Haile Selassie ja minä

Jamaikan ras­ta­fa­ris­mi on yhteis­kun­nal­li­nen pro­tes­ti­lii­ke, joka noudattaa ajatusta siitä että kynä on miekkaa vahvempi. Rastafarien oma­lei­mai­nen puheen­par­si, iyaric, on meille tuttua reggae-musii­kis­ta. 

Iyaric ei ole spon­taa­nis­ti muo­dos­tu­nut murre, vaan tie­toi­ses­ti luotu englannin kielen pai­kal­lis­ver­sio. Se ei ole ainoas­taan ään­teel­li­ses­ti oma­lei­mai­nen kieli: iyaric pyrkii luomaan tasa-arvoi­sem­paa todel­li­suut­ta mur­ta­mal­la län­si­mai­sel­le ajat­te­lul­le tyy­pil­li­siä binää­ri­siä asetelmia. Tunnetuimpana esi­merk­ki­nä tästä on ras­ta­fa­rien käyttämä ilmaisu “I and I”. Sen sijaan, että sanot­tai­siin “sinä ja minä”, iyaricis­sa jokai­ses­ta ihmisestä käytetään yksikön ensim­mäis­tä persoonaa.

Hämmentävää? Myös tas­a­puo­lis­ta — kukaan ei tule toi­seu­te­tuk­si, kun kaikki ovat “minä”. Rastafarit pitävät Etiopiaa 1900-luvulla pitkään hal­lin­nut­ta Haile Selassie ensim­mäis­tä joko Jahin eli jumalan inkar­naa­tio­na tai tämän pro­feet­ta­na. Hänestä käytetään roo­ma­lais­ta kir­joi­tusa­sua myö­täil­len nimeä “Haile Selassie I”, jossa tas­a­puo­lis­ta­va “I and I” ‑viite liittää puhujan yhteen juma­lal­li­sen inkar­naa­tion kanssa.

Tämä merkitys tekee I‑äänteestä ras­ta­fa­reil­le tärkeän, ja se on vahvasti läsnä iyaricis­sa. Positiivisia tun­ne­ti­lo­ja, rauhaa ja kohot­tu­nut­ta iloa, kutsutaan nimellä irie (all right) ja maailman luoja on irator (creator). Rastafarismilla on oma ruo­ka­va­lion­sa, ital (vital), jossa vältetään pro­ses­soi­tua ruokaa ja punaista lihaa.

Rastafarismin juuret ovat orjuuden his­to­rias­sa. Ideologiana se keskittyy yhteis­kun­nal­li­sen tasa-arvon ja vapauden koros­ta­mi­seen, ja saaren mustan väestön iden­ti­tee­tin ja yhtei­söl­li­syy­den paran­ta­mi­seen. Se onkin onnis­tu­nut luomaan Jamaikalle oma­lei­mai­sen ja tunnetun kult­tuu­ri­sen iden­ti­tee­tin. Rastafarismi on kuitenkin pat­riar­kaa­li­nen ideologia, jonka parissa naiset perin­tei­ses­ti katsotaan alis­tei­sik­si miehille — nainen ei voi olla rastafari muuten kuin liik­kee­seen kuuluvan miehensä kautta.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Taloudellinen eriarvoisuus kasvaa maailmanlaajuisesti. Verotuksen kehittämistä eriarvoisuuden hillitsemiseksi vastustetaan argumenteilla, joiden mukaan ilmiö on luonnollinen tai sen korjaaminen vahingoittaa taloutta. Väitteissä on samoja piirteitä kuin niissä, joita tutkimustietoon epäilevästi suhtautuvat ilmastoskeptikot heittävät kapuloiksi ilmastopolitiikan tekemisen rattaisiin. 

Helsingin Sanomat kirjoitti marraskuussa henkilökuvan suomalaisnaisesta, joka päätti 19-vuotiaana perustaa lastenkodin Kenian maaseudulle. Pian Yle teki samasta naisesta ihannoivan jutun, ja lukuisat muut lehdet seurasivat perässä. Kriittistä näkökulmaa omatoimisesta hyväntekemisestä ei tuotu esiin, vaikka tutkimukset osoittavat kritiikin tarpeen.