Moniulotteinen pahuus

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsi­tel­tiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luon­nos­taan hyvä vai paha? Kivelän haas­tat­te­le­man psy­kiat­rian yli­lää­kä­ri Hannu Lauerman mukaan pahuus on poh­jim­mil­taan muiden ihmisten oikeuk­sien louk­kaa­mis­ta. Se esiintyy usein väki­val­ta­na. Pahuus voi olla myös henkistä kiusaa­mis­ta. Lauerma mainitsee esi­merk­ki­nä ihmis­tyy­pin, joka pitää itseään hyvänä, mutta käyttää suuren osan ajasta muiden ihmisten sanal­li­seen louk­kaa­mi­seen.

Lauerman mukaan ei voida sanoa, että ihminen olisi luon­nos­taan hyvä tai paha. Pikemminkin ihmisellä on tai­pu­muk­sia monen­lai­seen käy­tök­seen. Tilanteiden ja ympä­ris­tön vaikutus on mer­kit­tä­vä. Lauerman läh­tö­koh­ta­na on evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gi­nen maa­il­man­ku­va, jonka mukaan ihmislaji on kehit­ty­nyt nykyiseen muotoonsa vuo­si­mil­joo­nien aikana. Hänen mukaansa pahuuden taustalta löytyy ihmiselle ominainen taipumus aggres­sioon. Evoluutiopsykologisesta näkö­kul­mas­ta aggres­sii­vi­suus on ollut tie­tyn­lai­nen kil­pai­lu­valt­ti ole­mas­sao­lon tais­te­lus­sa.

Tästä näkö­kul­mas­ta voi tulkita myös aggres­sii­vi­suu­den suku­puo­lit­tu­nei­suut­ta: Miesten aggres­sii­vi­suus on lajin säi­ly­vyy­den kannalta naisten aggres­sii­vi­suut­ta hyö­dyl­li­sem­pää. Aggressiivisuudella kun on myös hintansa mene­tet­tyi­nä henkinä. Lajin uusin­ta­mi­sen kannalta naisten määrä on miesten määrää olen­nai­sem­pi tekijä. Lauerman mukaan miehillä ja naisilla on silti hieman yllättäen suurin piirtein yhtä paljon aggres­sii­vi­sia ajatuksia.

Lauerman mukaan suo­ma­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa on läsnä vahva väki­val­lan ihan­noin­nin perinne. Miehen oletetaan olevan luja ja kova. Vielä nyky­ään­kin esi­mer­kik­si aseis­ta­kiel­täy­ty­jien kohtelu osoittaa, että miehen odotetaan edelleen omaksuvan sotilaan roolin itselleen kuin luon­nos­taan. Aggression koros­ta­mi­sel­la on myös hintansa, kuten Lauerma osoittaa: Suomessa kuollaan edelleen homot­te­luun ja pojit­te­luun, kun ikäväksi koettu nimittely johtaa väki­val­taan. Väärä sana­va­lin­ta voi johtaa raakaan väki­val­taan, jos esi­mer­kik­si päihtynyt ihminen kokee kun­ni­aan­sa lou­ka­tuk­si. Tappelut nak­ki­kios­kil­la ja muut spon­taa­nit aggres­sion ilmen­ty­mät ovat hinta, jonka yhteis­kun­ta joutuu miehen aggres­sion nor­ma­li­soin­nis­ta ja ihan­noin­nis­ta maksamaan. Kulttuurin avulla voidaan muokata ihmisen tai­pu­muk­sia moneen suuntaan.

Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmis­la­jin luon­tai­ses­ta väki­val­tai­suu­des­ta. Keskustelu palautuu 1600-luvulla eläneen filosofi Thomas Hobbesin poh­din­toi­hin ihmisen väki­val­tai­ses­ta luon­non­ti­las­ta. Osa tut­ki­jois­ta on koros­ta­nut ihmisen tai­pu­mus­ta väki­val­taan ja sotaan, kun taas toiset ovat nähneet aggres­sion pikem­min­kin seu­rauk­se­na sivi­li­saa­tio­ke­hi­tyk­ses­tä. Esimerkiksi ant­ro­po­lo­gi Douglas Fryn mukaan monet met­säs­tä­jä-keräi­li­jät olivat itse asiassa hyvin rau­han­omai­sia, ja pyrkivät monin tavoin vält­tä­mään väki­val­taa.

Kirjoitetun historian aikana ihminen on joka tapauk­ses­sa kyennyt mitä usko­mat­to­mim­piin raa­kuuk­siin. Lauerma korostaa poliit­tis­ten ideo­lo­gioi­den ja uskonnon mer­ki­tys­tä pahuuden taus­ta­vai­kut­ta­ji­na. Argumentti nojannee seku­la­ris­ti­seen maa­il­man­ku­vaan ja his­to­rian­kä­si­tyk­seen. Vastapainoksi voisi mainita teologi David Bentley Hartin argu­men­tin, jonka mukaan kris­ti­nus­ko todella onnistui syn­ty­vuo­si­sa­toi­naan vähen­tä­mään väki­val­taa ja luomaan pohjan aja­tuk­sel­le ihmi­sar­vos­ta.

Silti on totta, että uskonnot ja ideo­lo­giat voivat saada ihmiset tekemään asioita, joita he eivät muuten tekisi. Hienostuneiden aja­tus­jär­jes­tel­mien avulla pahuuden voi kätkeä hyvyyden kaapuun. Natsien toi­meen­pa­ne­ma juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­ho on äärim­mäi­nen esimerkki siitä, miten ideologia vaikuttaa ihmisiin ja oikeuttaa asioita, joita ei muuten tehtäisi. Samanlainen äärim­mäi­nen esimerkki pahuu­des­ta voisivat olla esi­mer­kik­si tiettyjen kult­tuu­rien piirissä tapah­tu­neet ihmi­suh­rit.

violins

Violins or violence? Kuva: Alisa MulderUnsplash (CC0)

Olivatko asteekit pahoja uhra­tes­saan lapsia sateen­ju­ma­la Tlalocille? Näiden ihmi­suh­rien tar­koi­tuk­se­na oli saada aikaan sadetta. Koko yhteis­kun­nan hyvin­voin­ti ja tule­vai­suus oli riip­pu­vai­nen siitä, että sateet saapuvat ja kuivuus väistyy. Lasten uhraa­mi­ses­sa oli siis oma logiik­kan­sa. Asteekit siis pikem­min­kin toimivat puut­teel­lis­ten tietojen varassa — lasten uhraa­mi­nen ei aikaansaa sadetta.

Pahuus puo­les­taan nojaa usein para­dok­saa­li­seen logiik­kaan: pahoja tekoja oikeu­te­taan vetoa­mal­la siihen, että todel­li­suu­des­sa juuri pahojen tekojen kohteena olevat ihmiset ovat pahoja. Taustalla vaikuttaa ajattelu, jossa ulkoryhmä tai oman yhteis­kun­nan mar­gi­na­li­soi­dut tavalla tai toisella demo­ni­soi­daan. Heidän ihmi­syy­ten­sä riis­te­tään. Tämän vuoksi pahuus on jossain määrin vaa­ral­li­nen käsite. Sitä voidaan käyttää oikeut­ta­maan pahuutta. Ryhmän ulko­puo­lis­ten demo­ni­soin­ti ja vähem­mis­töi­hin koh­dis­tu­vat vainot ovat tois­tu­neet historian saatossa luke­mat­to­mia kertoja.

Lauerman mukaan tilan­ne­te­ki­jät vai­kut­ta­vat väkivalta-alt­tiu­teen todella paljon. Esimerkiksi sisäl­lis­so­ta­ti­lan­teis­sa ihmiset ovat valmiita pitkälle menevään jul­muu­teen. Suomessakaan ei ole kuin sata vuotta siitä, kun kes­ki­tys­lei­reil­lä tapettiin tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti nälkään tuhan­sit­tain puna­van­ke­ja.

Toimivin lääke pahuutta vastaan on ihmi­sar­von ehdoton kun­nioi­tus. Samalla on muis­tet­ta­va, että ihmisarvo kuuluu jokai­sel­le — myös pahoille.

Havaintoja ihmisestä -sarja on kuul­ta­vis­sa Yle Radio 1:llä tors­tai­si­aa­mui­sin, ja myös Yle Areenassa. AntroBlogin toi­mi­tuk­sen jäsenet kom­men­toi­vat sarjan jaksoja toisinaan aihetta täy­den­tä­vil­lä, ant­ro­po­lo­gi­sil­la kolum­neil­la.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Pipe 21.9.2018 klo 20:43

    ”Samanlainen äärim­mäi­nen esimerkki pahuu­des­ta voisivat olla esi­mer­kik­si tiettyjen kult­tuu­rien piirissä tapah­tu­neet ihmi­suh­rit.”

    Kuten esi­mer­kik­si meidän kult­tuu­ris­sam­me joka vuosi surmatut lähes 10 0000 syn­ty­mä­tön­tä lasta. -naisen vapau­tu­mi­sen ja tasa-arvon alt­ta­ril­le

    Vastaa

Lue myös nämä:

Harva väri on niin sukupuolittunut kuin vaaleanpunainen. Englannin kielen “pink” kattaa laajan väriskaalan hennosta vaaleanpunaisesta pinkkiin. Vaaleanpunainen yhdistetään tyttöihin, feminiinisyyteen, viattomuuteen ja herkkyyteen. Värin sukupuolisidonnaisuus on kuitenkin suhteellisen uusi ilmiö.

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta aloitti tänä syksynä ensimmäistä kertaa historiansa aikana islamilaisen teologian opetuksen. Uuteen lehtorin virkaan astui pitkän tutkijan uran tehnyt uskontoantropologi Mulki Al-Sharmani. Tässä haastattelussa hän kertoo monivaiheisen uratarinansa.

Kuukautissuojien ja tamponien verotus ovat puhuttaneet mediassa. Minttu Mikkonen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan kuukautissuojien arvonlisäveron laskemisesta ja totesi, että olisi aika puhua kuukautistasa-arvosta. Kuinka paljon tilaa tasa-arvon mallissamme on biologiselle ja sosiaaliselle erilaisuudelle?