Haile Selassie ja minä

Jamaikan ras­ta­fa­ris­mi on yhteis­kun­nal­li­nen pro­tes­ti­lii­ke, joka noudattaa ajatusta siitä että kynä on miekkaa vahvempi. Rastafarien oma­lei­mai­nen puheen­par­si, iyaric, on meille tuttua reggae-musii­kis­ta. 

Iyaric ei ole spon­taa­nis­ti muo­dos­tu­nut murre, vaan tie­toi­ses­ti luotu englannin kielen pai­kal­lis­ver­sio. Se ei ole ainoas­taan ään­teel­li­ses­ti oma­lei­mai­nen kieli: iyaric pyrkii luomaan tasa-arvoi­sem­paa todel­li­suut­ta mur­ta­mal­la län­si­mai­sel­le ajat­te­lul­le tyy­pil­li­siä binää­ri­siä asetelmia. Tunnetuimpana esi­merk­ki­nä tästä on ras­ta­fa­rien käyttämä ilmaisu “I and I”. Sen sijaan, että sanot­tai­siin “sinä ja minä”, iyaricis­sa jokai­ses­ta ihmisestä käytetään yksikön ensim­mäis­tä persoonaa.

Hämmentävää? Myös tas­a­puo­lis­ta — kukaan ei tule toi­seu­te­tuk­si, kun kaikki ovat “minä”. Rastafarit pitävät Etiopiaa 1900-luvulla pitkään hal­lin­nut­ta Haile Selassie ensim­mäis­tä joko Jahin eli jumalan inkar­naa­tio­na tai tämän pro­feet­ta­na. Hänestä käytetään roo­ma­lais­ta kir­joi­tusa­sua myö­täil­len nimeä “Haile Selassie I”, jossa tas­a­puo­lis­ta­va “I and I” -viite liittää puhujan yhteen juma­lal­li­sen inkar­naa­tion kanssa.

Tämä merkitys tekee I-äänteestä ras­ta­fa­reil­le tärkeän, ja se on vahvasti läsnä iyaricis­sa. Positiivisia tun­ne­ti­lo­ja, rauhaa ja kohot­tu­nut­ta iloa, kutsutaan nimellä irie (all right) ja maailman luoja on irator (creator). Rastafarismilla on oma ruo­ka­va­lion­sa, ital (vital), jossa vältetään pro­ses­soi­tua ruokaa ja punaista lihaa.

Rastafarismin juuret ovat orjuuden his­to­rias­sa. Ideologiana se keskittyy yhteis­kun­nal­li­sen tasa-arvon ja vapauden koros­ta­mi­seen, ja saaren mustan väestön iden­ti­tee­tin ja yhtei­söl­li­syy­den paran­ta­mi­seen. Se onkin onnis­tu­nut luomaan Jamaikalle oma­lei­mai­sen ja tunnetun kult­tuu­ri­sen iden­ti­tee­tin. Rastafarismi on kuitenkin pat­riar­kaa­li­nen ideologia, jonka parissa naiset perin­tei­ses­ti katsotaan alis­tei­sik­si miehille — nainen ei voi olla rastafari muuten kuin liik­kee­seen kuuluvan miehensä kautta.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pari viikkoa sitten HS julkaisi artikkelin, joka pohjautui YK:n naisjärjestön keväällä julkaisemaan kyselytutkimukseen arabimaailman asenteista sukupuolten tasa-arvon suhteen. HS:n artikkeli veti raportin mutkia suoraksi, ja loi arabimiehistä jopa rasistisen kuvan. Juttu tiivistyi toimittajan kysymykseen: "Mistä tasa-arvotietoisia arabimiehiä sitten saadaan?" Tällä viikolla Nyt.fi -verkkolehdessä julkaistussa positiivishenkisessä seurantajutussa kuvataan Libanonin erottuvan arabimaailmassa edukseen tasa-arvoasenteissa. Juttuun haastateltiin myös minua.