Jenkkien urheilu ja yhteiskunta

Superbowl-sunnuntai kerää Yhdysvalloissa tv:n ääreen vuo­sit­tain yli 110 miljoonaa katsojaa. Amerikkalainen jal­ka­pal­lo on spek­taak­ke­li, jonka dra­maat­ti­suus ja vaa­ral­li­nen fyysisyys hei­jas­te­le­vat antiikin aikaisia gla­di­aat­to­ri­tais­te­lu­ja.

Mitä urhei­lu­la­ji kertoo sitä ympä­röi­väs­tä yhteis­kun­nas­ta? Amerikkalaisen jal­ka­pal­lon ja maan toisen suo­sik­ki­la­jin kori­pal­lon raken­teel­li­set erot ja his­to­rial­li­nen suosio peilaavat muutoksia Yhdysvaltojen poliit­ti­ses­sa talou­des­sa.

Jenkkifutiksen sisäinen rakenne kumpuaa toisen maa­il­man­so­dan jäl­kei­ses­tä teol­li­suu­des­ta ja soti­las­stra­te­giois­ta. Koripallo taas on jäl­ki­teol­li­sen yhteis­kun­nan ilmentymä, jonka juuret ovat moder­nim­mas­sa tie­to­ta­lou­des­sa.

Amerikkalainen jal­ka­pal­lo on kan­sal­li­nen spek­taak­ke­li. Se on kuin sodan­käyn­tiä, joka etenee hie­rark­ki­ses­ti ja kuri­na­lai­ses­ti. Pohjimmiltaan siinä on kyse linjoista: niiden ylit­tä­mi­ses­tä, mit­taa­mi­ses­ta ja niiden muo­dos­ta­mi­ses­ta hyök­käys­tä ja puo­lus­tus­ta varten. Lopullisena pää­mää­rä­nä on var­si­nai­sen maa­li­lin­jan ylit­tä­mi­nen. Peliä hal­lit­se­vat pelaajien sijasta auk­to­ri­tee­tit: val­men­ta­jat, pelin­ra­ken­ta­jat ja koor­di­naat­to­rit. Voittamiseen tarvitaan taitavaa stra­te­gi­aa sekä sen toteut­ta­mi­seen eri­kois­tu­nei­ta rooleja.

Koripallossa taas on kyse roolien jous­ta­vuu­des­ta ja ympy­röis­tä. Jokainen pelaaja voi pelata eri rooleja, ja kaikilta vaaditaan nopeaa impro­vi­soin­tia. Kenttä on jaettu ympy­röi­hin ja puo­liym­py­röi­hin, ja pelaajat juoksevat ympy­röis­sä. Verrattuna ame­rik­ka­lai­seen jal­ka­pal­loon koripallo heijastaa spon­taa­niin tii­mi­työ­hön perus­tu­vaa demo­kraat­ti­sem­paa mallia, johon val­men­ta­ja­kaan ei voi aina sekaantua.

Koripallon epä­muo­dol­li­suus nousee 1960-luvun jälkeen syn­ty­nees­tä mas­sa­kult­tuu­ris­ta, jossa sosi­aa­li­sel­la avoi­muu­del­la on tärkeä rooli. Lajin suosio on kasvanut samalla kun moni­kult­tuu­ri­suus ja tasa-arvo ovat lisään­ty­neet.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ooppera on 400 vuoden aikana kasvanut ruhtinaiden yksityisestä huvista miljoonien viihteeksi, ja ollut aina vahvassa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Yleisön monipuolistuessa oopperan luonne on muuttunut, ja yläluokan sekavasta sosiaalisesta salongista on tullut suuren yleisön harras musiikin temppeli. 

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.