Yleisradio “naisehdokasta” kehystämässä

Yle Uutiset kertoi torstaina pre­si­den­tin­vaa­lei­hin liittyvän vaa­li­ko­neen avaa­mi­ses­ta. Uutiseen oli liitetty pätkiä Yle Areenassa jul­kais­tuis­ta pre­si­dent­tieh­dok­kai­den haas­tat­te­luis­ta. Näissä haas­tat­te­luis­sa ehdok­kail­ta kysyttiin lähes täs­mäl­leen samat kysy­myk­set.

Lyhyeen uutiseen oli tästä mate­ri­aa­lis­ta leikattu kuitenkin vain hyvin pieni osa. Uutislähetyksessä näimme ja kuulimme, kuinka kahdelta mies­puo­li­sel­ta ehdok­kaal­ta, Sauli Niinistöltä ja Pekka Haavistolta, kysyttiin Suomeen koh­dis­tu­vis­ta uhka­ku­vis­ta. Laura Huhtasaarelta taas kysyttiin mieheensä rakas­tu­mi­ses­ta.

Kulttuurintutkijan näkö­kul­mas­ta täl­lai­sel­la toi­mi­tuk­sel­li­sel­la valin­nal­la uusin­ne­taan kuvaa miehistä ulko­po­li­tii­kan asian­tun­ti­joi­na. Naisen osaksi taas jää kertoa tun­teis­taan. Näin yllä­pi­de­tään perin­tei­siä suku­puo­li­roo­le­ja. Voidaan kysyä, koetaanko julkinen elämä edelleen enemmän miesten kuin naisten alueeksi?

Suomea pidetään usein suku­puol­ten välisen yhden­ver­tai­suu­den kannalta edis­tyk­sel­li­se­nä maana. Pohjoismaisen ajat­te­lu­ta­van mukai­ses­ti Suomessa pidetään tärkeänä, että suku­puo­leen kat­so­mat­ta kaikilla on yhtä­läi­set oikeudet ja mah­dol­li­suu­det toimia yhteis­kun­nas­sa.

Yhtäläiset oikeudet voivat tuntua itses­tään­sel­vyyk­sil­tä, mutta ne eivät ole sitä. Vallitseva asiain­ti­la on pitkän his­to­rial­li­sen kamp­pai­lun tulos. Esimerkiksi vielä 1900-luvun alussa naiset olivat juri­di­ses­ti avio­mies­ten­sä hol­houk­sen alla.

Aiemmin aja­tel­tiin, että julkinen elämä kuuluu lähes yksi­no­maan miehille, ja että naisten osana on toimia kodin piirissä. Harva enää ajattelee näin van­hoil­li­ses­ti, mutta tietyt van­hah­ta­vat käsi­tyk­set suku­puo­li­roo­leis­ta elävät silti sitkeästi ja tulevat esille joskus yllät­tä­vis­sä­kin tilan­teis­sa.

Monien ant­ro­po­lo­gien jakaman käsi­tyk­sen mukaan kulttuuri toimii juuri niin, että ihmiset eivät toi­mies­saan vält­tä­mät­tä edes huomaa uusin­ta­van­sa vakiin­tu­nei­ta kult­tuu­ri­sia malleja. Tuskin Yleisradion toi­mit­ta­jien tie­toi­se­na tar­koi­tuk­se­na oli ylläpitää van­hah­ta­via käsi­tyk­siä suku­puo­lis­ta. Kenties tuntui vain luon­te­val­ta leikata uutis­lä­he­tyk­seen Huhtasaaren haas­tat­te­lus­ta nime­no­maan se kohta, jossa hän kertoi pari­suh­tees­taan. Tämän valinnan seu­rauk­se­na Huhtasaaren ulko­po­liit­ti­set näke­myk­set jäivät kuitenkin kat­so­jal­le mys­tee­rik­si.

Yhteiskuntatieteilijän näkö­kul­mas­ta uutiset eivät ole objek­tii­vis­ta kuvausta todel­li­suu­des­ta, vaan erään­lai­sia som­mi­tel­mia. Se, mitä asioita som­mi­tel­maan valitaan, kertoo paitsi toi­mi­joi­den tie­toi­sis­ta int­res­seis­tä ja pyr­ki­myk­sis­tä, myös näiden jul­ki­lausu­mat­to­mis­ta ja pitkälti tie­dos­ta­mat­to­mis­ta arvoista ja käsi­tyk­sis­tä. 

Näennäisen tasa-arvoi­ses­sa maassa femi­nis­mil­le on helppo nauraa. Tilastotieteilijä voi osoittaa naisen euron myytiksi ja Henry Laasasen kaltainen mies­nä­kö­kul­maa edustava tutkija voi kysyä, mitä feminismi tekee miesten ongel­mil­le vai tekeekö mitään.

Miesten eman­si­paa­tiol­le voi olla tarvetta, mutta Yle Uutiset kuitenkin osoitti, että kult­tuu­ris­ten käsi­tys­ten tasolla nais­ten­kaan tasa-arvo ei vielä ole valmis. Kysymys on hyvin hitaasti muut­tu­vis­ta men­ta­li­tee­teis­ta, joiden muut­ta­mi­nen on aidon tasa-arvon edellytys.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on jatko-opiskelijana sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineessa Helsingin yliopistolla.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kahdeksan tunnin työpäivä oli aikanaan kovan poliittisen taistelun tulos, ja työajan lyhentämistä vastustettiin ankarasti. Lyhyempi työaika nähtiin taloudellisesti mahdottomana,  ja lisääntyvä vapaa-aika nähtiin uhkana yhteiskuntarauhalle ja yleiselle moraalille. Nämä pelot osoittautuivat katteettomiksi. Työajan lyhentäminen ei syössyt yhteiskuntaa tuhoon.