Hyväntekijänä tunnettua Brother Christmasia ympäröi kohu: sairaille lapsille iloa sosiaalisessa mediassa kaupustellut mies onkin saattanut käyttää rahat johonkin muuhun. Arkikielessä hyväntekeväisyys rinnastetaan usein altruismiin, eli oman edun tavoittelusta vapaaseen pyyteettömään auttamiseen. Sen lisäksi, että kauhistelemme yksittäisen henkilön moraalittomaksi kuvattua toimintaa, on hyvä tarkastella hyväntekeväisyysbisnestä hieman laajemmin. Kollektiivisen kivun lieventämiseen auttaa ehkä myös se, että Brother Christmas ei ole mikään ainutkertainen tapaus.

Alkuperäiskansa määritellään kulttuurisesti omaleimaiseksi väestöksi, joka on myöhemmin syrjäytetty, ja joka on jäänyt sivuun modernin valtion kehityksestä. Niiden oletetaan usein olevan kulttuurisia reliikkejä, jotka ovat säilyneet kansallisvaltion marginaalissa muinaisajoista lähtien. Alkuperäiskansan käsite on samalla aina poliittisesti latautunut, sillä sitä käytetään esitettäessä erityisiä poliittisia vaatimuksia. Mutta miten “alkuperäisiä” alkuperäiskansat kulttuureineen ovat?

Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänet suljetaan sosiaalisen yhteisön ulkopuolelle? Ihminen on sosiaalinen eläin, jolla on syvä tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Yhteisöstä ulossulkeminen on ihmiskunnan kaikkialla maailmassa tuntema rangaistuksen muoto, jolla on kuritettu sosiaalisia normeja tai lakeja rikkovia yksilöitä. Rangaistuksen kokeminen äärimmäisen ankaraksi ja sen yleisyys sekä maantieteellisesti että historiallisesti paljastaa sen, kuinka tärkeää yhteisöön kuuluminen on ihmiselle.

Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön työttömyysturvan aktiivimalli. Monien työttömien jo ennestään heikkoa taloudellista tilannetta heikentävä aktiivimalli on saanut osakseen kovaa kritiikkiä sekä poliittiselta oppositiolta että työttömiltä itseltään. Aktiivimallin käyttöönotto on osoitus valtavirran uusklassisen taloustieteen korostuneesta asemasta politiikanteon apuvälineenä. Myös muilla yhteiskuntatieteillä, kuten esimerkiksi antropologialla, voisi olla nykyistä enemmän annettavaa pohdittaessa politiikan suuntaviivoja.

Eteläkorealaiset kuuluvat maailman kovimpiin viinan juojiin. Paikallinen soju on maailman myydyin kirkas viina, jolla on merkittävä kulttuurinen rooli. “Montako pulloa sojua pystyt juomaan?”, kysytään uudelta tuttavuudelta.

Ruoka ei ole vain kehon toimintoja ylläpitävä tarpeellinen materiaali, vaan sen ympärille rakennetut sosiaaliset muodollisuudet ja niiden tunteminen on tärkeämpää. Käytösetiketin ensisijainen tarkoitus on eliitin itsesuojelu ryhmän ulkopuolisilta. Monimutkaisten sääntöjen tarkoitus on ylläpitää eksklusiivisuutta.

Juustot ovat osa globaalia ruokakulttuuria ja niiden kuluttaminen yhdenmukaistuu eri puolilla maailmaa. Juustoihin liitetään erilaisia mielikuvia alkuperämaan perusteella, ja eri juustot kuuluvat hyvinkin eri tilanteisiin, edustaen niin arkea kuin juhlaakin. Millaisia kulttuurisia piirteitä juustojen mainostuksessa näkyy?

Kaupoissa myytävän oluen prosenttirajasta käytyyn keskusteluun kiinnittyy antropologisesti tulkittuna hyvin perustavia kysymyksiä hyvästä elämästä, arvosta sekä yksilön ja yhteiskunnan suhteesta. Millainen elämä ja millaiset elämäntavat ovat arvokkaita? Mikä on valtion rooli elämäntapojen säätelijänä?

Juomat rakentavat tuntemamme maailman, asettavat sille selkeitä rajoja ja antavat sille muodon: yhden juoman katsotaan tekevän juojastaan työkykyisen, toinen siirtää juojan työajalta vapaalle; kolmatta juodaan vain ystävien kesken, neljättä kuuluu tarjota muukalaisille. Tätä ajatusta Fidži-saarilla havainnollistaa suosittu kava-juoma, jolla on erittäin kollektiivinen luonne.

Juotko janoosi vai siksi, että juominen yhdistää ja kertoo identiteetistäsi? Juomat jäävät helposti huomiossa ruoan varjoon: keskustellaan ruokakulttuurista, kehitetään ruokalajeja ja katsotaan kokki-tv-ohjelmia. Juominen supistuu ikään kuin syömisen sivutoiminnoksi. Mutta kun puhutaan nautintoaineiden sosiaalisesta ja symbolisesta voimasta, antropologien mukaan juoma on yllättäen jopa ruokaakin merkittävämpi. Miksi? Ohessa neljä syytä.