Minne katosit, rakas lähimetsäni?

Yle Radio 1:n Havaintoja ihmisestä -sarjan yhdek­sän­nes­sä jaksossa toi­mit­ta­ja Satu Kivelä kes­kus­te­lee yhdessä ympä­ris­tö­tut­ki­ja ja eko­teo­lo­gi Panu Pihkalan kanssa ympä­ris­tö­ah­dis­tuk­sen koke­muk­ses­ta ja ilmas­ton­muu­tok­sen herät­tä­mis­tä tunteista meissä poh­jois­maa­lai­sis­sa. Pystyn samais­tu­maan kaikkiin jaksossa kuul­ta­viin ihmisiin, jotka ovat kertoneet Kivelälle säh­kö­pos­tit­se ympä­ris­tö­tus­kas­taan. Antropologina mie­les­tä­ni erityisen kiin­nos­ta­va huomio on, kuinka ihmiset kokevat hen­ki­lö­koh­tais­ta surua siitä, kun heidän lähiym­pä­ris­tön­sä luon­non­pai­kat tuhou­tu­vat.

Iso osa luon­non­paik­ko­jen muut­tu­mis­ta on seurausta ihmisen tie­toi­ses­ta toi­min­nas­ta, mutta nykyään ympäristö muuttuu usein myös ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­ses­ta. Metsiä raivataan asutuksen ja vil­je­lys­mai­den tieltä, vesistöt tummuvat saas­teis­ta ja kau­pun­gis­sa on paljain silmin näh­tä­vis­sä yhä enemmän pääs­töis­tä johtuvaa savusumua ja roskia.

Kuunnelman jaksossa eräs nainen kertoo surevansa hänelle mer­ki­tyk­sel­li­sen lähi­met­sän hakkuuta. Muistan itsekin, kuinka lapsena mökötin monta päivää, kun talomme viereinen rakas leik­ki­met­sä rai­vat­tiin uuden oma­ko­ti­ta­lon tieltä. Luonnonpaikat ja maisemat ovat ihmisille tärkeitä – ikään kat­so­mat­ta – ja niiden menet­tä­mi­nen vaikuttaa tun­tei­siim­me voi­mak­kaas­ti.

Antropologiassa on tutkittu paljon maiseman ja ihmisten suhdetta, sekä eri­tyi­ses­ti sitä, miten muuttuva maisema vaikuttaa ihmisten koke­muk­seen itsestään yksilöinä ja ryhmänä. Maisemien tuhou­tu­mi­nen pakottaa ihmiset luomaan uusia nar­ra­tii­ve­ja yhtei­sön­sä men­nei­syy­des­tä. Menetyksen teema on olen­nai­nen monelta osin myös ilmas­ton­muu­tok­sen aiheut­ta­miin ongelmiin liittyen. Esimerkiksi tulvia, kuivuutta ja nälän­hä­tää pakenevat ihmiset, niin kutsutut ilmas­to­pa­ko­lai­set, joutuvat arjen ongelmien lisäksi painimaan koti­paik­kan­sa mene­tyk­seen liit­ty­vien tunteiden kanssa.

Papua-Uuden-Guinean yonggom-kansa kärsi 1980- ja 90-luvuilla läheisen kaivoksen aiheut­ta­mis­ta ympä­ris­tö­tu­hois­ta ja alueen eliö­la­jien katoa­mi­ses­ta. Yonggomien maa­il­man­ku­vas­sa paikat ovat tärkeitä: ihmiset keräävät elämänsä varrella paljon käytännön tietoa eri paikkojen kasveista ja eläimistä, ja elä­män­ker­rat ja historia liitetään voi­mak­kaas­ti aina paikkaan ja maisemaan. Esimerkiksi metsässä kävel­les­sään yonggomit voivat muistella met­säs­tä­jiä, jotka lei­riy­tyi­vät tietyn kahden polun ris­teyk­ses­sä, tai ihmistä, joka istutti puun juuri tietylle paikalle ennen kuo­le­maan­sa.

Koska maisemat liittyvät ihmisten toi­min­taan ja his­to­ri­aan, niiden tuhou­tu­mi­nen samalla siirtää sijoil­taan men­nei­syy­den muistot — ikään kuin irrottaa ankkurin paikkaan sido­tuil­ta tapah­tu­mil­ta. Yonggomien kes­kuu­des­sa muut­tu­neet luon­non­pai­kat koetaan siten tyhjiksi ja mene­te­tyik­si, ja niiden muis­te­le­mi­nen herättää surun tunteita.

Vastaavanlaisia etno­gra­fi­sia esi­merk­ke­jä löytyy paljon, joskaan en ole törmännyt kovinkaan moneen tut­ki­muk­seen, joka kes­kit­tyi­si nime­no­maan ilmas­ton­muu­tok­sen aiheut­ta­mien ympä­ris­tö­tu­ho­jen nos­tat­ta­miin tun­tei­siin. Ehkä ant­ro­po­lo­gien tulisikin perehtyä tähän aiheeseen entistä enemmän nyt, kun ympä­ris­tö­tus­kan pote­mi­ses­ta tuntuu tulevan yhä taval­li­sem­paa. Toivottavasti samalla kuitenkin surun ja mene­tyk­sen tunteista puhuminen helpottuu, sillä todis­tet­ta­vas­ti me poh­jois­maa­lai­set emme ole tun­tei­dem­me kanssa yksin.


Havaintoja ihmisestä -sarja on kuul­ta­vis­sa Yle Radio 1:llä tors­tai­si­aa­mui­sin, ja myös Yle Areenassa. AntroBlogin toi­mi­tuk­sen jäsenet kom­men­toi­vat sarjan jaksoja toisinaan aihetta täy­den­tä­vil­lä, ant­ro­po­lo­gi­sil­la kolum­neil­la.

  1. Martta Haveri: Muuttaako ilmasto meitä?
  2. Bea Bergholm: Ympäristöantropologia
  3. Ahola, Gronow, Räisänen. Professori Kaartinen: Ihminen osana ympä­ris­töä.
  4. Stuart Kirsch, 2001. Changing Views of Place and Time along the Ok Tedi. Teoksessa Mining and Indigenous Lifeworlds in Australia and Papua New Guinea, toim. Alan Rumsey ja James Weiner.
  5. Julie Cruickshank, 2005. Do Glaciers Listen? Local Knowledge, Colonial Encounters, and Social Imagination.
  6. Kirsten Hastrup, 2009. The Question of Resilience: Social Responses to Climate Change.
  7. Fikret Berkes, 2012. Sacred Ecology.
  8. Crate & M. Nuttal (toim), 2009. Anthropology and Climate Change: From encoun­ters to actions.

Kirjoittaja

Bea Bergholm valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologian kandiksi Helsingin yliopistosta ja valmistelee tällä hetkellä graduaan Pohjois-Amerikan ympäristökonflikteista. Ympäristöasioiden lisäksi Bea innostuu lingvistisestä antropologiasta, lääketieteestä ja seinäkiipeilystä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Intialle kuuluvalla Pohjois-Sentinelin saarella asuva kansa on päässyt otsikoihin saarella luvatta vierailleen yhdysvaltalaisen lähetyssaarnaajan tapon vuoksi. Pohjois-Sentinelin asukkaat kuuluvat maailman yhä harvemmaksi käyviin populaatioihin, jotka eivät ole jatkuvissa läheisissä vuorovaikutussuhteissa muiden ihmisryhmien kanssa. Uutisointi aiheesta on korostanut saarelaisten eristäytyneisyyttä ja “alkukantaisuutta”.

Suomen luontokeskus Haltian johtaja Tom Selänniemi tunnetaan turismin tutkijana, Aurinkomatkojen entisenä toimitusjohtajana ja kestävän matkailun asiantuntijana. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo, miksi matkailu on niin koukuttavaa, miten tutkimuksesta tulee bisnestä ja kuinka matkailu muuttuu luonnonsuojeluksi.