Kansainvälinen naistenpäivä on vuosien saatossa saanut monia merkityksiä. Naistenpäivän kaupallistumista on edeltänyt monta vuotta poliittista työtä. Päivä on poliittisen liikehdinnän tulos, joka on vuosien saatossa mahdollistanut feministien sekä naisvaltaisten ja sukupuolittuneiden alojen mielenilmaukset. Tämä artikkeli valottaa naistenpäivän historiaa ja tarkastelee nykypäivän, kulttuurisesti feminiiniksi määritellyn työn tarvetta, solidaarisuutta ja solidaarisuuden puutetta.

Suomalainen kulttuuri on vanhastaan melko työkeskeinen. Tämä työetiikka on perua entisajan agraarisesta maailmasta, jossa kova työ nähtiin ihmisen osana ja moraalisesti arvokkaana. Taustalta löytyy Raamatun kertomus syntiinlankeemuksesta. Aatami ja Eeva söivät Hyvän ja pahan tiedon puusta vastoin Jumalan tahtoa. Rangaistukseksi Jumala karkotti heidät paratiisista. Jos kertomusta tulkitsee metaforisesti antropologisen ja historiallisen tutkimustiedon valossa, on helppo päätyä tulkintaan jonka mukaan se symboloi maanviljelyn omaksumista ja keräilytaloudesta erkaantumista. Tuolloin ihmisten työmäärä lisääntyi, ja elämä muuttui perustavalla tavalla. Ihmisyhteisöt muuttuivat aiempaa eriarvoisemmiksi ja ryhmien välinen sodankäynti raaistui.

Vuoden 1975 Tappajahai-elokuva oli yllättävä menestys. Se rikkoi ennätyksiä ja elokuvateollisuuden lainalaisuuksia ennen näkemättömillä tavoilla. Vaikka elokuva tuli teattereihin vasta kesällä, perinteisesti huonojen elokuvien kautena, siitä tuli aikansa tuottoisin elokuva. Tappajahain suosion on tulkittu johtuvan sen symbolisista merkityksistä, jotka sallivat yleisölle yhdysvaltalaisen sotahistorian käsittelyn alitajuisella tavalla.

Yle uutisoi hiljattain tutkimusprojektista, jonka mukaan opiskelijat voidaan jakaa innostuneisiin, stressaantuneisiin, uupuneisiin ja kyynisiin. "Kuinka tehdä kaikista innostujia?", kysyy artikkeli. Taustaoletuksena tuntuu olevan, että vain innostuneet oppilaat ovat nykykapitalististen normien mukaisia. Ongelmana ovat opiskelijat, jotka eivät taivu tähän muottiin.