Kyteekö ryhmäseksissä vallankumouksen kipinä?

Erilaisten deit­tai­luso­vel­lus­ten ja -sivus­to­jen käyttäjä kohtaa joskus ruu­dul­laan paris­kun­tien pro­fii­le­ja, joissa etsinnän kohteena on yksi tai useampi vie­rai­le­va tähti kimp­pa­ki­vaan. Tällaiset profiilit ovat usein kas­vot­to­mia. Silmien ja hymyn sijasta esi­tel­lään muita ruu­mii­no­sia tai sumeita otoksia, joiden perus­teel­la käyttäjiä ei voi tunnistaa. Myöskään paris­kun­nis­ta tai muusta kimp­pa­ki­vas­ta kiin­nos­tu­neet sinkut eivät yleensä ilmaise sek­su­aa­lis­ta miel­ty­mys­tään pro­fii­li­teks­teis­sään.

Esimerkiksi deit­ti­so­vel­lus Tinderissä ei voi viral­li­ses­ti luoda profiilia parina tai ryhmänä. Sovellus olettaa, että seuraa etsitään yksilönä. Monet ryh­mä­sek­sis­tä kiin­nos­tu­neet parit kiertävät teknisen esteen valit­se­mal­la yksi­lö­pro­fii­lin kuvat niin, että muut ymmär­tä­vät mistä on kyse. Pikaviestisovellus WhatsApp kertoo saman­lais­ta tarinaa. Sen hymiö­va­li­koi­mas­ta löytyy muun muassa sateen­kaa­ri­per­hei­tä ja muun­su­ku­puo­li­sia, mutta ei ryh­mä­sek­siin tai poly­ga­mi­siin suh­tei­siin viit­taa­via hahmoja.

Kaiken kaikkiaan yli­mää­räi­si­nä nähtyjen ihmisten kut­su­mi­nen sänkyyn tai pari­suh­tei­siin vaikuttaa tällä hetkellä paljon vai­e­tum­mal­ta aiheelta kuin esi­mer­kik­si homo­sek­su­aa­li­suus. Miksi ihmeessä ryh­mä­sek­si on lähes tabu jopa deit­ti­so­vel­luk­sis­sa, joista ihmiset etsivät kumppania ja sek­si­seu­raa avoimesti oman kas­vo­ku­van­sa kera?

Likaiset ja häiriintyneet ryhmäseksin harrastajat

Se ei oo viaton, sen laji on triathlon”, laulavat Cheek ja Jukka Poika muutaman vuoden takai­ses­sa Jossu-biisissä. Vaikka laulu viit­taa­kin pet­tä­mi­seen, sen sävel sopii myös ryh­mä­sek­siin liit­ty­vään stigmaan eli häpeä­lei­maan.

Antropologi ja sek­si­tut­ki­ja Katherine Frank analysoi kir­jas­saan Plays Well in Groups: A Journey Through the World of Group Sex (2013) ryh­mä­sek­siin liittyviä usko­muk­sia sekä ilmiön monia muotoja ja mer­ki­tyk­siä. Kimppakivan stigma on yksi Frankia eniten kiin­nos­ta­vis­ta teemoista.

Ihmiset etsivät poik­keuk­sel­lis­ta mie­li­hy­vää ja koke­muk­sia monin eri tavoin. Jotkut las­ku­var­jo­hyp­pää­vät, toiset vuo­ri­kii­pei­le­vät. Extreme-lajit nähdään pääosin posi­tii­vi­se­na seik­kai­lun­ha­lui­suu­te­na. Frank huo­maut­taa, että saman­lai­sen elämän kipinän etsiminen ryh­mä­sek­sis­tä tulkitaan helposti todis­teek­si häi­riin­ty­nei­syy­des­tä tai hau­reu­des­ta.

Frank nostaa esiin psykologi David Leyn tut­ki­muk­sen miehistä, jotka nauttivat nais­puo­li­sen kump­pa­nin­sa näke­mi­ses­tä toisen miehen kanssa. Leyn mukaan tera­peu­teil­la on tapana nähdä tällaiset suhteet luon­nos­taan toi­mi­mat­to­mi­na ja väittää kyseisten halujen kumpuavan psy­ko­pa­to­lo­gias­ta ja per­soo­nal­li­suu­den häi­riöis­tä. Samanlaiset tulkinnat nostavat päätään usein myös kinky-yhtei­söis­tä puhut­taes­sa.

taide4some

Foursome ei selkeästi ole uusi ilmiö.

Frank muis­tut­taa, että vihol­li­sen syyt­tä­mi­nen sek­su­aa­li­ses­ta tur­mel­tu­nei­suu­des­ta on ikivanha poliit­ti­nen taktiikka. Väitteillä orgioista voi jopa oikeuttaa väki­val­taa ja sor­ta­mis­ta. Esimerkiksi Ruandan kan­san­mur­han aikana Hutujen pro­pa­gan­das­sa näkyi piir­rok­sia, jotka kuvasivat Tutsi-naisia orgioissa yhdessä bel­gia­lais­ten las­ku­var­jo­jää­kä­rien ja YK:n rau­han­tur­vaa­jien kanssa.

Ryhmäseksin kult­tuu­ria Yhdysvalloissa tut­kies­saan Frank pani merkille, että pai­kal­li­nen media esitti ryh­mä­sek­sin har­ras­ta­jat tai swingerit (eli parin­vaih­ta­jat) usein nega­tii­vi­ses­sa valossa. Heidät kuvattiin epä­vie­hät­tä­vik­si, yli­pai­noi­sik­si, vanhoiksi ja yli­pää­tään maut­to­mik­si. Laajan tut­ki­muk­sen­sa perus­teel­la Frank havaitsi, että todel­li­suu­des­sa joukossa on edus­tet­tu­na koko yhteis­kun­nan kirjo, kaikkine keho­tyyp­pei­neen. Samanlaiset artik­ke­lit ja doku­men­tit vaikkapa keski-ikäisten deit­tai­lu­kult­tuu­ris­ta eivät toden­nä­köi­ses­ti koros­tai­si ulko­nä­kö­seik­ko­ja, sillä niiden kuvaama käyt­täy­ty­mi­nen olisi kult­tuu­ri­ses­ti hyväk­syt­tyä. Frank summaa, että todel­li­nen ongelma ei olekaan ulkomuoto vaan se, että ryh­mä­sek­sin har­ras­ta­jat rikkovat saman­ai­kai­ses­ti useita sosi­aa­li­sia normeja, ja vieläpä asen­noi­tu­vat niiden rik­ko­mi­seen lähes hilpeästi.

Kimppakivalla yli soveliaisuuden rajojen

Seksin har­ras­ta­mi­nen omasta tahdosta useamman osa­not­ta­jan kesken ylittää sove­liai­suu­den rajat monissa yhteis­kun­nis­sa. Historiasta on löy­det­tä­vis­sä esi­merk­ke­jä yhtei­söis­tä, joissa joukolla yhtyminen oli ajoittain hyväk­syt­tä­vää. Frankin mukaan ryh­mä­sek­si ei kui­ten­kaan ole ikinä ollut normi ja nyky­ai­ka­na yksit­täi­set esi­mer­kit­kin ovat har­vi­nai­sia tai ole­mat­to­mia — lukuu­not­ta­mat­ta rajattuja ala­kult­tuu­rei­ta, joissa kimppaa har­ras­te­taan sään­nöl­li­ses­ti.

Orgiat rikkovat monia sääntöjä, joista kes­kei­sim­pä­nä Frank pitää kult­tuu­ris­ta käsi­tys­täm­me mono­ga­mias­ta. Yksiavioisuus ja sek­su­aa­li­nen yksi­noi­keus omaan kump­pa­niin ovat vahvoja ideaaleja. Kimppakivan eri muodot haastavat räikeästi perin­tei­sen avio­lii­ton mallin. Odotukset mono­ga­mi­ses­ta suhteesta ovat kuitenkin vain yksi palapelin pala.

Haribon MAOAM-makeisten kääreitä on kri­ti­soi­tu hahmojen asen­nois­ta.

Kolmen kimppa mie­ti­tyt­tää Fryta.

Toinen keskeinen rike on Frankin mukaan se, ettei kimp­pa­ki­va erottele yksi­tyis­tä ja julkista tilaa, mikä uhmaa julkista alas­to­muut­ta koskevaa kieltoa. Sukupuolielinten pal­jas­ta­mi­nen ja julkinen sek­su­aa­li­nen käytös ovat tabuja hyvin suuressa osassa maailman kult­tuu­rei­ta. Pyrkimyksen sek­su­aa­li­seen yksi­tyi­seen ollessa laajalle levin­nyt­tä, on julkinen yhdyntä ollut sallittua vain harvoin, esi­mer­kik­si hedel­mäl­li­syys­ri­tu­aa­lien tai juh­la­py­hien aikaan. 

Ryhmäseksi uhkaa myös kult­tuu­ris­ta miel­ty­mys­tä yksi­löl­li­syy­teen tar­jo­tes­saan mah­dol­li­ses­ti inten­sii­vi­sen koke­muk­sen yhtei­söl­li­ses­tä kuu­lu­vuu­des­ta. Seksuaalisista val­lan­ku­mouk­sis­ta kiin­nos­tu­neen his­to­rioit­si­ja David Allynin mukaan orgioissa kuilu itsen ja toisten välillä katoaa het­kel­li­ses­ti. Kollektiivinen kiihko ja yhtei­söl­li­nen mielihyvä pyyhkivät rajat yksi­löi­den väliltä. Samoin rajat hetero- ja homo­sek­su­aa­li­suu­den välillä sumenevat.

Ryhmäseksin har­ras­ta­jia mus­ta­maa­la­taan enemmän kuin “vanhoja kunnon pettäjiä”, sillä he rikkovat niin montaa sääntöä kerralla ja tekevät sen vieläpä todis­ta­jien läs­nä­ol­les­sa, summaa Frank osuvasti.

Harmittomasta leikittelystä vallankumoukseen?

Yhteiskunta tarjoaa joskus väliai­kai­sia paikkoja tai ajan­jak­so­ja, jolloin normaalit sosi­aa­li­set säännöt eivät päde tai niitä lie­ven­ne­tään. Humalainen saa paljon anteeksi ja vaikkapa juhan­nus­fes­ta­reil­la on “ihan ok” olla het­kel­li­ses­ti alasti. Yksi suo­ma­lais­ten saa­ta­vil­la oleva paikka, jossa ryh­mä­sek­si on sallittua tai jopa toi­vot­ta­vaa, ovat Sexhibition-messut Helsingissä. Yksilöt voivat myös itse etsiä tai luoda väliai­kai­sia ympä­ris­tö­jä ja vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­ta, jotka avaavat mah­dol­li­suuk­sia rikkoa normin mukaista käytöstä.

Aikalisät eivät kui­ten­kaan ole ris­kit­tö­miä. Frankin mukaan ajoittain kuitenkin käy niin, että yhteis­kun­nan strategia pettää eikä yksilö enää palaakaan odo­tet­tuun muot­tiin­sa hul­lut­te­lun jälkeen. Joskus myös hen­ki­lö­koh­tai­nen kokemus rik­ko­muk­ses­ta tuottaa kestävän muutoksen maa­il­man­ku­vaan. Siksi ryh­mä­sek­sis­sä kyl­ve­tään­kin myös poliit­ti­sia siemeniä. Frank muis­tut­taa kir­jas­saan, että joskus sek­su­aa­li­set val­lan­ku­mouk­set muuttavat lopulta paljon enem­män­kin kuin sek­su­aa­li­sen käyt­täy­ty­mi­sen malleja.

Mitä lumikki ja kääpiöt aikovat?

Kokonaisvaltainen sosi­aa­li­nen muutos vaikuttaa Frankista kuitenkin vaikeasti tavoi­tet­ta­val­ta; emme ehkä voi rakas­tel­la tietämme vapauteen. Frank kuvailee, että val­lan­ku­mouk­sel­li­sis­ta ele­men­teis­tä huo­li­mat­ta, lauantai-iltana kimp­pa­ki­van merkeissä kokoon­tu­neet ihmiset palaavat nor­maa­lis­ti töihin maa­nan­tai­aa­mu­na. He eivät suun­nit­te­le hal­li­tuk­sen kaa­ta­mis­ta tai kapi­ta­lis­min murs­kaa­mis­ta. Eivätkä bileet lopu siihen, että jonkun lemmikki kokataan ilta­pa­lak­si. Arkista ryh­mä­sek­si ei kui­ten­kaan ole. Seksuaalinen yksi­noi­keus kump­pa­niin on edelleen normi vaikka sosi­aa­li­set muutokset, kuten suuremmat odotukset seksin roolista elämässä, tekevät siitä vaikeaa joillekin yksi­löil­le. Frankin mukaan esi­mer­kik­si parin­vaih­to mah­dol­lis­taa sen, että ihmiset voivat neu­vo­tel­la seksiä ja suhteita kos­ke­vis­ta ris­ti­rii­tai­sis­ta odo­tuk­sis­ta ja aja­tus­mal­leis­ta.

Kirjoittaja haluaisi uskoa siihen, että val­lan­ku­mous alkaa makuu­huo­nees­ta, mutta ainakin tois­tai­sek­si yli­mää­räis­ten ihmisten kut­su­mi­nen sänkyyn tai pari­suh­tei­siin vaikuttaa sosio­kult­tuu­ri­ses­ti hyvin han­ka­lal­ta asialta. Todennäköisesti monet yllä käsi­tel­lyis­tä teemoista ja usko­muk­sis­ta tulevat esille ja esi­tel­lään totuuk­si­na siinä vaiheessa, kun edus­kun­tam­me jonain päivänä saa käsit­te­lyyn­sä monia­vioi­sen avio­liit­to­lain. Sitä odo­tel­les­sa on meillä jokai­sel­la paljon aikaa pohtia mah­dol­li­suut­ta jättää makuu­huo­neen­sa ovi auki.

Sinisorsien käy­tök­ses­tä on sovin­nai­suus kaukana. Lue lisää.

  • Podcast-lukija: Bruno Gronow
  • Verkkotaitto: Aino Pohjola
  • Artikkelikuva: CC0
  1. Katherine Frank. 2013. Plays Well in Groups: A Journey Through the World of Group Sex.
  2. David Allyn. 2001. Make Love, Not War: The Sexual Revolution, an Unfettered History.
  3. David J. Ley, Insatiable Wives: Women Who Stray and the Men Who Love Them (Lanham: Rowman & Littlefield, 2009), xii.
  4. Stanley Kubrick. 1999. Eyes Wide Shut.
  5. Federico Fellini. 1969. Saturicon.

Kirjoittaja

Anonyymi AntroBlogisti.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Janne 13.2.2018 klo 23:39

    Hyvä ja mie­len­kiin­toi­nen kirjoitus. Itse swinger-yhteisön jäsenenä, toki Frankia lukematta, jäin kai­paa­maan erottelua parin­vaih­don, kimppojen ja poly­amo­rian välillä (johon lop­pu­ka­nee­teis­sa viitataan). Useimmat tuntemani parin­vaih­ta­jat ovat lujasti pari­suh­tees­sa, mutta eivät pidä seksiä rajattuna pari­suh­tee­seen. He eivät luul­ta­vas­ti edes halua monia­vioi­suut­ta. Polyamoria, jossa on saman­ai­kai­ses­ti useita rak­kaus­suh­tei­ta, on taas aivan eri keitos…

    Vastaa
  • Urpo vailla Turpoa 14.2.2018 klo 20:06

    ”Moniavioinen avio­liit­to­la­ki”?! Ei juma… nyt joku roti. Vai ollaanko tässä tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti pro­vo­soi­via?
    Jos nyt unoh­de­taan se, että miksi poly­amo­ri­set ihmiset edes haluai­si­vat ins­ti­tuu­tioon joka on his­to­rial­li­ses­ti (Euroopassa) aina ollut kahden ihmisen liitto, niin ei tuossa silti ole päätä taikka häntää. Montako sel­lai­seen saisi kuulua: 3, 6 tai 12 ihmistä? Ja miksi ei aina yhtä enempää? Koko talo; kortteli; kylä; kaupunki?
    Ja miten toimii monia­vio­ero? Henkilöt A, B ja D ovat keskenään ”yhdessä” ja henkilö C eron jälkeen enää hen­ki­löi­den A ja D?

    Parinvaihto, poly­amo­ria, aisuri/​cuckold ym. muut ei-yksia­vioi­set suhteet ovat sek­su­aa­li­sia (tai pla­to­ni­sia) miel­ty­myk­siä, eivät sek­su­aa­li­sia suun­tau­tu­mi­sia. Vaikka enemmistö ihmisistä ei edel­lä­mai­nit­tu­ja akti­vi­teet­te­ja har­ras­tai­si­kaan, ne jotka näin tekevät eivät silti auto­maat­ti­ses­ti ole var­si­nai­sia sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä. Vain pel­käs­tään tuosta syystä ainakaan.

    Rakastakaa ja rakas­tel­kaa keitä ja niin monia kuin haluatte. Kunhan asutte saman katon alla, saatte vähintään KELAlta kyllä ”ruokakunta”-statuksen — halusitte tai ette.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Veroista puhuttaessa tulee esille eräs mielenkiintoinen rahaan ja kapitalismiin liittyvä mystifikaatio: paljon veroja maksaneista puhutaan usein kuin he pitäisivät yhteiskuntaa pystyssä. Ajatellaan, että veronmaksukykyiset miljonäärit suorastaan elättävät lähihoitajia ja opettajia. Todellisuudessa jokaisen yhteiskunnan aineellinen perusta rakentuu sille, että ihmiset osallistuvat tuotannolliseen toimintaan ja tuottavat siten erilaisia ihmiselämälle tarpeellisia asioita.