Yle Uutiset kertoi torstaina presidentinvaaleihin liittyvän vaalikoneen avaamisesta. Uutiseen oli liitetty pätkiä Yle Areenassa julkaistuista presidenttiehdokkaiden haastatteluista. Näissä haastatteluissa ehdokkailta kysyttiin lähes täsmälleen samat kysymykset.
Lyhyeen uutiseen oli tästä materiaalista leikattu kuitenkin vain hyvin pieni osa. Uutislähetyksessä näimme ja kuulimme, kuinka kahdelta miespuoliselta ehdokkaalta, Sauli Niinistöltä ja Pekka Haavistolta, kysyttiin Suomeen kohdistuvista uhkakuvista. Laura Huhtasaarelta taas kysyttiin mieheensä rakastumisesta.
Kulttuurintutkijan näkökulmasta tällaisella toimituksellisella valinnalla uusinnetaan kuvaa miehistä ulkopolitiikan asiantuntijoina. Naisen osaksi taas jää kertoa tunteistaan. Näin ylläpidetään perinteisiä sukupuolirooleja. Voidaan kysyä, koetaanko julkinen elämä edelleen enemmän miesten kuin naisten alueeksi?
Suomea pidetään usein sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden kannalta edistyksellisenä maana. Pohjoismaisen ajattelutavan mukaisesti Suomessa pidetään tärkeänä, että sukupuoleen katsomatta kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa.
Yhtäläiset oikeudet voivat tuntua itsestäänselvyyksiltä, mutta ne eivät ole sitä. Vallitseva asiaintila on pitkän historiallisen kamppailun tulos. Esimerkiksi vielä 1900-luvun alussa naiset olivat juridisesti aviomiestensä holhouksen alla.
Aiemmin ajateltiin, että julkinen elämä kuuluu lähes yksinomaan miehille, ja että naisten osana on toimia kodin piirissä. Harva enää ajattelee näin vanhoillisesti, mutta tietyt vanhahtavat käsitykset sukupuolirooleista elävät silti sitkeästi ja tulevat esille joskus yllättävissäkin tilanteissa.
Monien antropologien jakaman käsityksen mukaan kulttuuri toimii juuri niin, että ihmiset eivät toimiessaan välttämättä edes huomaa uusintavansa vakiintuneita kulttuurisia malleja. Tuskin Yleisradion toimittajien tietoisena tarkoituksena oli ylläpitää vanhahtavia käsityksiä sukupuolista. Kenties tuntui vain luontevalta leikata uutislähetykseen Huhtasaaren haastattelusta nimenomaan se kohta, jossa hän kertoi parisuhteestaan. Tämän valinnan seurauksena Huhtasaaren ulkopoliittiset näkemykset jäivät kuitenkin katsojalle mysteeriksi.
Yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta uutiset eivät ole objektiivista kuvausta todellisuudesta, vaan eräänlaisia sommitelmia. Se, mitä asioita sommitelmaan valitaan, kertoo paitsi toimijoiden tietoisista intresseistä ja pyrkimyksistä, myös näiden julkilausumattomista ja pitkälti tiedostamattomista arvoista ja käsityksistä.
Näennäisen tasa-arvoisessa maassa feminismille on helppo nauraa. Tilastotieteilijä voi osoittaa naisen euron myytiksi ja Henry Laasasen kaltainen miesnäkökulmaa edustava tutkija voi kysyä, mitä feminismi tekee miesten ongelmille vai tekeekö mitään.
Miesten emansipaatiolle voi olla tarvetta, mutta Yle Uutiset kuitenkin osoitti, että kulttuuristen käsitysten tasolla naistenkaan tasa-arvo ei vielä ole valmis. Kysymys on hyvin hitaasti muuttuvista mentaliteeteista, joiden muuttaminen on aidon tasa-arvon edellytys.
