A‑klinikan ylilääkäri medikalisoi somen

A‑klinikan johtava yli­lää­kä­ri Kaarlo Simojoki on Hesarissa ja Ylellä ollut huo­lis­saan digi­lait­tei­den ja eri­tyi­ses­ti somen käytöstä. Kukapa ei toisinaan syyl­lis­täi­si itseään tai toisia liiasta netissä roik­ku­mi­ses­ta, joka vie aikaa joltain arvok­kaam­pa­na pidetyltä toi­min­nal­ta. Simojoki tosin menee hieman pidem­mäl­le ja näkee netin­käy­tön itse­kes­kei­syyt­tä ruok­ki­va­na toi­min­ta­na, joka voi olla riski koko yhteiskunnalle.

Simojoen puheen­vuo­rot ovat tärkeitä ja herät­tä­vät kes­kus­te­lua, mutta samalla ne ovat esimerkki uuteen vies­tin­tä­muo­toon koh­dis­tu­vas­ta moraa­li­ses­ta panii­kis­ta. Antropologi Genevieve Bell kertoo, kuinka tek­no­lo­gian täytyy sisältää kolme asiaa syn­nyt­tääk­seen moraa­lis­ta paniikkia: se muuttaa suhteemme aikaan (esim. säästää tai tuhlaa sitä), tilaan (esim. tekee väli­mat­kan mer­ki­tyk­set­tö­mäk­si) ja toisiimme (esim. rajoittaa/​lisää vuo­ro­vai­ku­tus­ta). Jo Sokrates varoit­te­li, kuinka kir­joi­tus­tai­to sur­kas­tut­taa muistin ja argu­men­toin­ti­tai­don. Aikoinaan kotien säh­köis­tä­mis­tä­kin vas­tus­tet­tiin vedoten siihen, että säh­kö­va­lot tekisivät lapsista näky­väm­piä kid­nap­paa­jil­le. Puhelinta taas pelättiin, koska se tappaisi kas­vok­kai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen. Varsinkin nais­ten­vä­li­set puhe­lin­kes­kus­te­lut nähtiin hai­tal­li­si­na. Moraalisia paniik­ke­ja ovat aiheut­ta­neet myös auto, juna, radio, televisio, videot, pelit ja valmiiksi sii­vu­tet­tu leipä.

Nyt pelätään somea.

Simojoki kertoo asian­tun­te­vas­ti, kuinka aivojen välit­tä­jä­ai­neet ja ihmisen mie­li­hy­vä­jär­jes­tel­mä pal­kit­se­vat netissä ole­mi­ses­ta: Aiheutuu nopea mie­li­hy­vän kokemus, joka saa ihmisen kier­tee­seen, koska elimistö ja psyyke toimivat niin. Riippuvuus muis­tut­taa rahapeli- ja päih­de­riip­pu­vuut­ta. Simojoki esittää, kuten auto- ja juna­mat­kus­ta­mi­sen kriitikot aikoinaan, että aivojamme ei ole raken­net­tu nopeaa nyky­tek­no­lo­gi­aa varten. Hänen mie­les­tään on huo­les­tut­ta­vaa, että tek­no­lo­gian vai­ku­tuk­ses­ta tun­ne­sää­te­lyyn ei ole vielä tut­ki­muk­sia. Ihmisten pitäisi myös mitata ajal­li­ses­ti somen käyttöään, mutta he eivät tajua olla huo­lis­saan, koska kaikki muutkin ovat nykyään paljon somessa. Simojoki valit­te­lee, kuinka uudesta tek­no­lo­gias­ta on jopa tullut joillekin osa iden­ti­teet­tiä ja päi­vit­täis­tä minäkuvan rakentumista.

Moraalisen paniikin medi­ka­li­soi­va puhetyyli saa arvos­te­li­jan omat arvot näyt­tä­mään objek­tii­vi­sem­mil­ta. Simojokikin rakentaa vai­kut­ta­van kuvauksen hai­tal­li­ses­ta tek­no­lo­gias­ta käyt­tä­mäl­lä lää­ke­tie­teel­li­siä ilmaisuja ja saa koko tek­no­lo­gian näyt­tä­mään vaa­ral­li­sel­ta. Mutta jos Simojoen näkö­kul­man kiteyt­täi­si ilman medi­ka­li­soin­tia, se kuu­los­tai­si tältä:

Somessa on paljon ihmisiä. Some on mukava ja hyö­dyl­li­nen asia, joten sitä halutaan käyttää usein. Some onkin osaltaan korvannut muita ajan­viet­to­ta­po­ja. Se on osa nykyih­mis­ten elämää. Jotkut somet­ta­vat useammin kuin on yleisesti arvos­tet­tua. Jotkut somet­ta­vat enemmän kuin he itse tai heidän lähim­mäi­sen­sä haluaisivat.

Addiktioyhteiskunta-kirjassa kerrotaan, kuinka val­lit­se­vat normit mää­rit­tä­vät sen, kut­su­taan­ko toistuvaa toimintaa rutii­nik­si, tot­tu­muk­sek­si, ahke­ruu­dek­si, omis­tau­tu­nei­suu­dek­si — vai riip­pu­vuu­dek­si. Joitakin addik­tioi­ta pidetään pahoina, sairaina ja väärinä, joitakin terveinä, hyvinä ja oikeina. Simojoen mediassa esittämä kanta on selvästi ongel­ma­pai­not­tei­nen. Hän ounas­te­lee, josko ”tule­vai­suu­des­sa ihmet­te­lem­me, kuinka joskus sai seurata digi­si­säl­tö­jä joka paikassa ja joka hetki – aivan kuten nyt ihmet­te­lem­me enti­sai­ko­jen estotonta tupakointia.”

Voi myös olla, että tule­vai­suu­des­sa ihmet­te­lem­me, kuinka netti aiheutti niin suuren moraa­li­sen paniikin.

Genevieve Bellin näkemyksistä

  • Wired 11.02.2012: Why We Freak Out About Some Technologies but Not Others.

  • The Wall Street Journal 11.7.2011. Women and Children First: Technology and Moral Panic.

Tuukka Tammi & Pauliina Raento (toim.) 2013. Addiktioyhteiskunta. Riippuvuus aikamme ilmiönä.

  1. Wired 11.02.2012: Why We Freak Out About Some Technologies but Not Others.
  2. The Wall Street Journal 11.7.2011. Women and Children First: Technology and Moral Panic.
  3. Tuukka Tammi & Pauliina Raento (toim.) 2013. Addiktioyhteiskunta. Riippuvuus aikamme ilmiönä.

Kirjoittaja

Jukka Jouhki on Suomen Antropologisen Seuran puheenjohtaja, etnologian dosentti ja yliopistonopettaja Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksessa. Jouhki on tutkinut mm. mobiiliteknologian käyttöä, uususkonnollista yhteisöllisyyttä ja suomalaisjohtajia Intiassa, uusia teknologioita ja nationalismia Etelä-Koreassa, rahapelaamista internetissä ja Macaossa sekä lapsiavioliittoja ja naisten ympärileikkauksia Gambiassa. Suurin Jouhkin tutkima heimo on länsimaiset ihmiset, mihin liittyen hän vetää The West Network -tutkijaverkostoa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Venäjän sosiaalisessa mediassa kiertää videoita, joissa Venäjän vähemmistöjen ja etnisten venäläisten yhteisöjen perinnettä esittävät tanssiryhmät kannustavat Ukrainassa taistelevia sotilaita. Performansseissa sotapropaganda yhdistyy keskusjohtoiseen mutta paikallisesti toteutettuun kulttuurituotantoon, jonka juuret ovat Neuvostoliitossa.

Tšernobylin suojavyöhyke muodostettiin toukokuussa 1986, ydinvoimalan nelosreaktorin räjähdyksen jälkeen. Nyt se on hetkessä muuttunut kehittyvästä turistikohteesta turvallisuusuhaksi. Ydinvoiman uhat ja mahdollisuudet näyttäytyvät hyvin eri tavoin sodan kuin rauhan aikana. Kulttuuriperinnöllinen tutkimus suojavyöhykkeestä valottaa turismin merkitystä ydinvoiman mielikuvien tuottajana.