Chanel-shopista viidakkoon: Sosiaalisen erottelun muuttuvat mekanismit

Suomalaisessa kes­kus­te­lus­sa usein kartetaan yhteis­kun­ta­luo­kis­ta puhumista. Yksilön vastuuta koros­ta­val­la aika­kau­del­la rakenteet unohtuvat, kun tarinat yksit­täi­sis­tä menes­ty­jis­tä, suun­nan­vaih­ta­jis­ta ja luuse­reis­ta asuttavat päi­vä­leh­tien sivuja.

Yksi yhteis­kun­ta­ra­ken­teis­ta ja sosi­aa­li­sis­ta hie­rar­kiois­ta irrallaan ana­ly­soi­tu teema on kulutus. Individualismi paistaa läpi myös luk­sus­tuot­teis­ta puhut­taes­sa. “Miksi ihmiset hurah­ta­vat luk­suk­seen?” kysyi Helsingin Sanomat hil­jat­tain ja tar­kas­te­li asiaa “luk­suk­seen hurah­ta­neen” henkilön tarinan kautta. Mainitsematta jäävät ennak­koeh­dot, joita ilman “luk­suk­seen hurah­ta­mi­nen” on mah­do­ton­ta, ja joita ilman koko luksuksen käsitettä ei ole.

Luksus” nimittäin viittaa siihen, että se on vain harvojen saa­ta­vis­sa oleva tar­peet­to­muus. Edistyksenä nähdään luk­suk­sek­si kate­go­ri­soi­dun Chanelin laukun vaih­tu­mi­nen seik­kai­lu­mat­kai­luun. Keskustelua on hyvä valottaa luksus-termin sosi­aa­li­sen funktion, eli sosi­aa­li­sen erot­tau­tu­mi­sen, kautta.

Sosiologi Torsten Veblenin 1800-luvun Yhdysvaltojen ylä­luok­kaa kuvaava tutkimus osoitti, kuinka sil­miin­pis­tä­vä kulutus ja ruu­miil­li­ses­ta työstä kiel­täy­ty­mi­nen erotti eliitin riu­tu­vas­ta työ­väen­luo­kas­ta. Vapaa-ajan har­ras­tuk­set muo­dos­ti­vat kulu­tuk­sen hui­pen­tu­man. Ne olivat asioita, joita alempien luokkien edustajat eivät voineet saavuttaa ja merk­ka­si­vat sosi­aa­li­sen rajan ihmisten välillä. Alemmat luokat puo­les­taan koittivat matkia ylempien luokkien elä­män­ta­paa.

Veblenin työhön kannattaa suhtautua kriit­ti­ses­ti, mutta luk­sus­tuot­tei­den osta­mi­seen suunnatut pikavipit ja merk­ki­lauk­ku­jen kopiot muis­tut­ta­vat, kuinka sosi­aa­li­nen mat­ki­mi­nen yhteis­kun­nas­sa toimii.

Vuosikymmeniä myöhemmin Pierre Bourdieu havain­nol­lis­ti, kuinka kyky erottaa aito Chanelin laukku kopiosta kon­kre­ti­soi eroja eri yhteis­kun­ta­luok­kien välillä. Antropologisia ja sosio­lo­gi­sia metodeja yhdis­tä­nyt tutkimus 1970-luvun Ranskassa osoitti, että mieltymys eli “maku” esi­tet­tiin aina negaation, eli toisten maun tor­ju­mi­sen, kautta. Ylempi yhteis­kun­ta­por­ras keksii aina uusia meka­nis­me­ja eli miel­ty­myk­siä, joilla se erottuu muista. Chanelin laukun vaih­tu­mi­nen vii­dak­koon tai seik­kai­lu­tu­ris­miin ei ole yksit­täi­sen henkilön hurah­ta­mi­nen, vaan heijastaa laajempaa muutosta.

Shamus Khanin etno­gra­fi­nen tutkimus Yhdysvaltalaisessa St.Paulin eliit­ti­kou­lus­sa osoittaa, kuinka uusi eliitti legitimoi etuoi­keu­te­tun asemansa nime­no­maan koke­mus­ten kautta. Nuoren eliitin kes­kuu­des­sa koke­muk­sis­ta ja kult­tuu­ri­ses­ta moni­ruo­kai­suu­des­ta, kuten elä­mys­mat­kois­ta, tulee uutta sosi­aa­lis­ta ja kult­tuu­ris­ta pääomaa, joka on vain harvojen saa­vu­tet­ta­vis­sa.

Vaatetus ei ole tärkein sosi­aa­li­sen erottelun mekanismi. Ylemmät yhteis­kun­ta­luo­kat eivät selitä epätasa-arvoa käy­tök­sel­lään tai pukeu­tu­mi­sel­laan, vaan alempien yhteis­kun­ta­luok­kien edus­ta­jien rajal­li­sel­la koke­mus­pii­ril­lä, luon­teel­la ja avoim­muu­den puut­teel­la. He eivät osaa akti­voi­tua “avoimen maailman” mah­dol­li­suuk­sien edessä, ja ovat näin itse syypäitä köy­hyy­teen­sä. Khan toteaa, että tämän uuden sosi­aa­li­sen erot­tau­tu­mi­sen kautta epätasa-arvo val­jas­te­te­taan demo­kraat­ti­sen prosessin tulok­sek­si. Jotta epätasa-arvo saa demo­kraat­ti­set kasvot, työntekoa glo­ri­fioi­daan.

Myös suo­ma­lai­nen luksus-kuluttuja esitetään itse luk­suk­sen­sa ansain­nee­na, ei sitä perineenä. “Do what you love” – muis­tut­ta­vat yri­tys­maa­il­man jumalat. Tässä hengessä on tyhmää olla tekemättä sitä mitä rakastaa, ja näin itse saa­vu­te­tuk­si kuvattu ”luksus” muuttaa jat­ku­vas­ti muotoaan. 

  1. Khan, Shamus Rahman. 2011. Privilege: the making of an ado­lescent elite at St. Paul’s School. New Jersey: Princeton University Press
  2. Bourdieu, Pierre. (1979) 1989). Distinction: A Social Critique of the Judgement of Taste. London: Routledge.
  3. Veblen, Thorsten. 1899. The Theory of the Leisure Clas. 2007 ed. New York: Oxford University Press.
  4. Helsingin Sanomat. 27.1.2018. Anna-Katri Räihä himoitsi aina uusia ylel­li­syys­tuot­tei­ta, kunnes shop­pai­lus­ta tuli paha olo – Miksi ihmiset hurah­ta­vat luk­suk­seen?

Kirjoittaja

Liina Mustonen väitteli hiljattain Eurooppalaisen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselta, ja on AntroBlogin uutistoimituksen jäsen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Iltapäivisin monissa japanilaisissa yrityksissä avataan radio ja aloitetaan työntekijöiden yhteinen voimisteluhetki. Hetkeen kuuluu venyttelyä ja mahdollisesti voimisteluliikkeitä, joillain työpaikoilla käytössä saattaa olla myös kiipeilyteline.

Vuonna 1818 syntynyt filosofi Karl Marx muistetaan parhaiten nykyaikaisen kommunismin perustajana. Hän oli myös tutkija ja teoreetikko, jonka ajatukset ovat vaikuttaneet hyvin monella oppialalla talous- ja sosiaalihistoriasta valtio-oppiin ja kirjallisuudentutkimukseen. Vaikutusvaltaisen Scientific American -lehden mukaan Marx on kaikkien aikojen merkittävin tutkija. Myös sosiaali- ja kulttuuriantropologiaan Marxin ajatukset ovat vaikuttaneet merkittävästi.

HS uutisoi, että BBC:n Human Planet -dokumenttisarjassa nähty Uudessa-Guineassa asuvien korowaiden puumaja oli rakennettu dokumenttia varten. Kohtaus, jossa korowait muuttavat taloon asumaan, oli siten "tekaistu". BBC:n ja HS:n uutisissa on asiavirheitä. Ne toistavat ongelmallisia käsityksiä dokumenttielokuvien luonteesta sekä primitivistisiä stereotypioita korowaiden kaltaisista yhteiskunnista.