten­ti­aa­lia. “Todellisuudessa se, miten esi­mer­kik­si tuot­tei­den myyntiä voidaan laajentaa maa­il­man­laa­jui­sek­si, riippuu sekä tuot­tei­den omi­nai­suuk­sis­ta että markkina-alueiden kult­tuu­ri­sis­ta omi­nai­suuk­sis­ta. Rajattoman mit­ta­kaa­van ideologia kiistää tämän tosiasian. “

Romanttisia menes­tys­ta­ri­noi­ta Berliinin star­tu­peis­ta riittää. Mutta kenellä on varaa ottaa riski? Tarvainen kir­joit­taa Piilaakson start-up yrit­tä­jis­tä seu­raa­vas­ti: “Yrittäjyyden riskit ovat erilaisia val­koi­sel­le hyvin toi­meen­tu­le­val­le miehelle, jolla on pitävä tur­va­verk­ko, kuin rodul­lis­te­tul­le siir­to­lai­sel­le tai vähem­mis­tön edus­ta­jal­le, jota aiemmin luotu varal­li­suus, val­ta­ver­kos­tot ja kyky “olla natiivi” eivät kan­nat­te­le. Sankaruus ja luova tuho ovat siis helpompia heille, jotka ovat valmiiksi etuoi­keu­te­tus­sa asemassa. Kun kes­ki­ty­tään jokaisen mah­dol­li­suuk­siin olla oman elämänsä ame­rik­ka­lai­nen unelma, ris­kin­o­ton raken­teel­li­nen epätasa-arvo jääkin huo­maa­mat­ta. Startupeista 90 pro­sent­tia epä­on­nis­tuu, ja epä­on­nis­tu­mi­sen hinta (ja sitä edeltävä päätös pyrkiä kas­vu­yrit­tä­jäk­si) on hyvin erilainen mar­gi­na­li­soi­dul­le kuin val­ta­ryh­mään kuu­lu­val­le.”

Katsellessani ympä­ril­le­ni firman pik­ku­jou­luis­sa erotan vain muutaman ei-valkoisen pään juh­la­kan­san joukosta. Naisia näkyy edel­leen­kin vähän, eikä yksikään heistä ole todel­li­ses­sa joh­toa­se­mas­sa. Poikkeuksiakin toki löytyy. Berliinissä toimiva Clue on hieno esimerkki nais­joh­toi­ses­ta star­tu­pis­ta, jonka tavoit­tee­na on tek­no­lo­gian keinoin parantaa naisten lisään­ty­mis­ter­veyt­tä.

action-2277292_1280

Ajatus startup-san­ka­ruu­des­ta ja yrityksen raket­ti­mai­ses­ta pon­nah­duk­ses­ta on kiel­tä­mät­tä kiehtova ja jän­nit­tä­vä. Mutta onko star­tup­pius loppujen lopuksi vain neo­li­be­ra­lis­min ja hyvin­voin­ti­val­tioon helposti istuvan tal­koo­hen­gen vaih­to­kaup­pa? Startup-mallissa yksilön on kan­net­ta­va vastuu ja riski, ja vain harvalla ja etuoi­keu­te­tul­la on oikeasti “varaa” tehdä töitä epävakaan inno­vaa­tion puolesta.

Lisäksi startup-kulttuuri hämärtää työ-ja vapaa-ajan häilyvää rajaa entistä enemmän. Monessa star­tu­pis­sa 60-tuntinen työviikko tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Vielä burnoutin par­taal­la­kin töistä on vaikea lähteä, sillä yhtei­söl­lis­tä tapah­tu­maa ja viihdettä on jär­jes­tet­ty myö­häi­sil­le toimisto-illoille. Silti, ilmainen baari tai bil­jar­di­pöy­dät eivät korvaa kun­nol­lis­ta palkkaa tai pit­kä­ai­kais­ta työ­suh­det­ta, eivätkä sosi­aa­lis­ta elämää startupin ulko­puo­lel­la.

Kirjoittaja

Suvi Lensu on tohtorikoulutettava Edinburghin yliopistossa ja tutkijana ANTHUSIA-nimisessä antropologisessa tutkimusprojektissa. Hänen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat erityisesti sukupuolentutkimus Etelä-Amerikassa ja Itä-Afrikassa sekä siihen liittyvä seksuaali- ja identiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta aloitti tänä syksynä ensimmäistä kertaa historiansa aikana islamilaisen teologian opetuksen. Uuteen lehtorin virkaan astui pitkän tutkijan uran tehnyt uskontoantropologi Mulki Al-Sharmani. Tässä haastattelussa hän kertoo monivaiheisen uratarinansa.

Kun palaa vanhaan kotikaupunkiinsa vuosien jälkeen, voi tietyssä kadunkulmassa mieleen juolahtaa unohduksissa olleita asioita. Jos kulkee tuttua reittiä ympäristöään havainnoiden, uudet ja vanhat aistimukset sekoittuvat osaksi samaa maisemaa. Muisti on jännittävällä tavalla kietoutunut aineelliseen ympäristöön. Näitä aiheita tutkii SENSOTRA-hanke.

Kirgisiassa järjestettiin syyskuussa viikon mittainen urheilu- ja kulttuuritapahtuma World Nomad Games, joka tunnetaan “nomadien olympialaisina”. Kunnianhimoisen projektin avulla rakennetaan niin alueen turismia kuin nomadikulttuuria ja -identiteettiä. Matkustimme kisoihin ottamaan selvää, mistä tässä kotimaan mediassa tuskin lainkaan huomiota saaneessa suurtapahtumassa on kyse.