Jenkkien urheilu ja yhteiskunta

Superbowl-sunnuntai kerää Yhdysvalloissa tv:n ääreen vuo­sit­tain yli 110 miljoonaa katsojaa. Amerikkalainen jal­ka­pal­lo on spek­taak­ke­li, jonka dra­maat­ti­suus ja vaa­ral­li­nen fyysisyys hei­jas­te­le­vat antiikin aikaisia gla­di­aat­to­ri­tais­te­lu­ja.

Mitä urhei­lu­la­ji kertoo sitä ympä­röi­väs­tä yhteis­kun­nas­ta? Amerikkalaisen jal­ka­pal­lon ja maan toisen suo­sik­ki­la­jin kori­pal­lon raken­teel­li­set erot ja his­to­rial­li­nen suosio peilaavat muutoksia Yhdysvaltojen poliit­ti­ses­sa talou­des­sa.

Jenkkifutiksen sisäinen rakenne kumpuaa toisen maa­il­man­so­dan jäl­kei­ses­tä teol­li­suu­des­ta ja soti­las­stra­te­giois­ta. Koripallo taas on jäl­ki­teol­li­sen yhteis­kun­nan ilmentymä, jonka juuret ovat moder­nim­mas­sa tie­to­ta­lou­des­sa.

Amerikkalainen jal­ka­pal­lo on kan­sal­li­nen spek­taak­ke­li. Se on kuin sodan­käyn­tiä, joka etenee hie­rark­ki­ses­ti ja kuri­na­lai­ses­ti. Pohjimmiltaan siinä on kyse linjoista: niiden ylit­tä­mi­ses­tä, mit­taa­mi­ses­ta ja niiden muo­dos­ta­mi­ses­ta hyök­käys­tä ja puo­lus­tus­ta varten. Lopullisena pää­mää­rä­nä on var­si­nai­sen maa­li­lin­jan ylit­tä­mi­nen. Peliä hal­lit­se­vat pelaajien sijasta auk­to­ri­tee­tit: val­men­ta­jat, pelin­ra­ken­ta­jat ja koor­di­naat­to­rit. Voittamiseen tarvitaan taitavaa stra­te­gi­aa sekä sen toteut­ta­mi­seen eri­kois­tu­nei­ta rooleja.

Koripallossa taas on kyse roolien jous­ta­vuu­des­ta ja ympy­röis­tä. Jokainen pelaaja voi pelata eri rooleja, ja kaikilta vaaditaan nopeaa impro­vi­soin­tia. Kenttä on jaettu ympy­röi­hin ja puo­liym­py­röi­hin, ja pelaajat juoksevat ympy­röis­sä. Verrattuna ame­rik­ka­lai­seen jal­ka­pal­loon koripallo heijastaa spon­taa­niin tii­mi­työ­hön perus­tu­vaa demo­kraat­ti­sem­paa mallia, johon val­men­ta­ja­kaan ei voi aina sekaantua.

Koripallon epä­muo­dol­li­suus nousee 1960-luvun jälkeen syn­ty­nees­tä mas­sa­kult­tuu­ris­ta, jossa sosi­aa­li­sel­la avoi­muu­del­la on tärkeä rooli. Lajin suosio on kasvanut samalla kun moni­kult­tuu­ri­suus ja tasa-arvo ovat lisään­ty­neet.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuukautissuojien ja tamponien verotus ovat puhuttaneet mediassa. Minttu Mikkonen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan kuukautissuojien arvonlisäveron laskemisesta ja totesi, että olisi aika puhua kuukautistasa-arvosta. Kuinka paljon tilaa tasa-arvon mallissamme on biologiselle ja sosiaaliselle erilaisuudelle?

Kirgisiassa järjestettiin syyskuussa viikon mittainen urheilu- ja kulttuuritapahtuma World Nomad Games, joka tunnetaan “nomadien olympialaisina”. Kunnianhimoisen projektin avulla rakennetaan niin alueen turismia kuin nomadikulttuuria ja -identiteettiä. Matkustimme kisoihin ottamaan selvää, mistä tässä kotimaan mediassa tuskin lainkaan huomiota saaneessa suurtapahtumassa on kyse.