yh
Kuten filosofi ja feminismin teoreetikko Judith Butler kirjoittaa, ”joku saattaa ihmetellä, mitä hyötyä sukupuolen ’mahdollisuuksien avaamisesta’ lopulta on, mutta kukaan, jolla on kokemuksia elämisestä sosiaalisessa maailmassa mahdottomana, käsittämättömänä, toteutumattomana, epätodellisena ja luvattomana, tuskin esittää tämän tyyppistä kysymystä.”
Viimeistään yllä mainitun lauseen luettuani olin vakuuttunut, että sukupuolen problematisointi sekä siihen liittyvien raja-aitojen ja kapeiden käsitysten horjuttaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Kenenkään, joka tuo sukupuoltaan esille perinteistä, normatiivista ja totuttua järjestystä vastustavalla tavalla, ei tule joutua elämään elämäänsä pelossa tai häpeässä. Ei aikuisen – eikä lapsen.
Alle murrosikäisten lasten sukupuolikokemuksiin ja -käsityksiin sekä sukupuolen esittämiseen liittyvää kokemusperäistä tutkimusta on tehty kansainvälisesti hälyttävän vähän. Aikuisten parissa toteutettuun queer-tutkimukseen resursseja ja kiinnostusta on riittänyt sekä Suomessa että muualla maailmassa, ja etenkin 1990-luvulta lähtien sukupuolen moninaisuus, kerroksellisuus ja dynaamisuus ovat nousseet tarkasteluun länsimaisen akateemisen sukupuolentutkimuksen kentällä.
Olen pro gradu –tutkielmassani ”’Jos meidän luokkaan tuli Pauli, mutta se haluais että sitä kutsutaan Paulaksi?’ Alakouluikäisten lasten sukupuolikäsitykset ja sukupuolen esitykset” tarkastellut sukupuolta ennen kaikkea kiehtovana ilmiönä, joka on syntymästä alkavassa, iäti pysähtymättömässä prosessin omaisessa tilassa. Pidän sitä historian, kulttuurin, paikan sekä materiaalisen ja sosiaalisen maailman yhteenkietoutumana, jota koskevan tutkimustiedon tuottaminen on keskeisessä asemassa hyvän ja turvallisen lapsuuden takaamisessa sekä hyväksyvämmän tulevaisuuden luomisessa.
Miten sukupuoli ja sukupuolisuus ilmenevät lapsen maailmassa? Miten heteroseksualisoidut seurustelunomaiset suhteet toimivat osana lasten monitasoisia sosiaalisten suhteiden kokonaisuuksia? Näitä kysymyksiä performatiiveina eli esityksinä ja toistotekoina sekä kokemusperäisinä käsityksinä tarkasteleva aineistontuotanto toteutettiin osana Suomen akatemian rahoittamaa tutkimusta, jossa selvitettiin lasten sukupuolistuneita valtasuhteita ja taidelähtöisten menetelmien mahdollisuuksia niiden tutkimiseksi. Tutkimukseni kulmakivinä toimivat refleksiivisen (eli muun muassa omat lähtökohdat ja taustat tutkijana tiedostavan) feministisen ja sukupuolitietoisen etnografian tekeminen sekä sensitiivisyyys.
Monenkirjava sukupuoli
Lähtökohtana tutkimuksessani on ajatus mahdollisuudesta kokea sukupuoli hyvin monella tavalla. Psyykkinen ja sosiaalinen kokemus sukupuolesta vaihtelevat, eivätkä ole seurausta suoraan biologisesta sukupuolesta. Pientä lasta saattaa hämmentää, jos kasvattajat kohdistavat häneen sosiaalisia odotuksia tietyn sukupuolen edustajana, odotusten ollessa ristiriidassa oman sukupuolikokemuksen kanssa.
Aiheeseen on viime aikoina alettu kiinnittää enemmän huomiota kasvattajien keskuudessa, mistä kertoo esimerkiksi vuoden 2017 alusta voimaan tullut tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelman mukaan lapsia tulisi kouluissa kutsua nimellä sukupuolen sijaan. Kun lapsen omaa kokemusta sukupuolesta pidetään ensisijaisen tärkeänä, kehittyy hänelle monipuolinen tunnekulttuuri sekä hyvät kommunikointi- ja tunteiden sanoitustaidot. Tämän kaltainen kehityksen tukeminen tulisi ottaa huomioon kaikkia sukupuolia edustavien lasten kanssa, eikä asettaa heitä eriarvoiseen asemaan sellaisten ominaisuuksien vuoksi, jotka eivät vaikuta merkittävästi persoonallisuuteen tai taitoihin.
Olen tarkastellut tutkimusteemojani moniulotteisina ja verkostomaisina, mikä on ominaista posthumanistiselle tutkimussuuntaukselle. Ajatusta vastinpareista, kuten esimerkiksi mies-nainen, on kyseenalaistettu monenlaisista teoreettisista lähtökohdista käsin, mutta posthumanismi purkaa käsityksiä osuvimmin. Lasten sukupuolikäsityksiä ja –esityksiä tarkasteltaessa on tärkeää liikkua joko-tai –asetelmasta kohti sekä-että –ajattelua.
Posthumanistisessa ajattelussa erilaiset ilmiöt, kuten esimerkiksi luonto ja materia, nähdään voimina tai virtauksina, joilla on toimijuus. Ne rakentavat todellisuutta vuorovaikutuksessa kaiken olevaisen kanssa, ja ihmisen ylivaltaan liittyvästä ajatuksesta pyritään pääsemään irti.Tutkimuksen tulokset osoittivat alakouluikäisten lasten käsityksen sukupuolesta olevan vallitseviin kulttuurisiin sääntöihin asettuvaa ja melko normatiivista, hyvin visuaalista ja ulkoiseen olemukseen sidoksissa olevaa. Pukeutumista, tyyliä, meikkaamista ja hiusten laittoa sivuttiin useissa lasten kanssa käydyissä keskusteluissa.
Inspiroituneena lapsiryhmän kanssa tapahtuneessa vuorovaikutustilanteessa esille tulleesta nainen-mies –kahtiajaon ulkopuolisesta sukupuolisuudesta, pidimme tutkimusryhmän kanssa opetustuokion trans- ja intersukupuolisuudesta.
Kuljetimme keskustelua suuntaan, joka auttaisi lapsia oivaltamaan sukupuolen voivan tarkoittaa mahdollisesti muutakin kuin vain ulkoisia ominaisuuksia. Tässä tilanteessa esiinnyimme tutkijoiden lisäksi eettisinä toimijoina, jotka diffraktoivat eli taivuttivat keskustelun kulkua ja erilaisia siihen vaikuttavia voimien virtauksia havainnollistavilla esimerkeillä keskustelua syventäen, ohjaamalla keskustelua eettisesti kestävään suuntaan.
Posthumanistisessa ajattelussa diffraktion käsite kuvastaa mahdollisuutta katsoa ilmiöitä outoina ja yllättävinä eli nähdä ja tehdä toisin. Mainittuina voimavirtoina voidaan esimerkiksi nähdä risteävät ja eri suuntiin vetävät jännitteet lasten välisissä tilanteissa ja aktiviteeteissa.
Vaikka lapset tulivat tietoisiksi mahdollisuudesta käsittää sukupuoli jonain abstraktina, sosiaalisesti rakentuvana ja psyykkisenä, vaikutti juurtuneista ajattelumalleista irti pääseminen olevan hankalaa. Käydystä keskustelusta oli huomattavissa vallitseviin kulttuurisiin sääntöihin asettuva normatiivinen käsitys sukupuolesta jonain visuaalisena ja ulkoiseen olemukseen sidoksissa olevana.
Transsukupuolisuutta määriteltäessä uuden ja hankalalta tuntuvan termin kuvailu kääntyi nopeasti ulkoisia seikkoja, kuten tytöille ja pojille sovinnaista pukeutumista, koskevaksi. Tytöt käyttävät mekkoa ja siistejä vaatteita, pojille sallitaan urheilulliset ja likaantuneet. Osa lapsista vaikutti ymmärtävän sukupuolen ilmiönä, johon liittyi sekä biologinen että psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Tämä ilmeni heidän kuvaillessaan transsukupuolisten olevan “tavallaan sekä tyttöjä että poikia”. Useat lapsista kokivat sukupuolen ainakin osittain määrittyvän ihmisen itsensä toimesta ja omalla henkilökohtaisella ilmoituksella. Monet lapset kokivat stressiä tyttönä tai poikana olemiseen liittyen ympäröivän kulttuurin vaatimusten ja omien näkemysten ristipaineessa, ja tähän toivottiin hetkittäin muutosta. Jossain määrin sukupuolella ei vaikuttanut olevan suurta merkitystä keskusteltaessa yleisesti lasten elämään kuuluvasta toiminnasta.
Kun sukupuolijakoja kyseenalaistettiin esimerkiksi oppituntien tai välituntipuuhiin liittyvissä tilanteissa, puolustivat monet lapset asioiden vallitsevaa laitaa vedoten tyttöihin ja poikiin hyvin synnynnäisinä ja biologisina kategorioina: jotkut aktiviteetit, olemisen tavat ja ulkonäköseikat liittyivät heidän mielestään kiinteästi ja kyseenalaistamattomasti hyvin kaksijakoisesti joko tyttöyteen tai poikuuteen.
Pyydettäessä pohtimaan ja selittämään, miksi he näkivät asiat tietyllä tavalla, osa lapsista pitäytyi opitussa normien mukaisessa kannassa ja osa ei. Tämä on asia, jonka olemassaoloa ja taustaa ei kuitenkaan osattu selittää tai avata, vaan vedottiin perinteisiin ja stereotyyppisiin sukupuolikäsityksiin. Lapset yrittävät usein rikkoa rajoja vanhanaikaisen tyttöyteen ja poikuuteen liitettyihin rooleihin liittyen, mutta opitut ylisukupolviset käyttäytymis- ja ajattelumallit vaikuttavat kuitenkin syvällä.
Rakkaat, kiinnostavat, jännittävät, ahdistavat kaverisuhteet
Kartoittaessani, miten tytöt ja pojat toimivat, ja millaisia he ajattelivat olevansa seurustelunomaisissa suhteissa, huomasin seksuaalisuuden kietoutuvan sukupuoleen alakouluikäisten lasten elämässä. Seurustelunomaisina suhteina voidaan pitää lasten leikkimielistä seurustelua ja toisesta tykkäämistä, johon liittyy toisinaan myös kiusaamista.
Esimerkiksi poikien kohdalla voimakkaasti maskuliinisuuttaan esiin tuovien käytökseen kuului olennaisesti aktiivisuus ja aloitteen tekeminen tyttöjen suhteen. Pojan korkea hierarkkinen sosiaalinen asema korreloi seurustelusuhteisiin osallistumisen kanssa. Lasten mukaan urheilulliset, rohkeat, vahvat sekä muodikkaat ja ulkonäöstään huolehtivat pojat olivat tyttöjen – ja usein myös toisten poikien – suosiossa.
Mielenkiintoista on myös se, että avoimesti kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä puhuvat lapset olivat niitä, jotka nimettiin kysyessä ketkä ahdistelua harjoittivat. Tällaisena ahdisteluna lapset kokivat esimerkiksi perässä juokseminen, pusuhipan ja yleisen lähelle pääsemisen yrittämisen. Kokonaiskuva sosiaalisten suhteiden todellisuudesta ja monimutkaisista verkostoista ei siis ole kaikille aktiivisille toimijoille täysin selkeä, eikä omaa toimintaa aina osata arvioida. Tähän on todennäköisesti syynä tämän kaltaisen toiminnan samanaikainen houkuttelevuus sekä siihen liittyvät pelot ja ahdistavuus.
Ympäröivän kulttuurin tarjoama kuvasto on voimakkaan (hetero)seksuaalista, ja hetero-oletus on perinteisesti ollut läsnä myös lapsia kasvatettaessa. Tämä on aiheuttanut tyttöjen ja poikien välisten kaverikulttuurien (hetero)seksualisoitumisen.
Tytöille ja pojille tarjottavat roolit ja mahdollisuudet ovat paljon kapeampia kuin lapset itse toivovat. Opitut käyttytymismallit, joita lapset liittävät tyttö- tai poikaystävyyteen, palvelevat usein historian ja kulttuurin muodostamaa institutionalisoitua heteroseksuaalisuutta. Kulttuurinen kuvasto, jota lapsille tarjotaan esimerkiksi median välityksellä, tarjoaa opastusta pääasiallisesti heteroseksuaalisiin performatiiveihin. Se uusintaa ja siirtää lapsille ajatusta heteroseksuaalisuudesta ’luonnollisena’ ja ’normaalina’.Useat lapset kokevat seksuaalisuuden kyllästämässä kulttuurissa ja kaverisuhteissa elämisen ristiriitaisena: se aiheuttaa positiivista jännitystä, mutta myös epämukavaa ärsytystä ja ahdistusta, jos kiinnostusta seurustelunomaisiin suhteisiin ei vielä ole. Usein myös lasten kanssa läheisesti toimivat aikuiset huomaamattaan heteroseksualisoivat tyttöjen ja poikien välisiä kaverisuhteita. Eri sukupuolten välistä kanssakäymistä romantisoidaan sen sijaan, että heidän ajateltaisiin olevan tasaveroisia kavereita. Lapset oppivat itsekin toimimaan näin toisiaan kohtaan, ja tyttöjen kanssa leikkivien poikien kiusoittelu on arkipäiväistä. Tärkeää olisikin, että aikuiset tarjoaisivat turvallisia ja rauhallisia ympäristöjä yhdessäololle.
Aiheeseen liittyvän jatkotutkimuksen tarve on selvästi olemassa. Tiedon kartuttaminen lasten sukupuolikokemuksista ja -käsityksistä sekä (hetero)seksualisoituneiden kaverisuhteiden tarkastelun jatkaminen auttavat kasvattajia ja kaikkia lasten parissa toimivia ymmärtämään paremmin lasten sukupuoleen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvää kokemusmaailmaa. Tämä kokemusmaailma ei olekaan niin yksinkertainen, kuin kenties aiemmin on kuviteltu.
Toimitus
- Podcast-lukija: Sanna Rauhala
- Verkkotaitto: Marjatta Kuisma
Lukemista
- Butler, Judith (2006) Hankala sukupuoli: Feminismi ja identiteetin kumous.
- Huuki, Tuija, Lehto, Nea, Louhimo, Hanna (2016) Vallan visaiset kaverisuhteet: (Väki)valta alakouluikäisten lasten suhdekulttuureissa.
- Huuki, Tuija & Renold, Emma (2015) Crush: mapping historical, material and affective force relations in young children’s hetero-sexual playground play. Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education, Special Issue: Fabulous monsters: alternative discourses [of childhood in education].
- Karkulehto, Sanna (2011) Seksin mediamarkkinat..
- Kilpiä, Juha (2015) Nimestä minut tunnet.
- Ortner, Sherry (1996) Making Gender: The Politics and Erotics of Culture.
- Renold, Emma & Ivinson, Gabrielle (2015) Mud, Mermaids and Burnt Wedding Dresses: Mapping Queer Becomings in Teen Girls’ Talk on Living with Gender and Sexual Violence. Teoksessa Renold, Emma, Ringrose, Jessica & Egan, R. Danielle (toim.) (2015) Children, sexuality, sexualisation.
- Renold, Emma (2013) Boys and Girls Speak Out: A Qualitative Study of Children’s Gender and Sexual Cultures (age 10-12).
Tieteellisiä artikkeleita:
- Holford, Naomi, Renold, Emma & Huuki, Tuija (2013) What (else) can a kiss do?: Theorizing the power plays in young children’s sexual culture. Sexualities 16 (5/6): 710-729.
- Hughes, Christina (2013) Researching Gender. Four volume set. Sage, Los Angeles.
- Huuki, Tuija (2016) Pinoa, pusua ja puserrusta. Vallan sukupuolistuneet virtaukset lasten leikissä. Sukupuolentutkimus 29(3): 11-24.
- Posthuman Research Practices in Education. Palgrave Macmillan, Basingstoke.
- Ivinson,Gabrielle & Renold, Emma (2013b) Subjectivity, affect and place: Thinking with Deleuze and Guattari’s Body without Organs. Subjectivity 6, s. 369-729.
- Lombard, Nancy (2014) ’Because they’re a couple she should do what he says’: Young People’s justifications of violence: heterosexuality, gender and adulthood. Journal of Gender Studies. Routledge, Lontoo.