Kyteekö ryhmäseksissä vallankumouksen kipinä?

Erilaisten deit­tai­luso­vel­lus­ten ja ‑sivus­to­jen käyttäjä kohtaa joskus ruu­dul­laan paris­kun­tien pro­fii­le­ja, joissa etsinnän kohteena on yksi tai useampi vie­rai­le­va tähti kimp­pa­ki­vaan. Tällaiset profiilit ovat usein kas­vot­to­mia. Silmien ja hymyn sijasta esi­tel­lään muita ruu­mii­no­sia tai sumeita otoksia, joiden perus­teel­la käyttäjiä ei voi tunnistaa. Myöskään paris­kun­nis­ta tai muusta kimp­pa­ki­vas­ta kiin­nos­tu­neet sinkut eivät yleensä ilmaise sek­su­aa­lis­ta miel­ty­mys­tään pro­fii­li­teks­teis­sään.

Esimerkiksi deit­ti­so­vel­lus Tinderissä ei voi viral­li­ses­ti luoda profiilia parina tai ryhmänä. Sovellus olettaa, että seuraa etsitään yksilönä. Monet ryh­mä­sek­sis­tä kiin­nos­tu­neet parit kiertävät teknisen esteen valit­se­mal­la yksi­lö­pro­fii­lin kuvat niin, että muut ymmär­tä­vät mistä on kyse. Pikaviestisovellus WhatsApp kertoo saman­lais­ta tarinaa. Sen hymiö­va­li­koi­mas­ta löytyy muun muassa sateen­kaa­ri­per­hei­tä ja muun­su­ku­puo­li­sia, mutta ei ryh­mä­sek­siin tai poly­ga­mi­siin suh­tei­siin viit­taa­via hahmoja.

Kaiken kaikkiaan yli­mää­räi­si­nä nähtyjen ihmisten kut­su­mi­nen sänkyyn tai pari­suh­tei­siin vaikuttaa tällä hetkellä paljon vai­e­tum­mal­ta aiheelta kuin esi­mer­kik­si homo­sek­su­aa­li­suus. Miksi ihmeessä ryh­mä­sek­si on lähes tabu jopa deit­ti­so­vel­luk­sis­sa, joista ihmiset etsivät kumppania ja sek­si­seu­raa avoimesti oman kas­vo­ku­van­sa kera?

Likaiset ja häiriintyneet ryhmäseksin harrastajat

Se ei oo viaton, sen laji on triathlon”, laulavat Cheek ja Jukka Poika muutaman vuoden takai­ses­sa Jossu-biisissä. Vaikka laulu viit­taa­kin pet­tä­mi­seen, sen sävel sopii myös ryh­mä­sek­siin liit­ty­vään stigmaan eli häpeä­lei­maan.

Antropologi ja sek­si­tut­ki­ja Katherine Frank analysoi kir­jas­saan Plays Well in Groups: A Journey Through the World of Group Sex (2013) ryh­mä­sek­siin liittyviä usko­muk­sia sekä ilmiön monia muotoja ja mer­ki­tyk­siä. Kimppakivan stigma on yksi Frankia eniten kiin­nos­ta­vis­ta teemoista.

Ihmiset etsivät poik­keuk­sel­lis­ta mie­li­hy­vää ja koke­muk­sia monin eri tavoin. Jotkut las­ku­var­jo­hyp­pää­vät, toiset vuo­ri­kii­pei­le­vät. Extreme-lajit nähdään pääosin posi­tii­vi­se­na seik­kai­lun­ha­lui­suu­te­na. Frank huo­maut­taa, että saman­lai­sen elämän kipinän etsiminen ryh­mä­sek­sis­tä tulkitaan helposti todis­teek­si häi­riin­ty­nei­syy­des­tä tai hau­reu­des­ta.

Frank nostaa esiin psykologi David Leyn tut­ki­muk­sen miehistä, jotka nauttivat nais­puo­li­sen kump­pa­nin­sa näke­mi­ses­tä toisen miehen kanssa. Leyn mukaan tera­peu­teil­la on tapana nähdä tällaiset suhteet luon­nos­taan toi­mi­mat­to­mi­na ja väittää kyseisten halujen kumpuavan psy­ko­pa­to­lo­gias­ta ja per­soo­nal­li­suu­den häi­riöis­tä. Samanlaiset tulkinnat nostavat päätään usein myös kinky-yhtei­söis­tä puhut­taes­sa.

taide4some

Foursome ei selkeästi ole uusi ilmiö.

Frank muis­tut­taa, että vihol­li­sen syyt­tä­mi­nen sek­su­aa­li­ses­ta tur­mel­tu­nei­suu­des­ta on ikivanha poliit­ti­nen taktiikka. Väitteillä orgioista voi jopa oikeuttaa väki­val­taa ja sor­ta­mis­ta. Esimerkiksi Ruandan kan­san­mur­han aikana Hutujen pro­pa­gan­das­sa näkyi piir­rok­sia, jotka kuvasivat Tutsi-naisia orgioissa yhdessä bel­gia­lais­ten las­ku­var­jo­jää­kä­rien ja YK:n rau­han­tur­vaa­jien kanssa.

Ryhmäseksin kult­tuu­ria Yhdysvalloissa tut­kies­saan Frank pani merkille, että pai­kal­li­nen media esitti ryh­mä­sek­sin har­ras­ta­jat tai swingerit (eli parin­vaih­ta­jat) usein nega­tii­vi­ses­sa valossa. Heidät kuvattiin epä­vie­hät­tä­vik­si, yli­pai­noi­sik­si, vanhoiksi ja yli­pää­tään maut­to­mik­si. Laajan tut­ki­muk­sen­sa perus­teel­la Frank havaitsi, että todel­li­suu­des­sa joukossa on edus­tet­tu­na koko yhteis­kun­nan kirjo, kaikkine keho­tyyp­pei­neen. Samanlaiset artik­ke­lit ja doku­men­tit vaikkapa keski-ikäisten deit­tai­lu­kult­tuu­ris­ta eivät toden­nä­köi­ses­ti koros­tai­si ulko­nä­kö­seik­ko­ja, sillä niiden kuvaama käyt­täy­ty­mi­nen olisi kult­tuu­ri­ses­ti hyväk­syt­tyä. Frank summaa, että todel­li­nen ongelma ei olekaan ulkomuoto vaan se, että ryh­mä­sek­sin har­ras­ta­jat rikkovat saman­ai­kai­ses­ti useita sosi­aa­li­sia normeja, ja vieläpä asen­noi­tu­vat niiden rik­ko­mi­seen lähes hilpeästi.

Kimppakivalla yli soveliaisuuden rajojen

Seksin har­ras­ta­mi­nen omasta tahdosta useamman osa­not­ta­jan kesken ylittää sove­liai­suu­den rajat monissa yhteis­kun­nis­sa. Historiasta on löy­det­tä­vis­sä esi­merk­ke­jä yhtei­söis­tä, joissa joukolla yhtyminen oli ajoittain hyväk­syt­tä­vää. Frankin mukaan ryh­mä­sek­si ei kui­ten­kaan ole ikinä ollut normi ja nyky­ai­ka­na yksit­täi­set esi­mer­kit­kin ovat har­vi­nai­sia tai ole­mat­to­mia — lukuu­not­ta­mat­ta rajattuja ala­kult­tuu­rei­ta, joissa kimppaa har­ras­te­taan sään­nöl­li­ses­ti.

Orgiat rikkovat monia sääntöjä, joista kes­kei­sim­pä­nä Frank pitää kult­tuu­ris­ta käsi­tys­täm­me mono­ga­mias­ta. Yksiavioisuus ja sek­su­aa­li­nen yksi­noi­keus omaan kump­pa­niin ovat vahvoja ideaaleja. Kimppakivan eri muodot haastavat räikeästi perin­tei­sen avio­lii­ton mallin. Odotukset mono­ga­mi­ses­ta suhteesta ovat kuitenkin vain yksi palapelin pala.

Haribon MAOAM-makeisten kääreitä on kri­ti­soi­tu hahmojen asen­nois­ta.

Kolmen kimppa mie­ti­tyt­tää Fryta.

Toinen keskeinen rike on Frankin mukaan se, ettei kimp­pa­ki­va erottele yksi­tyis­tä ja julkista tilaa, mikä uhmaa julkista alas­to­muut­ta koskevaa kieltoa. Sukupuolielinten pal­jas­ta­mi­nen ja julkinen sek­su­aa­li­nen käytös ovat tabuja hyvin suuressa osassa maailman kult­tuu­rei­ta. Pyrkimyksen sek­su­aa­li­seen yksi­tyi­seen ollessa laajalle levin­nyt­tä, on julkinen yhdyntä ollut sallittua vain harvoin, esi­mer­kik­si hedel­mäl­li­syys­ri­tu­aa­lien tai juh­la­py­hien aikaan. 

Ryhmäseksi uhkaa myös kult­tuu­ris­ta miel­ty­mys­tä yksi­löl­li­syy­teen tar­jo­tes­saan mah­dol­li­ses­ti inten­sii­vi­sen koke­muk­sen yhtei­söl­li­ses­tä kuu­lu­vuu­des­ta. Seksuaalisista val­lan­ku­mouk­sis­ta kiin­nos­tu­neen his­to­rioit­si­ja David Allynin mukaan orgioissa kuilu itsen ja toisten välillä katoaa het­kel­li­ses­ti. Kollektiivinen kiihko ja yhtei­söl­li­nen mielihyvä pyyhkivät rajat yksi­löi­den väliltä. Samoin rajat hetero- ja homo­sek­su­aa­li­suu­den välillä sumenevat.

Ryhmäseksin har­ras­ta­jia mus­ta­maa­la­taan enemmän kuin “vanhoja kunnon pettäjiä”, sillä he rikkovat niin montaa sääntöä kerralla ja tekevät sen vieläpä todis­ta­jien läs­nä­ol­les­sa, summaa Frank osuvasti.

Harmittomasta leikittelystä vallankumoukseen?

Yhteiskunta tarjoaa joskus väliai­kai­sia paikkoja tai ajan­jak­so­ja, jolloin normaalit sosi­aa­li­set säännöt eivät päde tai niitä lie­ven­ne­tään. Humalainen saa paljon anteeksi ja vaikkapa juhan­nus­fes­ta­reil­la on “ihan ok” olla het­kel­li­ses­ti alasti. Yksi suo­ma­lais­ten saa­ta­vil­la oleva paikka, jossa ryh­mä­sek­si on sallittua tai jopa toi­vot­ta­vaa, ovat Sexhibition-messut Helsingissä. Yksilöt voivat myös itse etsiä tai luoda väliai­kai­sia ympä­ris­tö­jä ja vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­ta, jotka avaavat mah­dol­li­suuk­sia rikkoa normin mukaista käytöstä.

Aikalisät eivät kui­ten­kaan ole ris­kit­tö­miä. Frankin mukaan ajoittain kuitenkin käy niin, että yhteis­kun­nan strategia pettää eikä yksilö enää palaakaan odo­tet­tuun muot­tiin­sa hul­lut­te­lun jälkeen. Joskus myös hen­ki­lö­koh­tai­nen kokemus rik­ko­muk­ses­ta tuottaa kestävän muutoksen maa­il­man­ku­vaan. Siksi ryh­mä­sek­sis­sä kyl­ve­tään­kin myös poliit­ti­sia siemeniä. Frank muis­tut­taa kir­jas­saan, että joskus sek­su­aa­li­set val­lan­ku­mouk­set muuttavat lopulta paljon enem­män­kin kuin sek­su­aa­li­sen käyt­täy­ty­mi­sen malleja.

Mitä lumikki ja kääpiöt aikovat?

Kokonaisvaltainen sosi­aa­li­nen muutos vaikuttaa Frankista kuitenkin vaikeasti tavoi­tet­ta­val­ta; emme ehkä voi rakas­tel­la tietämme vapauteen. Frank kuvailee, että val­lan­ku­mouk­sel­li­sis­ta ele­men­teis­tä huo­li­mat­ta, lauantai-iltana kimp­pa­ki­van merkeissä kokoon­tu­neet ihmiset palaavat nor­maa­lis­ti töihin maa­nan­tai­aa­mu­na. He eivät suun­nit­te­le hal­li­tuk­sen kaa­ta­mis­ta tai kapi­ta­lis­min murs­kaa­mis­ta. Eivätkä bileet lopu siihen, että jonkun lemmikki kokataan ilta­pa­lak­si. Arkista ryh­mä­sek­si ei kui­ten­kaan ole. Seksuaalinen yksi­noi­keus kump­pa­niin on edelleen normi vaikka sosi­aa­li­set muutokset, kuten suuremmat odotukset seksin roolista elämässä, tekevät siitä vaikeaa joillekin yksi­löil­le. Frankin mukaan esi­mer­kik­si parin­vaih­to mah­dol­lis­taa sen, että ihmiset voivat neu­vo­tel­la seksiä ja suhteita kos­ke­vis­ta ris­ti­rii­tai­sis­ta odo­tuk­sis­ta ja aja­tus­mal­leis­ta.

Kirjoittaja haluaisi uskoa siihen, että val­lan­ku­mous alkaa makuu­huo­nees­ta, mutta ainakin tois­tai­sek­si yli­mää­räis­ten ihmisten kut­su­mi­nen sänkyyn tai pari­suh­tei­siin vaikuttaa sosio­kult­tuu­ri­ses­ti hyvin han­ka­lal­ta asialta. Todennäköisesti monet yllä käsi­tel­lyis­tä teemoista ja usko­muk­sis­ta tulevat esille ja esi­tel­lään totuuk­si­na siinä vaiheessa, kun edus­kun­tam­me jonain päivänä saa käsit­te­lyyn­sä monia­vioi­sen avio­liit­to­lain. Sitä odo­tel­les­sa on meillä jokai­sel­la paljon aikaa pohtia mah­dol­li­suut­ta jättää makuu­huo­neen­sa ovi auki.

Sinisorsien käy­tök­ses­tä on sovin­nai­suus kaukana. Lue lisää.

  • Podcast-lukija: Bruno Gronow
  • Verkkotaitto: Aino Pohjola
  • Artikkelikuva: CC0
  1. Katherine Frank. 2013. Plays Well in Groups: A Journey Through the World of Group Sex.
  2. David Allyn. 2001. Make Love, Not War: The Sexual Revolution, an Unfettered History.
  3. David J. Ley, Insatiable Wives: Women Who Stray and the Men Who Love Them (Lanham: Rowman & Littlefield, 2009), xii.
  4. Stanley Kubrick. 1999. Eyes Wide Shut.
  5. Federico Fellini. 1969. Saturicon.

Kirjoittaja

Anonyymi AntroBlogisti.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Janne 13.2.2018 klo 23:39

    Hyvä ja mie­len­kiin­toi­nen kirjoitus. Itse swinger-yhteisön jäsenenä, toki Frankia lukematta, jäin kai­paa­maan erottelua parin­vaih­don, kimppojen ja poly­amo­rian välillä (johon lop­pu­ka­nee­teis­sa viitataan). Useimmat tuntemani parin­vaih­ta­jat ovat lujasti pari­suh­tees­sa, mutta eivät pidä seksiä rajattuna pari­suh­tee­seen. He eivät luul­ta­vas­ti edes halua monia­vioi­suut­ta. Polyamoria, jossa on saman­ai­kai­ses­ti useita rak­kaus­suh­tei­ta, on taas aivan eri keitos…

    Vastaa
  • Urpo vailla Turpoa 14.2.2018 klo 20:06

    ”Moniavioinen avio­liit­to­la­ki”?! Ei juma… nyt joku roti. Vai ollaanko tässä tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti pro­vo­soi­via?
    Jos nyt unoh­de­taan se, että miksi poly­amo­ri­set ihmiset edes haluai­si­vat ins­ti­tuu­tioon joka on his­to­rial­li­ses­ti (Euroopassa) aina ollut kahden ihmisen liitto, niin ei tuossa silti ole päätä taikka häntää. Montako sel­lai­seen saisi kuulua: 3, 6 tai 12 ihmistä? Ja miksi ei aina yhtä enempää? Koko talo; kortteli; kylä; kaupunki?
    Ja miten toimii monia­vio­ero? Henkilöt A, B ja D ovat keskenään ”yhdessä” ja henkilö C eron jälkeen enää hen­ki­löi­den A ja D?

    Parinvaihto, poly­amo­ria, aisuri/​cuckold ym. muut ei-yksia­vioi­set suhteet ovat sek­su­aa­li­sia (tai pla­to­ni­sia) miel­ty­myk­siä, eivät sek­su­aa­li­sia suun­tau­tu­mi­sia. Vaikka enemmistö ihmisistä ei edel­lä­mai­nit­tu­ja akti­vi­teet­te­ja har­ras­tai­si­kaan, ne jotka näin tekevät eivät silti auto­maat­ti­ses­ti ole var­si­nai­sia sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä. Vain pel­käs­tään tuosta syystä ainakaan.

    Rakastakaa ja rakas­tel­kaa keitä ja niin monia kuin haluatte. Kunhan asutte saman katon alla, saatte vähintään KELAlta kyllä ”ruokakunta”-statuksen — halusitte tai ette.

    Vastaa

Lue myös nämä: