Valkoinen katse, valkoinen kokemus

Viime viikolla tur­ku­lai­nen toi­mit­ta­ja teki syr­jin­tä­tes­tin. Ensin hänet mas­kee­rat­tiin ja puettiin roma­nia­suk­si kut­sut­tuun vaa­te­tuk­seen, minkä jälkeen hän testasi, miltä jul­ki­ses­sa tilassa liik­ku­mi­nen asussa tuntuu. Laajan somekohun aiheut­ta­nut­ta tapah­tu­maa kannattaa pohtia kriit­ti­ses­ti siitä läh­tö­koh­das­ta, josta kyseinen toi­mit­ta­ja lähti testiä tekemään: valkoisuudesta.

Muutama viikko sitten istuin Egyptin pää­kau­pun­gin Kairon yläluokan suosiman ravin­to­lan teras­sil­la toisen tutkijan kanssa. Kuuma aurin­gon­pais­te ja maan nykyisen hallinnon repres­sii­vi­nen, ihmis­sie­lu­ja kurittava ja tappava poli­tiik­ka ei estänyt varak­kai­ta kai­ro­lai­sia ja euroop­pa­lai­sia tut­ki­joi­ta naut­ti­mas­ta vii­kon­lop­pu­bruns­sia. Terassin aurin­ko­var­jon takaa meitä lähestyi huo­les­tu­neen oloinen henkilö. Hän etsi kat­se­kon­tak­tia, ja kun silmämme koh­ta­si­vat, esitti kysy­myk­sen englan­nik­si: Tiedättekö, mitä täällä voi syödä? Onko ruoka turvallista?

Epäusko valtasi mieleni. Edes Kairon eliitin kes­kuu­des­sa emme pääse pakoon val­koi­suut­tam­me. Valkoinen keho etsii lähei­syyt­tä ja neuvoa tutuilta tun­tu­vis­ta kehoista. Hän löysi meidät, toiset valkoiset, joiden neuvoon hän luottaa. Miksi kuunnella tar­joi­li­jaa tai viereisen pöydän pai­kal­li­sia asiak­kai­ta yhdessä Egyptin kal­leim­mis­ta ravin­to­lois­ta, kun voi kysyä tutulta tun­tu­val­ta val­koi­sel­ta keholta.

Kerron hänelle, että ruoan naut­ti­mi­nen on tur­val­lis­ta. Hahmo kävelee takaisin omaan pöytäänsä ja tilaa ruoan.

Kriitikko ja tutkija Sara Ahmed analysoi val­koi­suu­den feno­me­no­lo­gi­aa, eli sitä miten valkoinen koke­mus­maa­il­ma ilmenee. Hän tukeutuu Ranskan siir­to­maa­hal­lin­toa Algeriassa vastaan tais­tel­leen Franz Fanonin teokseen Black Skin, White Masks muis­tut­taes­saan, kuinka perimämme maailma on siir­to­maa­his­to­rian muokkaama. Valkoisuuden mukanaan tuomat etuoi­keu­det ovat osa tätä perimää. Valkoinen keho toimii abstrak­ti­na ja mää­rit­te­le­mät­tö­mä­nä paikkana, josta käsin maailma seli­te­tään, ymmär­re­tään, koetaan ja mää­ri­tel­lään. Toisin sanoen, kuten Ahmed ja monet muut kriit­ti­ses­ti val­koi­suut­ta ana­ly­soi­neet tutkijat muis­tut­ta­vat, val­koi­suus koetaan näky­mät­tö­mä­nä ja mer­kit­se­mät­tö­mä­nä alueena – kes­kuk­se­na, joka sulkee pois ja mar­gi­na­li­soi kaiken mikä poikkeaa siitä. Valkoisuus mää­rit­te­lee tilaa. Ne, jotka siitä poik­kea­vat, suljetaan usein tilan ulkopuolelle.

Valkoisuus on näky­mä­tön­tä ja neut­raa­lia vain niille, jotka sitä asuttavat, ja jotka tuntevat kuu­lu­van­sa val­koi­seen joukkoon. Valkoiseeen joukkoon sulau­tu­mi­sen kautta aukeavat monet ovet. Kaikille val­koi­sek­si pukeu­tu­mi­nen ei kui­ten­kaan ole mahdollista.

Kairon eliitin ravin­to­las­sa val­koi­suus toimii siir­to­maa­his­to­rias­ta perityn logiikan mukaan: val­koi­suu­den ylemmyys suhteessa kaikkeen muuhun mää­rit­te­lee usein edelleen jäl­ki­ko­lo­ni­aa­li­sen maailman val­ta­suh­tei­ta. Kun Suomessa val­koi­suus koetaan näky­mät­tö­mä­nä, Kairossa se toimiii usein etuoikeutena.

Turkulainen-lehden toi­mit­ta­jan yritys muuttaa kehoaan val­koi­ses­ta kehosta romanin kehoon ei ainoas­taan pyri tes­taa­maan romanin kokemusta, vaan se myös mää­rit­te­lee val­koi­suut­ta. Palatessaan takaisin val­koi­seen kehoon – kehoon, joka suo­ma­lai­ses­sa kon­teks­tis­sa koetaan nor­maa­lik­si – henkilö kokee voivansa mää­ri­tel­lä val­koi­ses­sa neut­raa­lik­si koetussa tilassa koke­maan­sa “poik­keus­ta”: ei-valkoista kokemusta. Ei-val­kois­ten vastaavat koke­muk­set jäävät tois­si­jai­sik­si, jos edes koskaan pääsevät kuulluksi tässä jul­ki­ses­sa tilassa, jota val­koi­suus määrittelee.

Toimittajan tempaus kertoo meille ennen kaikkea Suomessa val­lit­se­vas­ta val­koi­suu­den hege­mo­nias­ta. Valkoisesta pers­pek­tii­vis­tä kat­sot­tu­na näky­mät­tö­mäl­tä vai­kut­ta­vat rajat mää­rit­tä­vät sitä, kuka kuuluu joukkoon ja saa tuntea olonsa turvalliseksi.

  1. Ahmed, Sara. 2007. “A phe­no­me­no­lo­gy of whiteness.” Feminist Theory 8 (2):149 – 168.
  2. Fanon, Franz. 1967. Black Skin, White Masks. New York: Grove Press.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Liina Mustonen on yhteiskuntatieteiden tohtori (EUI 2017) ja työskentelee tutkijana ja dosenttina Saksassa Duisburg-Essenin yliopistossa sosiologian laitoksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee muun muuassa sukupuolta, muuttoliikettä, toiseuttamisen diskursseja ja hierarkioita Euroopassa sekä Lähi-idässä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Olli 28.5.2018 klo 20:17

    Jäi sellainen tunne, että vähän väkisin yritetään nyt kom­men­toi­da. En ymmär­tä­nyt, mitä tällä oli tarkoitus viestiä.

    Vastaa
  • Veli 29.5.2018 klo 11:07

    Sinähän tässä taisit nähdä val­koi­suu­den, uskon että kysyjä näki län­si­maa­lai­suu­den. Kas kun jos noin turistina menet ulko­mail­la, niin siellä se ruuan bak­tee­ri­kan­ta saattaa olla vähän erilaista, kuin vaikkapa Euroopassa, niin on ihan validi asia hieman poh­dis­kel­la kul­loi­sen­kin ravintoa tarjoavan kioskin ystä­väl­li­syyt­tä vatsalle kenties ihmisiltä, jotka ovat toden­nä­köi­sim­min samassa tilan­tees­sa kuin poh­dis­ke­li­ja itse.

    Vastaa
  • AJ 29.5.2018 klo 11:54

    Ihan pari huomiota tähän, että tar­joi­li­jal­ta tuskin saisi objek­tii­vis­ta mie­li­pi­det­tä siitä ruuan tur­val­li­suu­des­ta. Lisäksi val­koi­hoi­nen eli siis mah­dol­li­nen turisti toden­nä­köi­ses­ti osaisi paremmin vastata saako toinen turisti vat­sa­oi­rei­ta ruuasta johtuen eri­lai­sis­ta bakteerikannoista.

    Vastaa
  • Vierailija 21.2.2019 klo 20:14

    Vanha kirjoitus mutta pakko kom­men­toi­da pidemmin koska toinen kotimaani EGYPTI! :)

    Tuota… puhun nyt suoraan. Kirjoitus on aika etno­sent­ri­nen. Oletukset perustuu ahtaaseen käsi­tyk­seen ihmis­ryh­mis­tä jaotellen ihonvärin/​kotimaan mukaan, muis­tut­taen USA:n taan­tu­muk­sel­lis­ta reto­riik­kaa (ymmärrän että se ei ollut tarkoitus, mutta tällainen erot­te­le­va kie­len­käyt­tö juontaa rotu­jao­tel­luis­ta yhteis­kun­nis­ta). Mielestäni kummaa ajatella että egyp­ti­läi­set tunnistaa ihon­vä­ris­tä. Varmasti monella pai­kal­li­sel­la tuossa ravin­to­las­sa oli vaalea iho, ei me kaikki olla “ruskeita”. Monia arabeja ei erota ete­läeu­roop­pa­lai­sis­ta (riippuu toki maasta/​alueesta).

    Muutkin asiat vaikuttaa kysyessä vieraassa paikassa nevoa (ystä­väl­li­nen ilme, kans­sa­tu­ris­ti ym). Ja kaikille ihmisille on (vali­tet­ta­vas­ti) luon­nol­lis­ta luottaa enemmän kal­tai­siin­sa, koska se on helpompaa, siksi eri ryhmien edustajat usein pakkautuu asumaan yhteen ja val­ta­väes­tö määrittää normit oli enemmistö mitä “ihonväriä” hyvänsä. Esim Algeriassa ylpeil­lään kul­lan­rus­keas­ta ihosta ja Egyptissä vähem­mis­tö­jen asema on huo­non­tu­nut islamin roolin vah­vis­tut­tua. Tuntuu että pik­ku­mais­ta on vain kiva korottaa itsensä impe­riu­mien rinnalle tun­te­mal­la alentuvaa syyl­li­syyt­tä muiden his­to­rias­ta. En siis todel­la­kaan oikeutta brittien tekoja, mutta vaalean ihon suo­si­mi­nen juonsi jo islamin aloit­ta­mas­ta afrik­ka­lais­ten orja­kau­pas­ta jonka takia Egyptissä on rasismia eritoten suda­ni­lai­sia kohtaan. (Myös se että ara­bi­kult­tuu­ril­la on islamin kolo­nia­lis­min takia paljon valtaa Afrikkassa voi vaikuttaa.)

    Tiedän että kirjoitus tarkoitti hyvää. Mutta tuol­lai­set teoriat on usein luotu paljon hie­ar­ki­sim­mis­sa yhteis­kun­nis­sa, joissa on rotusor­ron vuoksi isommat jän­nit­teet ryhmien välillä (mal­lie­si­merk­ki­nä USA) eivätkä ole suoraan Suomeen sovel­let­tu­ja. USA:ssa hyvän­tah­toi­nen jaottelu on vain vah­vis­ta­nut käsi­tyk­siä ryhmien eri­lai­suu­des­ta ja estää tasa-arvoa, kun vähek­sy­tään jo läh­tö­koh­tai­ses­ti toisia. Jos oletetaan egyp­ti­läis­ten olevan uhreja omassa maassaan “ihon­vä­rin­sä” tai siirtomaa-ajan vuoksi huo­li­mat­ta siitä että his­to­riam­me on tuhansia vuosia vanha, siis enemmän kuin vain brittien aika, ollaan väärillä teillä. Parempi kohdella ihmisiä ihmisinä eikä arvioida heitä ihonvärin tms. edus­ta­ji­na, tehden heistä ikuisesti historian vankeja.

    Vastaa
  • Amanda 29.11.2019 klo 10:34

    Ihonsävyyn kes­kit­ty­mi­nen ja valkoiset vs. muut jaottelu on näh­däk­se­ni aika yhdys­val­ta­lai­nen näkökulma asioihin. Itse olen aina pitänyt valtaosaa Lähi-Idän kansoista val­koi­hoi­si­na (tummat hiukset tai vaatteet eivät ole sama asia kuin ihonväri.) Ns. oliivi-iho on yleinen ympäri Eurooppa ja Lähi-Itää, ulkonäön puolesta alueiden asuk­kai­den välillä ei ole eroja, jos siis pitäisi iden­ti­fioi­da ihmisiä ihonsävyn perus­teel­la. Olisi huo­mioi­ta­va, että toisin kuin esim. Yhdysvalloissa, jossa eri taus­tois­ta tulleet ihmiset on koko maan historian ajan ihosävyn perus­teel­la jaettu karkeasti eri ryhmiin, Euroopassa rasismi on ollut enemmän eri kan­sa­lai­suuk­sien välistä. 

    Teksti pitää val­koi­suut­ta glo­baa­li­na etuoi­keu­te­na, mutta kuten kom­men­teis­sa todettiin, jonkin alueen enem­mis­töön kuu­lu­mi­nen aina antaa etuja. On yksin­ker­tais­ta­vaa ja vaa­ral­lis­ta väittää vain tietyn ihonsävyn omaavien syyl­lis­ty­vän tähän. Esim. Ewa Tawasoli ja Seida Sohrabi ovat puhuneet miten rasis­ti­suus ei Suomessakaan ole vain val­ta­väes­tön ongelma. Ja jos valkoinen euroop­pa­lai­nen poistuu läntisen kult­tuu­rin vai­ku­tus­pii­ris­tä eikä vietä aikaa vain tur­val­li­sis­sa tiloissa, kuten hotel­leis­sa ja eliitin kah­vi­lois­sa joissa ulko­maa­lai­siin on totuttu, voi pian huomata ettei kuulukaan enää enem­mis­töön tai valtaa pitävään ryhmään. 

    Esim. Japanissa ulko­maa­lai­siin tavataan suhtautua alen­tu­vas­ti. Qatarissa etni­syy­teen perustuva rasis­ti­nen jär­jes­tel­mä suosii qatareita, vaikka he ovatkin nykyään vähem­mis­tö. Etelä-Afrikassa Mandelan jälkeen poli­tii­kot aina pre­si­den­teis­tä lähtien ovat liet­so­neet vihaa valkoisia ja muita vähem­mis­tö­jä kohtaan nos­taak­seen suo­sio­taan. Ugandassa ste­reo­ty­pioil­la leimattua aasia­lais­ta vähem­mis­töä ei edes pidetä ‘afrik­ka­lai­si­na’. Useissa Afrikan maissa albiinot suljetaan lapsesta lähtien yhteisön ulko­puo­lel­le ihonvärin takia. Ja yleltä tuli keväällä ohjelma Indonesiasta, jossa toi­mit­ta­ja sai kuulla rasis­ti­sia kom­ment­te­ja ‘sairaasta’ val­koi­ses­ta ihostaan jonka toi­vot­tiin tummuvan ajan kanssa. 

    Siirtomaa-aikaa vähät­te­le­mät­tä on hyvä huomioida, ettei impe­ria­lis­mi­kaan ole ollut vain län­si­mais­ten suur­val­to­jen yksi­noi­keus, vaikka meidän län­si­kes­kei­nen his­to­rian­kir­joi­tus vahvistaa tätä pers­pek­tii­vi­har­haa. Esim. egyp­ti­läi­set eivät oikeas­taan edes ole arabeja, vaan joutuivat omak­su­maan tämän iden­ti­tee­tin ulko­puo­lel­ta. Ennen impe­riu­mik­si nousuaan Espanjakin oli alistettu siirtomaa, vaikka tätä aika­kaut­ta onkin roman­ti­soi­tu toisen maa­il­man­so­dan jälkeen lännen talou­del­lis­ten etujen vuoksi, kuten Darío Fernández-Morera osoittaa kir­jas­saan ´The Myth of the Andalusian Paradise´. 

    Lisäksi koko nykyinen ajatus val­koi­sis­ta yhtenä ryhmänä on his­to­rial­li­ses­ti varsin tuore ja lähtöisin Yhdysvalloista. Se niputtaa joukon hyvin erilaisia ihmisiä pin­nal­li­ses­ti ihonsävyn perus­teel­la yhteen ja heidät nähdään louk­kaa­mat­to­mi­na. Se on poh­jim­mil­taan ame­rik­ka­lai­seen tyyliin ylis­tä­mäl­lä alis­ta­mis­ta, kun uskotaan että oma ryhmä on rasis­mis­sa­kin parempi, katsotaan muita alaspäin ja pidetään omaa asemaa ja elämää parempana. Siksi olisi hyvä, ettei rasis­mi­kes­kus­te­lun käsit­tei­tä kopioi­tai­si suoraan yhdys­val­ta­lai­ses­ta rotu­kes­kus­te­lus­ta ja yleis­tet­täi­si niitä koskemaan kei­no­te­koi­ses­ti koko muuta maailmaa, vaan käsi­tel­täi­siin rasismia jokaisen yhteis­kun­nan omasta his­to­rial­li­ses­ta ja kult­tuu­ri­ses­ta kon­teks­tis­ta käsin. 

    https://​yle​.fi/​u​u​t​i​s​e​t/3 – 8220785

    https://​puheen​vuo​ro​.uusisuomi​.fi/​e​v​a​t​a​w​a​s​o​l​i​/​2​7​5​2​9​5​-​m​a​a​h​a​n​m​u​u​t​t​a​j​a​-​v​o​i​-​o​l​l​a​-​s​u​s​i​-​t​o​i​s​e​l​l​e​-​m​a​a​h​a​n​m​u​u​t​t​a​j​a​l​le/

    https://​puheen​vuo​ro​.uusisuomi​.fi/​s​e​s​o​/​2​7​2​7​4​0​-​k​u​k​a​-​s​a​a​-​h​a​r​r​a​s​t​a​a​-​e​t​n​i​s​t​a​-​p​r​o​f​i​l​o​i​n​t​ia/

    Vastaa
  • Salla 1.4.2020 klo 19:44

    Miksi kuunnella tar­joi­li­jaa tai viereisen pöydän pai­kal­li­sia asiak­kai­ta…” Mutta eikö se vasta olisi ollut tältä hen­ki­löl­tä tosi epä­koh­te­lias­ta ja tah­di­ton­ta mennä noin vain kyse­le­mään pai­kal­li­sil­ta että “onkos teidän ruokanne tur­val­lis­ta, voiko sitä edes syödä”? Olisi ollut tosi tökeröä käytöstä kun on vielä turistina vie­rai­lul­la toisessa maassa.

    Vastaa

Lue myös nämä: