Jenkkien urheilu ja yhteiskunta

Superbowl-sunnuntai kerää Yhdysvalloissa tv:n ääreen vuo­sit­tain yli 110 miljoonaa katsojaa. Amerikkalainen jal­ka­pal­lo on spek­taak­ke­li, jonka dra­maat­ti­suus ja vaa­ral­li­nen fyysisyys hei­jas­te­le­vat antiikin aikaisia gla­di­aat­to­ri­tais­te­lu­ja.

Mitä urhei­lu­la­ji kertoo sitä ympä­röi­väs­tä yhteis­kun­nas­ta? Amerikkalaisen jal­ka­pal­lon ja maan toisen suo­sik­ki­la­jin kori­pal­lon raken­teel­li­set erot ja his­to­rial­li­nen suosio peilaavat muutoksia Yhdysvaltojen poliit­ti­ses­sa talou­des­sa.

Jenkkifutiksen sisäinen rakenne kumpuaa toisen maa­il­man­so­dan jäl­kei­ses­tä teol­li­suu­des­ta ja soti­las­stra­te­giois­ta. Koripallo taas on jäl­ki­teol­li­sen yhteis­kun­nan ilmentymä, jonka juuret ovat moder­nim­mas­sa tie­to­ta­lou­des­sa.

Amerikkalainen jal­ka­pal­lo on kan­sal­li­nen spek­taak­ke­li. Se on kuin sodan­käyn­tiä, joka etenee hie­rark­ki­ses­ti ja kuri­na­lai­ses­ti. Pohjimmiltaan siinä on kyse linjoista: niiden ylit­tä­mi­ses­tä, mit­taa­mi­ses­ta ja niiden muo­dos­ta­mi­ses­ta hyök­käys­tä ja puo­lus­tus­ta varten. Lopullisena pää­mää­rä­nä on var­si­nai­sen maa­li­lin­jan ylit­tä­mi­nen. Peliä hal­lit­se­vat pelaajien sijasta auk­to­ri­tee­tit: val­men­ta­jat, pelin­ra­ken­ta­jat ja koor­di­naat­to­rit. Voittamiseen tarvitaan taitavaa stra­te­gi­aa sekä sen toteut­ta­mi­seen eri­kois­tu­nei­ta rooleja.

Koripallossa taas on kyse roolien jous­ta­vuu­des­ta ja ympy­röis­tä. Jokainen pelaaja voi pelata eri rooleja, ja kaikilta vaaditaan nopeaa impro­vi­soin­tia. Kenttä on jaettu ympy­röi­hin ja puo­liym­py­röi­hin, ja pelaajat juoksevat ympy­röis­sä. Verrattuna ame­rik­ka­lai­seen jal­ka­pal­loon koripallo heijastaa spon­taa­niin tii­mi­työ­hön perus­tu­vaa demo­kraat­ti­sem­paa mallia, johon val­men­ta­ja­kaan ei voi aina sekaantua.

Koripallon epä­muo­dol­li­suus nousee 1960-luvun jälkeen syn­ty­nees­tä mas­sa­kult­tuu­ris­ta, jossa sosi­aa­li­sel­la avoi­muu­del­la on tärkeä rooli. Lajin suosio on kasvanut samalla kun moni­kult­tuu­ri­suus ja tasa-arvo ovat lisään­ty­neet.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Meiltä tiedustellaan yhtenään, mistä resurssit laajan toimintamme pyörittämiseen tulevat. Tähän ja moniin muihin kysymyksiin vastaamme uudessa kolumnisarjassa, jossa lukija on kutsuttu kylään toimitukseen, kurkistelemaan tiedemedian tekemisen haasteisiin. Ensimmäisessä osassa puhutaan rahasta.

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myytävästä Iso Numero -lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa lehtimyyjää on syyllistynyt yritykseen huijata noin 10€ edestä vaihtorahoja. Artikkelissa myyjien näkökulmaa ei tuoda esille, ja näin heidät esineellistetään lukijan, työnantajan ja huijauksen kohteen pelinappuloiksi. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyllistyneiden myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa negatiivisia stereotypioita paljon ennakkoluuloja kohtaavasta väestönosasta.