Maailman myydyin viina

Eteläkorealaiset kuuluvat maailman kovimpiin viinan juojiin. Paikallinen soju on maailman myydyin kirkas viina, jolla on mer­kit­tä­vä kult­tuu­ri­nen rooli. “Montako pulloa sojua pystyt juomaan?”, kysytään uudelta tut­ta­vuu­del­ta.

Sodan jäl­kei­ses­sä Koreassa ase­pal­ve­lus teki pojista miehiä ja opetti heidät roisiin juo­ma­kult­tuu­riin. Miesten hal­lin­noi­mas­sa liike-elämässä soju-juomingit olivat tärkeitä osoi­tuk­sia mas­ku­lii­ni­suu­des­ta ja voimasta. Miesten ole­tet­tiin viettävän vapaa-aikansa parem­min­kin kol­le­goi­den kanssa kännissä kuin kotona selvin päin. Tämän seu­rauk­se­na kaikki korea­lai­set tuntevat pai­kal­li­sen tuu­ri­juo­pon, rähisevän “sedän”: hän on se riitaa haastava, naisia häi­ri­köi­vä mölyävä urpo, joka löytyy joka baarista.

Modernisaation myötä naiset osal­lis­tu­vat perin­tei­ses­ti miehille varat­tui­hin toimiin, myös sojun juomiseen. Viinan vahvuuden ja huma­la­ha­kuis­ten juo­ma­ri­tu­aa­lien vuoksi juo­min­kei­hin osal­lis­tu­vat naiset ovat vaarassa nolata itsensä muut­tu­mal­la aggres­sii­vi­sik­si ja karkeiksi — omi­nai­suuk­sia, jotka ovat ris­ti­rii­das­sa pehmoisen ja lempeän nai­si­han­teen kanssa. Sojun alko­ho­li­pi­toi­suut­ta onkin viime vuo­si­kym­me­ni­nä laskettu aiemmasta, vähintään 30 %:sta, alle 20 %:iin. Samalla siihen lii­tet­tä­vät mie­li­ku­vat ovat muut­tu­neet mas­ku­lii­ni­ses­ta femi­nii­ni­sem­mäk­si, tulisesta pehmeäksi.

Tämä pehmeys näyttää hiipineen sojusta myös miehen malliin. Moderni korea­lai­nen mies, jota nimi­te­tään “kas­vis­syö­jä­mie­hek­si”, on huo­maa­vai­nen ja lempeä, huolehtii ulko­näös­tään, ja hänellä on naisia ystävinä. Ihanne poikkeaa aiemmasta “lihan­syö­jä­mie­hen” mallista, johon liittyy aggressio, äänekkyys ja raisu ryyppäys äijä­po­ru­kal­la. “Pehmeämpi” soju siis auttaa naisia säi­lyt­tä­mään nor­ma­tii­vi­sen roolinsa humal­tues­sa, ja sen voidaan tulkita osaltaan luovan uutta mas­ku­lii­ni­suut­ta.

  1. Nicholas Harkness. Softer soju in South Korea. 2013.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Muinaisessa maya-yhteiskunnassa kaakao oli paljon enemmän kuin herkullinen juoma. Se oli aateliston merkittävissä rituaaleissa ja juhlissa käyttämä herkku, jota uhrattiin jumalille ja haudattiin vainajan mukaan matkalle tuonpuoleiseen. Kaakao oli myös sekä valuuttaa että lääke, joka sopi niin vatsalle kuin tulehdusten hoitoon.

Breakdancen liikekieli on vahvaa ja maskuliinista. Siihen kuuluu paljon voimaa ja tarkkuutta vaativia liikkeitä, pysäytyksiä ja hyppyjä. Toisaalta sen historiaan ja lajin kulttuuriin kuuluu hauskanpito ja yleisön viihdyttäminen. Mitä breakdance merkitsee sen harrastajille ja heidän identiteetin kokemukselleen?

Kaupoissa myytävän oluen prosenttirajasta käytyyn keskusteluun kiinnittyy antropologisesti tulkittuna hyvin perustavia kysymyksiä hyvästä elämästä, arvosta sekä yksilön ja yhteiskunnan suhteesta. Millainen elämä ja millaiset elämäntavat ovat arvokkaita? Mikä on valtion rooli elämäntapojen säätelijänä?

Juomat rakentavat tuntemamme maailman, asettavat sille selkeitä rajoja ja antavat sille muodon: yhden juoman katsotaan tekevän juojastaan työkykyisen, toinen siirtää juojan työajalta vapaalle; kolmatta juodaan vain ystävien kesken, neljättä kuuluu tarjota muukalaisille. Tätä ajatusta Fidži-saarilla havainnollistaa suosittu kava-juoma, jolla on erittäin kollektiivinen luonne.