Lasten leikeistä nuorten aitoon osallistamiseen

Lasten kehitys osal­lis­tu­vik­si nuoriksi ja myöhemmin aikui­sik­si ei tapahdu noin vain. Lapset oppivat niin arkisia toimia kuin suurempia yhteis­kun­nal­li­sia asioita leikin, osal­lis­tu­mi­sen ja havain­to­jen­sa kautta. Aikuiset näyttävät osaltaan esi­merk­kiä ja opettavat, kuinka yhteis­kun­nas­sa toimitaan. Se, millaista käytöstä vanhemmat lapsilta odottavat, ja mil­lai­siin toimiin ja leik­kei­hin lapsia ohjataan, muovaa lapsia ihmisinä ja kan­sa­lai­si­na.

ALL-YOUTH-hanke toteutti yhdessä Bassoradion kanssa pre­si­den­tin­vaa­lien aikaan ”Suuren pres­sa­ky­se­lyn”, jossa kar­toi­tim­me nuorten ajatuksia yhteis­kun­nan ongel­mis­ta, pre­si­dent­ti-ins­ti­tuu­tios­ta ja äänes­tä­mi­ses­tä. Kysyimme nuorilta: Mikä on mie­les­tä­si Suomen suurin ongelma juuri nyt, ja miten uuden pre­si­den­tin pitäisi ratkaista tuo ongelma? Miten uusi pre­si­dent­ti voisi varmistaa, että hän on oikeasti kaikkien suo­ma­lais­ten ja Suomessa asuvien pre­si­dent­ti? Millaisia kestävän kehi­tyk­sen ongelmia pre­si­den­tin pitäisi ratkaista?

Kysely toteu­tet­tiin vapaa­muo­toi­ses­ti. Vaikka kysely ei ollut tilas­tol­li­ses­ti pätevä tutkimus, se kartoitti nuorten ajattelua ja osoitti, että useilla nuorilla on kriit­ti­siä ajatuksia sekä huoli omasta ja maapallon tule­vai­suu­des­ta.

ALL-YOUTH tutkii 16 – 25-vuo­tiai­den nuorten yhteis­kun­nal­li­sen osal­lis­tu­mi­sen kykyjä ja esteitä sekä nuorten käsi­tyk­siä kes­tä­väs­tä kehi­tyk­ses­tä, kasvusta ja hyvin­voin­nis­ta. Basso-radion kyse­lyym­me osal­lis­tui yhteensä 128 vastaajaa, joista ana­lyy­siin otettiin mukaan lähimpänä tut­ki­mus­tam­me olevien alle 30-vuo­tiai­den vas­tauk­set (54 vastaajaa). Kaiken kaikkiaan kyse­ly­si­vul­la vieraili 745 henkilöä ja sivuilla vie­tet­tiin aikaa kes­ki­mää­rin 3 minuuttia 52 sekuntia, mikä on suh­teel­li­sen pitkä aika ja kertoo aiheen kiin­nos­ta­vuu­des­ta.

Yhdysvaltalaisissa tut­ki­muk­sis­sa lasten leikeistä on huomattu, että lapset pitävät enemmän osal­lis­tu­mi­ses­ta arki­päi­väi­siin aska­rei­siin kuin niiden leik­ki­mi­ses­tä. Silti län­si­mai­sis­sa kult­tuu­reis­sa lasten leikkien keskiössä ovat mie­li­ku­vi­tus­lei­kit ja ei-arki­päi­väi­set lelut. Kuitenkin tut­ki­muk­sis­sa on huomattu, että kun vanhemmat pai­not­ta­vat enemmän val­vot­tu­ja leik­ki­het­kiä lasten leluilla, he huo­maa­mat­taan tukah­dut­ta­vat lapsen luon­tai­sen halun auttaa ja osal­lis­tua.

Antropologisissa tut­ki­muk­sis­sa taas on todettu, että monissa ei-län­si­maa­lai­sis­sa kult­tuu­reis­sa lapset leikkivät arki­päi­väi­sil­lä esineillä, myös veitsillä tai tuli­ti­kuil­la, tai heille tehdyillä pie­nem­mil­lä kopioilla. Esimerkiksi Thaimaan metsissä asuvan Maniq-heimon lapset saattavat leikkiä matchete-veitsillä ja itä­afrik­ka­lai­sen Hadza-heimon vauvalle saatetaan antaa veitsi imes­kel­tä­väk­si, jotta vauva ei tylsisty. Erillisiä lasten leluja ei usein ole, ja lapset opet­te­le­vat leikkien pienestä pitäen yhtei­söl­le tärkeitä toimia kuten met­säs­tys­tä tai ruukkujen tekoa, ja pik­ku­hil­jaa lapsen kasvaessa leikki muuttuu oikeaksi toi­min­nak­si. Teini-ikään mennessä aikuisten toimintaa mat­ki­nees­ta ja leik­ki­nees­tä lapsesta on tullut oikea met­säs­tä­jä. Näissä kult­tuu­reis­sa aja­tel­laan, että lapsi oppii ereh­dyk­sen kautta, ja vaikka vahinkoja tapahtuu, muotoutuu lapsesta lopulta ammat­ti­lai­nen ja yhtei­sön­sä täy­si­val­tai­nen jäsen.

Länsimaisessa yhteis­kun­nas­sa kuten Suomessa metsästys ja veitsen käyttö tai puuhun kii­peä­mi­nen ja hunajan hakeminen mehi­läis­pe­säs­tä eivät ole taitoja, joita lasten täytyy opetella pär­jä­täk­seen. Emme myöskään kehota antamaan lapsille tuli­tik­ku­ja, mikä suo­ma­lai­sil­le van­hem­mil­le on varmasti kauhistus. Näiden sijaan yhteis­kun­nal­li­nen osal­lis­tu­mi­nen ja omaan ympä­ris­töön vai­kut­ta­mi­nen ovat taitoja, joita tulisi opettaa lapsille ja nuorille, ja joista he juuri helposti jäävät ulko­puo­lel­le. Liian helposti aja­tel­laan, että nuoria ei kiinnosta poli­tiik­ka tai he eivät osaa osal­lis­tua. Toisaalta taas nuoria ei aina osata ohjata ja valmistaa oikein siihen, kuinka yhteis­kun­nas­sa voi osal­lis­tua.

Työ, ympäristö ja yhdenvertaisuus tärkeitä nuorille pressakyselyssä

Usein aja­tel­laan, että nuoret eivät ole kiin­nos­tu­nei­ta äänes­tä­mi­ses­tä ja muusta yhteis­kun­nal­li­ses­ta osal­lis­tu­mi­ses­ta. Totta onkin, että nuoret käyvät vaa­li­uur­nil­la harvemmin kuin vanhemmat ikäluokat, eri­tyi­ses­ti elä­ke­läi­set, mutta tar­koit­taa­ko se, että yhteis­kun­nal­li­nen osal­lis­tu­mi­nen ja oma tule­vai­suus eivät kiinnosta nuoria? Vai onko niin, että nuoria ei osal­lis­te­ta aktii­vi­ses­ti yhteis­kun­nal­li­seen toi­min­taan?

Mistä ALL-YOUTHin ja Basso-radion kyselyyn vas­tan­neet nuoret olivat huo­lis­saan? Ainakin työt­tö­myy­des­tä, toi­meen­tu­los­ta, yhteis­kun­nal­li­sis­ta leik­kauk­sis­ta, tukien riit­tä­vyy­des­tä ja köy­hyy­des­tä. Nämä teemat tois­tui­vat yli puolessa vas­tauk­sis­ta. Ilmastoasiat olivat esillä myös puolessa vas­tauk­sis­ta, ja näissä tois­tui­vat ilmas­ton­muu­tos, yli­ku­lu­tus, lihan­syön­ti, kierrätys, yksi­tyi­sau­toi­lu ja ympä­ris­tö­tu­hot. Tärkeiksi koettiin myös tasa-arvo ja yhden­ver­tai­suus. Moni toivoi, että pre­si­den­til­lä olisi yhteys ihmisiin.

”[Työttömyys] vaikuttaa moneen asiaan, niin ihmisiin kuin yhteis­kun­taan. Se on kallista ja heikentää ihmisten hyvin­voin­tia”, arvioi 26-vuotias vastaaja. ”Suuri osa ihmisten poten­ti­aa­lis­ta menee hukkaan, kun sitä ei osata kanavoida oikein (mm. pako­lai­set, työttömät)”, kirjoitti niin ikään 26-vuotias vastaaja.

23-vuotiaan mielestä ongelma on ”se, että köyhiä ja työttömiä koko ajan syrjitään. Nykyinen hallitus ei oo tehnyt yhtään lisää töitä ja on ottanut ennestään pois jo vähä­va­rais­ten tuki­pal­ve­luis­ta.” 27-vuotiaan vastaajan mukaan Suomea vaivaa ”ahdas­mie­li­syys, epätasa-arvo ja syrjintä”. 15-vuotias vastaaja oli huo­lis­saan yli­ku­lu­tuk­ses­ta.

”Presidentti voisi aloittaa sel­lai­seen todel­li­seen kes­tä­vyy­teen perus­tu­van kehi­tyk­sen edis­tä­mi­sen, joka ei perustu jatkuvan talous­kas­vun mah­dot­to­maan tavoit­tee­seen, vaan resurs­sien oikeu­den­mu­kai­sem­paan ja luon­non­va­ro­ja kun­nioit­ta­vaan jaka­mi­seen. Kestävyyden on lävis­tet­tä­vä koko elä­män­ta­pam­me, eikä se voi tar­koit­taa vain uusia venä­läi­siä ydin­voi­ma­loi­ta suo­ma­lai­sen pape­ri­teol­li­suu­den tar­pee­seen. Kiireisimpänä puut­tu­mi­sen kohteena voisivat olla hii­li­pääs­töt, jotka olisi saatava kuriin pikim­mi­ten, jos mielimme kehittyä myös parin sadan vuoden päästä. Siten tar­vit­sem­me nopea­tem­pois­ta siirtymää kohti uusiu­tu­viin luon­non­va­roi­hin perus­tu­vaa ener­gian­tuo­tan­toa ja vielä tätäkin nopeampaa fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den käyt­tä­mi­sen alasajoa. Näitäkin vaaleja käydessä pari lajia on jo kuollut suku­puut­toon”, kirjoitti 27-vuotias vastaaja.

Miten nuorten osal­lis­tu­mis­ta ja osal­lis­tu­mi­sen kykyä voi­tai­siin sitten parantaa? Aktiivisuutta mitatessa tulisi nähdä osal­lis­tu­mi­sen eri muodot.

Nuoret kaipaavat ainakin omaa ääntään kuuluviin yhteis­kun­nas­sa. Monissa vas­tauk­sis­sa toistui toive, että pre­si­den­til­lä olisi yhteys kansaan, ja että hän kuun­te­li­si kansan ääntä. Nuoret kaipaavat pai­kal­lis­ta demo­kra­ti­aa sekä oikeaa dialogia val­lan­pi­tä­jien ja kansan välillä.

Entä kuinka pre­si­dent­ti voisi näyttää olevansa kaiken kansan pre­si­dent­ti?

”Vierailemalla eri sosi­aa­li­luok­kien luona tavalla tai toisella”, ohjeisti 26-vuotias vastaaja.

”Hänen tulisi huomioida jokainen, hyväksyä eri­lai­suus sekä ajaa tasa-arvoa”, kirjoitti 25-vuotias vastaaja.

”Presidentti kohtelee kan­sa­lai­sia samalla tavalla riip­pu­mat­ta lompakon pak­suu­des­ta, ihon­vä­ris­tä, suku­puo­les­ta, sek­su­aa­li­ses­ta suun­tau­tu­mi­ses­ta tai uskon­nos­ta”, arvioi 26-vuotias vastaaja.

Kuva: Fietzfotos/​Source (CC BY 2.0)

Nuorten ääni esiin päätöksenteossa

Nuorisojärjestö Allianssi on ajanut jo pitkään äänes­ty­si­kä­ra­jan las­ke­mis­ta 16 vuoteen ja jär­jes­tä­nyt Nuorisovaaleja, joissa nuoret saavat äänestää oikeita ehdok­kai­ta perin­tei­sil­lä uur­na­vaa­leil­la kahdella kier­rok­sel­la, jos tar­peel­lis­ta.

”Nuorten into vaaleja ja äänes­tä­mis­tä kohtaan on nousussa, jos tar­kas­tel­laan Nuorisovaalien äänes­tä­jä­mää­riä ja nuo­ri­so­ba­ro­met­re­jä edel­lis­vuo­sil­ta. Äänioikeusikärajaa las­ke­mal­la saa­tai­siin nuorten ääni pai­na­vam­mak­si, kun tällä hetkellä pää­tök­sen­teos­sa koros­tu­vat van­hem­pien suku­pol­vien arvot”, Allianssin puheen­joh­ta­ja Elisa Gebhard summaa Allianssin internet-sivuilla poh­ties­saan nuorten äänes­tä­mis­tä.

Parantaakseen nuorten osal­lis­tu­mis­ta tulisi nähdä ja tunnistaa erilaisia toi­min­ta­ta­po­ja. Nuoria tulisi myös ottaa enemmän mukaan pää­tök­sen­te­koon, kuulla heidän moni­nais­ta ääntään, antaa heidän oppia ja erehtyä.

Aivan kuten met­säs­tä­jä-keräi­li­jä­hei­mon lapset otetaan mukaan hank­ki­maan ruokaa tai käyt­tä­mään työkaluja, meidänkin tulisi ottaa lapset ja nuoret mukaan yhteis­kun­nal­li­seen toi­min­taan, kunnes heistä on leikin ja imi­taa­tion kautta kehit­ty­nyt osal­lis­tu­via kan­sa­lai­sia.

Lopulta tämän päivän päätökset, tai päät­tä­mät­tä jät­tä­mi­nen, vai­kut­ta­vat juuri nuoriin, tuleviin suku­pol­viin ja heidän mah­dol­li­suuk­siin­sa kestävään hyvin­voin­tiin. Ei heitä voi jättää ulko­puo­lel­le.

Artikkelin aiempi versio on julkaistu hel­mi­kuus­sa 2018 ALL-YOUTH -hankkeen blogissa. 

  1. Brower 2018. When it’s playtime, many kids prefer reality over fantasy https://​www​.science​news​.org/​a​r​t​i​c​l​e​/​k​i​d​s​-​p​l​a​y​-​f​a​n​t​a​s​y​-​r​e​a​l​ity
  2. Gebhard, Elisa 2018. Allianssi, Nuorisovaalit http://​alli​.fi/​h​a​n​k​k​e​e​t​+​k​a​m​p​a​n​j​a​t​/​n​u​o​r​i​s​o​v​a​a​l​it/
  3. Lancy 2015. Playing with Knives. http://​www​.cam​brid​ge​blog​.org/​2​0​1​5​/​0​6​/​p​l​a​y​i​n​g​-​w​i​t​h​-​k​n​i​v​es/
  4. Lew-Levy, Reckin, Lavi, Cristóbal-Azkarate, Ellis-Davies 2017. How Do Hunter-Gatherer Children Learn Subsistence Skills?https://link.springer.com/article/10.1007/s12110-017‑9302-2
  5. Taggart, Heisse, Lillard 2017. The real thing: preschoo­lers prefer actual acti­vi­ties to pretend ones. Developmental Science.

Kirjoittaja

Anna Suni on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja toimii projektisuunnittelijana ALL-YOUTH -tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen kykyjä ja esteitä. Annan kiinnostuksen kohteita ovat etnografinen tutkimus, vähemmistöt, eriarvoisuus ja osallistuminen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuningatar Elisabet riisuu oikean käden hansikkaansa ja näpäyttää puhujankorokkeella olevaa iPadin näyttöä. Yleisö taputtaa ja iloitsee. Valkokankaalle ilmestyy kuva Lontoon Tiedemuseossa näytillä olevasta kirjeestä. Kuvatekstin on allekirjoittanut kuningatar itse. Maaliskuussa 2019 anglosaksisessa mediassa pyörineet uutiset kuningattaren uudesta urasta somevaikuttajana ovat antropologisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisia.

Yle uutisoi hiljan, ettei koulutuksen ja ammattien sukupuolen mukainen jako ole juuri vähentynyt Suomessa viimeisen 30 vuoden aikana. Artikkeli esittelee erilaisia työelämätilastoja, joissa alojen jakautuneisuus näkyy selkeästi. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden antropologinen tarkastelu sosiaalisesti rakennettuina, eriarvoisesti arvotettuina ominaisuuksina tarjoaa näkökulmaa artikkelin teemaan.

Siirtomaa-ajoista lähtien kauneutta on pidetty Latinalaisessa Amerikassa naisen tärkeimpänä pääomana avioliitto- ja työmarkkinoilla. Melba Escobarin kirja Kauneussalonki paljastaa, kuinka rodullistetut kauneusihanteet ovat edelleen sidoksissa sosiaaliseen luokkaan. Teos pohtii, onko kauneus sittenkin kirous.

Hakaristi ja ruiskaunokki ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten jokaisen symbolin merkitys rakentuu kulttuurisesti ja historiallisesti. Hakaristi on eräs ihmiskunnan vanhimmista ja laajimmalle levinneistä ornamenttisymboleista. Sitä on käytetty Euraasiassa laajalla alueella Japanista ja Intiasta aina Baltiaan ja Skandinaviaan saakka. Myös Suomessa hakaristi on ollut kuviona käytössä rautakaudelta lähtien.