Eteläkorealaiset kuuluvat maailman kovimpiin viinan juojiin. Paikallinen soju on maailman myydyin kirkas viina, jolla on merkittävä kulttuurinen rooli. “Montako pulloa sojua pystyt juomaan?”, kysytään uudelta tuttavuudelta.
Sodan jälkeisessä Koreassa asepalvelus teki pojista miehiä ja opetti heidät roisiin juomakulttuuriin. Miesten hallinnoimassa liike-elämässä soju-juomingit olivat tärkeitä osoituksia maskuliinisuudesta ja voimasta. Miesten oletettiin viettävän vapaa-aikansa paremminkin kollegoiden kanssa kännissä kuin kotona selvin päin. Tämän seurauksena kaikki korealaiset tuntevat paikallisen tuurijuopon, rähisevän “sedän”: hän on se riitaa haastava, naisia häiriköivä mölyävä urpo, joka löytyy joka baarista.
Modernisaation myötä naiset osallistuvat perinteisesti miehille varattuihin toimiin, myös sojun juomiseen. Viinan vahvuuden ja humalahakuisten juomarituaalien vuoksi juominkeihin osallistuvat naiset ovat vaarassa nolata itsensä muuttumalla aggressiivisiksi ja karkeiksi – ominaisuuksia, jotka ovat ristiriidassa pehmoisen ja lempeän naisihanteen kanssa. Sojun alkoholipitoisuutta onkin viime vuosikymmeninä laskettu aiemmasta, vähintään 30 %:sta, alle 20 %:iin. Samalla siihen liitettävät mielikuvat ovat muuttuneet maskuliinisesta feminiinisemmäksi, tulisesta pehmeäksi.
Tämä pehmeys näyttää hiipineen sojusta myös miehen malliin. Moderni korealainen mies, jota nimitetään ”kasvissyöjämieheksi”, on huomaavainen ja lempeä, huolehtii ulkonäöstään, ja hänellä on naisia ystävinä. Ihanne poikkeaa aiemmasta “lihansyöjämiehen” mallista, johon liittyy aggressio, äänekkyys ja raisu ryyppäys äijäporukalla. “Pehmeämpi” soju siis auttaa naisia säilyttämään normatiivisen roolinsa humaltuessa, ja sen voidaan tulkita osaltaan luovan uutta maskuliinisuutta.
Lukemista
- Nicholas Harkness. Softer soju in South Korea. 2013.