Myös juustot ovat osa kulttuuria

Mikä olisikaan sen muka­vam­paa kuin istua iltaa mais­tel­len juustoa, samalla viiniä sie­mail­len? Tai kenties päättää ateria her­kul­li­seen juus­to­tar­jot­ti­meen? Tai kuor­rut­taa taval­li­nen arkia­te­ria juus­to­ker­rok­sel­la?

Tämän tekstin pohjana on pro gradu -tut­kiel­ma­ni, jossa tutkin juustojen mai­nos­vi­deoi­ta. Keskityin tut­ki­muk­ses­sa­ni siihen, mitkä kult­tuu­ri­set piirteet näkyvät juus­to­mai­nok­sis­sa, ja minkä maa­lai­sik­si juustoja mainosten perus­teel­la aja­tel­laan. Aineiston pohjalta kuvaan tut­kiel­mas­sa­ni esi­mer­kik­si mainoksen avulla luotua ita­lia­lai­sen juuston mie­li­ku­vaa. 

Käytin tut­kiel­ma­ni aineis­to­na 17 mainosta, joissa puhut­tiiin suomea, englantia, italiaa ja kreikkaa. Mainostettavat brändit olivat myös näitä kieliä puhuvista maista. Kaikki mainokset eivät kui­ten­kaan mai­nos­ta­neet juustoon alku­pe­rään lii­te­tyl­lä kielellä, vaan mainoksen kohdemaan kielellä. Mainosten juustot olivat sekä omille mark­ki­noil­le että vien­ti­mark­ki­noil­le tar­koi­tet­tu­ja.

Juustot ovat osa globaalia ruo­ka­kult­tuu­ria ja niiden kulut­ta­mi­nen yhden­mu­kais­tuu eri puolilla maailmaa. Tämän tekstin pohjana on suo­ma­lai­ses­sa ruo­ka­kult­tuu­ris­sa käytetty juusto, mutta teksti sisältää myös aineiston pohjalta syn­ty­nyt­tä ver­tai­le­vaa näkö­kul­maa eri maihin ole­te­tus­ti alunperin kuu­lu­vis­ta juus­tois­ta.

Yhdistävät arkikokemukset

Juustoja käytetään usein taval­li­seen ja arkiseen ruo­an­lait­toon, mutta toisaalta ne ovat tärkeä osa juh­lal­lis­ta her­kut­te­lua ja nautintoa. Ruokaan liittyy usein yhtei­söl­li­syy­den kokemus, kun ihmiset jakavat ruo­kai­lu­het­ken toistensa kanssa. Ennen ruoka kon­kreet­ti­ses­ti myös jaettiin läheisten ihmisten kanssa. Yhteisöllisyys on posi­tii­vi­nen kokemus ja monille yhdessä syöminen on tärkeää, koska ruoan jaka­mi­seen on liitetty historian aikana yhteisön sel­viy­ty­mi­nen ja sosi­aa­li­nen kans­sa­käy­mi­nen.

Yksin syömistä pidetään perin­tei­ses­ti kult­tuu­ris­sam­me nega­tii­vi­se­na ja paheel­li­se­na, vaikka kiireen ja yksin viih­ty­mi­sen vuoksi se yleistyy koko ajan. Juustot ovat usein rasvaisia ja täy­te­läi­siä, mitä pidetään herkkujen tun­nus­merk­kei­nä. Suklaan tavoin juustot ovat ihmisten salaisia paheita, vaikka juustot näyt­täy­ty­vät herkkujen sijaan posi­tii­vi­sem­pa­na, niiden ollessa myös osa arki­ruo­kaa.

Eri juus­toil­la on erilaisia mer­ki­tyk­siä tilan­tei­den vaih­tues­sa. Juustoille annetut mer­ki­tyk­set liittyvät pää­asias­sa niiden laatuun ja hintaan, jotka mää­rit­tä­vät käyt­tö­tar­koi­tus­ta ja käy­tet­tä­vän juuston määrää. Ulkomaiset ja kal­liim­mat juustot kuuluvat suo­ma­lais­ten kes­kuu­des­sa juh­la­ti­lai­suuk­siin tai eri­tyi­siin mais­te­lu­het­kiin, kun taas koti­mai­sia juustoja suositaan leivän päällä ja arkisessa ruo­an­lai­tos­sa.

Vaikka lähes jokai­sel­la suo­ma­lai­sel­la on mah­dol­li­suus ostaa juustoa, on sitä pidetty ylel­li­syys­tuot­tee­na samp­pan­jan tai kaviaarin tapaan. Toisia juustoja arvos­te­taan enemmän ja niiden hinta kohoaa esi­mer­kik­si käy­tet­ty­jen raaka-aineiden vuoksi. Erityisesti käsin­teh­tyä juustoa pidetään arvok­kaa­na, mutta lisäksi sitä pidetään ympä­ris­töys­tä­väl­li­sem­pä­nä kuin teh­das­val­mis­tei­sia juustoja.

Erottavat tuntemukset

Juustoihin liittyy tunteita ja tun­tei­siin puo­les­taan koke­muk­sia ja mie­li­ku­via. Osa juus­tois­ta, kuten home­juus­tot, aiheut­ta­vat ihmisten välillä ris­ti­rii­tai­sia tun­te­muk­sia hajun, maun tai ulkonäön vuoksi. Toisessa ääri­pääs­sä ovat intohimon tun­te­muk­set ja toisessa vas­ten­mie­li­syy­den ja pahoin­voin­nin koke­muk­set. Harvoin ruoan sallitaan haista pahalle tai olla homeessa, mutta juusto on tässä asiassa poik­keuk­sel­li­nen elin­tar­vi­ke.

Suomalaiset ja brit­ti­läi­set suh­tau­tu­vat home­juus­toi­hin nega­tii­vi­sem­min kuin rans­ka­lai­set, joille vahvat juustot ovat tärkeä osa ruo­ka­kult­tuu­ria. Yksilölliset miel­ty­myk­set ovat kult­tuu­ri­sia mie­li­ku­via rat­kai­se­vam­pia, vaikka kult­tuu­rin käytännöt ja erilaiset tuon­ti­ra­joi­tuk­set ohjai­le­vat esi­mer­kik­si tuot­tei­den saa­ta­vuut­ta ja yleisesti hyväk­syt­ty­jä juustojen käyt­tö­ta­po­ja.

Eri tilan­teis­sa juustot kuuluvat osaksi her­kut­te­lua ja yhtei­söl­li­siä koke­muk­sia, jolloin ne ovat posi­tii­vis­ten koke­muk­sien raken­ta­jia. Toisissa tilan­teis­sa niiden kanssa taas ei haluta olla teke­mi­sis­sä eri­tyis­ten nega­tii­vis­ten haju- ja makuo­mi­nai­suuk­sien vuoksi. Ne jakavat ihmisten mie­li­pi­tei­tä, vaikka maultaan ja hajultaan mietoihin juus­toi­hin suh­tau­du­taan­kin melko neut­raa­lis­ti.

Juustojen suojattu alkuperä

Arkikokemuksien ja tun­te­mus­ten lisäksi pystymme heti yhdis­tä­mään mie­li­ku­vis­sam­me erilaiset juustot johonkin kult­tuu­riin ja maahan, koska ne ilmen­tä­vät niin voi­mak­kaas­ti omaa kult­tuu­ris­ta iden­ti­teet­ti­ään. Juustojen aja­tel­laan olevan kotoisin jostakin maasta tai eri­tyi­sel­tä maan­tie­teel­li­sel­tä alueelta. Esimerkiksi mozza­rel­la on ita­lia­lais­ta ja feta kreik­ka­lais­ta.

Monet juustot ovat viral­li­sel­ta nimeltään ja koos­tu­muk­sel­taan suo­jat­tu­ja sekä kan­sal­li­sel­la että kan­sain­vä­li­sel­lä EU-lain­sää­dän­nöl­lä. Juustot saavat suo­jauk­sen­sa ansiosta yksi­löi­tä­viä omi­nai­suuk­sia. Säädöksien ansiosta vain mää­rä­tyl­lä alueella tai mää­rä­tyis­tä raaka-aineista val­mis­tet­tua juustoa voidaan kutsua esi­mer­kik­si ched­da­rik­si tai mozza­rel­lak­si. Cheddar on sidottu maan­tie­teel­li­ses­ti englan­ti­lai­seen Cheddarin kylään, ja aitona mozza­rel­la­na pidetty juusto tehdään vesi­puh­ve­lin maidosta. Toisaalta myös lehmän maidosta tehty mozza­rel­la hyväk­sy­tään mozza­rel­lak­si, ja muillakin alueilla kuin Cheddarin kylässä tehdystä juustosta käytetään nimitystä cheddar.

Alkuperäisyyden vaa­li­mi­nen on niin tärkeää, että alku­pe­räis­ten juustojen kor­vik­kei­ta kutsutaan esi­mer­kik­si salaat­ti­juus­toik­si tai juus­ton­kal­tai­sik­si val­mis­teik­si (esim. pizza­raas­te), jotka eivät ole juustoja ollenkaan. Nimityksillä kier­re­tään juustojen suo­jat­tuun alku­pe­rään liittyviä sään­nök­siä.

Korvike- ja jäl­ji­tel­mä­juus­to­jen nimet eivät saa johtaa kulut­ta­jia harhaan, eikä niitä saa vää­rin­käyt­tää. Jäljitelmät kuitenkin pyrkivät mah­dol­li­sim­man lähelle alku­pe­räi­siä, koska niiden tärkein tehtävä on synnyttää mie­li­ku­via sekä juuston alku­pe­räs­tä että käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Suomessa aura­juus­to jäl­jit­te­lee roque­for­tia, vaikka se on itsessään vakiin­nut­ta­nut asemansa suo­ma­lai­se­na tuotteena. Tosin siitäkin tarjotaan halvempia juustoja, joita kutsutaan yleis­kie­les­sä aura­juus­tok­si. Sveitsin alueelta nimensä saanut emmental sen sijaan on edelleen Suomessa val­mis­tet­tu­na­kin (lähes) aitoa emmen­ta­lia.

cheese-214972_640

Image Title. Kuva: PublicDomainPictures/​Pixabay (CC0 1.0)

Juustojen historiaa

Juustojen alku­pe­räi­syys syntyy oma­lei­mai­ses­ta val­mis­tus­ta­vas­ta ja kunkin alueen tyy­pil­li­ses­ti saa­ta­vil­la olevista raaka-aineista. Alkuperäisyys mie­li­ku­va­na liittyy perin­tei­siin elin­kei­noi­hin sekä maiden kan­sal­lis­ro­mant­ti­seen his­to­ri­aan, kult­tuu­riin ja kan­sal­lis­mai­se­maan. Se on osa sekä perin­tei­tä että niiden pohjalle luotuja mie­li­ku­via.

Juustoilla on pitkä historia, joka liittyy jo kar­ja­ta­lou­den syntyyn. Niiden val­mis­ta­mi­nen kek­sit­tiin osittain jopa vahin­gos­sa, kun maidon huo­mat­tiin muuttavan raken­net­taan sen jäädessä seisomaan pidem­mäk­si aikaa. Ensimmäiset juustot olivat tuo­re­juus­ton kaltaisia ja helposti pilaan­tu­via, koska kyl­mä­säi­ly­tys ei ollut mah­dol­lis­ta.

Keskiajalla juustot olivat lähinnä talon­poi­kais­ruo­kaa, eikä niitä juuri nähty ylä­luok­kien ruo­ka­pöy­däs­sä. Juustosta sanottiin jopa, että se oli talon­po­jan lihaa. Lihatuotteet puo­les­taan menivät suoraan yläluokan ruo­ka­pöy­tään. 1600-luvulla juustolle alettiin antaa jo arvoa, koska ne alkoivat saada eri­tyis­a­se­maa niille erikseen vara­tuil­la mark­ki­na­pai­koil­la ja niistä alkoi tulla suo­si­tum­pia kaikkien ihmisten ruo­ka­pöy­däs­sä. Jo silloin kiin­ni­tet­tiin huomiota juustojen maan­tie­teel­li­seen alku­pe­rään. Ensimmäinen alku­pe­rä­suo­jat­tu juusto oli rans­ka­lai­nen roquefort, joka suo­jat­tiin jo vuonna 1922. Juustojen suojaus on alun perin rans­ka­lai­nen jär­jes­tel­mä, jolla valvotaan nimen käyttöä ja aitoutta. Sittemmin val­von­ta­jär­jes­tel­mä on levinnyt muihin maihin.

Tieto juustojen val­mis­ta­mis­ta­vois­ta kulki suku­pol­vil­ta toisille, mutta ohjeet olivat suullisen peri­mä­tie­don vuoksi epä­mää­räi­siä. Sittemmin juuston val­mis­tus­pro­ses­si on kehit­ty­nyt esi­mer­kik­si pas­tö­roin­nin, eli maidon kuu­men­ta­mi­sen myötä. Pastörointiprosessissa hai­tal­li­nen bak­tee­ri­kan­ta kuolee ja uusien juus­to­la­jik­kei­den valmistus mah­dol­lis­tui. Edelleen val­mis­te­taan kuitenkin myös pas­tö­roi­mat­to­mia juustoja.

Image Title. Kuva: Wikimedia Commons/​(CC BY 2.0)

Juustojen valmistus on usein moni­vai­hei­nen prosessi, joka on jokai­sel­la juus­to­la­jik­keel­la hyvin yksi­löl­li­nen. On olemassa esi­mer­kik­si erilaisia kyp­sy­ty­sai­ko­ja, bak­tee­ri­kan­to­ja ja homeita, joita hyö­dyn­ne­tään eri juustojen val­mis­tuk­seen. Joihinkin juus­toi­hin muodostuu luon­nol­li­nen kuori (esim. vuo­hen­juus­to) tai ne voidaan vahata syö­mä­kel­vot­to­mal­la vaha­pin­nal­la tai muo­vi­kuo­rel­la. Lisäksi juustojen kuor­rut­ta­mi­seen käytetään suolaa, tuhkaa tai pippuria. Niillä on kaikilla oma mer­ki­tyk­sen­sä juuston lop­pu­tu­lok­sen kannalta, jotta siitä tulee oikean­lai­nen ja joksikin juus­to­la­jik­keek­si luo­ki­tel­ta­va. Juustoilla on myös eri kovuusas­tei­ta, joista kovat ovat useim­mi­ten lak­too­sit­to­mia (esim. parmesan, gruyère). Ne sopi­vat­kin glo­baa­lis­sa tar­kas­te­lus­sa muita mai­to­tuot­tei­ta useammin ihmisten ruo­ka­va­lioon, koska vähem­mis­tö ihmisistä sietää luon­nos­taan laktoosia.

Juustot ovat his­to­rian­sa aikana toimineet vaihdon välineinä, mikäli yhtei­söil­lä oli yli­tuo­tan­toa kaup­pa­ta­va­rak­si asti. Nykyisin moni juus­tois­ta tunnetaan kan­sain­vä­li­ses­ti ja niitä viedään ahkerasti yli maiden rajojen. Vientituotteina ne ovat osa maan profiilia ja imagoa, joten oman kult­tuu­rin, historian ja kielen mer­ki­tyk­set ovat glo­baa­lis­sa talou­des­sa mer­kit­tä­viä.

Kielen ja kulttuurin sidonnaisuus

Kielellä on suuri merkitys, kun puhutaan jostakin tietystä asiasta, kuten tietystä juus­to­tyy­pis­tä, ja raken­ne­taan kult­tuu­ri­sia mer­ki­tyk­siä. Kielen muut­tues­sa myös juustojen nimi­tyk­set voivat muuttua. Pääasiassa ne kuitenkin säilyvät kie­lia­lu­eel­ta toiselle siir­ryt­täes­sä. Esimerkiksi par­me­saa­ni on italiaksi par­mi­gia­no reggiano, mutta mozza­rel­lan nimitys eri kielillä on liki muut­tu­ma­ton. Monet osaavat nimetä rans­ka­lai­sia, sveit­si­läi­siä tai ita­lia­lai­sia juustoja, koska tun­nis­ta­vat nimen perus­teel­la kielen ja alueen, josta juusto on kotoisin. Juustojen tun­te­mus­ta pidetään toisaalta myös omana eri­tyi­sa­lu­ee­naan, johon kaikki eivät pysty. Parhaimmat juustojen asian­tun­ti­jat pystyvät tun­nis­ta­maan maun ja ulkoisen olemuksen mukaan jopa satoja erilaisia juustoja. Ylellisyystuotteina pidet­ty­jen juustojen tuntemus voi olla merkki parem­mas­ta sosi­aa­li­ses­ta asemasta.

Arkiset juustojen nimi­tyk­set vähen­tä­vät viral­lis­ten mää­ri­tel­mien mer­ki­tys­tä viral­li­ses­ta suo­jaus­tar­koi­tuk­ses­taan huo­li­mat­ta. Esimerkiksi feta ja salaat­ti­juus­to sekoit­tu­vat arkisessa kie­len­käy­tös­sä. 

Juustomainokset

Image Title. Kuva: Benjamin Rabier/​Wkimedia commons (CC BY 2.0)

Juustot ja mai­nos­ta­mi­nen ovat vahvasti kult­tuu­ri­si­don­nai­sia asioita. Yksi tär­keim­mis­tä erot­tau­tu­mi­sen keinoista on nime­no­maan kieli, koska mainokset toimivat useim­mi­ten parhaiten koh­de­maan­sa omalla kielellä kult­tuu­ri­ses­ti jaettujen mer­ki­tys­ten vuoksi.

Jokaisessa käyt­tä­mä­ni aineiston mai­nok­ses­sa käytetään mainoksen kohdemaan kieltä. On kuitenkin mainoksia, joissa käytetään esi­mer­kik­si italiaa mai­nos­tet­taes­sa ita­lia­lai­sia juustoja mainoksen koh­de­maas­ta riip­pu­mat­ta. Myös teks­ti­tyk­siä voidaan käyttää, mutta niitä näkee melko harvoin. Kielellä voidaan vahvistaa vai­ku­tel­maa alku­pe­räi­syy­des­tä ja terä­vöit­tää mainoksen sanomaa. Toisinaan mainokset ovat uudelleen ääni­tet­ty­jä, jolloin alku­pe­räi­nen mainos on tar­koi­tet­tu jollekin muulle yleisölle. Ne voivat pilata alku­pe­räi­syy­den mie­li­ku­van, joka liittyy kielen ja kult­tuu­rin sidon­nai­suu­teen sekä juuston maan­tie­teel­li­seen alku­pe­rään.

Alkuperäisiä juustoja omalla ja vieraalla kielellä

Mainostettaessa juustoja eri maissa ja kielillä, niiden alku­pe­rään kiin­nit­ty­mi­sen merkitys korostuu. Omista kan­sal­li­sis­ta juus­tois­ta ollaan ylpeitä ja niitä mai­nos­te­taan kan­sal­li­sil­la sym­bo­leil­la ja oman maan his­to­rial­lis­ten tapah­tu­mien avulla.

Esimerkiksi aineiston mozza­rel­la­mai­nok­sis­sa näkyy ita­lia­lai­nen iloinen per­he­kult­tuu­ri, väli­me­rel­li­set ympä­ris­töt ja alueelle tyy­pil­li­nen ruo­ka­kult­tuu­ri. Vaikka kielenä on englanti, siinä tavoi­tel­laan italialle tyy­pil­li­siä asioita. Juuston aitoutta pyritään koros­ta­maan muutoin kuin kielellä, mutta juuston ita­lia­lai­suus on vaarassa, kun sitä ei tuoda maahan Italiasta asti.

Juustoihin liitetään aitoina pidettyjä kan­sal­li­sia piirteitä, joiden nähdään olevan kullekin kult­tuu­ril­le ominaisia. Sanat kuten aitous ja alku­pe­räi­syys tois­tu­vat­kin mai­nok­sis­sa hyvin usein. Lisäksi aitoutta kuvataan mah­dol­li­sim­man “aidoilla” juustoon lii­te­tyil­lä kult­tuu­rin kuvilla.

Mainokset hyö­dyn­tä­vät tehok­kaas­ti ste­reo­ty­pioi­ta, koska niiden avulla yksin­ker­tais­te­taan mai­nos­tet­ta­val­le tuot­teel­le annettuja mer­ki­tyk­siä ja hel­po­te­taan niiden liit­tä­mis­tä johonkin ympä­ris­töön. Stereotypiat voivat olla sävyltään joko nega­tii­vi­sia tai posi­tii­vi­sia riippuen siitä, mille yleisölle mainokset on suunnattu. Esimerkiksi mozza­rel­la­mai­nok­sis­sa hyö­dyn­ne­tään ita­lia­lai­suu­teen liittyviä ste­reo­ty­pioi­ta.

Eri maissa esitetyt mainokset tuovat juuston alkuperää monin tavoin esille esi­mer­kik­si liit­tä­mäl­lä sen his­to­rial­li­siin tapah­tu­miin, perin­tei­siin elin­kei­noi­hin tai koros­ta­mal­la maku­yh­dis­tel­miä, joiden nähdään usein olevan lähtöisin samalta alueelta kuin mai­nos­tet­ta­va juustokin. Esimerkiksi Italiaan lii­tet­tä­vät maut ja raaka-aineet ovat luontevia kump­pa­nei­ta juus­toil­le. Tomaatin, basilikan ja mozza­rel­lan käyt­tä­mi­nen lasag­nes­sa on siis toden­nä­köi­nen maku­yh­dis­tel­mä. Mauissa kiin­nit­ty­vät toisiinsa juustojen alku­pe­räi­syys ja mie­li­ku­vat.

Lopuksi

Juustojen yksi­löl­li­sen val­mis­tus­ta­van ja maan­tie­teel­li­ses­ti pai­kan­tu­nei­den mer­ki­tys­ten vuoksi niiden erot koros­tu­vat. Aitouden ja alku­pe­räi­syy­den vaa­li­mi­nen on ihmisille edelleen tärkeää, vaikka glo­baa­lis­sa maa­il­mas­sa etäi­syy­det ja rajat pie­ne­ne­vät. Yhä useam­mal­la on varaa juustoon, joka on pro­fi­loi­tu­nut ylel­li­syys­tuot­teek­si. Arkikielessä ja arkisissa tilan­teis­sa erot kuitenkin vähenevät, jollei jollekin juustolle ole tarvetta antaa erityistä asemaa kie­lel­li­sil­lä tai käyt­tö­tar­koi­tuk­seen sido­tuil­la mer­ki­tyk­sil­lä.

Juustojen tarkempi tut­ki­mi­nen kertoo juuston alku­pe­rään lii­te­tys­tä kult­tuu­ris­ta, yksi­löi­den kulu­tus­tot­tu­muk­sis­ta ja juustoja kohtaan tun­ne­tus­ta arvos­tuk­ses­ta

  1. Counihan, Carole 1999. The Anthropology of Food and Body – Gender, Meaning, and Power.
  2. Harbutt Juliet 1999. Cheese – A Complete Guide to over 300 Cheeses of Distinction.
  3. Isoniemi, Merja 2002. Moni-ilmeinen juusto – Kuluttajan koke­muk­sia ja käsi­tyk­siä juuston käytöstä ja valin­nas­ta.
  4. Kindstedt, Paul 2012. Cheese and Culture: A History of Cheese and its Place in Western Civilization.
  5. Martinez, Laura 2007. The Everything Cheese Book – From Cheddar to Chevre, All You Need to Select and Serve the Finest Fromage.
  6. Montanari, Massimo 2006. Food is Culture. New York: Columbia University Press.
  7. Parasecoli, Fabio 2008. Bite Me – Food in Popular Culture..
  8. Paxson, Heather 2013. California Studies in Food and Culture, Volume 41: Life of Cheese: Crafting Food and Value in America.

Kirjoittaja

Liisa Näpärä, FM, on kulttuuriantropologiasta maisteriksi valmistunut ja tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Itä-Suomen yliopistossa. Hänen kiinnostuksen kohteensa ovat monitieteisiä, mutta median ja teknologioiden antropologinen tutkimus on tällä hetkellä hänen sydäntään lähellä väitöskirjaprojektin myötä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Meiltä tiedustellaan yhtenään, mistä resurssit laajan toimintamme pyörittämiseen tulevat. Tähän ja moniin muihin kysymyksiin vastaamme uudessa kolumnisarjassa, jossa lukija on kutsuttu kylään toimitukseen, kurkistelemaan tiedemedian tekemisen haasteisiin. Ensimmäisessä osassa puhutaan rahasta.

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Suomi on rasismin kärkimaa, raportoi Euroopan perusoikeusvirasto hiljattain. Järkyttävät luvut puhuvat Suomessa tiukassa istuvasta uskosta rodulliseen ja kulttuuriseen hierarkiaan, jota ylläpidetään yhteiskunnan eri sektoreilla syrjinnällä ja väkivallalla. Taustalla vaikuttaa ajatus valkoiseksi kuvitellun Suomen ja niin kutsuttujen “länsimaiden” kulttuurin paremmuudesta.

Eräs intialainen ele on erityisen hämmentävä. Intialainen keskustelukumppani saattaa heiluttaa päätään puolelta toiselle, joko pehmeästi tai pontevammin. Kyseessä ei ole nyökkäys, vaan tasainen ja jatkuva liike, kuin vaakatasossa oleva kahdeksikko. Elettä on mahdoton olla huomaamatta Intiassa ollessa, ja se hämmentää sekä matkailijoita että intialaisten kanssa työskenteleviä.