Ensimmäiset palvelurobotit

Olisiko hienoa vai hirveää, jos sinulla olisi robotti seu­ra­lai­se­na, apurina, hoitajana tai sek­si­kump­pa­ni­na? Japani on johtavia tek­no­lo­gian kehit­tä­jiä pal­ve­lu­ro­bot­tien saralla, ja japa­ni­lai­set suh­tau­tu­vat robot­tei­hin tyy­pil­li­ses­ti varsin posi­tii­vi­ses­ti. Asenteet juontavat juurensa Edo-kauden mekaa­ni­siin karakuri-nukkeihin.

Edo-kauden aikana (1603−1868) Japani oli lähes täysin eris­täy­ty­nyt muusta maa­il­mas­ta. Aikakauden taide ja kulttuuri kehit­tyi­vät siten melko irral­li­si­na ja vapaina ulko­puo­li­sis­ta vai­kut­teis­ta, ja niistä naut­ti­mis­ta pidettiin arvossa.

Karakurit toimivat usein pal­ve­li­joi­na, joilla tehtiin vaikutus vie­rai­li­joi­hin. Kun nuken käsiin ase­tet­tiin teekuppi, paino aktivoi meka­nis­min, joka sai nuken lähtemään liik­keel­le ja kantamaan juoman vieraalle. Kun kuppi poi­mit­tiin nuken käsistä, sen koneisto pysähtyi. Teehetken päät­teek­si vieras asetti kupin nuken odot­ta­viin käsin, jolloin paino sai sen käve­le­mään takaisin läh­tö­pis­tee­seen­sä. Teetä tar­joi­le­vien nukkejen lisäksi tunnetaan myös muun muassa pienellä jousella ampuva malli.

Karakuri tar­koit­taa mekaa­nis­ta laitetta, jonka tarkoitus on yllättää ja puijata ihmistä. Yksityiskohtaisiin ja tai­dok­kai­siin nukkeihin liit­tyi­kin mysteerin ja magian tuntu. Ne muo­toil­tiin lapsen kokoi­sik­si ja yleensä myös lapsen näköi­sik­si. Ne eivät olleet ensim­mäi­siä ani­moi­tu­ja nukkeja, mutta niissä oli uusi omi­nai­suus: meka­niik­ka oli nukkejen sisällä kokonaan piilossa, ja loi vai­ku­tel­man elävästä olennosta.

Karakuri-nuket käyttävät hie­no­va­rais­ta, abstrak­tia lii­ke­kiel­tä elämän illuusion luomiseen. Niitä on käytetty kotien lisäksi muun muassa uskon­nol­li­sis­sa juhlissa ja teat­te­ris­sa. Nukkien tek­no­lo­gial­la on ollut kau­as­kan­toi­sia vai­ku­tuk­sia: ne ovat jättäneet jälkensä niin eri teat­te­ri­muo­toi­hin kuin Japanin teol­li­seen moder­ni­saa­tioon.

  1. David Levy, 2014. Love and Sex with Robots.
  2. Nippon: The Dolls that Sparked Japan’s Love of Robots: “Karakuri Ningyō”

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

3.10.2020 oli Saksan jälleenyhdistymisen 30. vuosipäivä. Yhdistyminen on kylmän sodan loppumisen ja lännen voiton symboli. Saksassa vallitseva narratiivi on pitkään korostanut kahden yhteen kuuluvan osan yhdistymistä. Tarina on usein peittänyt alleen yhdistymisen kipupisteet. Viime vuosina vaikea aihe on kuitenkin noussut julkiseen keskusteluun.

J.M. Bergerin kirjoittama teos Ekstremismi tarjoaa ajankohtaisen näkökulman ekstremismiä koskevaan keskusteluun ja tutkimukseen. Berger esittää oman määritelmänsä sille, mitä ekstremismi on ja kuvailee niitä olosuhteita, jotka luovat pohjaa ääriajattelulle. Kirja on tiivis johdatus aihepiiriin. Mistä vastakkainasettelu ja ääriajattelu kumpuavat?