Moniulotteinen pahuus

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Se esiintyy usein väkivaltana. Pahuus voi olla myös henkistä kiusaamista. Lauerma mainitsee esimerkkinä ihmistyypin, joka pitää itseään hyvänä, mutta käyttää suuren osan ajasta muiden ihmisten sanalliseen loukkaamiseen.

Lauerman mukaan ei voida sanoa, että ihminen olisi luonnostaan hyvä tai paha. Pikemminkin ihmisellä on taipumuksia monenlaiseen käytökseen. Tilanteiden ja ympäristön vaikutus on merkittävä. Lauerman lähtökohtana on evoluutiopsykologinen maailmankuva, jonka mukaan ihmislaji on kehittynyt nykyiseen muotoonsa vuosimiljoonien aikana. Hänen mukaansa pahuuden taustalta löytyy ihmiselle ominainen taipumus aggressioon. Evoluutiopsykologisesta näkökulmasta aggressiivisuus on ollut tietynlainen kilpailuvaltti olemassaolon taistelussa.

Tästä näkökulmasta voi tulkita myös aggressiivisuuden sukupuolittuneisuutta: Miesten aggressiivisuus on lajin säilyvyyden kannalta naisten aggressiivisuutta hyödyllisempää. Aggressiivisuudella kun on myös hintansa menetettyinä henkinä. Lajin uusintamisen kannalta naisten määrä on miesten määrää olennaisempi tekijä. Lauerman mukaan miehillä ja naisilla on silti hieman yllättäen suurin piirtein yhtä paljon aggressiivisia ajatuksia.

Lauerman mukaan suomalaisessa kulttuurissa on läsnä vahva väkivallan ihannoinnin perinne. Miehen oletetaan olevan luja ja kova. Vielä nykyäänkin esimerkiksi aseistakieltäytyjien kohtelu osoittaa, että miehen odotetaan edelleen omaksuvan sotilaan roolin itselleen kuin luonnostaan. Aggression korostamisella on myös hintansa, kuten Lauerma osoittaa: Suomessa kuollaan edelleen homotteluun ja pojitteluun, kun ikäväksi koettu nimittely johtaa väkivaltaan. Väärä sanavalinta voi johtaa raakaan väkivaltaan, jos esimerkiksi päihtynyt ihminen kokee kunniaansa loukatuksi. Tappelut nakkikioskilla ja muut spontaanit aggression ilmentymät ovat hinta, jonka yhteiskunta joutuu miehen aggression normalisoinnista ja ihannoinnista maksamaan. Kulttuurin avulla voidaan muokata ihmisen taipumuksia moneen suuntaan.Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.  Keskustelu palautuu 1600-luvulla eläneen filosofi Thomas Hobbesin pohdintoihin ihmisen väkivaltaisesta luonnontilasta. Osa tutkijoista on korostanut ihmisen taipumusta väkivaltaan ja sotaan, kun taas toiset ovat nähneet aggression pikemminkin seurauksena sivilisaatiokehityksestä. Esimerkiksi antropologi Douglas Fryn mukaan monet metsästäjä-keräilijät olivat itse asiassa hyvin rauhanomaisia, ja pyrkivät monin tavoin välttämään väkivaltaa.

Kirjoitetun historian aikana ihminen on joka tapauksessa kyennyt mitä uskomattomimpiin raakuuksiin. Lauerma korostaa poliittisten ideologioiden ja uskonnon merkitystä pahuuden taustavaikuttajina. Argumentti nojannee sekularistiseen maailmankuvaan ja historiankäsitykseen. Vastapainoksi voisi mainita teologi David Bentley Hartin argumentin, jonka mukaan kristinusko todella onnistui syntyvuosisatoinaan vähentämään väkivaltaa ja luomaan pohjan ajatukselle ihmisarvosta.

Silti on totta, että uskonnot ja ideologiat voivat saada ihmiset tekemään asioita, joita he eivät muuten tekisi. Hienostuneiden ajatusjärjestelmien avulla pahuuden voi kätkeä hyvyyden kaapuun. Natsien toimeenpanema juutalaisten joukkotuho on äärimmäinen esimerkki siitä, miten ideologia vaikuttaa ihmisiin ja oikeuttaa asioita, joita ei muuten tehtäisi. Samanlainen äärimmäinen esimerkki pahuudesta voisivat olla esimerkiksi tiettyjen kulttuurien piirissä tapahtuneet ihmisuhrit.

Violins or violence? Kuva: Alisa Mulder / Unsplash (CC0)

Olivatko asteekit pahoja uhratessaan lapsia sateenjumala Tlalocille? Näiden ihmisuhrien tarkoituksena oli saada aikaan sadetta. Koko yhteiskunnan hyvinvointi ja tulevaisuus oli riippuvainen siitä, että sateet saapuvat ja kuivuus väistyy. Lasten uhraamisessa oli siis oma logiikkansa. Asteekit siis pikemminkin toimivat puutteellisten tietojen varassa – lasten uhraaminen ei aikaansaa sadetta.

Pahuus puolestaan nojaa usein paradoksaaliseen logiikkaan: pahoja tekoja oikeutetaan vetoamalla siihen, että todellisuudessa juuri pahojen tekojen kohteena olevat ihmiset ovat pahoja. Taustalla vaikuttaa ajattelu, jossa ulkoryhmä tai oman yhteiskunnan marginalisoidut tavalla tai toisella demonisoidaan. Heidän ihmisyytensä riistetään. Tämän vuoksi pahuus on jossain määrin vaarallinen käsite. Sitä voidaan käyttää oikeuttamaan pahuutta. Ryhmän ulkopuolisten demonisointi ja vähemmistöihin kohdistuvat vainot ovat toistuneet historian saatossa lukemattomia kertoja.

Lauerman mukaan tilannetekijät vaikuttavat väkivalta-alttiuteen todella paljon. Esimerkiksi sisällissotatilanteissa ihmiset ovat valmiita pitkälle menevään julmuuteen. Suomessakaan ei ole kuin sata vuotta siitä, kun keskitysleireillä tapettiin tarkoituksellisesti nälkään tuhansittain punavankeja.

Toimivin lääke pahuutta vastaan on ihmisarvon ehdoton kunnioitus. Samalla on muistettava, että ihmisarvo kuuluu jokaiselle – myös pahoille.Havaintoja ihmisestä -sarja on kuultavissa Yle Radio 1:llä torstaisiaamuisin, ja myös Yle Areenassa. AntroBlogin toimituksen jäsenet kommentoivat sarjan jaksoja toisinaan aihetta täydentävillä, antropologisilla kolumneilla.

Toimitus

• Podcast-lukija: Bruno Gronow
• Verkkotaitto: Noora Viitala
• Artikkelikuva: Jean-Philippe Delberghe/Unsplash (CC0)

Lukemista