Tuliko startup-yrittäjyydestä elämäntapa?

Alun perin Piilaaksosta ran­tau­tu­nut startup-yrit­tä­jyys, suomeksi kas­vu­yrit­tä­jyys, on noussut yhdeksi mark­ki­na­ta­lou­den suu­rim­mak­si trendiksi vajaan vuo­si­kym­men aikana. Suomessa startup-pöhinä saavuttaa huippunsa joka­vuo­ti­ses­sa Slush-juhlassa. Tänä vuonna joulukuun alussa pidetty tapahtuma keräsi jo yli 2600 startup-yritystä ja vai­kut­ta­van ryhmän puhujia skenen ajan­koh­tai­sim­mis­ta vai­kut­ta­jis­ta aina rau­han­no­be­lis­ti Al Goreen.

Mutta mitä startup-yrit­tä­jyys oikeas­taan on? Ja voidaanko siitä puhua pel­käs­tään uutena yrityksen muotona vai jopa elä­män­ta­pa­na? Mitkä tun­nus­mer­kit tekevät yri­tyk­ses­tä startupin? Tässä artik­ke­lis­sa pohdin startup-yrit­tä­jyyt­tä län­si­maa­lai­se­na ilmiönä sekä niitä haasteita ja epäkohtia, joita jatkuvaa kasvua ja uusia inno­vaa­tioi­ta tavoit­te­le­va kulttuuri mah­dol­li­ses­ti tuo mukanaan. Havaintoni perus­tu­vat puo­len­tois­ta vuoden työ­ko­ke­muk­seen startup-alan yri­tyk­ses­sä Berliinissä, Euroopan omassa Piilaksossa.

Mikä startup?

Istun Prenzlauerbergin tren­dik­kääs­sä kau­pun­gin­osas­sa ravin­to­lan kat­to­te­ras­sil­la. Joukko graafisia suun­nit­te­li­joi­ta, koo­da­rei­ta ja digi­taa­li­sen mark­ki­noin­nin osaajia on istutettu saman pöydän ääreen, pää­mää­rä­nä löytää ruoan online-tilaa­mi­sen next big thing. Vähän liian kireään super­san­ka­ri-paitaan pukeu­tu­nut mark­ki­noin­ti­joh­ta­ja kertoo Hackathon-nimisen kilpailun säännöt: pankin räjäyt­tä­vät keksijät palkitaan muu­ta­mal­la sadalla eurolla ja yli­mää­räi­sel­lä loma­päi­väl­lä. Kustannus on firmalle hyvin pieni siihen nähden, että nämä puo­li­sa­taa työn­te­ki­jää ovat kaikki nuoria, innosta puhkuvia oman alansa eks­pert­te­jä, ja jokainen heistä haluaa olla seuraava Mark Zuckerberg.

Pankin räjäyt­tä­vä inno­vaa­tio onkin startup-yrityksen perus­teis­ta tärkein. Kestävästä kehi­tyk­ses­tä tai talou­del­li­ses­ta vakau­des­ta ei ole tietoa. Startup-yrittäjä luottaa siihen, että jonain päivänä firman tuote tai palvelu mullistaa maailman, sanoo Japjot Seth, video­mai­non­taa kehit­tä­vän Gloopt Inc.:in toi­mi­tus­joh­ta­ja. Ennen jät­ti­po­tin kerää­mis­tä startupit puus­kut­ta­vat eteenpäin tal­koo­hen­gel­lä. Alhaisella palkalla tie­to­ko­neen ruutua aamusta kes­kiyö­hön tui­jot­ta­vat työn­te­ki­jät uskovat siihen, että lopussa kiitos seisoo. Ja kun Hackathon-sprintti lähtee käyntiin, ilmaista Coca-Colaa juodaan kilpaa, jotta silmät pysyvät auki iltaan asti. Voittajaideaksi julis­te­taaan appli­kaa­tios­sa pelattava videopeli.

Tässä on startup-firman toinen kulmakivi. Teknologia. Suurin osa pal­ve­luis­ta toimii appli­kaa­tiois­sa: ruoan tilaa­mi­nen, siivoojan palk­kaa­mi­nen, kuu­kau­tis­kier­ron seuranta, kuu­lo­tes­tin tekeminen tai jopa kielen oppiminen käy muu­ta­mal­la klik­kauk­sel­la. Innovaatiot on suun­ni­tel­tu tekemään län­si­maa­lai­sen ihmisen elämästä entis­tä­kin helpompaa, ja samalla vielä enemmän kän­nyk­kään sidottua. Toki mukaan mahtuu myös niitä maailmaa mul­lis­ta­via ideoita, kuten Berliinissä toimiva PEAT, jonka appli­kaa­tio on suun­ni­tel­tu ennal­taeh­käi­se­mään vil­ja­sa­don tuhou­tu­mis­ta maailmanlaajuisesti.

Kolmas tun­nus­merk­ki start-upille on sen glo­baa­lius. Samalla appli­kaa­tiol­la voi tilata ruokaa Dubaissa ja Bogotassa. Foodoran pinkit pyörät kiitävät sekä Pariisin että Helsingin katu­ku­vas­sa. PEAT:n ansiosta maan­vil­je­li­jät niin Euroopassa kuin Afrikassa voivat havaita tuho­lai­se­läi­miä ja jakaa niistä hyö­dyl­lis­tä tietoa.

Vallankumous alkaa bean bagista

Kävellessäni startup-firman käytäviä mieleeni tulee elokuva The Circle. Dystopia maa­il­mas­ta, jossa kaikki on läpi­nä­ky­vää. Niin on myös täällä, ainakin näen­näi­ses­ti. Kokoushuoneiden seinät ovat lasia lattiasta kattoon. Avoimet toi­mis­to­ti­lat viestivät matalasta hie­rar­kias­ta, jossa har­joit­te­li­jat ja johtajat istuvat samassa tilassa. Tai joh­ta­jia­han meillä ei oikeas­taan ole. Perinteiset kor­po­raa­tio­tit­te­lit on korvattu tren­dik­käil­lä nimik­keil­lä. Markkinointimanageri onkin nyt ”brand lover”.

Maailman muut­ta­mi­nen lähtee aja­tuk­ses­ta, että star­tu­pis­sa ei käydä vain töissä — startup on elä­män­ta­pa. Operatiivinen johtaja ei käytä kenkiä. Sukkasillaan hip­sut­ta­vas­ta esi­mie­hes­tä tulee rento ja varauk­se­ton fiilis. Kolmekymppiset valkoiset miehet haluavat olla kaikkea muuta kuin perin­tei­sen kor­po­raa­tiou­ran tehneet isänsä. Täällä ei käytetä kau­lus­pai­to­ja. Mieluummin niitä liian kireitä supersankari-paitoja.

On helppoa nähdä, miksi startup vetoaa kol­me­kymp­pi­siin ura­kii­tä­jiin. Ajatus maailman muut­ta­mi­ses­ta lähtee jo tavasta tehdä töitä. Työajat ovat liukuvat, per­jan­tai­sin tilataan pizzaa ja juodaan olutta firman piikkiin, lou­nas­tauol­la otetaan Playstation-matsi bean bagissa kaverin kanssa tai pelataan ping pongia. Jääkaapit notkuvat “ter­veel­li­siä” ener­gia­juo­mia. Ja sitten kun Club Matekaan ei enää piristä, voi ottaa nokoset napping roomissa. Startup on uusi olohuone.

Kilpailukykyisen palkan tai pysyvän työ­so­pi­muk­sen sijaan startup tarjoaa yhtei­söl­li­syyt­tä, jota kuka tahansa puoliksi vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa elävä ihminen kaipaa. Työpaikalle on kiva tulla. Ja koska ohjelmaa riittää maa­nan­tain Marathon-har­joi­tuk­ses­ta torstain tie­to­vi­saan, ei töistä tarvitse oikeas­taan läh­teä­kään. Itse asiassa se on oletus. Pelkkä työnteko ei riitä, sillä jos kerran jättää laserpeli-illan Megazonessa välistä, on tsemppi ja yhteis­hen­ki kyseenalainen. 

ballpit

Startupissa kaikki ovat samassa veneessä. Ylitöitä ei lasketa, niin kuin ei lasketa palk­kaa­kaan. Tunnen useita lah­jak­kai­ta nuoria, jotka tekevät star­tu­peis­sa töitä jopa ilmai­sek­si. Tämän lähes kom­mu­nis­ti­sen tal­koo­ma­ni­fes­tin takana on kuitenkin puhtaasti kapi­ta­lis­ti­nen agenda. Jättipotin lopuksi keräävät on valittu jo aikaa sitten, ja huonosti pal­ka­tul­le har­joit­te­li­jal­le jää tuskin muuta kuin uusi CV-merkintä käteen. Työntekijöiden hyväk­si­käy­tös­sä ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta se, mikä tekee star­tu­peis­ta aiempia kor­po­raa­tioi­ta nok­ke­lam­pia, on niiden tapa narrata työn­te­ki­jät paah­ta­maan burn-outin partaalle puoli-ilmai­sek­si. Unelma startupin kas­va­mi­ses­ta seu­raa­vak­si Facebookiksi tuntuu olevan suurempi kuin tarve pit­kä­ai­kai­ses­ta työ­so­pi­muk­ses­ta. Ja tätä startupit osaavat käyttää edukseen.

Lainatakseni pro­fes­so­ri Alf Rehniä, joka kir­joit­taa työ­pa­nok­sen ja palkan epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ta suhteesta: ”Taloustutkija toteaisi, että kyseessä on joko törkeän huonosti orga­ni­soi­tua toimintaa tai mah­dol­li­ses­ti huijaus. Antropologi taas ymmär­täi­si, että kyseessä on jotain suurempaa: talouden ja sosi­aa­lis­ten suhteiden vyyhti, jossa vaihdanta voi näyttää mität­tö­mäl­tä, mutta jossa se rakentaa yhteisöä ja tyydyttää tiettyjä ritu­aa­li­sia tarpeita.” Niin, onko star­tu­pis­sa sittenkin kyse ritu­aa­lis­ten tarpeiden tyy­dyt­tä­mi­ses­tä? Rahaa tär­keäm­pää on nuorekas elä­män­ta­pa, jonka ei tarvitse päättyä opis­ke­lu­vuo­siin vaan voi jatkua vielä kol­men­kym­pin jälkeenkin.

Teknologia uskontona

Antropologi Heikki Wilenius vertaa startup-yrittäjää har­taa­seen uskonnon har­joit­ta­jaan. Jumalan sijasta star­tup­pi­lai­nen uskoo pyhään tek­no­lo­gi­aan. ”Myyntipuheissa esiin­ny­tään tavalla, jossa korostuu sisäis­tet­ty moraali: vil­pit­tö­myys, usko omaan tuot­tee­seen, ajatus oman tuotteen val­lan­ku­mouk­sel­li­suu­des­ta ja skaa­lau­tu­vuu­des­ta. Skaalautuvuus tar­koit­taa tuotteen mark­ki­noi­den loputonta kas­vu­po­ten­ti­aa­lia.” Slushissa vie­rail­leen Wileniuksen kuvaus kuulostaa hyvinkin tutulta. Teknologia nähdään kysee­na­lais­tat­to­ma­na tieteen lajina myös Berliinin startup-maailmassa. 

Huolestuttavinta tek­no­lo­gian nos­ta­mi­ses­sa pyhään asemaan on kuitenkin se, miten se vaikuttaa yhteis­kun­taan ja asettaa tek­no­lo­gian huipulla olevat startup-yritykset niin kut­sut­tu­jen taval­lis­ten firmojen ylä­puo­lel­le. Vanhanaikaisia, mutta vält­tä­mät­tö­miä pal­ve­lui­ta tarjoavat yritykset ovat ala­kyn­nes­sä esi­mer­kik­si valtion sijoi­tuk­sia haettaessa.

Yrityskonsultti Antti Tarvainen kuvailee star­tup­pien luomaa trendiä seu­raa­vas­ti: ”Teknologisella kehi­tys­pa­ra­dig­mal­la onkin vahva vaikutus valtion raken­tei­siin. Usein inno­vaa­tio­ke­hi­tyk­seen uskova valtio purkaa vähem­mis­tö­jä tukevia ja varal­li­suut­ta uudel­leen­ja­ka­via raken­tei­ta (usein juuri startup-yrit­tä­jien kan­nus­ta­ma­na), jotka lisäi­si­vät tasa-arvoisia läh­tö­koh­tia riskien otta­mi­seen. Pärjätäkseen uudessa arvon­tuo­tan­non mallin maa­il­mas­sa hyvin­voin­ti­val­tio muuttuu “kil­pai­lu­val­tiok­si” tai “yrit­tä­jä­val­tiok­si”, joka vakauden sijaan pyrkii ins­ti­tu­tio­na­li­soi­maan epä­var­muut­ta ja luovaa tuhoa.”

Startuppien maailmanvalloitus

Lisääkö startup-kulttuuri globaalia eriar­voi­suut­ta? Palatkaamme startupin kahteen ensim­mäi­seen tun­nus­merk­kiin: maailman muut­ta­mi­seen ja tek­no­lo­gian pal­vo­mi­seen. Startup-yrit­tä­jyys sortuu monesti län­si­mai­sen elä­män­ta­van yleis­tä­mi­seen. Vallankumouksellinen tuote tai palvelu riippuu pitkälti siitä millainen tar­ve­hie­rar­kia ihmisellä on. Tarvehierarkia taas määräytyy ihmisen sosio­eko­no­mis­ten vai­kut­tei­den ja asuin­pai­kan mukaan. 

Wilenius kritisoi startup-maa­il­mas­sa viljeltyä fraasia “from start-up to scale-up” eli tuotteen rajatonta sovel­ta­mis­ta ja sen kas­vu­po­ten­ti­aa­lia. “Todellisuudessa se, miten esi­mer­kik­si tuot­tei­den myyntiä voidaan laajentaa maa­il­man­laa­jui­sek­si, riippuu sekä tuot­tei­den omi­nai­suuk­sis­ta että markkina-alueiden kult­tuu­ri­sis­ta omi­nai­suuk­sis­ta. Rajattoman mit­ta­kaa­van ideologia kiistää tämän tosiasian. “

Romanttisia menes­tys­ta­ri­noi­ta Berliinin star­tu­peis­ta riittää. Mutta kenellä on varaa ottaa riski? Tarvainen kir­joit­taa Piilaakson start-up yrit­tä­jis­tä seu­raa­vas­ti: “Yrittäjyyden riskit ovat erilaisia val­koi­sel­le hyvin toi­meen­tu­le­val­le miehelle, jolla on pitävä tur­va­verk­ko, kuin rodul­lis­te­tul­le siir­to­lai­sel­le tai vähem­mis­tön edus­ta­jal­le, jota aiemmin luotu varal­li­suus, val­ta­ver­kos­tot ja kyky “olla natiivi” eivät kan­nat­te­le. Sankaruus ja luova tuho ovat siis helpompia heille, jotka ovat valmiiksi etuoi­keu­te­tus­sa asemassa. Kun kes­ki­ty­tään jokaisen mah­dol­li­suuk­siin olla oman elämänsä ame­rik­ka­lai­nen unelma, ris­kin­o­ton raken­teel­li­nen epätasa-arvo jääkin huo­maa­mat­ta. Startupeista 90 pro­sent­tia epä­on­nis­tuu, ja epä­on­nis­tu­mi­sen hinta (ja sitä edeltävä päätös pyrkiä kas­vu­yrit­tä­jäk­si) on hyvin erilainen mar­gi­na­li­soi­dul­le kuin val­ta­ryh­mään kuuluvalle.”

Katsellessani ympä­ril­le­ni firman pik­ku­jou­luis­sa erotan vain muutaman ei-valkoisen pään juh­la­kan­san joukosta. Naisia näkyy edel­leen­kin vähän, eikä yksikään heistä ole todel­li­ses­sa joh­toa­se­mas­sa. Poikkeuksiakin toki löytyy. Berliinissä toimiva Clue on hieno esimerkki nais­joh­toi­ses­ta star­tu­pis­ta, jonka tavoit­tee­na on tek­no­lo­gian keinoin parantaa naisten lisääntymisterveyttä. 

action-2277292_1280

Ajatus startup-san­ka­ruu­des­ta ja yrityksen raket­ti­mai­ses­ta pon­nah­duk­ses­ta on kiel­tä­mät­tä kiehtova ja jän­nit­tä­vä. Mutta onko star­tup­pius loppujen lopuksi vain neo­li­be­ra­lis­min ja hyvin­voin­ti­val­tioon helposti istuvan tal­koo­hen­gen vaih­to­kaup­pa? Startup-mallissa yksilön on kan­net­ta­va vastuu ja riski, ja vain harvalla ja etuoi­keu­te­tul­la on oikeasti “varaa” tehdä töitä epävakaan inno­vaa­tion puolesta.

Lisäksi startup-kulttuuri hämärtää työ-ja vapaa-ajan häilyvää rajaa entistä enemmän. Monessa star­tu­pis­sa 60-tuntinen työviikko tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Vielä burnoutin par­taal­la­kin töistä on vaikea lähteä, sillä yhtei­söl­lis­tä tapah­tu­maa ja viihdettä on jär­jes­tet­ty myö­häi­sil­le toimisto-illoille. Silti, ilmainen baari tai bil­jar­di­pöy­dät eivät korvaa kun­nol­lis­ta palkkaa tai pit­kä­ai­kais­ta työ­suh­det­ta, eivätkä sosi­aa­lis­ta elämää startupin ulkopuolella.

Kirjoittaja

Suvi Lensu on tohtorikoulutettava Edinburghin yliopistossa ja tutkijana ANTHUSIA-nimisessä antropologisessa tutkimusprojektissa. Hänen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat erityisesti sukupuolentutkimus Etelä-Amerikassa ja Itä-Afrikassa sekä siihen liittyvä seksuaali- ja identiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: