Pienkone lentää parin kilometrin korkeudella viidakkomaiseman yllä. Sen pohjassa on laite, joka lähettää satojatuhansia laserimpulsseja sekunnissa keilamaisesti maanpintaa kohden, noin kilometrin leveydellä. Impulssien takaisinheijastukset mittautuvat tietokoneeseen, josta myöhemmin virtuaalisesti koostettu data kertoo pinnanmuodot tarkoin jopa kasvillisuuden läpi. Yksi lento kestää 3-7 tuntia, ja voi optimaalisissa olosuhteissa kartoittaa tuhannen neliökilometrin alueen.
Menetelmä on nimeltään LiDAR (Light Detection and Ranging), ja tunnetaan suomeksi nimellä laserkeilaus. Kyse on eräänlaisesta tutkasta, jonka periaate on hieman samanlainen kuin lepakkojen kaikuluotaus. Suomessa sitä on käytetty viime vuosien kuluessa niin paljon, että Maanmittauslaitoksella on pian koko maata koskeva LiDAR-tietokanta. Sillä on monia sovellusmahdollisuuksia, mutta se on saanut aikaan vallankumouksen yhdellä alalla: arkeologiassa.
Laserkeilain mittaa maanpintaa niin tiheään ja tarkoin, että se paljastaa tiheänkin kasvillisuuden alta sekä maan muodot että erilaiset rakenteet. Menetelmällä on löydetty niin vanhoja joenuomia kuin kadonneita kaupunkeja. Sen mullistavat edut ovat nopeus, periaatteellinen helppous, kapasiteetti ja kyky nähdä näkymättömiä rakennelmia. Tämä keksintö muuttaa maailmanhistoriaa vauhdilla. Lähes viikottain arkeologisilla mediafoorumeilla voi lukea uutisia toinen toistaan hämmästyttävämmistä löydöistä eri puolilla maailmaa.
Arkeologia on saanut avukseen viime vuosina muitakin käänteentekeviä tekniikoita. Eräs sellainen on GPR (Ground Penetrating Radar) eli maatutka. Tätä vähän ruohonleikkuria muistuttavaa välinettä kuljetetaan maastossa mittaamassa pinnan alla olevia kerrostumia. Data paljastaa niin onkaloita kuin rakennuksiakin. Arkeologi näkee hetimmiten, onko löydöillä muinaistutkimuksellista arvoa. GPR on käyttökelpoinen verraten helppokulkuisessa maastossa: ruohikoilla, hiekkaisilla kentillä ja pelloilla. Hankalimpiin ja jopa luoksepääsemättömiin alueisiin LiDAR taas on omiaan. Sankat metsät ja viidakot on sen myötä avattu ihmisille – niitä tuhoamatta – ennen näkemättömällä tavalla.
Arkeologisia LiDAR-löytöjä onkin tullut viidakkomailta viime vuosina runsaasti – myös sellaisilta, joita on tähän asti pidetty lähes asumattomina. Jopa Kongo-joen sademetsistä on löydetty enemmän jälkiä muinaisesta laajemmasta asutuksesta kuin mitä siellä on koskaan voitu kuvitella olleen. Täydellistä materiaalia LiDAR-havainnoille ovatkin kivestä tai suurista maamassoista rakennetut temppelit, linnoitukset, tiet ja kanavat eli niin sanottuihin korkeakulttuureihin tyypillisesti liittyvät rakennelmat. Trooppisella vyöhykkeellä ei ole monta kolkkaa, missä tällaisia kulttuureja on syntynyt. Niitä on oikeastaan vain kolme: Kaakkois-Aasia, Amazonia ja Keski-Amerikka. Kaakkois-Aasian tunnetuin muinaiskulttuuri olivat khmerit, jotka loivat mm. mahtavan Angkorin kaupungin, jossa uusimpien LiDAR mittausten nojalta arvioituna on saattanut olla jopa kaksi miljoonaa asukasta sen kukoistuskautena 1100-luvulla.
Mayakulttuurin monesti muuttunut kuva
Vuonna 1842 ilmestyi John L. Stephensin kirja Incidents of Travel in Central America, Chiapas and Yucatan, jossa on runsas taitelija Frederick Catherwoodin kuvitus. Kirjasta tuli nopeasti bestseller, josta otettiin useita uusintapainoksia. Se pohjautui tutkimusretkiin, joita parivaljakko oli edellisinä vuosina tehnyt mailla, jotka olivat suurimmalta osin tutkimatonta viidakkoa. He olivat löytäneet yli 40 rauniokaupunkia, ja Catherwood oli piirtänyt niiden monumentteja, patsaita ja kivisiin steeleihin kaiverrettuja merkillisiä hieroglyfejä minkä ehti.
Keitä kaupunkien rakentajat olivat, ei varmuudella osattu sanoa. Nämä harrastajatutkijat päättelivät järkevästi, että heidän on täytynyt olla samoja maya-intiaaneja kuin mitä alueella asui tänäkin päivänä, koska vanhojen patsaiden kasvonpiirteet muistuttivat heitä. Yhtä kaikki Stephens ja Catherwood arvelivat näiden mayojen muinaisten esi-isien luoneen sivilisaation, jolle löytyi vertainen vain Egyptistä tai Intiasta; ja että nämä kaupungit olivat kerran olleet täynnä väkeä. Salaperäisiä kirjoituksia katsellessaan he olivat vakuuttuneita, että niihin oli tallennettu mahtavia historioita foneettisina teksteinä.
Stephensin ja Catherwoodin teos innoitti monien mielikuvituksen lentoon. Mormonit näkivät näillä mailla Luvatun muinaisen maansa. Toiset olivat varmoja, että mayakulttuuri oli jonkin Vanhalta mantereelta laivautuneen sivilisaation aikaansaannosta. Alkuperäisväestön itsensä luomaksi sitä ei monikaan tuolla vuosisadalla uskonut, vaikka Stephensin kirjasta voi lukea hänen käsityksensä, joka huomioi kaupunkien mahdollisen amerikkalaisen alkuperän.
Mayakulttuuri opittiin tuntemaan paremmin vasta 1900-luvulla, kun organisoituja arkeologisia tutkimusmatkoja alettiin järjestää mayojen asuttamille maille. Viiveeseen varmasti vaikutti se, että nämä seudut olivat vaikeakulkuisia, ja malarian lisäksi monet muutkin vaivat piinasivat sinne lähtijöitä. Huomattakoon, että tämä alava viidakkomaa oli samankaltainen jo espanjalaisten konkistadorien aikaan 1500-luvulla. Pitkälti luoksepääsemättömyytensä vuoksi siellä asuvat mayat saivat elää suhteellisen omillaan ilman, että siirtomaavallat olisivat heitä orjuuttaneet. Alamaalla joskus kukoistaneet suuret kaupungitkin olivat raunioina ja peittyneet viidakkoon. Ne mayat, joita valloittajat pääosin tapasivat, asuivat Jukatanin niemimaan helpommissa osissa: heidät voitettiin vuosikymmeniä kestäneiden taistelujen jälkeen.
1950-luvulle tultaessa yleiskuva mayakulttuurista oli vakiintunut. Tiedemaailma uskoi lähes konsensuksessa ymmärtävänsä sen luonteen ja puitteet. Alan suurin auktoriteetti oli J. Eric Thompson, joka oli kirjoittanut mittavia tutkielmia mayojen matemaattisista ja tähtitieteellisistä saavutuksista. Monissa julkaisuissa korostettiin mayojen ainutlaatuisuutta maailman kehittyneiden yhteiskuntien joukossa. Heidän älyllisiä saavutuksiaan ihannoitiin, samoin kuin sitä, että he eivät juurikaan käyneet sotia. Heidän kaupunkejaan ei pidetty varsinaisesti urbaaneina, vaan ainoastaan seremoniakeskuksina. Suurimman osan väestöä nähtiin asuneen hajallaan pienissä kylissä niiden ympärillä. Koko mayamaan (Jukatanin niemimaa ympäristöineen) asukasluvun arveitiin olleen 1-2 miljoonan välillä.
Mayojen erikoislaatuisuus kutkutti mielikuvitusta. Mayakulttuurista innostuivat muinaisastronauttiteoreetikot (Erich von Däniken etunenässä) kuin myöhemmin myös New Age -ihmiset, jotka alkoivat meditoida mayojen asuinsijoilla. Mayat innostivat myös monia muita, kunnes kaikki taas kerran käännettiin päälaelleen.
Uusi paradigma alkoi 1960-luvulla. Tärkein muutosvektori oli mayojen monimutkaisen hieroglyfikirjoituksen avautuminen, jonka kehitys on jatkunut nykypäivään saakka. Koska lähes kaikissa mayojen monumenteissa on pitkiäkin kiveen kaiverrettuja tekstejä, on tutkijoilla ollut yllin kyllin aineistoa tulkintakoodien etsinnässä. Nyttemmin tiedetään, että mayojen kirjoitysjärjestelmä oli pitkälti foneettinen ja muistutti periaatteeltaan egyptiläisten tai kiinalaisten kirjoitusta. Valtaosa teksteistä osataan nykyään lukea.
Mayojen kirjoituksista voidaan lukea suoraan heidän historiaansa. Niistä välittyvä kuva on vallan toinen, kuin mihin edellisen paradigman romanttis-utopistinen käsitys perustui.
Ensinnäkään mayat eivät olleet lainkaan rauhanomaista väkeä, vaan kävivät alati sotia ja uhrasivat ihmisiä niin kuin muutkin Mesoamerikan kansat. Tiedemaailma ei osannut aiemmin tutkia heitä analogisina naapurikansoihin nähden, vaan oletti viidakon suoneen mayoille eristyneen rauhan, jossa keskittyä muun muassa filosofointiin. Tekstit ovat paljastaneet paljon muutakin ja tehneet selväksi sen, että mayat muodostivat vain yhden osan Mesoamerikan interaktiivista kulttuurimiljöötä – samaan tapaan kuin vaikkapa kansat Välimeren ympäristössä. Arkeologia ammensi lisää näistä kaupungeista, ja mayamaan asukaslukuarvioita nostettiin tuntuvasti 5-8 miljoonaan.
Ja nyt sitten olemme LiDARin aikaansaaman paradigmamuutoksen kynnyksellä. On oikeastaan yllättävää todeta, että mayakulttuurin mielikuvituksellisen mittavat ulottuvuudet ovat LiDARin tarjoamien mahdollisuuksien myötä edessämme – samaan tapaan kuin miltä Stephensistä ja Catherwoodista on täytynyt tuntua 180 vuotta sitten.
Tuoreissa LiDAR-aineistojen analyyseissa esitetään tätä nykyä käsittämättömältä tuntuvia lukuja ja luonnehdintoja siitä, miltä mayojen maailma on kukoistuskaudellaan 300 eaa – 900 jaa todennäköisesti näyttänyt. Suurimmissa kaupungeissa, kuten Tikalissa, Calakmulissa ja Caracolissa, on voinut olla kussakin 1-2 miljoonaa asukasta alueilla, joiden pinta-ala on modernien suurkaupunkien luokkaa. Niitä kutsutaankin nyt mayojen megakaupungeiksi.
Näitä kaupunkeja yhdistivät todelliset valtatiet, jotka olivat leveämpiä, suorempia ja paremmin rakennettuja kuin yhdenkään kansan ennen 1900-lukua. Niissä oli linnoituslaitteita, joissa saattoi olla jopa 10 metriä korkeat muurit selvänä merkkinä sotimisen ankaruudesta. Valtavat kanavien, kohotettujen peltojen, keinojärvien ym. vesivarastojen verkostot kattoivat käytännössä koko maan, joka oli ehkä tiheämmin asuttu kuin mikään muu paikka vanhassa maailmassa. Arviot mayamaan asukasluvusta – joka pinta-alaltaan oli Suomen luokkaa – pyörivätkin nyt noin 15 miljoonassa. Täten mayakulttuuri nostetaan nyt otsikoissa maailman suurten sivilisaatioiden rinnalle, ja jossain suhteissa niiden ylikin.
Uusi vanha Amerikka
Keski-Amerikan ohella toinen merkittävä alue, jonka mahtava muinaisuus on nyttemmin avautumassa arkeologian, ilmakuvauksen ja ennen muuta LiDAR-kartoituksen avulla, on Amazonia. Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa, että siellä olevien pääjokien varret ovat olleet joskus tiheään asuttuja, kuten varhaisimmat tutkimusmatkat alueella vahvistavat. Uusimpien havaintojen mukaan jopa ne seudut, joilla ei oleteta olleen juuri lainkaan väkeä, olivat täynnään isoja kyliä, teitä ja maarakennelmia.
Arviot Amazonian väkiluvusta ylittävät jopa 10 miljoonaa. Amazoniassa ei ollut mayamaan kaltaisia kaupunkeja, koska siellä ei ollut kiviä, vaan puusta ja maasta rakennettiin suuriakin rakennelmia. Yhteiskunnat olivat organisoituja, ja joitakin niistä voinee luonnehtia kuningaskunniksi. Mesoamerikan tapaan tämäkin lienee ollut interaktiivinen kulttuurialue, jolla oli läheinen yhteys Andien korkeakulttuureihin.
Andeilla syntynyt inkavaltio ulotti valtansa näillä näkymin paljon syvemmälle Amazoniaan kuin on aiemmin tiedetty. Inkat kutsuivat Amazonian osaa valtakunnastaan Antisuyoksi: sen tuotteet olivat elintärkeitä, kuten Egyptin vilja-aitta oli Roomalle. Samaan tapaan kuin mayamaalla, runsas väestö myös Amazoniassa vaati elintilaa, jota täytyi raivata viidakolta. Siitä tulikin yksi suuri ”puutarha”, missä suuri osa puista oli domestikoitu ja ihmiset harjoittivat hyötykäyttöön soveltuvaa metsänhoitoa.
Entäpä Pohjois-Amerikka? Sekin oli tuolloin vallan toisen näköinen, ja sen itäinen metsämaa varsin samankaltainen kuin Amazonia. Siellä rakennettiin vieläkin suurempia kaupunkeja ja rakennelmia kuin Amazoniassa. Tätä kulttuuripiiriä kutsutaan kummunrakentajiksi. Heidän suurin keskuksensa sijaitsi nykyisen St. Louisin kaupungin sijoilla. Siellä saattoi kukoistusaikana olla jopa 100 000 asukasta. Tämäkin Amerikan osa oli laajasti domestikoitu, eikä eurooppalaisten 1700-luvulla kohtaamia suuria erämetsiä enää ollut. Metsittyminen oli luonnon seurausta kaupunkien autioitumisesta ja peltojen häviämisestä väestön kuollessa eurooppalaisten tuomiin tauteihin.Amerikoissa oli vähemmän väkeä ainoastaan karuimmilla alueilla, aivan pohjoisessa, eteläisimmässä etelässä ja ylhäisillä ylängöillä. Tihein väestökeskittymä oli Mesoamerikassa, mayamaalla ja asteekkien valtakunnassa Meksikossa. Asteekit hallitsivat siitä noin 15 miljoonaa ihmistä. Heidän pääkaupunkinsa, Tenochtitlan (nykyinen Mexico City) oli 1500-luvun alussa luultavasti maailman väkirikkain, suurin ja kaunein (”Amerikan Venetsia”) kaupunki – kokoluokaltaan mayojen megakaupunkien luokkaa. Inkojen imperiumi puolestaan oli niin suuri, että koko maailmassa tuolloin ainoastaan Ming-Kiina oli sitä isompi.
Paljonko Amerikoissa mahtoi olla väkeä eurooppalaisten tullessa sinne ensimmäistä kertaa? Uusimpien tietojen mukaan vähintään 100 miljoonaa, ja olettaa voi, että tulevina vuosina tätäkin saatetaan korottaa LiDAR-kartoitusten laajetessa entisestään.
Visio Amerikan suurista sivilisaatioista, mahtavista metropoleista ja niiden isoista asukasluvuista oli olemassa jo 200 vuotta sitten, kun rauniokaupunkeja alettiin löytää. Nyt vain, toisin kuin tuolloin, tiedämme, että ne olivat täysin Amerikan alkuperäiskansojen itsensä luomia.
Lisää tietoa artikkelissa käytetyistä kuvista alla!
Toimitus
- Podcast-lukija: Siiri Sandberg
- Verkkotaitto: Niina Ahola
- Artikkelikuva: Oregon State University/Flickr (CC BY-SA 2.0)
Lukemista
- Aparicio, Luis González: Plano reconstructivo de la región de Tenochtitlan. Instituto Nacional de Antropología 1988.
- CBC Radio: ”Archaeologists discover mysterious geoglyphs and 81 lost settlements in the Amazon” CBC Radio, 29.3.2018.
- Ceram, C.W.: Muinaisaarteita etsimässä. WSOY 1951.
- Clynes, Tom: ”Laser scans reveal Maya ‘Megalopolis’ below Guatemalan Jungle” National Geographic, 2.2.2018.
- Hannula, Tommi: ”Laserkeilaus paljastaa muinaisten korkeakulttuurien kaupunkeja ja Suomen kivikautisia kyliä – mullistava tekniikka panee oppikirjat uusiksi, ja kuka tahansa voi tehdä historiallisia löytöjä Suomesta kotisohvaltaan”. HS, 1.4. 2018.
- Hiltunen, Juha: ”Mexico-Tenochtitlan: Pre-Industrial Megalopolis in the Ancient America” Seminaarityö Dr. Fred Valdezin kurssilla Mesoamerica – Ancient Cities. University of Texas at Austin, 9.11.1994.
- Mann, Charles C.: 1491: Amerikka ennen Kolumbusta. Into 2011.
- Pearce, Fred: ”Myth of pristine Amazon rainforest busted as old cities reappear”. Daily News, 23.7.2015.
- Talvitie, Jyrki & Hiltunen, Juha: Mayamaa. Tietoteos Ky 1992.
- Tiede/Uutiset: ”Mayametropoli ällistyttää”. Tiede, 3/2018.
- Tuohinen, Petteri: ”Laserin avulla löydettiin Manhattanin kokoinen intiaanikaupunki Meksikossa – ‘Nyt kaikki oppikirjat joudutaan kirjoittamaan uudelleen.‘” HS/Ulkomaat, 16.2.2018.
Lisätietoa kuvista
2. Tikal oli mayamaailman ”New York”. Sen korkeimmat temppelipyramidit kohoavat yhä sankan viidakkokasvillisuuden ylle. Arkeologit ovat jo kauan tienneet, että se on ollut suuri kaupunki, mutta kukaan ei ole voinut kuvitella mitään siinä mittakaavassa mitä lidartutkimus on nyt paljastanut. Vertaus New Yorkiin sopii myös tähän. Sen suuruusluokka on sama kuin jos emme tähän mennessä tuntisi kuin vasta Manhattanin. Tikal saattoi hyvinkin olla kukoistuksessaan 800-luvulla maailman suurin kaupunki – missä liki kaksi miljoonaa ihmistä asui osapuilleen New Yorkin kokoisella alueella.
4. Kartta Amerikasta vuonna 1492. Suurin osa alueista oli monipuolisesti viljeltyä ja domestikoitua. Lidartutkimus on paljastanut valtavan suuria asutuskeskuksia eri puolilta Amerikkaa, jopa sellaisiltakin alueilta joiden väkimäärien on otaksuttu olleen alhaisia. Näiden nojalta koko Amerikan asukaslukuarvioita on alettu nostaa tuntuvasti ylöspäin. Nyt esitettään yleisesti noin100 miljoonan väkimääriä Amerikoille eurooppalaisten tullessa sinne.
5. Tenochtitlan, asteekki-imperiumin loistelias pääkaupunki oli todennäköisesti maailman laajin ja väkimäärältään suurin urbaani keskus 1500-luvun alussa. Se oli rakennettu saarille Venetsian tapaan Texcoco-järven länsiosaan, minne muodostui suuri makean veden laguuni ison padon suojiin, erotukseksi suolaisesta pääjärvestä. Se oli metropoli, joka eli lähes lähes täysin valtakunnan verotuotteilla ja sen asujaimistokin koostui pääosin yhteiskunnan yläluokasta, ammattisotilaista, varakkaista kauppiaista ja erikoiskäsityöläisistä. Laguuniin oli rakennettu erikoisia kelluvia chinampa-peltoja, joilla viljeltiin vain määrättyjä tuotteita – valtavan väestön ravinnoksi niistä ei riittänyt. Niitä lannoitettiin ihmisten ulosteilla ja kaupungissa oli kaikkialla käymälöitä mihin sitä kerättiin. Muutenkin se oli yksi aikansa puhtaimpia kaupunkeja – kadunlakaisijat siistivät joka päivä yleiset alueet. Kaksi akvediktia toi sinne vettä ja lähes joka talouteen kuului sauna – temazcal. Varhainen kronikoitsija Juan de Torquemada arvioi tässä kaupungissa olleen noin 120 000 taloa. Kun huomioidaan, että suurin osa sen väestä oli yhteiskunnan ylempää ja vauraampaa luokkaa, olivat talot isompia ja perheluku myös. Asteekeilla oli lisäksi orjia, joten nämäkin nostavat lukuja taloutta kohden. Jos käytämme lukua 8 kertoimena tulee kokonaismääräksi noin miljoona. Verrattuna mayojen megakaupunkeihin tämä ei ole lainkaan epärealistinen arvio.
