Moniulotteinen pahuus

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsi­tel­tiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luon­nos­taan hyvä vai paha? Kivelän haas­tat­te­le­man psy­kiat­rian yli­lää­kä­ri Hannu Lauerman mukaan pahuus on poh­jim­mil­taan muiden ihmisten oikeuk­sien louk­kaa­mis­ta. Se esiintyy usein väki­val­ta­na. Pahuus voi olla myös henkistä kiusaa­mis­ta. Lauerma mainitsee esi­merk­ki­nä ihmis­tyy­pin, joka pitää itseään hyvänä, mutta käyttää suuren osan ajasta muiden ihmisten sanal­li­seen louk­kaa­mi­seen.

Lauerman mukaan ei voida sanoa, että ihminen olisi luon­nos­taan hyvä tai paha. Pikemminkin ihmisellä on tai­pu­muk­sia monen­lai­seen käy­tök­seen. Tilanteiden ja ympä­ris­tön vaikutus on mer­kit­tä­vä. Lauerman läh­tö­koh­ta­na on evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gi­nen maa­il­man­ku­va, jonka mukaan ihmislaji on kehit­ty­nyt nykyiseen muotoonsa vuo­si­mil­joo­nien aikana. Hänen mukaansa pahuuden taustalta löytyy ihmiselle ominainen taipumus aggres­sioon. Evoluutiopsykologisesta näkö­kul­mas­ta aggres­sii­vi­suus on ollut tie­tyn­lai­nen kil­pai­lu­valt­ti ole­mas­sao­lon tais­te­lus­sa.

Tästä näkö­kul­mas­ta voi tulkita myös aggres­sii­vi­suu­den suku­puo­lit­tu­nei­suut­ta: Miesten aggres­sii­vi­suus on lajin säi­ly­vyy­den kannalta naisten aggres­sii­vi­suut­ta hyö­dyl­li­sem­pää. Aggressiivisuudella kun on myös hintansa mene­tet­tyi­nä henkinä. Lajin uusin­ta­mi­sen kannalta naisten määrä on miesten määrää olen­nai­sem­pi tekijä. Lauerman mukaan miehillä ja naisilla on silti hieman yllättäen suurin piirtein yhtä paljon aggres­sii­vi­sia ajatuksia.

Lauerman mukaan suo­ma­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa on läsnä vahva väki­val­lan ihan­noin­nin perinne. Miehen oletetaan olevan luja ja kova. Vielä nyky­ään­kin esi­mer­kik­si aseis­ta­kiel­täy­ty­jien kohtelu osoittaa, että miehen odotetaan edelleen omaksuvan sotilaan roolin itselleen kuin luon­nos­taan. Aggression koros­ta­mi­sel­la on myös hintansa, kuten Lauerma osoittaa: Suomessa kuollaan edelleen homot­te­luun ja pojit­te­luun, kun ikäväksi koettu nimittely johtaa väki­val­taan. Väärä sana­va­lin­ta voi johtaa raakaan väki­val­taan, jos esi­mer­kik­si päihtynyt ihminen kokee kun­ni­aan­sa lou­ka­tuk­si. Tappelut nak­ki­kios­kil­la ja muut spon­taa­nit aggres­sion ilmen­ty­mät ovat hinta, jonka yhteis­kun­ta joutuu miehen aggres­sion nor­ma­li­soin­nis­ta ja ihan­noin­nis­ta maksamaan. Kulttuurin avulla voidaan muokata ihmisen tai­pu­muk­sia moneen suuntaan.

Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmis­la­jin luon­tai­ses­ta väki­val­tai­suu­des­ta. Keskustelu palautuu 1600-luvulla eläneen filosofi Thomas Hobbesin poh­din­toi­hin ihmisen väki­val­tai­ses­ta luon­non­ti­las­ta. Osa tut­ki­jois­ta on koros­ta­nut ihmisen tai­pu­mus­ta väki­val­taan ja sotaan, kun taas toiset ovat nähneet aggres­sion pikem­min­kin seu­rauk­se­na sivi­li­saa­tio­ke­hi­tyk­ses­tä. Esimerkiksi ant­ro­po­lo­gi Douglas Fryn mukaan monet met­säs­tä­jä-keräi­li­jät olivat itse asiassa hyvin rau­han­omai­sia, ja pyrkivät monin tavoin vält­tä­mään väki­val­taa.

Kirjoitetun historian aikana ihminen on joka tapauk­ses­sa kyennyt mitä usko­mat­to­mim­piin raa­kuuk­siin. Lauerma korostaa poliit­tis­ten ideo­lo­gioi­den ja uskonnon mer­ki­tys­tä pahuuden taus­ta­vai­kut­ta­ji­na. Argumentti nojannee seku­la­ris­ti­seen maa­il­man­ku­vaan ja his­to­rian­kä­si­tyk­seen. Vastapainoksi voisi mainita teologi David Bentley Hartin argu­men­tin, jonka mukaan kris­ti­nus­ko todella onnistui syn­ty­vuo­si­sa­toi­naan vähen­tä­mään väki­val­taa ja luomaan pohjan aja­tuk­sel­le ihmi­sar­vos­ta.

Silti on totta, että uskonnot ja ideo­lo­giat voivat saada ihmiset tekemään asioita, joita he eivät muuten tekisi. Hienostuneiden aja­tus­jär­jes­tel­mien avulla pahuuden voi kätkeä hyvyyden kaapuun. Natsien toi­meen­pa­ne­ma juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­ho on äärim­mäi­nen esimerkki siitä, miten ideologia vaikuttaa ihmisiin ja oikeuttaa asioita, joita ei muuten tehtäisi. Samanlainen äärim­mäi­nen esimerkki pahuu­des­ta voisivat olla esi­mer­kik­si tiettyjen kult­tuu­rien piirissä tapah­tu­neet ihmi­suh­rit.

violins

Violins or violence? Kuva: Alisa MulderUnsplash (CC0)

Olivatko asteekit pahoja uhra­tes­saan lapsia sateen­ju­ma­la Tlalocille? Näiden ihmi­suh­rien tar­koi­tuk­se­na oli saada aikaan sadetta. Koko yhteis­kun­nan hyvin­voin­ti ja tule­vai­suus oli riip­pu­vai­nen siitä, että sateet saapuvat ja kuivuus väistyy. Lasten uhraa­mi­ses­sa oli siis oma logiik­kan­sa. Asteekit siis pikem­min­kin toimivat puut­teel­lis­ten tietojen varassa — lasten uhraa­mi­nen ei aikaansaa sadetta.

Pahuus puo­les­taan nojaa usein para­dok­saa­li­seen logiik­kaan: pahoja tekoja oikeu­te­taan vetoa­mal­la siihen, että todel­li­suu­des­sa juuri pahojen tekojen kohteena olevat ihmiset ovat pahoja. Taustalla vaikuttaa ajattelu, jossa ulkoryhmä tai oman yhteis­kun­nan mar­gi­na­li­soi­dut tavalla tai toisella demo­ni­soi­daan. Heidän ihmi­syy­ten­sä riis­te­tään. Tämän vuoksi pahuus on jossain määrin vaa­ral­li­nen käsite. Sitä voidaan käyttää oikeut­ta­maan pahuutta. Ryhmän ulko­puo­lis­ten demo­ni­soin­ti ja vähem­mis­töi­hin koh­dis­tu­vat vainot ovat tois­tu­neet historian saatossa luke­mat­to­mia kertoja.

Lauerman mukaan tilan­ne­te­ki­jät vai­kut­ta­vat väkivalta-alt­tiu­teen todella paljon. Esimerkiksi sisäl­lis­so­ta­ti­lan­teis­sa ihmiset ovat valmiita pitkälle menevään jul­muu­teen. Suomessakaan ei ole kuin sata vuotta siitä, kun kes­ki­tys­lei­reil­lä tapettiin tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti nälkään tuhan­sit­tain puna­van­ke­ja.

Toimivin lääke pahuutta vastaan on ihmi­sar­von ehdoton kun­nioi­tus. Samalla on muis­tet­ta­va, että ihmisarvo kuuluu jokai­sel­le — myös pahoille.

Havaintoja ihmisestä -sarja on kuul­ta­vis­sa Yle Radio 1:llä tors­tai­si­aa­mui­sin, ja myös Yle Areenassa. AntroBlogin toi­mi­tuk­sen jäsenet kom­men­toi­vat sarjan jaksoja toisinaan aihetta täy­den­tä­vil­lä, ant­ro­po­lo­gi­sil­la kolum­neil­la.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Pipe 21.9.2018 klo 20:43

    ”Samanlainen äärim­mäi­nen esimerkki pahuu­des­ta voisivat olla esi­mer­kik­si tiettyjen kult­tuu­rien piirissä tapah­tu­neet ihmi­suh­rit.”

    Kuten esi­mer­kik­si meidän kult­tuu­ris­sam­me joka vuosi surmatut lähes 10 0000 syn­ty­mä­tön­tä lasta. -naisen vapau­tu­mi­sen ja tasa-arvon alt­ta­ril­le

    Vastaa

Lue myös nämä:

Vaikka pääsiäistä vietetään kristinuskon keskushahmon kunniaksi, Guatemalassa Kristus-patsaan lisäksi pyhätöstään esiin otetaan suositun kansanpyhimyksen Maximónin veistos, jota kannetaan kylien halki. Paikallisten mukaan pyhät hahmot eivät ole keskenään ristiriidassa, vaikka katolinen kirkko sanoutuu irti pakanallisesta Maximónista.