Sota-aikana ilmapiiri oli ahdistava ja elettiin ainaisessa hermojännityksessä. Yliluonnollisiksi tulkitut kokemukset olivat sota-aikana yleisiä. Niitä koettiin yksin, pienessä porukassa ja isolla joukolla. Kokijat ovat monenlaisia: naisia, miehiä, lapsia ja isovanhempia. He ovat ympäri Suomen. Suurin osa kokemuksista on kokijoilleen selittämättömiä, ja vaikka ne ovat jättäneet vahvan jäljen, niistä on vaiettu jopa hulluksi leimautumisen pelossa.

Istun beirutilaisessa kahvilassa ja minua turhauttaa. Kirjoitan tutkimusprojektini rahoittajalle vuosiraporttia, vaikka mieleni tekisi jo mennä suomalaisten tutkijatuttujeni kanssa sovitulle kaljalle. Naputan raportin viimeiset sanat valmiiksi ja kuuntelen sivukorvalla, kuinka viereisen pöydän kolmekymppiset beirutilaiset puhuvat espressojen äärellä Libanonin arabian ja englannin sekoituksella siitä, missä journaalissa saisivat julkaistua erään heistä kirjoittaman antropologisen artikkelin. Mietin keskeyttäisinkö heidän keskustelunsa ottamalla kantaa aiheeseen. Lähetän kuitenkin vain raporttini sähköpostitse projektihallintaan, suljen tietokoneen ja lähden kahvilasta tallustamaan baariin kaupunginosan toiselle laidalle. Tätäkö on kenttätyö? Kävellessäni mielessäni pyörii, että teen nyt varmasti jotain väärin.

Kesäisellä nurmella nököttää ilmapalloilla täytetty laatikko, johon on maalattu ydinreaktorin kuva. Ritsa heilahtaa, ja pieni kivi mäjähtää laatikkoon. Jos ilmapallot hajoavat, terroristi-isku ydinvoimalaan onnistuu. Seuraa ydintuho, ja ritsan käyttäjä voittaa pelin. Raskas ja vaarallinen työ vaatii tuekseen kieroa huumoria.

Mitä merkityksiä peukutukset tai tykkäykset välittävät? Markkinointi ja mainonta -lehden kolumnissaan toimittaja Ilkka Jauhiainen kritisoi Aku Louhimiestä siitä, että hän antoi Facebook-profiilissaan tilaa loukkaavalle puheelle. Päivitysten kommenteissa esitettiin loukkauksia niitä näyttelijöitä kohtaan, jotka asettuivat kritisoimaan Louhimiestä julkisesti A-studiossa 19. maaliskuuta. Toimittaja Jauhiainen myös listaa julkisuuden henkilöitä, jotka ovat peukuttaneet näitä Louhimiehen Facebook-päivityksiä.

Aberdeenin yliopiston antropologian professori Tim Ingold kertoo urastaan, ajatuksistaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Ingold tunnetaan hyvin filosofisesta ja toiveikkaasta, kielellä leikittelevästä lähestymistavastaan ihmisen olemassaoloon, toimintaan ja suhteellisuuteen ympäristössään. Haastattelun aikana ehdimme myös käsitellä mielikuvitusta, toivoa, tietoa, antropologian ja etnografian eroja, sienirihmastoja ja Sallan kuntaa.

Voiko antropologia auttaa ymmärtämään David Lynchin tuotantoa? Huolimatta siitä onko ohjaajan omistautunut fani vai vannoutunut vihaaja, antropologia saattaa antaa työkaluja hänen teostensa käsittelyyn. Yle Teema järjestää 20.-24.3. elokuvafestivaalin, jonka päätähtenä on ohjaaja David Lynch. Toimituksen päivystävä leffafriikki tarttui tilaisuuteen ja pääsi näkemyksineen muiden innokkaiden mukana festivaaliohjelmiston välispiikkeihin - loput antropologisimmat ajatukset muotoutuivat tekstiksi.

A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki on Hesarissa ja Ylellä ollut huolissaan digilaitteiden ja erityisesti somen käytöstä. Kukapa ei toisinaan syyllistäisi itseään tai toisia liiasta netissä roikkumisesta, joka vie aikaa joltain arvokkaampana pidetyltä toiminnalta. Simojoki tosin menee hieman pidemmälle ja näkee netinkäytön itsekeskeisyyttä ruokkivana toimintana, joka voi olla riski koko yhteiskunnalle. Simojoen puheenvuorot ovat tärkeitä ja herättävät keskustelua, mutta samalla ne ovat esimerkki uuteen viestintämuotoon kohdistuvasta moraalisesta paniikista.