Jenkkien urheilu ja yhteiskunta

Superbowl-sunnuntai kerää Yhdysvalloissa tv:n ääreen vuo­sit­tain yli 110 miljoonaa katsojaa. Amerikkalainen jal­ka­pal­lo on spek­taak­ke­li, jonka dra­maat­ti­suus ja vaa­ral­li­nen fyysisyys hei­jas­te­le­vat antiikin aikaisia gla­di­aat­to­ri­tais­te­lu­ja.

Mitä urhei­lu­la­ji kertoo sitä ympä­röi­väs­tä yhteis­kun­nas­ta? Amerikkalaisen jal­ka­pal­lon ja maan toisen suo­sik­ki­la­jin kori­pal­lon raken­teel­li­set erot ja his­to­rial­li­nen suosio peilaavat muutoksia Yhdysvaltojen poliit­ti­ses­sa talou­des­sa.

Jenkkifutiksen sisäinen rakenne kumpuaa toisen maa­il­man­so­dan jäl­kei­ses­tä teol­li­suu­des­ta ja soti­las­stra­te­giois­ta. Koripallo taas on jäl­ki­teol­li­sen yhteis­kun­nan ilmentymä, jonka juuret ovat moder­nim­mas­sa tie­to­ta­lou­des­sa.

Amerikkalainen jal­ka­pal­lo on kan­sal­li­nen spek­taak­ke­li. Se on kuin sodan­käyn­tiä, joka etenee hie­rark­ki­ses­ti ja kuri­na­lai­ses­ti. Pohjimmiltaan siinä on kyse linjoista: niiden ylit­tä­mi­ses­tä, mit­taa­mi­ses­ta ja niiden muo­dos­ta­mi­ses­ta hyök­käys­tä ja puo­lus­tus­ta varten. Lopullisena pää­mää­rä­nä on var­si­nai­sen maa­li­lin­jan ylit­tä­mi­nen. Peliä hal­lit­se­vat pelaajien sijasta auk­to­ri­tee­tit: val­men­ta­jat, pelin­ra­ken­ta­jat ja koor­di­naat­to­rit. Voittamiseen tarvitaan taitavaa stra­te­gi­aa sekä sen toteut­ta­mi­seen eri­kois­tu­nei­ta rooleja.

Koripallossa taas on kyse roolien jous­ta­vuu­des­ta ja ympy­röis­tä. Jokainen pelaaja voi pelata eri rooleja, ja kaikilta vaaditaan nopeaa impro­vi­soin­tia. Kenttä on jaettu ympy­röi­hin ja puo­liym­py­röi­hin, ja pelaajat juoksevat ympy­röis­sä. Verrattuna ame­rik­ka­lai­seen jal­ka­pal­loon koripallo heijastaa spon­taa­niin tii­mi­työ­hön perus­tu­vaa demo­kraat­ti­sem­paa mallia, johon val­men­ta­ja­kaan ei voi aina sekaantua.

Koripallon epä­muo­dol­li­suus nousee 1960-luvun jälkeen syn­ty­nees­tä mas­sa­kult­tuu­ris­ta, jossa sosi­aa­li­sel­la avoi­muu­del­la on tärkeä rooli. Lajin suosio on kasvanut samalla kun moni­kult­tuu­ri­suus ja tasa-arvo ovat lisään­ty­neet.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Vuoden 1918 sotaa on tulkittu aikalaisten toimesta eri tavoin niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin. Myös sodanjälkeinen historiantutkimus on tuottanut erilaisia tulkintoja. Tätä moninaisuutta selittää se, että Suomessa sodittiin samanaikaisesti monesta eri syystä: työväenluokan vapauttamiseksi kapitalismin kahleista, valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja kotimaisia kapinallisia vastaan. Lisäksi vuoden 1918 sota oli osa ensimmäistä maailmansotaa. Miten sodan kokeneet ihmiset ovat ilmaisseet ja tulkinneet kokemuksiaan? Missä määrin kokemusten sisällöt muotoutuvat ja muuntuvat niissä prosesseissa, joissa henkilökohtaisesti koettu tapahtuma välitetään muille kerronnan avulla? Toisin sanoen, miten kokemuksia käsitellään – ilmaistaan ja tulkitaan – kun henkilökohtainen ja yksilöllinen tieto, tunne ja tulkinta asetetaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin ja välitetään tietylle kohderyhmälle sanojen voimalla?

Bali tunnetaan vehreänä paratiisina, jonka tenhossa kietoutuvat yhteen saaren valtavan kaunis luonto ja hindulaisen, näyttäviä rituaaleja korostavan henkisyyden erityispiirteet. Saaren menneisyys on kuitenkin kaikkea muuta kuin taianomainen: Bali oli aikanaan merkittävä alueellinen orjakaupan keskus.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa siirtyy väliaikaisesti edustamaan jotakin muuta kansalaisuutta kuin sitä, johon hänet normaalissa arjessa liitetään. Maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji kietoutuu kiinnostavilla tavoilla nationalismiin ja lainattuihin identiteetteihin.