Juominen jää ruokaintoilun varjoon – juoma on mahtava symboli

Juotko janoosi vai siksi, että juominen yhdistää ja kertoo iden­ti­tee­tis­tä­si? Juomat jäävät helposti huomiossa ruoan varjoon: kes­kus­tel­laan ruo­ka­kult­tuu­ris­ta, kehi­te­tään ruo­ka­la­je­ja ja katsotaan kokki-tv-ohjelmia. Juominen supistuu ikään kuin syömisen sivu­toi­min­nok­si. Mutta kun puhutaan nau­tin­toai­nei­den sosi­aa­li­ses­ta ja sym­bo­li­ses­ta voimasta, ant­ro­po­lo­gien mukaan juoma on yllättäen jopa ruokaakin mer­kit­tä­väm­pi. Miksi? Ohessa neljä syytä.

1. Juoma ulottuu sosiaalisesti laajalle

Sekä juoma että ruoka ovat luon­teel­taan äärim­mäi­sen sosi­aa­li­sia. Tämä johtuu osittain siitä, että niiden naut­ti­mi­nen on väis­tä­mä­tön­tä ja joka­päi­väis­tä kaik­kial­la maa­il­mas­sa. Molemmat ovat myös fyysisiä, kon­kreet­ti­sia ja moni­puo­li­sia aineksia. Ne ovat helposti jaet­ta­vis­sa, niiden naut­ti­mi­nen yhdessä lujittaa siteitä, ja niillä on kätevää ilmaista asioita, kuten ystä­vyyt­tä, vie­raan­va­rai­suut­ta, eroja ja rajoja.

Kun puhutaan yhdessä naut­ti­mi­ses­ta, ruoka on kes­ki­mää­rin juomaa intii­mim­pi aines, toteaa ant­ro­po­lo­gi Mary Douglas. Hänen mukaansa ateriat omis­te­taan usein perheelle, lähei­sil­le ja arvo­vie­rail­le. Juoma toimii myös etäi­sem­mis­sä suhteissa: juomat jaetaan niin ven­to­vie­rai­den, tuttujen kuin läheis­ten­kin kanssa.

Tästä seuraa, että juoman sosi­aa­li­nen ulot­tu­vuus on ruokaa laajempi. Vaikka lämmin ateria hei­jas­tai­si­kin lähei­sin­tä sosi­aa­lis­ta suhdetta, juoma pystyy toimimaan symbolina useam­mis­sa eri tilan­teis­sa.

Mutta missä ruoan ja juoman raja kulkee? Onko ruokaisa lounas-smoothie juoma vai ruoka, vai jotakin siltä väliltä?

Antropologi Igor de Garine on mää­ri­tel­lyt juoman nes­te­mäi­sek­si ruoaksi, jota ei tarvitse pures­kel­la. Jaottelun ongelma piilee kuitenkin raja­ta­pauk­sis­sa, kuten juuri paksussa juomassa tai nes­te­mäi­ses­sä vellissä. Kumpaa ne ovat? Monissa yhteis­kun­nis­sa on rajasta myös omat käsi­tyk­sen­sä: esi­mer­kik­si Italiassa maitoa pidetään pikem­min­kin ruokana kuin juomana.

Antropologi Helen M. Macbeth vetää ruoan ja juoman välisen rajan aineksen naut­ti­mis­ta­paan. Hänen mukaansa riippuu astiasta, milloin esi­mer­kik­si keittoa ”syödään” (lau­ta­sel­la leivän kera) tai ”juodaan” (mukiin kaadettu pus­si­keit­to). Myös kas­tik­keet ja salaa­tin­kas­tik­keet ovat nesteitä, joita nautitaan muttei juoda.

Kuva: Toa Heftiba (CC0)

2. Juoma on sosiaalista liimaa

Maailman tun­ne­tuim­mat sosi­aa­li­set juomat ovat kiis­tat­to­mia juomia. Niitä ovat esi­mer­kik­si alkoholi, kahvi ja tee. Lisään joukkoon oman tut­ki­mus­koh­tee­ni, ete­lä­ame­rik­ka­lai­sen mate-juoman. Mate on kuuma teen­kal­tai­nen viher­juo­ma, jota nautitaan paljon Argentiinassa, Uruguayssa, Paraguayssa ja Etelä-Brasiliassa. Sillä on vahva ja vakiin­tu­nut asema sosi­aa­li­ses­sa kans­sa­käy­mi­ses­sä.

Antropologisissa juo­ma­tut­ki­muk­sis­sa sosi­aa­li­suu­den kunin­gas­juo­ma­na pidetään usein alkoholia. Sitä käytetään monissa yhteis­kun­nis­sa sosi­aa­lis­ten siteiden vah­vis­ta­mi­seen.

”Se on juh­lal­lis­ten kokoon­tu­mis­ten piirre, olivatpa ne sitten pyhiä tai maallisia, ritu­aa­li­sia tai epä­muo­dol­li­sia”, kir­joit­taa Igor de Garine.

Monissa kielissä alkoholi on jopa ominut koko juoda-verbin: kun puhutaan juo­ma­kult­tuu­ris­ta, tar­koi­te­taan usein alko­ho­li­kult­tuu­ria. Alkoholia ja vii­na­kult­tuu­ria on ant­ro­po­lo­gias­sa­kin tutkittu juo­ma­la­jeis­ta eniten. Taustalla on vai­kut­ta­nut mora­lis­ti­nen, sosi­aa­li­po­li­tii­kas­ta kumpuava huoli alkoholin ter­veys­hai­tois­ta.

Jotkut tutkijat pitävät kuumia juomia, kuten kahvia, teetä ja kaakaota, alkoholia yksi­löl­li­sem­pi­nä. Kulttuurihistorioitsija Wolfgang Schivelbuschin mukaan niitä ei edes voi verrata alkoholin yhtei­söl­li­seen naut­ti­mis­ri­tu­aa­liin: siinä missä kapakassa ritu­aa­lien kohteena on me, kahvilan kes­ki­pis­tee­nä on minä.

Alkoholi vapauttaa estoja ja höllentää sosi­aa­li­sia rajoja. Se on oma aika­ti­lan­sa, jossa muo­dol­lis­ten sääntöjen ja poliit­ti­sen jär­jes­tyk­sen haas­ta­mi­nen on sallittua, kuvailee Igor de Garine. Kahviloilla ja kapa­koil­la on ollut tärkeä merkitys esi­mer­kik­si kapi­noi­den ja val­lan­ku­mous­ten käyn­nis­tä­mi­ses­sä.

Muiden juomien jääminen huomiossa alkoholin varjoon ei tarkoita, että ne olisivat vähemmän kiin­nos­ta­via, saati vähemmän sosi­aa­li­sia. Esimerkiksi Suomessa myös kahvi on suosittu sosi­aa­li­nen seu­rus­te­lu­juo­ma. Yhdysvaltalainen ant­ro­po­lo­gi Fredric Roberts osoitti hämä­läis­ky­läs­sä 1970-luvulla teke­mäs­sään tut­ki­muk­ses­sa, miten huikean yhtei­söl­li­nen ritu­aa­li­juo­ma se onkaan.

Myös maten perin­tei­nen juon­ti­ri­tu­aa­li Argentiinassa on äärim­mäi­sen yhtei­söl­li­nen. Matea juodaan mate-kupista eri­tyi­sel­lä suo­da­tin­pil­lil­lä: yhdessä juotaessa sama kuppi ja pilli kiertävät juojalta toiselle. Näin mate yhdistää juojat paitsi sym­bo­li­ses­ti, myös fyy­si­ses­ti ja hyvin kon­kreet­ti­ses­ti. Mate sisältää vahvan moraa­li­sen jakamisen vel­voit­teen, mistä syystä juomaa on vähin­tään­kin tar­jot­ta­va muille.

Näyttääkin siltä, että juomien sosi­aa­li­nen voima ei perustu niinkään niiden fyysisiin piir­tei­siin, kuten alko­ho­li­pi­toi­suu­teen tai läm­pö­as­tee­seen. Juomasta tulee sosi­aa­li­nen kiin­teyt­tä­jä pikem­min­kin sille annet­tu­jen mer­ki­tys­ten ja naut­ti­mi­sen tapojen avulla.

Kuva: Michael Discenza (CC0)

3. Juoma viestii statuksesta ja identiteetistä

Juoma osoittaa ja vahvistaa sosi­aa­lis­ta statusta tehok­kaam­min kuin ruoka, väittää Igor de Garine. Juomien avulla on helppo erottua.

Tämä kyky viestiä statusta näkyy De Garinen mukaan esi­mer­kik­si siinä, kuinka rikkaat nauttivat mie­lel­lään kalliita ja ”sivis­ty­nei­tä” juomia (usein alkoholia), köyhemmät puo­les­taan halvempia tuotteita. Viskillä ja samp­pan­jal­la on eliitin leima, kos­su­pul­lol­la ja pus­si­kal­jal­la rennompi status. Nekin ovat ima­gol­taan arvok­kaam­pia kuin vaikkapa dena­tu­roi­dun spriin kaltainen kor­vi­keal­ko­ho­li, jollainen liitetään lähinnä lai­ta­puo­len kulkijaan.

Kuva: Anthony DELANOIX (CC0)

Vuosikertaviinien kaa­ta­mi­nen laseihin tai drink­ki­kier­ros­ten tar­joa­mi­nen seu­ru­eel­le on toimiva tapa kohottaa arvo­val­taa tai kosis­kel­la yhteis­työ­kump­pa­nei­ta, De Garine toteaa. Ruokien tavoin juomat viestivät ikää tai suku­puol­ta koskevaa statusta. Suomessa esi­mer­kik­si siideri tai kuo­hu­vii­ni yhdis­te­tään usein naisiin, ener­gia­juo­ma nuorisoon.

Statusilmiö näkyy myös suo­ma­lai­sen kaupan kassalla ja muissakin kuin alko­ho­li­tuot­teis­sa. Esimerkiksi tuo­re­pu­ris­tet­tu luomumehu saatetaan hankkia puhtaasti maku- tai ter­veys­syis­tä, mutta valin­nal­la voi myös hie­no­va­rai­ses­ti viestiä muille osto­voi­mas­ta, eko­lo­gi­ses­ta tie­dos­ta­vuu­des­ta tai hyvin­voin­tiin panos­ta­vas­ta iden­ti­tee­tis­tä.

Georgiassa yhtei­söl­lis­tä supra-ruo­ka­ta­pah­tu­maa tutkinut ant­ro­po­lo­gi Mary Ellen Chatwin havaitsi, että ruoalla oli tapah­tu­mas­sa tois­si­jai­nen asema juomaan ver­rat­tu­na. Tämä siitäkin huo­li­mat­ta, että ruoka oli runsasta ja kauniisti val­mis­tet­tua. Chatwinin mukaan ruoka edusti sitä tarjoavan perheen iden­ti­teet­tiä ja vie­raan­va­rai­suut­ta, kun taas juoma kertoi hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta iden­ti­tee­tis­tä, arvoista ja kunniasta.

4. Juoma on nopea

Juoma on yleensä ruokaa nopeampi valmistaa ja tarjoilla. Sen kul­jet­ta­mi­seen ei yleensä tarvita yhtä paljon välineitä, eikä naut­ti­mi­nen­kaan vaadi niin vakiin­tu­nut­ta ajan­koh­taa päi­vä­ryt­mis­sä kuin vaikkapa lämpimän ruoan syöminen. Juoma on nopea myös fysio­lo­gi­ses­ti, sillä se päätyy eli­mis­töön ja veren­kier­toon ruokaa nopeammin.

Tästä syystä juoman vahin­goit­ta­vuus, eli käy­tän­nös­sä myr­ky­nuh­ka, on perin­tei­ses­ti pyritty pois­ta­maan juo­ma­ri­tu­aa­leil­la, kertoo Wolfgang Schivelbusch. Maljoja juomalla vakuu­tel­laan kump­pa­nil­le ystä­vyyt­tä ja hyvän­tah­toi­suut­ta. Kun juoma pyhi­te­tään puhein, se lakkaa olemasta vaa­ral­li­nen ja muuttuu yhteyden sym­bo­lik­si.

Schivelbuschin mukaan sosi­aa­li­nen juominen on aina kak­si­ja­kois­ta ja ris­ti­rii­tais­ta. Juominen tuottaa vel­jel­lis­tä yhteyttä, joka sisältää saman­ai­kai­ses­ti myös kont­rol­lia ja vel­voit­tei­ta. Yhteys voi äkkiä kadota, jos rituaalin sääntöjä rikotaan esi­mer­kik­si kiel­täy­ty­mäl­lä maljasta.

Helsingin Sanomien mukaan alko­ho­lit­to­mien juomien kulutus on kasvanut Suomessa. Alkoholittomat oluet ja siiderit ovat jopa juo­ma­bis­nek­sen ykkö­stren­de­jä. Taustalla näkyy elin­ta­po­jen muutos: hyvin­voin­ti kiin­nos­taa nykyään monia suo­ma­lai­sia niin paljon, että he eivät halua krapulaa tai huma­la­ti­laa. Osa kuitenkin nauttii oluen mausta tai oluesta ruo­ka­juo­ma­na, mistä syystä he valit­se­vat alko­ho­lit­to­man vaih­toeh­don.

Mielenkiintoista ilmiössä on, että alko­ho­li­juo­mia kaihtavat ihmiset kuitenkin käyvät edelleen baareissa. Juomisen sosi­aa­li­set mer­ki­tyk­set ovat usein hie­no­va­rai­sia, eikä niitä vält­tä­mät­tä lausuta ääneen toi­mit­ta­jal­le. Voisiko maku­nau­tin­non ohella kyse olla myös siitä, että juomisen muihin ihmisiin tuomaa yhteyttä ei haluta menettää? Vaikka lasissa olisi alko­ho­li­ton­ta siideriä, silläkin voi kippistää kave­rei­den kanssa työpäivän päät­teek­si.

Kuva: Lukas Robertson (CC0)

  • Podcast-lukija: Sanna Rauhala
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Kelsey Knight (CC0)
  1. Chatwin, Mary Ellen. 2001. Tamadoba: Drinking Social Cohesion at the Georgian Table. Teoksessa Igor De Garine & Valerie de Garine (toim.). Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
  2. De Garine, Igor & Valerie de Garine (toim.). 2001. Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
  3. Douglas, Mary. 1975. Implicit Meanings. Essays in Anthropology. London: Routledge & Kegan Paul.
  4. Macbeth, Helen M. 2001. Epilogue. Teoksessa Igor De Garine & Valerie de Garine (toim.). Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
  5. Pohjola, Johanna. 2008. Poné la pava Laita pannu tulelle. Mate-juoma symbolina Argentiinassa. Pro gradu ‑tutkielma. Helsingin yliopisto.
  6. Pohjola, Johanna. 2016. “Tässä maassa kukaan ei juo matea janoon” Mate-juoma avain­sym­bo­li­na Argentiinassa. Teoksessa Katja Uusihakala ja Matti Eräsaari (toim.) Ruoan kulttuuri: Antropologisia näkö­kul­mia ruoan tut­ki­muk­seen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Rimaila, Elisa. 12.1.2018. Yhä useampi haluaa säilyttää toi­min­ta­ky­kyn­sä baareissa – Alkoholittomien juomien trendi syrjäytti tiskeiltä klassisen tuotteen. Helsingin Sanomat.
  8. Roberts, Fredric M. 1982. Under the North Star: Notions of self and community in a Finnish village. New York: City University of New York.
  9. Schivelbusch, Wolfgang. 1986. Nautintoaineiden kult­tuu­ri­his­to­ria. Keuruu: Otava.

Kirjoittaja

Johanna Pohjola on valtiotieteiden maisteri, toimittaja ja tietokirjailija. Hän on koulutukseltaan antropologi ja perehtynyt argentiinalaiseen mate-juomaan. Hän on tehnyt aiheesta tietokirjan “Mate – Etelä-Amerikan voimajuoma” (Into Kustannus 2013).

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.