Juominen jää ruokaintoilun varjoon – juoma on mahtava symboli

Juotko janoosi vai siksi, että juominen yhdistää ja kertoo iden­ti­tee­tis­tä­si? Juomat jäävät helposti huomiossa ruoan varjoon: kes­kus­tel­laan ruo­ka­kult­tuu­ris­ta, kehi­te­tään ruo­ka­la­je­ja ja katsotaan kokki-tv-ohjelmia. Juominen supistuu ikään kuin syömisen sivu­toi­min­nok­si. Mutta kun puhutaan nau­tin­toai­nei­den sosi­aa­li­ses­ta ja sym­bo­li­ses­ta voimasta, ant­ro­po­lo­gien mukaan juoma on yllättäen jopa ruokaakin mer­kit­tä­väm­pi. Miksi? Ohessa neljä syytä.

1. Juoma ulottuu sosiaalisesti laajalle

Sekä juoma että ruoka ovat luon­teel­taan äärim­mäi­sen sosi­aa­li­sia. Tämä johtuu osittain siitä, että niiden naut­ti­mi­nen on väis­tä­mä­tön­tä ja joka­päi­väis­tä kaik­kial­la maa­il­mas­sa. Molemmat ovat myös fyysisiä, kon­kreet­ti­sia ja moni­puo­li­sia aineksia. Ne ovat helposti jaet­ta­vis­sa, niiden naut­ti­mi­nen yhdessä lujittaa siteitä, ja niillä on kätevää ilmaista asioita, kuten ystä­vyyt­tä, vie­raan­va­rai­suut­ta, eroja ja rajoja.

Kun puhutaan yhdessä naut­ti­mi­ses­ta, ruoka on kes­ki­mää­rin juomaa intii­mim­pi aines, toteaa ant­ro­po­lo­gi Mary Douglas. Hänen mukaansa ateriat omis­te­taan usein perheelle, lähei­sil­le ja arvo­vie­rail­le. Juoma toimii myös etäi­sem­mis­sä suhteissa: juomat jaetaan niin ven­to­vie­rai­den, tuttujen kuin läheis­ten­kin kanssa.

Tästä seuraa, että juoman sosi­aa­li­nen ulot­tu­vuus on ruokaa laajempi. Vaikka lämmin ateria hei­jas­tai­si­kin lähei­sin­tä sosi­aa­lis­ta suhdetta, juoma pystyy toimimaan symbolina useam­mis­sa eri tilan­teis­sa.

Mutta missä ruoan ja juoman raja kulkee? Onko ruokaisa lounas-smoothie juoma vai ruoka, vai jotakin siltä väliltä?

Antropologi Igor de Garine on mää­ri­tel­lyt juoman nes­te­mäi­sek­si ruoaksi, jota ei tarvitse pures­kel­la. Jaottelun ongelma piilee kuitenkin raja­ta­pauk­sis­sa, kuten juuri paksussa juomassa tai nes­te­mäi­ses­sä vellissä. Kumpaa ne ovat? Monissa yhteis­kun­nis­sa on rajasta myös omat käsi­tyk­sen­sä: esi­mer­kik­si Italiassa maitoa pidetään pikem­min­kin ruokana kuin juomana.

Antropologi Helen M. Macbeth vetää ruoan ja juoman välisen rajan aineksen naut­ti­mis­ta­paan. Hänen mukaansa riippuu astiasta, milloin esi­mer­kik­si keittoa ”syödään” (lau­ta­sel­la leivän kera) tai ”juodaan” (mukiin kaadettu pus­si­keit­to). Myös kas­tik­keet ja salaa­tin­kas­tik­keet ovat nesteitä, joita nautitaan muttei juoda.

Kuva: Toa Heftiba (CC0)

2. Juoma on sosiaalista liimaa

Maailman tun­ne­tuim­mat sosi­aa­li­set juomat ovat kiis­tat­to­mia juomia. Niitä ovat esi­mer­kik­si alkoholi, kahvi ja tee. Lisään joukkoon oman tut­ki­mus­koh­tee­ni, ete­lä­ame­rik­ka­lai­sen mate-juoman. Mate on kuuma teen­kal­tai­nen viher­juo­ma, jota nautitaan paljon Argentiinassa, Uruguayssa, Paraguayssa ja Etelä-Brasiliassa. Sillä on vahva ja vakiin­tu­nut asema sosi­aa­li­ses­sa kans­sa­käy­mi­ses­sä.

Antropologisissa juo­ma­tut­ki­muk­sis­sa sosi­aa­li­suu­den kunin­gas­juo­ma­na pidetään usein alkoholia. Sitä käytetään monissa yhteis­kun­nis­sa sosi­aa­lis­ten siteiden vah­vis­ta­mi­seen.

”Se on juh­lal­lis­ten kokoon­tu­mis­ten piirre, olivatpa ne sitten pyhiä tai maallisia, ritu­aa­li­sia tai epä­muo­dol­li­sia”, kir­joit­taa Igor de Garine.

Monissa kielissä alkoholi on jopa ominut koko juoda-verbin: kun puhutaan juo­ma­kult­tuu­ris­ta, tar­koi­te­taan usein alko­ho­li­kult­tuu­ria. Alkoholia ja vii­na­kult­tuu­ria on ant­ro­po­lo­gias­sa­kin tutkittu juo­ma­la­jeis­ta eniten. Taustalla on vai­kut­ta­nut mora­lis­ti­nen, sosi­aa­li­po­li­tii­kas­ta kumpuava huoli alkoholin ter­veys­hai­tois­ta.

Jotkut tutkijat pitävät kuumia juomia, kuten kahvia, teetä ja kaakaota, alkoholia yksi­löl­li­sem­pi­nä. Kulttuurihistorioitsija Wolfgang Schivelbuschin mukaan niitä ei edes voi verrata alkoholin yhtei­söl­li­seen naut­ti­mis­ri­tu­aa­liin: siinä missä kapakassa ritu­aa­lien kohteena on me, kahvilan kes­ki­pis­tee­nä on minä.

Alkoholi vapauttaa estoja ja höllentää sosi­aa­li­sia rajoja. Se on oma aika­ti­lan­sa, jossa muo­dol­lis­ten sääntöjen ja poliit­ti­sen jär­jes­tyk­sen haas­ta­mi­nen on sallittua, kuvailee Igor de Garine. Kahviloilla ja kapa­koil­la on ollut tärkeä merkitys esi­mer­kik­si kapi­noi­den ja val­lan­ku­mous­ten käyn­nis­tä­mi­ses­sä.

Muiden juomien jääminen huomiossa alkoholin varjoon ei tarkoita, että ne olisivat vähemmän kiin­nos­ta­via, saati vähemmän sosi­aa­li­sia. Esimerkiksi Suomessa myös kahvi on suosittu sosi­aa­li­nen seu­rus­te­lu­juo­ma. Yhdysvaltalainen ant­ro­po­lo­gi Fredric Roberts osoitti hämä­läis­ky­läs­sä 1970-luvulla teke­mäs­sään tut­ki­muk­ses­sa, miten huikean yhtei­söl­li­nen ritu­aa­li­juo­ma se onkaan.

Myös maten perin­tei­nen juon­ti­ri­tu­aa­li Argentiinassa on äärim­mäi­sen yhtei­söl­li­nen. Matea juodaan mate-kupista eri­tyi­sel­lä suo­da­tin­pil­lil­lä: yhdessä juotaessa sama kuppi ja pilli kiertävät juojalta toiselle. Näin mate yhdistää juojat paitsi sym­bo­li­ses­ti, myös fyy­si­ses­ti ja hyvin kon­kreet­ti­ses­ti. Mate sisältää vahvan moraa­li­sen jakamisen vel­voit­teen, mistä syystä juomaa on vähin­tään­kin tar­jot­ta­va muille.

Näyttääkin siltä, että juomien sosi­aa­li­nen voima ei perustu niinkään niiden fyysisiin piir­tei­siin, kuten alko­ho­li­pi­toi­suu­teen tai läm­pö­as­tee­seen. Juomasta tulee sosi­aa­li­nen kiin­teyt­tä­jä pikem­min­kin sille annet­tu­jen mer­ki­tys­ten ja naut­ti­mi­sen tapojen avulla.

Kuva: Michael Discenza (CC0)

3. Juoma viestii statuksesta ja identiteetistä

Juoma osoittaa ja vahvistaa sosi­aa­lis­ta statusta tehok­kaam­min kuin ruoka, väittää Igor de Garine. Juomien avulla on helppo erottua.

Tämä kyky viestiä statusta näkyy De Garinen mukaan esi­mer­kik­si siinä, kuinka rikkaat nauttivat mie­lel­lään kalliita ja ”sivis­ty­nei­tä” juomia (usein alkoholia), köyhemmät puo­les­taan halvempia tuotteita. Viskillä ja samp­pan­jal­la on eliitin leima, kos­su­pul­lol­la ja pus­si­kal­jal­la rennompi status. Nekin ovat ima­gol­taan arvok­kaam­pia kuin vaikkapa dena­tu­roi­dun spriin kaltainen kor­vi­keal­ko­ho­li, jollainen liitetään lähinnä lai­ta­puo­len kulkijaan.

Kuva: Anthony DELANOIX (CC0)

Vuosikertaviinien kaa­ta­mi­nen laseihin tai drink­ki­kier­ros­ten tar­joa­mi­nen seu­ru­eel­le on toimiva tapa kohottaa arvo­val­taa tai kosis­kel­la yhteis­työ­kump­pa­nei­ta, De Garine toteaa. Ruokien tavoin juomat viestivät ikää tai suku­puol­ta koskevaa statusta. Suomessa esi­mer­kik­si siideri tai kuo­hu­vii­ni yhdis­te­tään usein naisiin, ener­gia­juo­ma nuorisoon.

Statusilmiö näkyy myös suo­ma­lai­sen kaupan kassalla ja muissakin kuin alko­ho­li­tuot­teis­sa. Esimerkiksi tuo­re­pu­ris­tet­tu luomumehu saatetaan hankkia puhtaasti maku- tai ter­veys­syis­tä, mutta valin­nal­la voi myös hie­no­va­rai­ses­ti viestiä muille osto­voi­mas­ta, eko­lo­gi­ses­ta tie­dos­ta­vuu­des­ta tai hyvin­voin­tiin panos­ta­vas­ta iden­ti­tee­tis­tä.

Georgiassa yhtei­söl­lis­tä supra-ruo­ka­ta­pah­tu­maa tutkinut ant­ro­po­lo­gi Mary Ellen Chatwin havaitsi, että ruoalla oli tapah­tu­mas­sa tois­si­jai­nen asema juomaan ver­rat­tu­na. Tämä siitäkin huo­li­mat­ta, että ruoka oli runsasta ja kauniisti val­mis­tet­tua. Chatwinin mukaan ruoka edusti sitä tarjoavan perheen iden­ti­teet­tiä ja vie­raan­va­rai­suut­ta, kun taas juoma kertoi hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta iden­ti­tee­tis­tä, arvoista ja kunniasta.

4. Juoma on nopea

Juoma on yleensä ruokaa nopeampi valmistaa ja tarjoilla. Sen kul­jet­ta­mi­seen ei yleensä tarvita yhtä paljon välineitä, eikä naut­ti­mi­nen­kaan vaadi niin vakiin­tu­nut­ta ajan­koh­taa päi­vä­ryt­mis­sä kuin vaikkapa lämpimän ruoan syöminen. Juoma on nopea myös fysio­lo­gi­ses­ti, sillä se päätyy eli­mis­töön ja veren­kier­toon ruokaa nopeammin.

Tästä syystä juoman vahin­goit­ta­vuus, eli käy­tän­nös­sä myr­ky­nuh­ka, on perin­tei­ses­ti pyritty pois­ta­maan juo­ma­ri­tu­aa­leil­la, kertoo Wolfgang Schivelbusch. Maljoja juomalla vakuu­tel­laan kump­pa­nil­le ystä­vyyt­tä ja hyvän­tah­toi­suut­ta. Kun juoma pyhi­te­tään puhein, se lakkaa olemasta vaa­ral­li­nen ja muuttuu yhteyden sym­bo­lik­si.

Schivelbuschin mukaan sosi­aa­li­nen juominen on aina kak­si­ja­kois­ta ja ris­ti­rii­tais­ta. Juominen tuottaa vel­jel­lis­tä yhteyttä, joka sisältää saman­ai­kai­ses­ti myös kont­rol­lia ja vel­voit­tei­ta. Yhteys voi äkkiä kadota, jos rituaalin sääntöjä rikotaan esi­mer­kik­si kiel­täy­ty­mäl­lä maljasta.

Helsingin Sanomien mukaan alko­ho­lit­to­mien juomien kulutus on kasvanut Suomessa. Alkoholittomat oluet ja siiderit ovat jopa juo­ma­bis­nek­sen ykkö­stren­de­jä. Taustalla näkyy elin­ta­po­jen muutos: hyvin­voin­ti kiin­nos­taa nykyään monia suo­ma­lai­sia niin paljon, että he eivät halua krapulaa tai huma­la­ti­laa. Osa kuitenkin nauttii oluen mausta tai oluesta ruo­ka­juo­ma­na, mistä syystä he valit­se­vat alko­ho­lit­to­man vaih­toeh­don.

Mielenkiintoista ilmiössä on, että alko­ho­li­juo­mia kaihtavat ihmiset kuitenkin käyvät edelleen baareissa. Juomisen sosi­aa­li­set mer­ki­tyk­set ovat usein hie­no­va­rai­sia, eikä niitä vält­tä­mät­tä lausuta ääneen toi­mit­ta­jal­le. Voisiko maku­nau­tin­non ohella kyse olla myös siitä, että juomisen muihin ihmisiin tuomaa yhteyttä ei haluta menettää? Vaikka lasissa olisi alko­ho­li­ton­ta siideriä, silläkin voi kippistää kave­rei­den kanssa työpäivän päät­teek­si.

Kuva: Lukas Robertson (CC0)

  • Podcast-lukija: Sanna Rauhala
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Kelsey Knight (CC0)
  1. Chatwin, Mary Ellen. 2001. Tamadoba: Drinking Social Cohesion at the Georgian Table. Teoksessa Igor De Garine & Valerie de Garine (toim.). Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
  2. De Garine, Igor & Valerie de Garine (toim.). 2001. Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
  3. Douglas, Mary. 1975. Implicit Meanings. Essays in Anthropology. London: Routledge & Kegan Paul.
  4. Macbeth, Helen M. 2001. Epilogue. Teoksessa Igor De Garine & Valerie de Garine (toim.). Drinking: Anthropological Approaches. Oxford: Berghahn Books.
  5. Pohjola, Johanna. 2008. Poné la pava Laita pannu tulelle. Mate-juoma symbolina Argentiinassa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
  6. Pohjola, Johanna. 2016. “Tässä maassa kukaan ei juo matea janoon” Mate-juoma avain­sym­bo­li­na Argentiinassa. Teoksessa Katja Uusihakala ja Matti Eräsaari (toim.) Ruoan kulttuuri: Antropologisia näkö­kul­mia ruoan tut­ki­muk­seen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Rimaila, Elisa. 12.1.2018. Yhä useampi haluaa säilyttää toi­min­ta­ky­kyn­sä baareissa – Alkoholittomien juomien trendi syrjäytti tiskeiltä klassisen tuotteen. Helsingin Sanomat.
  8. Roberts, Fredric M. 1982. Under the North Star: Notions of self and community in a Finnish village. New York: City University of New York.
  9. Schivelbusch, Wolfgang. 1986. Nautintoaineiden kult­tuu­ri­his­to­ria. Keuruu: Otava.

Kirjoittaja

Johanna Pohjola on valtiotieteiden maisteri, toimittaja ja tietokirjailija. Hän on koulutukseltaan antropologi ja perehtynyt argentiinalaiseen mate-juomaan. Hän on tehnyt aiheesta tietokirjan “Mate – Etelä-Amerikan voimajuoma” (Into Kustannus 2013).

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.