Suomalaisen työuupumuksen asiantuntija

AntroBlogin toimitus sai haas­ta­tel­ta­vak­seen vai­kut­ta­van uran tehneen apu­lais­pro­fes­so­ri Daena Funahashin. Hänen tut­ki­muk­sen­sa on koh­dis­tu­nut myös suo­ma­lai­seen työ­uu­pu­muk­seen. Miten Funahashi päätyi tutkimaan juuri tätä aihetta kauas poh­joi­seen? Mikä työ­uu­pu­muk­ses­sa kiin­nos­taa?

Monipuolinen ura johti antropologian pariin ja Suomeen

Suomessa työ­uu­pu­mus­ta tutkinut Daena Funahashi on apu­lais­pro­fes­so­ri Aarhusin yli­opis­ton ant­ro­po­lo­gian lai­tok­sel­la Tanskassa. Hän koordinoi myös lää­ke­tie­teel­li­sen ant­ro­po­lo­gian mais­te­rio­pin­to­ja. Funahashi valmistui toh­to­rik­si Cornellin yli­opis­ton kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian lai­tok­sel­ta, ja on sen jälkeen työs­ken­nel­lyt useilla lai­tok­sil­la ympäri maailmaa. Ennen Tanskaan muut­ta­mis­ta hän työs­ken­te­li Singaporessa Yale-Nus yli­opis­tol­la. Hänen elä­män­ta­pan­sa on aina ollut liikkuva ja Funahashi miel­tää­kin itsensä ihmiseksi, jolla ei ole selkeää kotimaata, vaan siteitä tiet­tyi­hin ryhmiin ja ver­kos­toi­hin ympäri maailmaa.

Myös Funahashin aka­tee­mi­nen profiili on sekoitus monia ele­ment­te­jä. Antropologiaan hän päätyi man­ner­mai­sen filo­so­fian kautta. Funahashi on opis­kel­lut myös kas­vi­tie­det­tä ja kas­vi­fy­sio­lo­gi­aa Havaijin yli­opis­tos­sa. Kaikkia näitä opintoja yhdistää Funahashin halu ymmärtää, miten tie­teel­li­nen tieto yhdistyy poliit­ti­siin ja ideo­lo­gi­siin käsi­tyk­siin siitä, miten ymmär­räm­me ‘paikkamme’ maa­il­mas­sa.

Daena Funahashi

Funahashin kiin­nos­tus työ­uu­pu­muk­sen diag­no­soin­nin tut­ki­muk­seen heräsi luon­te­vas­ti: Hän aloitti väi­tös­tut­ki­muk­sen­sa Kambodžassa, mutta huomasi jatko-opin­to­jen­sa aikana, miten vähän ant­ro­po­lo­gis­ta tut­ki­mus­ta on tehty Pohjoismaissa muiden kuin val­kois­ten euroop­pa­lais­taus­tais­ten ant­ro­po­lo­gien toimesta. Funahashi aloitti kent­tä­työn Suomessa 2006 juuri kun EU — jonka puheen­joh­ta­ja maana Suomi tuolloin toimi — ilmoitti, että sen alueella tulisi kiin­nit­tää enemmän huomiota työ­pai­koil­la syntyviin mie­len­ter­vey­son­gel­miin. Näin työ­uu­pu­muk­sen tutkimus Suomessa tarjoutui hänelle luon­te­va­na vaih­toeh­to­na.

Työuupumus ja uusi talous

Funahashi ei tar­kas­te­le työ­uu­pu­mus­ta eril­li­se­nä itse­näi­se­nä häiriönä. Tarkoitus on pikem­min­kin selvittää, miten ilmiö tuli tun­ne­tuk­si stres­si­syndroo­ma­na, ja miksi juuri Suomen tapauk­ses­sa ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­set näkivät sen olevan uuden talouden aiheut­ta­ma vaara.

Funahashi muis­tut­taa, että mie­len­ter­veys­häi­riöik­si luo­ki­tel­ta­vil­la ilmiöillä on aina sosi­aa­li­nen puolensa. Se miten koemme huo­no­voin­ti­suu­den, miten tämä kokemus havaitaan, ja miten näistä havain­nois­ta muodostuu yhteinen “totuus”, syntyy sosi­aa­li­ses­ti. Funahashia kiin­nos­taa­kin työ­uu­pu­muk­ses­sa se, miten ilmiössä yhdis­ty­vät poliit­ti­set, talou­del­li­set ja yhteis­kun­nal­li­set voimat ja vai­kut­teet. Kyse ei siis ole siitä, että olisi olemassa objek­tii­vi­nen ilmiö nimeltään “työ­uu­pu­mus”, johon suo­ma­lai­set sitten löy­täi­si­vät oman lähes­ty­mis­ta­pan­sa.

Muissa paikoissa ja muina aikoina, toi­sen­lai­sis­sa talou­del­li­sis­sa ja poliit­ti­sis­sa tilan­teis­sa, pahoin­voin­ti voi ilmetä muissa muodoissa — neu­ras­te­nia eli heik­ko­her­moi­suus, Japanissa tunnettu karoshi, jolla tar­koi­te­taan lii­al­li­seen työn­te­koon meneh­ty­mis­tä, sielun menetys, krooninen väsymys, masennus. Edellä mainitut tilat voivat muis­tut­taa työ­uu­pu­mus­ta, mutta eivät kui­ten­kaan ole lainkaan sama asia, Funahashi toteaa.

Erot työuupumuksen ja työstressin välillä

Funahashi kiinnitti huomiota siihen, että potilaan käsitys omasta tilan­tees­taan oli kes­kei­ses­sä roolissa KELAn kehit­tä­mis­sä työ­uu­pu­muk­sen kun­tou­tus­oh­jel­mis­sa. Terveysalan ammat­ti­lai­set havait­si­vat, että työ­uu­pu­muk­ses­ta kärsivät kokivat usein työs­ken­nel­leen­sä liian vähän. Tämän nähtiin mer­kit­tä­vä­nä erona lii­al­li­ses­ta työ­stres­sis­tä kärsiviin, joilla pääl­lim­mäi­se­nä oli kokemus liiasta työn­teos­ta.

Asiantuntijoiden mukaan tunne siitä ettei tee tarpeeksi, voi muuttua vahin­gol­li­sek­si nykyisten talous­vaa­ti­mus­ten alla, jossa työnteon määrälle ei aseteta ylärajaa. Työuupumuksesta kär­si­vis­tä yksi­löis­tä tuli näin symboli nykyajan työnteon haas­ta­vuu­del­le, jossa ei oteta huomioon moraa­li­kä­si­tyk­siä tai tarvetta huomioida työn­te­ko­ta­po­jen jär­ke­vyyt­tä, Funahashi kertoo.

Kognitiivisen käyt­täy­ty­misp­sy­ko­lo­gian ja itse­sää­te­ly­tek­nii­koi­den perus­teel­la
työ­uu­pu­muk­sen asian­tun­ti­jat esittivät, että nykyi­ses­sä tuot­ta­vuus­jär­jes­tel­mäs­sä kan­nat­tai­si tar­kas­tel­la taustalla vai­kut­ta­via moraa­li­sia syitä tehdä työtä ihmisen sisäisen ‘taseen’ kautta. Toisin sanoen, työtä pitäisi siis tehdä omien rajojen puit­teis­sa eikä sen mukaan, mitä pitää moraa­li­sen vastuun mukaisena. “Ajat ovat muut­tu­neet” oli yleinen motto kun­tou­tus­kes­kus­ten asian­tun­ti­joi­den kes­kuu­des­sa, Funahashi kertoo. Kun ei voi enää edel­lyt­tää toisten huo­mioi­van omia uhrauk­si­aan, on kan­nat­ta­vaa muuttaa sitä, miten antaa itsensä työlle. Tai näin kun­tou­tus­re­to­riik­ka asian ilmaisi.

Itsetietoisuus liittyi tähän ajan­ta­juun kes­kei­ses­ti. Siitä tuli tärkeä fokus, jonka ympärille “vää­rän­ai­kai­set” yksilöt saat­toi­vat rakentaa uuden käsi­tyk­sen siitä, mikä oli mie­le­käs­tä nyky­ti­lan­tees­sa. Asiantuntijat huo­mioi­vat 1990-luvun lopulla tapah­tu­neet raken­teel­li­set ja jär­jes­tel­mään liittyvät muutokset, jotka Suomen käyttöön ottama, niin kutsuttu uuden talouden poli­tiik­ka, toi mukanaan. Tästä huo­li­mat­ta asian­tun­ti­jat esittivät, että omien amma­til­lis­ten, fyysisten, hen­ki­lö­koh­tais­ten ja sosi­aa­lis­ten rajojen huo­mioi­mi­nen työhön sitou­tu­mi­ses­sa — itse­tun­te­muk­sen kas­vat­ta­mi­nen siis — antaisi työn­te­ki­jöil­le tilai­suu­den hallita moraa­li­sia tun­te­muk­si­aan sekä ajatuksia työnteon pakon­omai­suu­des­ta.

Juurakon Hulda (Irma Seikkula) pesee tuomari Soratien olohuoneen ikkunoita Kaisaniemenkatu 5:ssä.
Juurakon Hulda (Irma Seikkula) pesee tuomari Soratien olo­huo­neen ikkunoita Kaisaniemenkatu 5:ssä.

Kuinka kun­tou­tus­oh­jel­mien asiakkaat sitten kohtaavat vaa­ti­muk­set kasvattaa tie­toi­suut­taan? Funahashi kertoo tehneensä kent­tä­työ­tä kun­tou­tus­kes­kuk­sis­sa, jul­ki­sil­la foo­ru­meil­la ja kun­tou­tus­hoi­to­ja saavien parissa. Kenttätyön aikana hän huomasi, ettei ajatus itse­tie­toi­suu­den kas­vat­ta­mi­sen tarpeesta itse asiassa antanut yksi­löil­le mah­dol­li­suut­ta hallita omaa suh­tau­tu­mis­taan työhön. Pikemminkin se sai heidät näyt­tä­mään kum­mal­li­sil­ta historian tuot­teil­ta. Se, että työ­uu­pu­muk­ses­ta kärsivä saa tietää olevansa “vää­rän­ai­kai­nen”, nykyiseen sys­tee­miin huonosti sopiva, ei vält­tä­mät­tä johda siihen, että hän kykenee kor­jaa­maan sopeu­tu­mis­taan his­to­ri­aan. Sen sijaan vaa­ti­muk­set ‘jär­ke­väs­tä’ työn­teos­ta tietyn hetken vaa­ti­mus­ten mukai­ses­ti para­dok­saa­li­ses­ti asettavat työnteon ‘järjen’ kysee­na­lai­sek­si.

Tulevassa kir­jas­saan Untimely Sacrifices: Burnout and the Horror of the Social Funahashi tar­kas­te­lee tarkemmin tätä para­dok­sia kysyäk­seen, mitä nämä sys­tee­miin istu­mat­to­mat henkilöt voivat opettaa meille, jotka emme ole kokeneet samaa kuin he. Funahashi ei ensi­si­jai­ses­ti näe työ­uu­pu­nei­ta pato­lo­gi­sen työs­ken­te­ly­ta­van uhreina. Sen sijaan hän tar­kas­te­lee sitä, mitä ilmiö kertoo työstä ja ter­vey­den­hoi­dos­ta, sekä siitä miten yhteis­kun­ta näyt­täy­tyy järkevänä ja mie­lek­kää­nä.

Työuupumusdiagnoosien ongelmat?

Funahashi ei näe työ­uu­pu­muk­sen diag­no­soin­tia rat­kais­ta­va­na ongelmana vaan häntä kiin­nos­taa, miten diag­noo­sit ja oireyh­ty­mät suh­teu­tu­vat talou­del­li­siin ja moraa­li­siin ihan­tei­siin. Ongelmallista työ­uu­pu­muk­sen kohdalla on se, että suo­ma­lai­set ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­set olettavat uupu­muk­sen johtuvan uuden­lai­ses­ta talous­po­li­tii­kas­ta. Sen sijaan uupumus piir­tää­kin esiin jär­jes­tel­män ihanteet samalla, kun se tuo esiin jär­jes­tel­män ongelmia.

Funahashi kannustaa tut­ki­joi­ta tar­kas­te­le­maan, miksi tietyt ongelmat nousevat esiin, ja miksi tietyt ratkaisut nähdään tehok­kai­na. Tämä eri tahojen välinen vuo­ro­vai­ku­tus ter­vey­den­hoi­to­jär­jes­tel­män ja talous­jär­jes­tel­män sekä ter­vey­den­hoi­don ammat­ti­lai­sen ja asiakkaan välillä on tärkeä tut­ki­mus­koh­de.

  • Verkkotaitto: Nelly Staff
  • Artikkelikuva: Charlie Chaplin, Modern Times

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuukautissuojien ja tamponien verotus ovat puhuttaneet mediassa. Minttu Mikkonen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan kuukautissuojien arvonlisäveron laskemisesta ja totesi, että olisi aika puhua kuukautistasa-arvosta. Kuinka paljon tilaa tasa-arvon mallissamme on biologiselle ja sosiaaliselle erilaisuudelle?

Kirgisiassa järjestettiin syyskuussa viikon mittainen urheilu- ja kulttuuritapahtuma World Nomad Games, joka tunnetaan “nomadien olympialaisina”. Kunnianhimoisen projektin avulla rakennetaan niin alueen turismia kuin nomadikulttuuria ja -identiteettiä. Matkustimme kisoihin ottamaan selvää, mistä tässä kotimaan mediassa tuskin lainkaan huomiota saaneessa suurtapahtumassa on kyse.