Jamaikan rastafarismi on yhteiskunnallinen protestiliike, joka noudattaa ajatusta siitä että kynä on miekkaa vahvempi. Rastafarien omaleimainen puheenparsi, iyaric, on meille tuttua reggae-musiikista.
Iyaric ei ole spontaanisti muodostunut murre, vaan tietoisesti luotu englannin kielen paikallisversio. Se ei ole ainoastaan äänteellisesti omaleimainen kieli: iyaric pyrkii luomaan tasa-arvoisempaa todellisuutta murtamalla länsimaiselle ajattelulle tyypillisiä binäärisiä asetelmia. Tunnetuimpana esimerkkinä tästä on rastafarien käyttämä ilmaisu “I and I”. Sen sijaan, että sanottaisiin “sinä ja minä”, iyaricissa jokaisesta ihmisestä käytetään yksikön ensimmäistä persoonaa.
Hämmentävää? Myös tasapuolista — kukaan ei tule toiseutetuksi, kun kaikki ovat “minä”. Rastafarit pitävät Etiopiaa 1900-luvulla pitkään hallinnutta Haile Selassie ensimmäistä joko Jahin eli jumalan inkarnaationa tai tämän profeettana. Hänestä käytetään roomalaista kirjoitusasua myötäillen nimeä “Haile Selassie I”, jossa tasapuolistava “I and I” -viite liittää puhujan yhteen jumalallisen inkarnaation kanssa.
Tämä merkitys tekee I-äänteestä rastafareille tärkeän, ja se on vahvasti läsnä iyaricissa. Positiivisia tunnetiloja, rauhaa ja kohottunutta iloa, kutsutaan nimellä irie (all right) ja maailman luoja on irator (creator). Rastafarismilla on oma ruokavalionsa, ital (vital), jossa vältetään prosessoitua ruokaa ja punaista lihaa.
Rastafarismin juuret ovat orjuuden historiassa. Ideologiana se keskittyy yhteiskunnallisen tasa-arvon ja vapauden korostamiseen, ja saaren mustan väestön identiteetin ja yhteisöllisyyden parantamiseen. Se onkin onnistunut luomaan Jamaikalle omaleimaisen ja tunnetun kulttuurisen identiteetin. Rastafarismi on kuitenkin patriarkaalinen ideologia, jonka parissa naiset perinteisesti katsotaan alisteisiksi miehille — nainen ei voi olla rastafari muuten kuin liikkeeseen kuuluvan miehensä kautta.
