Lasten kehitys osallistuviksi nuoriksi ja myöhemmin aikuisiksi ei tapahdu noin vain. Lapset oppivat niin arkisia toimia kuin suurempia yhteiskunnallisia asioita leikin, osallistumisen ja havaintojensa kautta. Aikuiset näyttävät osaltaan esimerkkiä ja opettavat, kuinka yhteiskunnassa toimitaan. Se, millaista käytöstä vanhemmat lapsilta odottavat, ja millaisiin toimiin ja leikkeihin lapsia ohjataan, muovaa lapsia ihmisinä ja kansalaisina.
ALL-YOUTH-hanke toteutti yhdessä Bassoradion kanssa presidentinvaalien aikaan ”Suuren pressakyselyn”, jossa kartoitimme nuorten ajatuksia yhteiskunnan ongelmista, presidentti-instituutiosta ja äänestämisestä. Kysyimme nuorilta: Mikä on mielestäsi Suomen suurin ongelma juuri nyt, ja miten uuden presidentin pitäisi ratkaista tuo ongelma? Miten uusi presidentti voisi varmistaa, että hän on oikeasti kaikkien suomalaisten ja Suomessa asuvien presidentti? Millaisia kestävän kehityksen ongelmia presidentin pitäisi ratkaista?
Kysely toteutettiin vapaamuotoisesti. Vaikka kysely ei ollut tilastollisesti pätevä tutkimus, se kartoitti nuorten ajattelua ja osoitti, että useilla nuorilla on kriittisiä ajatuksia sekä huoli omasta ja maapallon tulevaisuudesta.ALL-YOUTH tutkii 16–25-vuotiaiden nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen kykyjä ja esteitä sekä nuorten käsityksiä kestävästä kehityksestä, kasvusta ja hyvinvoinnista. Basso-radion kyselyymme osallistui yhteensä 128 vastaajaa, joista analyysiin otettiin mukaan lähimpänä tutkimustamme olevien alle 30-vuotiaiden vastaukset (54 vastaajaa). Kaiken kaikkiaan kyselysivulla vieraili 745 henkilöä ja sivuilla vietettiin aikaa keskimäärin 3 minuuttia 52 sekuntia, mikä on suhteellisen pitkä aika ja kertoo aiheen kiinnostavuudesta.
Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa lasten leikeistä on huomattu, että lapset pitävät enemmän osallistumisesta arkipäiväisiin askareisiin kuin niiden leikkimisestä. Silti länsimaisissa kulttuureissa lasten leikkien keskiössä ovat mielikuvitusleikit ja ei-arkipäiväiset lelut. Kuitenkin tutkimuksissa on huomattu, että kun vanhemmat painottavat enemmän valvottuja leikkihetkiä lasten leluilla, he huomaamattaan tukahduttavat lapsen luontaisen halun auttaa ja osallistua.
Antropologisissa tutkimuksissa taas on todettu, että monissa ei-länsimaalaisissa kulttuureissa lapset leikkivät arkipäiväisillä esineillä, myös veitsillä tai tulitikuilla, tai heille tehdyillä pienemmillä kopioilla. Esimerkiksi Thaimaan metsissä asuvan Maniq-heimon lapset saattavat leikkiä matchete-veitsillä ja itäafrikkalaisen Hadza-heimon vauvalle saatetaan antaa veitsi imeskeltäväksi, jotta vauva ei tylsisty. Erillisiä lasten leluja ei usein ole, ja lapset opettelevat leikkien pienestä pitäen yhteisölle tärkeitä toimia kuten metsästystä tai ruukkujen tekoa, ja pikkuhiljaa lapsen kasvaessa leikki muuttuu oikeaksi toiminnaksi. Teini-ikään mennessä aikuisten toimintaa matkineesta ja leikkineestä lapsesta on tullut oikea metsästäjä. Näissä kulttuureissa ajatellaan, että lapsi oppii erehdyksen kautta, ja vaikka vahinkoja tapahtuu, muotoutuu lapsesta lopulta ammattilainen ja yhteisönsä täysivaltainen jäsen.
Länsimaisessa yhteiskunnassa kuten Suomessa metsästys ja veitsen käyttö tai puuhun kiipeäminen ja hunajan hakeminen mehiläispesästä eivät ole taitoja, joita lasten täytyy opetella pärjätäkseen. Emme myöskään kehota antamaan lapsille tulitikkuja, mikä suomalaisille vanhemmille on varmasti kauhistus. Näiden sijaan yhteiskunnallinen osallistuminen ja omaan ympäristöön vaikuttaminen ovat taitoja, joita tulisi opettaa lapsille ja nuorille, ja joista he juuri helposti jäävät ulkopuolelle. Liian helposti ajatellaan, että nuoria ei kiinnosta politiikka tai he eivät osaa osallistua. Toisaalta taas nuoria ei aina osata ohjata ja valmistaa oikein siihen, kuinka yhteiskunnassa voi osallistua.
Kuva: Vait_Mcright/Pixabay (CC BY 2.0)
Työ, ympäristö ja yhdenvertaisuus tärkeitä nuorille pressakyselyssä
Usein ajatellaan, että nuoret eivät ole kiinnostuneita äänestämisestä ja muusta yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Totta onkin, että nuoret käyvät vaaliuurnilla harvemmin kuin vanhemmat ikäluokat, erityisesti eläkeläiset, mutta tarkoittaako se, että yhteiskunnallinen osallistuminen ja oma tulevaisuus eivät kiinnosta nuoria? Vai onko niin, että nuoria ei osallisteta aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan?
Mistä ALL-YOUTHin ja Basso-radion kyselyyn vastanneet nuoret olivat huolissaan? Ainakin työttömyydestä, toimeentulosta, yhteiskunnallisista leikkauksista, tukien riittävyydestä ja köyhyydestä. Nämä teemat toistuivat yli puolessa vastauksista. Ilmastoasiat olivat esillä myös puolessa vastauksista, ja näissä toistuivat ilmastonmuutos, ylikulutus, lihansyönti, kierrätys, yksityisautoilu ja ympäristötuhot. Tärkeiksi koettiin myös tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Moni toivoi, että presidentillä olisi yhteys ihmisiin.
”[Työttömyys] vaikuttaa moneen asiaan, niin ihmisiin kuin yhteiskuntaan. Se on kallista ja heikentää ihmisten hyvinvointia”, arvioi 26-vuotias vastaaja. ”Suuri osa ihmisten potentiaalista menee hukkaan, kun sitä ei osata kanavoida oikein (mm. pakolaiset, työttömät)”, kirjoitti niin ikään 26-vuotias vastaaja.
23-vuotiaan mielestä ongelma on ”se, että köyhiä ja työttömiä koko ajan syrjitään. Nykyinen hallitus ei oo tehnyt yhtään lisää töitä ja on ottanut ennestään pois jo vähävaraisten tukipalveluista.” 27-vuotiaan vastaajan mukaan Suomea vaivaa ”ahdasmielisyys, epätasa-arvo ja syrjintä”. 15-vuotias vastaaja oli huolissaan ylikulutuksesta.
”Presidentti voisi aloittaa sellaiseen todelliseen kestävyyteen perustuvan kehityksen edistämisen, joka ei perustu jatkuvan talouskasvun mahdottomaan tavoitteeseen, vaan resurssien oikeudenmukaisempaan ja luonnonvaroja kunnioittavaan jakamiseen. Kestävyyden on lävistettävä koko elämäntapamme, eikä se voi tarkoittaa vain uusia venäläisiä ydinvoimaloita suomalaisen paperiteollisuuden tarpeeseen. Kiireisimpänä puuttumisen kohteena voisivat olla hiilipäästöt, jotka olisi saatava kuriin pikimmiten, jos mielimme kehittyä myös parin sadan vuoden päästä. Siten tarvitsemme nopeatempoista siirtymää kohti uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa energiantuotantoa ja vielä tätäkin nopeampaa fossiilisten polttoaineiden käyttämisen alasajoa. Näitäkin vaaleja käydessä pari lajia on jo kuollut sukupuuttoon”, kirjoitti 27-vuotias vastaaja.
Miten nuorten osallistumista ja osallistumisen kykyä voitaisiin sitten parantaa? Aktiivisuutta mitatessa tulisi nähdä osallistumisen eri muodot.
Nuoret kaipaavat ainakin omaa ääntään kuuluviin yhteiskunnassa. Monissa vastauksissa toistui toive, että presidentillä olisi yhteys kansaan, ja että hän kuuntelisi kansan ääntä. Nuoret kaipaavat paikallista demokratiaa sekä oikeaa dialogia vallanpitäjien ja kansan välillä.
Entä kuinka presidentti voisi näyttää olevansa kaiken kansan presidentti?
”Vierailemalla eri sosiaaliluokkien luona tavalla tai toisella”, ohjeisti 26-vuotias vastaaja.
”Hänen tulisi huomioida jokainen, hyväksyä erilaisuus sekä ajaa tasa-arvoa”, kirjoitti 25-vuotias vastaaja.
”Presidentti kohtelee kansalaisia samalla tavalla riippumatta lompakon paksuudesta, ihonväristä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnosta”, arvioi 26-vuotias vastaaja.
Kuva: Fietzfotos/Source (CC BY 2.0)
Nuorten ääni esiin päätöksenteossa
Nuorisojärjestö Allianssi on ajanut jo pitkään äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen ja järjestänyt Nuorisovaaleja, joissa nuoret saavat äänestää oikeita ehdokkaita perinteisillä uurnavaaleilla kahdella kierroksella, jos tarpeellista.
”Nuorten into vaaleja ja äänestämistä kohtaan on nousussa, jos tarkastellaan Nuorisovaalien äänestäjämääriä ja nuorisobarometrejä edellisvuosilta. Äänioikeusikärajaa laskemalla saataisiin nuorten ääni painavammaksi, kun tällä hetkellä päätöksenteossa korostuvat vanhempien sukupolvien arvot”, Allianssin puheenjohtaja Elisa Gebhard summaa Allianssin internet-sivuilla pohtiessaan nuorten äänestämistä.
Parantaakseen nuorten osallistumista tulisi nähdä ja tunnistaa erilaisia toimintatapoja. Nuoria tulisi myös ottaa enemmän mukaan päätöksentekoon, kuulla heidän moninaista ääntään, antaa heidän oppia ja erehtyä.
Aivan kuten metsästäjä-keräilijäheimon lapset otetaan mukaan hankkimaan ruokaa tai käyttämään työkaluja, meidänkin tulisi ottaa lapset ja nuoret mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan, kunnes heistä on leikin ja imitaation kautta kehittynyt osallistuvia kansalaisia.
Lopulta tämän päivän päätökset, tai päättämättä jättäminen, vaikuttavat juuri nuoriin, tuleviin sukupolviin ja heidän mahdollisuuksiinsa kestävään hyvinvointiin. Ei heitä voi jättää ulkopuolelle.Artikkelin aiempi versio on julkaistu helmikuussa 2018 ALL-YOUTH -hankkeen blogissa.
Toimitus
- Podcast-lukija: Siiri Sandberg
- Verkkotaitto: Satu-Emilia Myllymäki
- Artikkelikuva: Mohamed_Hassan/Pixabay (CC BY 2.0)
Lukemista
- Brower 2018. When it’s playtime, many kids prefer reality over fantasy https://www.sciencenews.org/article/kids-play-fantasy-reality
- Gebhard, Elisa 2018. Allianssi, Nuorisovaalit http://alli.fi/hankkeet+kampanjat/nuorisovaalit/
- Lancy 2015. Playing with Knives. http://www.cambridgeblog.org/2015/06/playing-with-knives/
- Lew-Levy, Reckin, Lavi, Cristóbal-Azkarate, Ellis-Davies 2017. How Do Hunter-Gatherer Children Learn Subsistence Skills?https://link.springer.com/article/10.1007/s12110-017-9302-2
- Taggart, Heisse, Lillard 2017. The real thing: preschoolers prefer actual activities to pretend ones. Developmental Science.
