Juominen jää ruokaintoilun varjoon – juoma on mahtava symboli

Juotko janoosi vai siksi, että juominen yhdistää ja kertoo identiteetistäsi? Juomat jäävät helposti huomiossa ruoan varjoon: keskustellaan ruokakulttuurista, kehitetään ruokalajeja ja katsotaan kokki-tv-ohjelmia. Juominen supistuu ikään kuin syömisen sivutoiminnoksi. Mutta kun puhutaan nautintoaineiden sosiaalisesta ja symbolisesta voimasta, antropologien mukaan juoma on yllättäen jopa ruokaakin merkittävämpi. Miksi? Ohessa neljä syytä.

1. Juoma ulottuu sosiaalisesti laajalle

Sekä juoma että ruoka ovat luonteeltaan äärimmäisen sosiaalisia. Tämä johtuu osittain siitä, että niiden nauttiminen on väistämätöntä ja jokapäiväistä kaikkialla maailmassa. Molemmat ovat myös fyysisiä, konkreettisia ja monipuolisia aineksia. Ne ovat helposti jaettavissa, niiden nauttiminen yhdessä lujittaa siteitä, ja niillä on kätevää ilmaista asioita, kuten ystävyyttä, vieraanvaraisuutta, eroja ja rajoja.

Kun puhutaan yhdessä nauttimisesta, ruoka on keskimäärin juomaa intiimimpi aines, toteaa antropologi Mary Douglas. Hänen mukaansa ateriat omistetaan usein perheelle, läheisille ja arvovieraille. Juoma toimii myös etäisemmissä suhteissa: juomat jaetaan niin ventovieraiden, tuttujen kuin läheistenkin kanssa.

Tästä seuraa, että juoman sosiaalinen ulottuvuus on ruokaa laajempi. Vaikka lämmin ateria heijastaisikin läheisintä sosiaalista suhdetta, juoma pystyy toimimaan symbolina useammissa eri tilanteissa.

Mutta missä ruoan ja juoman raja kulkee? Onko ruokaisa lounas-smoothie juoma vai ruoka, vai jotakin siltä väliltä?

Antropologi Igor de Garine on määritellyt juoman nestemäiseksi ruoaksi, jota ei tarvitse pureskella. Jaottelun ongelma piilee kuitenkin rajatapauksissa, kuten juuri paksussa juomassa tai nestemäisessä vellissä. Kumpaa ne ovat? Monissa yhteiskunnissa on rajasta myös omat käsityksensä: esimerkiksi Italiassa maitoa pidetään pikemminkin ruokana kuin juomana.

Antropologi Helen M. Macbeth vetää ruoan ja juoman välisen rajan aineksen nauttimistapaan. Hänen mukaansa riippuu astiasta, milloin esimerkiksi keittoa ”syödään” (lautasella leivän kera) tai ”juodaan” (mukiin kaadettu pussikeitto). Myös kastikkeet ja salaatinkastikkeet ovat nesteitä, joita nautitaan muttei juoda.

Kuva: Toa Heftiba (CC0)

2. Juoma on sosiaalista liimaa

Maailman tunnetuimmat sosiaaliset juomat ovat kiistattomia juomia. Niitä ovat esimerkiksi alkoholi, kahvi ja tee. Lisään joukkoon oman tutkimuskohteeni, eteläamerikkalaisen mate-juoman. Mate on kuuma teenkaltainen viherjuoma, jota nautitaan paljon Argentiinassa, Uruguayssa, Paraguayssa ja Etelä-Brasiliassa. Sillä on vahva ja vakiintunut asema sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Antropologisissa juomatutkimuksissa sosiaalisuuden kuningasjuomana pidetään usein alkoholia. Sitä käytetään monissa yhteiskunnissa sosiaalisten siteiden vahvistamiseen.

”Se on juhlallisten kokoontumisten piirre, olivatpa ne sitten pyhiä tai maallisia, rituaalisia tai epämuodollisia”, kirjoittaa Igor de Garine.Monissa kielissä alkoholi on jopa ominut koko juoda-verbin: kun puhutaan juomakulttuurista, tarkoitetaan usein alkoholikulttuuria. Alkoholia ja viinakulttuuria on antropologiassakin tutkittu juomalajeista eniten. Taustalla on vaikuttanut moralistinen, sosiaalipolitiikasta kumpuava huoli alkoholin terveyshaitoista.

Jotkut tutkijat pitävät kuumia juomia, kuten kahvia, teetä ja kaakaota, alkoholia yksilöllisempinä. Kulttuurihistorioitsija Wolfgang Schivelbuschin mukaan niitä ei edes voi verrata alkoholin yhteisölliseen nauttimisrituaaliin: siinä missä kapakassa rituaalien kohteena on me, kahvilan keskipisteenä on minä.

Alkoholi vapauttaa estoja ja höllentää sosiaalisia rajoja. Se on oma aikatilansa, jossa muodollisten sääntöjen ja poliittisen järjestyksen haastaminen on sallittua, kuvailee Igor de Garine. Kahviloilla ja kapakoilla on ollut tärkeä merkitys esimerkiksi kapinoiden ja vallankumousten käynnistämisessä.

Muiden juomien jääminen huomiossa alkoholin varjoon ei tarkoita, että ne olisivat vähemmän kiinnostavia, saati vähemmän sosiaalisia. Esimerkiksi Suomessa myös kahvi on suosittu sosiaalinen seurustelujuoma. Yhdysvaltalainen antropologi Fredric Roberts osoitti hämäläiskylässä 1970-luvulla tekemässään tutkimuksessa, miten huikean yhteisöllinen rituaalijuoma se onkaan.

Myös maten perinteinen juontirituaali Argentiinassa on äärimmäisen yhteisöllinen. Matea juodaan mate-kupista erityisellä suodatinpillillä: yhdessä juotaessa sama kuppi ja pilli kiertävät juojalta toiselle. Näin mate yhdistää juojat paitsi symbolisesti, myös fyysisesti ja hyvin konkreettisesti. Mate sisältää vahvan moraalisen jakamisen velvoitteen, mistä syystä juomaa on vähintäänkin tarjottava muille.

Näyttääkin siltä, että juomien sosiaalinen voima ei perustu niinkään niiden fyysisiin piirteisiin, kuten alkoholipitoisuuteen tai lämpöasteeseen. Juomasta tulee sosiaalinen kiinteyttäjä pikemminkin sille annettujen merkitysten ja nauttimisen tapojen avulla.

Kuva: Michael Discenza (CC0)

3. Juoma viestii statuksesta ja identiteetistä

Juoma osoittaa ja vahvistaa sosiaalista statusta tehokkaammin kuin ruoka, väittää Igor de Garine. Juomien avulla on helppo erottua.

Tämä kyky viestiä statusta näkyy De Garinen mukaan esimerkiksi siinä, kuinka rikkaat nauttivat mielellään kalliita ja ”sivistyneitä” juomia (usein alkoholia), köyhemmät puolestaan halvempia tuotteita. Viskillä ja samppanjalla on eliitin leima, kossupullolla ja pussikaljalla rennompi status. Nekin ovat imagoltaan arvokkaampia kuin vaikkapa denaturoidun spriin kaltainen korvikealkoholi, jollainen liitetään lähinnä laitapuolen kulkijaan.

Kuva: Anthony DELANOIX (CC0)

Vuosikertaviinien kaataminen laseihin tai drinkkikierrosten tarjoaminen seurueelle on toimiva tapa kohottaa arvovaltaa tai kosiskella yhteistyökumppaneita, De Garine toteaa. Ruokien tavoin juomat viestivät ikää tai sukupuolta koskevaa statusta. Suomessa esimerkiksi siideri tai kuohuviini yhdistetään usein naisiin, energiajuoma nuorisoon.

Statusilmiö näkyy myös suomalaisen kaupan kassalla ja muissakin kuin alkoholituotteissa. Esimerkiksi tuorepuristettu luomumehu saatetaan hankkia puhtaasti maku- tai terveyssyistä, mutta valinnalla voi myös hienovaraisesti viestiä muille ostovoimasta, ekologisesta tiedostavuudesta tai hyvinvointiin panostavasta identiteetistä.

Georgiassa yhteisöllistä supra-ruokatapahtumaa tutkinut antropologi Mary Ellen Chatwin havaitsi, että ruoalla oli tapahtumassa toissijainen asema juomaan verrattuna. Tämä siitäkin huolimatta, että ruoka oli runsasta ja kauniisti valmistettua. Chatwinin mukaan ruoka edusti sitä tarjoavan perheen identiteettiä ja vieraanvaraisuutta, kun taas juoma kertoi henkilökohtaisesta identiteetistä, arvoista ja kunniasta.

4. Juoma on nopea

Juoma on yleensä ruokaa nopeampi valmistaa ja tarjoilla. Sen kuljettamiseen ei yleensä tarvita yhtä paljon välineitä, eikä nauttiminenkaan vaadi niin vakiintunutta ajankohtaa päivärytmissä kuin vaikkapa lämpimän ruoan syöminen. Juoma on nopea myös fysiologisesti, sillä se päätyy elimistöön ja verenkiertoon ruokaa nopeammin.

Tästä syystä juoman vahingoittavuus, eli käytännössä myrkynuhka, on perinteisesti pyritty poistamaan juomarituaaleilla, kertoo Wolfgang Schivelbusch. Maljoja juomalla vakuutellaan kumppanille ystävyyttä ja hyväntahtoisuutta. Kun juoma pyhitetään puhein, se lakkaa olemasta vaarallinen ja muuttuu yhteyden symboliksi.

Schivelbuschin mukaan sosiaalinen juominen on aina kaksijakoista ja ristiriitaista. Juominen tuottaa veljellistä yhteyttä, joka sisältää samanaikaisesti myös kontrollia ja velvoitteita. Yhteys voi äkkiä kadota, jos rituaalin sääntöjä rikotaan esimerkiksi kieltäytymällä maljasta.

Helsingin Sanomien mukaan alkoholittomien juomien kulutus on kasvanut Suomessa. Alkoholittomat oluet ja siiderit ovat jopa juomabisneksen ykköstrendejä. Taustalla näkyy elintapojen muutos: hyvinvointi kiinnostaa nykyään monia suomalaisia niin paljon, että he eivät halua krapulaa tai humalatilaa. Osa kuitenkin nauttii oluen mausta tai oluesta ruokajuomana, mistä syystä he valitsevat alkoholittoman vaihtoehdon.

Mielenkiintoista ilmiössä on, että alkoholijuomia kaihtavat ihmiset kuitenkin käyvät edelleen baareissa. Juomisen sosiaaliset merkitykset ovat usein hienovaraisia, eikä niitä välttämättä lausuta ääneen toimittajalle. Voisiko makunautinnon ohella kyse olla myös siitä, että juomisen muihin ihmisiin tuomaa yhteyttä ei haluta menettää? Vaikka lasissa olisi alkoholitonta siideriä, silläkin voi kippistää kavereiden kanssa työpäivän päätteeksi.

Kuva: Lukas Robertson (CC0)

Toimitus

• Podcast-lukija: Sanna Rauhala
• Verkkotaitto: Taina Cooke
• Artikkelikuva: Kelsey Knight (CC0)

Lukemista

1. Chatwin, Mary Ellen. 2001. Tamadoba: Drinking Social Cohesion at the Georgian Table. Teoksessa Igor De Garine & Valerie de Garine (toim.). Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
2. De Garine, Igor & Valerie de Garine (toim.). 2001. Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
3. Douglas, Mary. 1975. Implicit Meanings. Essays in Anthropology. London: Routledge & Kegan Paul.
4. Macbeth, Helen M. 2001. Epilogue. Teoksessa Igor De Garine & Valerie de Garine (toim.). Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
5. Pohjola, Johanna. 2008. Poné la pava – Laita pannu tulelle. Mate-juoma symbolina Argentiinassa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
6. Pohjola, Johanna. 2016. “Tässä maassa kukaan ei juo matea janoon” – Mate-juoma avainsymbolina Argentiinassa. Teoksessa Katja Uusihakala ja Matti Eräsaari (toim.) Ruoan kulttuuri: Antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
7. Rimaila, Elisa. 12.1.2018. Yhä useampi haluaa säilyttää toimintakykynsä baareissa – Alkoholittomien juomien trendi syrjäytti tiskeiltä klassisen tuotteen. Helsingin Sanomat.
8. Roberts, Fredric M. 1982. Under the North Star: Notions of self and community in a Finnish village. New York: City University of New York.
9. Schivelbusch, Wolfgang. 1986. Nautintoaineiden kulttuurihistoria. Keuruu: Otava.