Chanel-shopista viidakkoon: Sosiaalisen erottelun muuttuvat mekanismit

Suomalaisessa kes­kus­te­lus­sa usein kartetaan yhteis­kun­ta­luo­kis­ta puhumista. Yksilön vastuuta koros­ta­val­la aika­kau­del­la rakenteet unohtuvat, kun tarinat yksit­täi­sis­tä menes­ty­jis­tä, suun­nan­vaih­ta­jis­ta ja luuse­reis­ta asuttavat päi­vä­leh­tien sivuja.

Yksi yhteis­kun­ta­ra­ken­teis­ta ja sosi­aa­li­sis­ta hie­rar­kiois­ta irrallaan ana­ly­soi­tu teema on kulutus. Individualismi paistaa läpi myös luk­sus­tuot­teis­ta puhut­taes­sa. “Miksi ihmiset hurah­ta­vat luk­suk­seen?” kysyi Helsingin Sanomat hil­jat­tain ja tar­kas­te­li asiaa “luk­suk­seen hurah­ta­neen” henkilön tarinan kautta. Mainitsematta jäävät ennak­koeh­dot, joita ilman “luk­suk­seen hurah­ta­mi­nen” on mah­do­ton­ta, ja joita ilman koko luksuksen käsitettä ei ole.

Luksus” nimittäin viittaa siihen, että se on vain harvojen saa­ta­vis­sa oleva tar­peet­to­muus. Edistyksenä nähdään luk­suk­sek­si kate­go­ri­soi­dun Chanelin laukun vaih­tu­mi­nen seik­kai­lu­mat­kai­luun. Keskustelua on hyvä valottaa luksus-termin sosi­aa­li­sen funktion, eli sosi­aa­li­sen erot­tau­tu­mi­sen, kautta.

Sosiologi Torsten Veblenin 1800-luvun Yhdysvaltojen ylä­luok­kaa kuvaava tutkimus osoitti, kuinka sil­miin­pis­tä­vä kulutus ja ruu­miil­li­ses­ta työstä kiel­täy­ty­mi­nen erotti eliitin riu­tu­vas­ta työ­väen­luo­kas­ta. Vapaa-ajan har­ras­tuk­set muo­dos­ti­vat kulu­tuk­sen hui­pen­tu­man. Ne olivat asioita, joita alempien luokkien edustajat eivät voineet saavuttaa ja merk­ka­si­vat sosi­aa­li­sen rajan ihmisten välillä. Alemmat luokat puo­les­taan koittivat matkia ylempien luokkien elä­män­ta­paa.

Veblenin työhön kannattaa suhtautua kriit­ti­ses­ti, mutta luk­sus­tuot­tei­den osta­mi­seen suunnatut pikavipit ja merk­ki­lauk­ku­jen kopiot muis­tut­ta­vat, kuinka sosi­aa­li­nen mat­ki­mi­nen yhteis­kun­nas­sa toimii.

Vuosikymmeniä myöhemmin Pierre Bourdieu havain­nol­lis­ti, kuinka kyky erottaa aito Chanelin laukku kopiosta kon­kre­ti­soi eroja eri yhteis­kun­ta­luok­kien välillä. Antropologisia ja sosio­lo­gi­sia metodeja yhdis­tä­nyt tutkimus 1970-luvun Ranskassa osoitti, että mieltymys eli “maku” esi­tet­tiin aina negaation, eli toisten maun tor­ju­mi­sen, kautta. Ylempi yhteis­kun­ta­por­ras keksii aina uusia meka­nis­me­ja eli miel­ty­myk­siä, joilla se erottuu muista. Chanelin laukun vaih­tu­mi­nen vii­dak­koon tai seik­kai­lu­tu­ris­miin ei ole yksit­täi­sen henkilön hurah­ta­mi­nen, vaan heijastaa laajempaa muutosta.

Shamus Khanin etno­gra­fi­nen tutkimus Yhdysvaltalaisessa St.Paulin eliit­ti­kou­lus­sa osoittaa, kuinka uusi eliitti legitimoi etuoi­keu­te­tun asemansa nime­no­maan koke­mus­ten kautta. Nuoren eliitin kes­kuu­des­sa koke­muk­sis­ta ja kult­tuu­ri­ses­ta moni­ruo­kai­suu­des­ta, kuten elä­mys­mat­kois­ta, tulee uutta sosi­aa­lis­ta ja kult­tuu­ris­ta pääomaa, joka on vain harvojen saa­vu­tet­ta­vis­sa.

Vaatetus ei ole tärkein sosi­aa­li­sen erottelun mekanismi. Ylemmät yhteis­kun­ta­luo­kat eivät selitä epätasa-arvoa käy­tök­sel­lään tai pukeu­tu­mi­sel­laan, vaan alempien yhteis­kun­ta­luok­kien edus­ta­jien rajal­li­sel­la koke­mus­pii­ril­lä, luon­teel­la ja avoim­muu­den puut­teel­la. He eivät osaa akti­voi­tua “avoimen maailman” mah­dol­li­suuk­sien edessä, ja ovat näin itse syypäitä köy­hyy­teen­sä. Khan toteaa, että tämän uuden sosi­aa­li­sen erot­tau­tu­mi­sen kautta epätasa-arvo val­jas­te­te­taan demo­kraat­ti­sen prosessin tulok­sek­si. Jotta epätasa-arvo saa demo­kraat­ti­set kasvot, työntekoa glo­ri­fioi­daan.

Myös suo­ma­lai­nen luksus-kuluttuja esitetään itse luk­suk­sen­sa ansain­nee­na, ei sitä perineenä. “Do what you love” – muis­tut­ta­vat yri­tys­maa­il­man jumalat. Tässä hengessä on tyhmää olla tekemättä sitä mitä rakastaa, ja näin itse saa­vu­te­tuk­si kuvattu ”luksus” muuttaa jat­ku­vas­ti muotoaan. 

  1. Khan, Shamus Rahman. 2011. Privilege: the making of an ado­lescent elite at St. Paul’s School. New Jersey: Princeton University Press
  2. Bourdieu, Pierre. (1979) 1989). Distinction: A Social Critique of the Judgement of Taste. London: Routledge.
  3. Veblen, Thorsten. 1899. The Theory of the Leisure Clas. 2007 ed. New York: Oxford University Press.
  4. Helsingin Sanomat. 27.1.2018. Anna-Katri Räihä himoitsi aina uusia ylel­li­syys­tuot­tei­ta, kunnes shop­pai­lus­ta tuli paha olo – Miksi ihmiset hurah­ta­vat luk­suk­seen?

Kirjoittaja

Liina Mustonen on yhteiskuntatieteiden tohtori (EUI 2017), Lähi-idän instituutin tutkijavierailija ja Antroblogin uutistoimituksen jäsen. Hänen tutkimuksensa käsittelee muun muuassa sukupuolta, toiseuttamisen diskursseja sekä Lähi-itää.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Bali tunnetaan vehreänä paratiisina, jonka tenhossa kietoutuvat yhteen saaren valtavan kaunis luonto ja hindulaisen, näyttäviä rituaaleja korostavan henkisyyden erityispiirteet. Saaren menneisyys on kuitenkin kaikkea muuta kuin taianomainen: Bali oli aikanaan merkittävä alueellinen orjakaupan keskus.

Indonesian sydämessä sijaitseva Balin saari on noussut yhdeksi Aasian suosituimmista massamatkailukohteista. Saaren eksoottisuus, paratiisimainen luonto, ainutlaatuinen hindukulttuuri ja huoleton ilmapiiri ovat houkutelleet enenevissä määrin puoleensa myös suomalaisia turisteja. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Kontrolloimattoman matkailukehityksen lyödessä yhä suurempaa vaihdetta silmään, on esiin noussut huomattavia massamatkailun varjopuolia. Saaren jätekriisi, pohjavesivarantojen hupeneminen ja perinteisten viljelysmaiden muuttuminen monikansallisten hotelliyhtiöiden rakennusmaiksi ovat osoittaneet monien balilaisten huolen saaren tulevaisuudesta aiheelliseksi.

Iltapäivisin monissa japanilaisissa yrityksissä avataan radio ja aloitetaan työntekijöiden yhteinen voimisteluhetki. Hetkeen kuuluu venyttelyä ja mahdollisesti voimisteluliikkeitä, joillain työpaikoilla käytössä saattaa olla myös kiipeilyteline.