Yleisradio “naisehdokasta” kehystämässä

Yle Uutiset kertoi torstaina pre­si­den­tin­vaa­lei­hin liittyvän vaa­li­ko­neen avaa­mi­ses­ta. Uutiseen oli liitetty pätkiä Yle Areenassa jul­kais­tuis­ta pre­si­dent­tieh­dok­kai­den haas­tat­te­luis­ta. Näissä haas­tat­te­luis­sa ehdok­kail­ta kysyttiin lähes täs­mäl­leen samat kysy­myk­set.

Lyhyeen uutiseen oli tästä mate­ri­aa­lis­ta leikattu kuitenkin vain hyvin pieni osa. Uutislähetyksessä näimme ja kuulimme, kuinka kahdelta mies­puo­li­sel­ta ehdok­kaal­ta, Sauli Niinistöltä ja Pekka Haavistolta, kysyttiin Suomeen koh­dis­tu­vis­ta uhka­ku­vis­ta. Laura Huhtasaarelta taas kysyttiin mieheensä rakas­tu­mi­ses­ta.

Kulttuurintutkijan näkö­kul­mas­ta täl­lai­sel­la toi­mi­tuk­sel­li­sel­la valin­nal­la uusin­ne­taan kuvaa miehistä ulko­po­li­tii­kan asian­tun­ti­joi­na. Naisen osaksi taas jää kertoa tun­teis­taan. Näin yllä­pi­de­tään perin­tei­siä suku­puo­li­roo­le­ja. Voidaan kysyä, koetaanko julkinen elämä edelleen enemmän miesten kuin naisten alueeksi?

Suomea pidetään usein suku­puol­ten välisen yhden­ver­tai­suu­den kannalta edis­tyk­sel­li­se­nä maana. Pohjoismaisen ajat­te­lu­ta­van mukai­ses­ti Suomessa pidetään tärkeänä, että suku­puo­leen kat­so­mat­ta kaikilla on yhtä­läi­set oikeudet ja mah­dol­li­suu­det toimia yhteis­kun­nas­sa.

Yhtäläiset oikeudet voivat tuntua itses­tään­sel­vyyk­sil­tä, mutta ne eivät ole sitä. Vallitseva asiain­ti­la on pitkän his­to­rial­li­sen kamp­pai­lun tulos. Esimerkiksi vielä 1900-luvun alussa naiset olivat juri­di­ses­ti avio­mies­ten­sä hol­houk­sen alla.

Aiemmin aja­tel­tiin, että julkinen elämä kuuluu lähes yksi­no­maan miehille, ja että naisten osana on toimia kodin piirissä. Harva enää ajattelee näin van­hoil­li­ses­ti, mutta tietyt van­hah­ta­vat käsi­tyk­set suku­puo­li­roo­leis­ta elävät silti sitkeästi ja tulevat esille joskus yllät­tä­vis­sä­kin tilan­teis­sa.

Monien ant­ro­po­lo­gien jakaman käsi­tyk­sen mukaan kulttuuri toimii juuri niin, että ihmiset eivät toi­mies­saan vält­tä­mät­tä edes huomaa uusin­ta­van­sa vakiin­tu­nei­ta kult­tuu­ri­sia malleja. Tuskin Yleisradion toi­mit­ta­jien tie­toi­se­na tar­koi­tuk­se­na oli ylläpitää van­hah­ta­via käsi­tyk­siä suku­puo­lis­ta. Kenties tuntui vain luon­te­val­ta leikata uutis­lä­he­tyk­seen Huhtasaaren haas­tat­te­lus­ta nime­no­maan se kohta, jossa hän kertoi pari­suh­tees­taan. Tämän valinnan seu­rauk­se­na Huhtasaaren ulko­po­liit­ti­set näke­myk­set jäivät kuitenkin kat­so­jal­le mys­tee­rik­si.

Yhteiskuntatieteilijän näkö­kul­mas­ta uutiset eivät ole objek­tii­vis­ta kuvausta todel­li­suu­des­ta, vaan erään­lai­sia som­mi­tel­mia. Se, mitä asioita som­mi­tel­maan valitaan, kertoo paitsi toi­mi­joi­den tie­toi­sis­ta int­res­seis­tä ja pyr­ki­myk­sis­tä, myös näiden jul­ki­lausu­mat­to­mis­ta ja pitkälti tie­dos­ta­mat­to­mis­ta arvoista ja käsi­tyk­sis­tä. 

Näennäisen tasa-arvoi­ses­sa maassa femi­nis­mil­le on helppo nauraa. Tilastotieteilijä voi osoittaa naisen euron myytiksi ja Henry Laasasen kaltainen mies­nä­kö­kul­maa edustava tutkija voi kysyä, mitä feminismi tekee miesten ongel­mil­le vai tekeekö mitään.

Miesten eman­si­paa­tiol­le voi olla tarvetta, mutta Yle Uutiset kuitenkin osoitti, että kult­tuu­ris­ten käsi­tys­ten tasolla nais­ten­kaan tasa-arvo ei vielä ole valmis. Kysymys on hyvin hitaasti muut­tu­vis­ta men­ta­li­tee­teis­ta, joiden muut­ta­mi­nen on aidon tasa-arvon edellytys.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kun aktiivimallia vastustanut kansalaisaloite keräsi nopeassa ajassa yli 100 000 kannattajaa, heräsi Suomessa jonkinlaista keskustelua siitä, onko kansalaisaloitteiden kannatusraja jopa liian matala. Poliittiset päättäjät kokivat ongelmalliseksi, että kansalaiset voivat kotisohviltaan käsin kyseenalaistaa tehtyjä päätöksiä ja kipeitä leikkauksia. Edustuksellista demokratiaa oikeutetaan kansan tahdolla. Tämän retoriikan taustalta paljastuu kuitenkin elitistisempi ajattelutapa, jossa kansaa ei haluta häiritsemään päätöksentekoa – ei ainakaan tärkeissä taloutta koskevissa kysymyksissä.

HS uutisoi, että BBC:n Human Planet -dokumenttisarjassa nähty Uudessa-Guineassa asuvien korowaiden puumaja oli rakennettu dokumenttia varten. Kohtaus, jossa korowait muuttavat taloon asumaan, oli siten "tekaistu". BBC:n ja HS:n uutisissa on asiavirheitä. Ne toistavat ongelmallisia käsityksiä dokumenttielokuvien luonteesta sekä primitivistisiä stereotypioita korowaiden kaltaisista yhteiskunnista.

1960-luvun alussa ihmiskunta astui avaruusaikaan. Avaruus oli modernisaation ja teknologisen edistysuskon symboli ja kosmonautit, avaruuden valloittajat, uusia huimapäisiä neuvostoihmisiä. Vastalaskeutuneen kosmonautti Juri Gagarinin harteille kasattiin melkoinen rooli. Laskeuduttuaan hän oli jo huippuunsa treenattu esiintyjä, jonka tehtävänä oli kiertää ympäri maailmaa. Avaruuteen hän ei enää lentänyt. Se ei ollut tarpeen, sillä valtionjohdolle lennon suurin merkitys ei ollut avaruudessa vaan maan päällä: se oli osoitus siitä, että sosialistinen maailmanjärjestelmä toimi.

Lasten kehitys osallistuviksi nuoriksi ja myöhemmin aikuisiksi ei tapahdu noin vain. Lapset oppivat niin arkisia toimia kuin suurempia yhteiskunnallisia asioita leikin, osallistumisen ja havaintojensa kautta. Aikuiset näyttävät osaltaan esimerkkiä ja opettavat, kuinka yhteiskunnassa toimitaan. Se, millaista käytöstä vanhemmat lapsilta odottavat, ja millaisiin toimiin ja leikkeihin lapsia ohjataan, muovaa lapsia ihmisinä ja kansalaisina. ALL-YOUTH-hanke toteutti yhdessä Bassoradion kanssa presidentinvaalien aikaan ”Suuren pressakyselyn”, jossa kartoitimme nuorten ajatuksia yhteiskunnan ongelmista, presidentti-instituutiosta ja äänestämisestä.