A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki on Hesarissa ja Ylellä ollut huolissaan digilaitteiden ja erityisesti somen käytöstä. Kukapa ei toisinaan syyllistäisi itseään tai toisia liiasta netissä roikkumisesta, joka vie aikaa joltain arvokkaampana pidetyltä toiminnalta. Simojoki tosin menee hieman pidemmälle ja näkee netinkäytön itsekeskeisyyttä ruokkivana toimintana, joka voi olla riski koko yhteiskunnalle.
Simojoen puheenvuorot ovat tärkeitä ja herättävät keskustelua, mutta samalla ne ovat esimerkki uuteen viestintämuotoon kohdistuvasta moraalisesta paniikista. Antropologi Genevieve Bell kertoo, kuinka teknologian täytyy sisältää kolme asiaa synnyttääkseen moraalista paniikkia: se muuttaa suhteemme aikaan (esim. säästää tai tuhlaa sitä), tilaan (esim. tekee välimatkan merkityksettömäksi) ja toisiimme (esim. rajoittaa/lisää vuorovaikutusta). Jo Sokrates varoitteli, kuinka kirjoitustaito surkastuttaa muistin ja argumentointitaidon. Aikoinaan kotien sähköistämistäkin vastustettiin vedoten siihen, että sähkövalot tekisivät lapsista näkyvämpiä kidnappaajille. Puhelinta taas pelättiin, koska se tappaisi kasvokkaisen vuorovaikutuksen. Varsinkin naistenväliset puhelinkeskustelut nähtiin haitallisina. Moraalisia paniikkeja ovat aiheuttaneet myös auto, juna, radio, televisio, videot, pelit ja valmiiksi siivutettu leipä.
Nyt pelätään somea.
Simojoki kertoo asiantuntevasti, kuinka aivojen välittäjäaineet ja ihmisen mielihyväjärjestelmä palkitsevat netissä olemisesta: Aiheutuu nopea mielihyvän kokemus, joka saa ihmisen kierteeseen, koska elimistö ja psyyke toimivat niin. Riippuvuus muistuttaa rahapeli- ja päihderiippuvuutta. Simojoki esittää, kuten auto- ja junamatkustamisen kriitikot aikoinaan, että aivojamme ei ole rakennettu nopeaa nykyteknologiaa varten. Hänen mielestään on huolestuttavaa, että teknologian vaikutuksesta tunnesäätelyyn ei ole vielä tutkimuksia. Ihmisten pitäisi myös mitata ajallisesti somen käyttöään, mutta he eivät tajua olla huolissaan, koska kaikki muutkin ovat nykyään paljon somessa. Simojoki valittelee, kuinka uudesta teknologiasta on jopa tullut joillekin osa identiteettiä ja päivittäistä minäkuvan rakentumista.
Moraalisen paniikin medikalisoiva puhetyyli saa arvostelijan omat arvot näyttämään objektiivisemmilta. Simojokikin rakentaa vaikuttavan kuvauksen haitallisesta teknologiasta käyttämällä lääketieteellisiä ilmaisuja ja saa koko teknologian näyttämään vaaralliselta. Mutta jos Simojoen näkökulman kiteyttäisi ilman medikalisointia, se kuulostaisi tältä:
Somessa on paljon ihmisiä. Some on mukava ja hyödyllinen asia, joten sitä halutaan käyttää usein. Some onkin osaltaan korvannut muita ajanviettotapoja. Se on osa nykyihmisten elämää. Jotkut somettavat useammin kuin on yleisesti arvostettua. Jotkut somettavat enemmän kuin he itse tai heidän lähimmäisensä haluaisivat.
Addiktioyhteiskunta-kirjassa kerrotaan, kuinka vallitsevat normit määrittävät sen, kutsutaanko toistuvaa toimintaa rutiiniksi, tottumukseksi, ahkeruudeksi, omistautuneisuudeksi – vai riippuvuudeksi. Joitakin addiktioita pidetään pahoina, sairaina ja väärinä, joitakin terveinä, hyvinä ja oikeina. Simojoen mediassa esittämä kanta on selvästi ongelmapainotteinen. Hän ounastelee, josko ”tulevaisuudessa ihmettelemme, kuinka joskus sai seurata digisisältöjä joka paikassa ja joka hetki – aivan kuten nyt ihmettelemme entisaikojen estotonta tupakointia.”
Voi myös olla, että tulevaisuudessa ihmettelemme, kuinka netti aiheutti niin suuren moraalisen paniikin.
Genevieve Bellin näkemyksistä
-
Wired 11.02.2012: Why We Freak Out About Some Technologies but Not Others.
-
The Wall Street Journal 11.7.2011. Women and Children First: Technology and Moral Panic.
Tuukka Tammi & Pauliina Raento (toim.) 2013. Addiktioyhteiskunta. Riippuvuus aikamme ilmiönä.
Lukemista
- Wired 11.02.2012: Why We Freak Out About Some Technologies but Not Others.
- The Wall Street Journal 11.7.2011. Women and Children First: Technology and Moral Panic.
- Tuukka Tammi & Pauliina Raento (toim.) 2013. Addiktioyhteiskunta. Riippuvuus aikamme ilmiönä.
