Kyteekö ryhmäseksissä vallankumouksen kipinä?

Erilaisten deittailusovellusten ja -sivustojen käyttäjä kohtaa joskus ruudullaan pariskuntien profiileja, joissa etsinnän kohteena on yksi tai useampi vieraileva tähti kimppakivaan. Tällaiset profiilit ovat usein kasvottomia. Silmien ja hymyn sijasta esitellään muita ruumiinosia tai sumeita otoksia, joiden perusteella käyttäjiä ei voi tunnistaa. Myöskään pariskunnista tai muusta kimppakivasta kiinnostuneet sinkut eivät yleensä ilmaise seksuaalista mieltymystään profiiliteksteissään.

Esimerkiksi deittisovellus Tinderissä ei voi virallisesti luoda profiilia parina tai ryhmänä. Sovellus olettaa, että seuraa etsitään yksilönä. Monet ryhmäseksistä kiinnostuneet parit kiertävät teknisen esteen valitsemalla yksilöprofiilin kuvat niin, että muut ymmärtävät mistä on kyse. Pikaviestisovellus WhatsApp kertoo samanlaista tarinaa. Sen hymiövalikoimasta löytyy muun muassa sateenkaariperheitä ja muunsukupuolisia, mutta ei ryhmäseksiin tai polygamisiin suhteisiin viittaavia hahmoja.

Kaiken kaikkiaan ylimääräisinä nähtyjen ihmisten kutsuminen sänkyyn tai parisuhteisiin vaikuttaa tällä hetkellä paljon vaietummalta aiheelta kuin esimerkiksi homoseksuaalisuus. Miksi ihmeessä ryhmäseksi on lähes tabu jopa deittisovelluksissa, joista ihmiset etsivät kumppania ja seksiseuraa avoimesti oman kasvokuvansa kera?

Likaiset ja häiriintyneet ryhmäseksin harrastajat

“Se ei oo viaton, sen laji on triathlon”, laulavat Cheek ja Jukka Poika muutaman vuoden takaisessa Jossu-biisissä. Vaikka laulu viittaakin pettämiseen, sen sävel sopii myös ryhmäseksiin liittyvään stigmaan eli häpeäleimaan.

Antropologi ja seksitutkija Katherine Frank analysoi kirjassaan Plays Well in Groups: A Journey Through the World of Group Sex (2013) ryhmäseksiin liittyviä uskomuksia sekä ilmiön monia muotoja ja merkityksiä. Kimppakivan stigma on yksi Frankia eniten kiinnostavista teemoista.

Ihmiset etsivät poikkeuksellista mielihyvää ja kokemuksia monin eri tavoin. Jotkut laskuvarjohyppäävät, toiset vuorikiipeilevät. Extreme-lajit nähdään pääosin positiivisena seikkailunhaluisuutena. Frank huomauttaa, että samanlaisen elämän kipinän etsiminen ryhmäseksistä tulkitaan helposti todisteeksi häiriintyneisyydestä tai haureudesta.

Frank nostaa esiin psykologi David Leyn tutkimuksen miehistä, jotka nauttivat naispuolisen kumppaninsa näkemisestä toisen miehen kanssa. Leyn mukaan terapeuteilla on tapana nähdä tällaiset suhteet luonnostaan toimimattomina ja väittää kyseisten halujen kumpuavan psykopatologiasta ja persoonallisuuden häiriöistä. Samanlaiset tulkinnat nostavat päätään usein myös kinky-yhteisöistä puhuttaessa.

Foursome ei selkeästi ole uusi ilmiö.

Frank muistuttaa, että vihollisen syyttäminen seksuaalisesta turmeltuneisuudesta on ikivanha poliittinen taktiikka. Väitteillä orgioista voi jopa oikeuttaa väkivaltaa ja sortamista. Esimerkiksi Ruandan kansanmurhan aikana Hutujen propagandassa näkyi piirroksia, jotka kuvasivat Tutsi-naisia orgioissa yhdessä belgialaisten laskuvarjojääkärien ja YK:n rauhanturvaajien kanssa.

Ryhmäseksin kulttuuria Yhdysvalloissa tutkiessaan Frank pani merkille, että paikallinen media esitti ryhmäseksin harrastajat tai swingerit (eli parinvaihtajat) usein negatiivisessa valossa. Heidät kuvattiin epäviehättäviksi, ylipainoisiksi, vanhoiksi ja ylipäätään mauttomiksi. Laajan tutkimuksensa perusteella Frank havaitsi, että todellisuudessa joukossa on edustettuna koko yhteiskunnan kirjo, kaikkine kehotyyppeineen.  Samanlaiset artikkelit ja dokumentit vaikkapa keski-ikäisten deittailukulttuurista eivät todennäköisesti korostaisi ulkonäköseikkoja, sillä niiden kuvaama käyttäytyminen olisi kulttuurisesti hyväksyttyä. Frank summaa, että todellinen ongelma ei olekaan ulkomuoto vaan se, että ryhmäseksin harrastajat rikkovat samanaikaisesti useita sosiaalisia normeja, ja vieläpä asennoituvat niiden rikkomiseen lähes hilpeästi.

Kimppakivalla yli soveliaisuuden rajojen

Seksin harrastaminen omasta tahdosta useamman osanottajan kesken ylittää soveliaisuuden rajat monissa yhteiskunnissa. Historiasta on löydettävissä esimerkkejä yhteisöistä, joissa joukolla yhtyminen oli ajoittain hyväksyttävää. Frankin mukaan ryhmäseksi ei kuitenkaan ole ikinä ollut normi ja nykyaikana yksittäiset esimerkitkin ovat harvinaisia tai olemattomia – lukuunottamatta rajattuja alakulttuureita, joissa kimppaa harrastetaan säännöllisesti.

Orgiat rikkovat monia sääntöjä, joista keskeisimpänä Frank pitää kulttuurista käsitystämme monogamiasta. Yksiavioisuus ja seksuaalinen yksinoikeus omaan kumppaniin ovat vahvoja ideaaleja. Kimppakivan eri muodot haastavat räikeästi perinteisen avioliiton mallin. Odotukset monogamisesta suhteesta ovat kuitenkin vain yksi palapelin pala.

 Haribon MAOAM-makeisten kääreitä on kritisoitu hahmojen asennoista.

Kolmen kimppa mietityttää Fryta.

Toinen keskeinen rike on Frankin mukaan se, ettei kimppakiva erottele yksityistä ja julkista tilaa, mikä uhmaa julkista alastomuutta koskevaa kieltoa. Sukupuolielinten paljastaminen ja julkinen seksuaalinen käytös ovat tabuja hyvin suuressa osassa maailman kulttuureita. Pyrkimyksen seksuaaliseen yksityiseen ollessa laajalle levinnyttä, on julkinen yhdyntä ollut sallittua vain harvoin, esimerkiksi hedelmällisyysrituaalien tai juhlapyhien aikaan.  Ryhmäseksi uhkaa myös kulttuurista mieltymystä yksilöllisyyteen tarjotessaan mahdollisesti intensiivisen kokemuksen yhteisöllisestä kuuluvuudesta. Seksuaalisista vallankumouksista kiinnostuneen historioitsija David Allynin mukaan orgioissa kuilu itsen ja toisten välillä katoaa hetkellisesti. Kollektiivinen kiihko ja yhteisöllinen mielihyvä pyyhkivät rajat yksilöiden väliltä. Samoin rajat hetero- ja homoseksuaalisuuden välillä sumenevat.

Ryhmäseksin harrastajia mustamaalataan enemmän kuin “vanhoja kunnon pettäjiä”, sillä he rikkovat niin montaa sääntöä kerralla ja tekevät sen vieläpä todistajien läsnäollessa, summaa Frank osuvasti.

Harmittomasta leikittelystä vallankumoukseen?

Yhteiskunta tarjoaa joskus väliaikaisia paikkoja tai ajanjaksoja, jolloin normaalit sosiaaliset säännöt eivät päde tai niitä lievennetään. Humalainen saa paljon anteeksi ja vaikkapa juhannusfestareilla on “ihan ok” olla hetkellisesti alasti. Yksi suomalaisten saatavilla oleva paikka, jossa ryhmäseksi on sallittua tai jopa toivottavaa, ovat Sexhibition-messut Helsingissä. Yksilöt voivat myös itse etsiä tai luoda väliaikaisia ympäristöjä ja vuorovaikutussuhteita, jotka avaavat mahdollisuuksia rikkoa normin mukaista käytöstä.

Aikalisät eivät kuitenkaan ole riskittömiä. Frankin mukaan ajoittain kuitenkin käy niin, että yhteiskunnan strategia pettää eikä yksilö enää palaakaan odotettuun muottiinsa hulluttelun jälkeen. Joskus myös henkilökohtainen kokemus rikkomuksesta tuottaa kestävän muutoksen maailmankuvaan. Siksi ryhmäseksissä kylvetäänkin myös poliittisia siemeniä. Frank muistuttaa kirjassaan, että joskus seksuaaliset vallankumoukset muuttavat lopulta paljon enemmänkin kuin seksuaalisen käyttäytymisen malleja.

Mitä lumikki ja kääpiöt aikovat?

Kokonaisvaltainen sosiaalinen muutos vaikuttaa Frankista kuitenkin vaikeasti tavoitettavalta; emme ehkä voi rakastella tietämme vapauteen. Frank kuvailee, että vallankumouksellisista elementeistä huolimatta, lauantai-iltana kimppakivan merkeissä kokoontuneet ihmiset palaavat normaalisti töihin maanantaiaamuna. He eivät suunnittele hallituksen kaatamista tai kapitalismin murskaamista. Eivätkä bileet lopu siihen, että jonkun lemmikki kokataan iltapalaksi. Arkista ryhmäseksi ei kuitenkaan ole. Seksuaalinen yksinoikeus kumppaniin on edelleen normi vaikka sosiaaliset muutokset, kuten suuremmat odotukset seksin roolista elämässä, tekevät siitä vaikeaa joillekin yksilöille. Frankin mukaan esimerkiksi parinvaihto mahdollistaa sen, että ihmiset voivat neuvotella seksiä ja suhteita koskevista ristiriitaisista odotuksista ja ajatusmalleista.Kirjoittaja haluaisi uskoa siihen, että vallankumous alkaa makuuhuoneesta, mutta ainakin toistaiseksi ylimääräisten ihmisten kutsuminen sänkyyn tai parisuhteisiin vaikuttaa sosiokulttuurisesti hyvin hankalalta asialta. Todennäköisesti monet yllä käsitellyistä teemoista ja uskomuksista tulevat esille ja esitellään totuuksina siinä vaiheessa, kun eduskuntamme jonain päivänä saa käsittelyynsä moniavioisen avioliittolain. Sitä odotellessa on meillä jokaisella paljon aikaa pohtia mahdollisuutta jättää makuuhuoneensa ovi auki.

Sinisorsien käytöksestä on sovinnaisuus kaukana. Lue lisää.

Toimitus

• Podcast-lukija: Bruno Gronow
• Verkkotaitto: Aino Pohjola
• Artikkelikuva: CC0

Lukemista

1. Katherine Frank. 2013. Plays Well in Groups: A Journey Through the World of Group Sex.
2. David Allyn. 2001. Make Love, Not War: The Sexual Revolution, an Unfettered History.
3. David J. Ley, Insatiable Wives: Women Who Stray and the Men Who Love Them (Lanham: Rowman & Littlefield, 2009), xii.
4. Stanley Kubrick. 1999. Eyes Wide Shut.
5. Federico Fellini. 1969. Saturicon.