Ensimmäiset palvelurobotit

Olisiko hienoa vai hirveää, jos sinulla olisi robotti seu­ra­lai­se­na, apurina, hoitajana tai sek­si­kump­pa­ni­na? Japani on johtavia tek­no­lo­gian kehit­tä­jiä pal­ve­lu­ro­bot­tien saralla, ja japa­ni­lai­set suh­tau­tu­vat robot­tei­hin tyy­pil­li­ses­ti varsin posi­tii­vi­ses­ti. Asenteet juontavat juurensa Edo-kauden mekaa­ni­siin karakuri-nukkeihin.

Edo-kauden aikana (1603−1868) Japani oli lähes täysin eris­täy­ty­nyt muusta maa­il­mas­ta. Aikakauden taide ja kulttuuri kehit­tyi­vät siten melko irral­li­si­na ja vapaina ulko­puo­li­sis­ta vai­kut­teis­ta, ja niistä naut­ti­mis­ta pidettiin arvossa.

Karakurit toimivat usein pal­ve­li­joi­na, joilla tehtiin vaikutus vie­rai­li­joi­hin. Kun nuken käsiin ase­tet­tiin teekuppi, paino aktivoi meka­nis­min, joka sai nuken lähtemään liik­keel­le ja kantamaan juoman vieraalle. Kun kuppi poi­mit­tiin nuken käsistä, sen koneisto pysähtyi. Teehetken päät­teek­si vieras asetti kupin nuken odot­ta­viin käsin, jolloin paino sai sen käve­le­mään takaisin läh­tö­pis­tee­seen­sä. Teetä tar­joi­le­vien nukkejen lisäksi tunnetaan myös muun muassa pienellä jousella ampuva malli.

Karakuri tar­koit­taa mekaa­nis­ta laitetta, jonka tarkoitus on yllättää ja puijata ihmistä. Yksityiskohtaisiin ja tai­dok­kai­siin nukkeihin liit­tyi­kin mysteerin ja magian tuntu. Ne muo­toil­tiin lapsen kokoi­sik­si ja yleensä myös lapsen näköi­sik­si. Ne eivät olleet ensim­mäi­siä ani­moi­tu­ja nukkeja, mutta niissä oli uusi omi­nai­suus: meka­niik­ka oli nukkejen sisällä kokonaan piilossa, ja loi vai­ku­tel­man elävästä olennosta.

Karakuri-nuket käyttävät hie­no­va­rais­ta, abstrak­tia lii­ke­kiel­tä elämän illuusion luomiseen. Niitä on käytetty kotien lisäksi muun muassa uskon­nol­li­sis­sa juhlissa ja teat­te­ris­sa. Nukkien tek­no­lo­gial­la on ollut kau­as­kan­toi­sia vai­ku­tuk­sia: ne ovat jättäneet jälkensä niin eri teat­te­ri­muo­toi­hin kuin Japanin teol­li­seen moder­ni­saa­tioon.

  1. David Levy, 2014. Love and Sex with Robots.
  2. Nippon: The Dolls that Sparked Japan’s Love of Robots: “Karakuri Ningyō”

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Vuoden 1918 sotaa on tulkittu aikalaisten toimesta eri tavoin niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin. Myös sodanjälkeinen historiantutkimus on tuottanut erilaisia tulkintoja. Tätä moninaisuutta selittää se, että Suomessa sodittiin samanaikaisesti monesta eri syystä: työväenluokan vapauttamiseksi kapitalismin kahleista, valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja kotimaisia kapinallisia vastaan. Lisäksi vuoden 1918 sota oli osa ensimmäistä maailmansotaa. Miten sodan kokeneet ihmiset ovat ilmaisseet ja tulkinneet kokemuksiaan? Missä määrin kokemusten sisällöt muotoutuvat ja muuntuvat niissä prosesseissa, joissa henkilökohtaisesti koettu tapahtuma välitetään muille kerronnan avulla? Toisin sanoen, miten kokemuksia käsitellään – ilmaistaan ja tulkitaan – kun henkilökohtainen ja yksilöllinen tieto, tunne ja tulkinta asetetaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin ja välitetään tietylle kohderyhmälle sanojen voimalla?

Bali tunnetaan vehreänä paratiisina, jonka tenhossa kietoutuvat yhteen saaren valtavan kaunis luonto ja hindulaisen, näyttäviä rituaaleja korostavan henkisyyden erityispiirteet. Saaren menneisyys on kuitenkin kaikkea muuta kuin taianomainen: Bali oli aikanaan merkittävä alueellinen orjakaupan keskus.