Kulttuurin kanssa sängyssä

Ihmisen seksuaalisuus kasvaa ja kehittyy tietyn kulttuurisen ympäristön vaikutuksen alaisena. Usein jo varhaislapsuudessa omaksutut sosiokulttuuriset ajattelumallit, tavat, uskomukset ynnä muu yhteiskunnan jäsenenä oppimamme on kanssamme läpi elämän, myös sängyssä. Jotkut näistä kulttuurisista piirteistä ovat liitoksissa seksuaalisen nautinnon lähteisiin, toiset taas ilmenevät sitä rajoittavina tai häiritsevinä tekijöinä.  

Tähän tematiikkaan törmäsimme useampaan kertaan, kun me, kaksi AntroBlogin toimittajaa, jalkauduimme pienen vapaaehtoisjoukon toteuttamaan Wonderlust-festivaaliviikonloppuun, jossa vajaa 200 henkeä juhlisti tiedostavaa, kaikenkirjavaa seksiä ja seksuaalisuutta jo viidettä kertaa. Helsingissä vuosittain järjestettävä tapahtuma tarjoaa tilaisuuden vapautua vallitsevista normeista, kokeilla ja tutkailla kaikkea seksuaalisuuteen liittyvää. Miltä se näyttää antropologin silmin?

Kulttuurin tarjoamia nautintokanavia

Ovatko nämä nautinnot kulttuurisia? Ajatus iski mieleen ensimmäistä kertaa yhdessä festivaaliviikonlopun työpajoista, jossa osallistujat harjoittelivat erilaisia bdsm-leikeissä hyödynnettäviä iskuja. Vähänkin kyseistä skeneä tunteva tietää, että ruumiinosista suosituin läiskinnän kohde on peppu. Takamuksen suosio iskujen kohteena liittynee osittain valtavirtapornosta kumpuavaan seksikulttuuriin ja toisaalta siihen, että kyseinen ruumiinosa sisältää paljon pehmustetta ja pystyy siten vastaanottamaan iskuja turvallisesti.  

Mutta on syytä pohtia myös hieman “selkäsaunan” historiaa. Suomalaisen kulttuurin vanhoihin perinteisiin kuuluu se, että jos lasta haluttiin rangaista, kohdistettiin läksytys joko vitsan tai käden avulla peppuun. Tapa oli yleinen myös monissa muissa länsimaisen kulttuuripiirin maissa. Iso osa meidän 20-30 -vuotiaiden sukupolven ihmisistä ei kenties tätä rangaistusmuotoa ole lapsuudessaan kokenut. Siitä huolimatta kulttuurinen tietous koivuniemen herrasta elää todennäköisesti vielä meidänkin alitajuntamme syövereissä – ja sen mukaan syyllistä rangaistaan takamukseen kohdistuvilla iskuilla.  

Nauttivatko ihmiset kivun tuottamisesta ja kivusta erityisesti niissä ruumiinosissa, jotka heidän kulttuurissaan yhdistetään jo lapsuudesta alkaen rangaistukseen? Tässä tapauksessa kulttuuri voidaan nähdä enimmäkseen positiivisena tai myötäelävänä osana seksuaalisuuttamme. Se tarjoaa tiettyyn ruumiinosaan kohdistuvalle aktille syvemmän merkityksen, jolle konkreettinen seksuaalinen mielihyvä saattaa ainakin osittain pohjautua.Hieman samansuuntaisen tulkinnan voisi tehdä ruokaleikeistä. Wonderlustissa ne olivat esillä työpajassa, joka yhdisti syömisen ja seksin ilot. Raja ruoan ja seksin välillä on kulttuurissamme osittain veteen piirretty viiva. Etenkin puhuessamme ruoasta ja puhuessamme seksistä käytämme paljon samaa termistöä. Mä haluan syödä sut. Sä maistut hyvälle. Mehevät munkit ja munakoiso-emoji. Jotkut meistä tuovat osan ruokailun kulttuuria makuuhuoneeseensa, vaikkapa kermavaahdon muodossa. Ruoan sosiaaliseen jakamiseen ja sen nauttimiseen liittyviä miellyttäviä aistimuksia siis hyödynnetään osana seksielämää.  

Seksuaaliset mieltymykset ja nautinnot kietoutuvat joskus tabuihin. Parhaimmassa tapauksessa kulttuuri yleistasolla kieltää tai tuomitsee jotain, mutta ei niin vahvasti etteikö samainen kielletty hedelmä voisi tarjota salaista nautintoa sängyssä. Ruoan hyödyntämisessä seksissä on myös jotakin sopivasti tabuisaa. “Ruokaa ei saa haaskata, muuten se loppuu”, kuului vanhan kansan neuvo. Puhumattakaan nykyisestä ruokahävikkikeskustelusta. Jossain päin maailmaa nähdään nälkää, ja täällä me murskaamme tomaatteja perseellämme vasten lattiaa. Ruoalla leikkiminen on monessa mielessä kiellettyä. Ehkä juuri siksi jotkut meistä tykkäävät piiskata kumppaniaan purjolla.

Kulttuuri häiriköi makuuhuoneessa

Negatiivisimmillaan erilaisten kulttuuristen tabujen ja normien vaikutus seksuaalisuuteemme on silloin, kun se luo esteitä seksuaalisuutemme toteuttamiselle, tai vaikeuttaa nauttimista asioista jotka meitä viehättävät. Asiaa tuli pohdittua erityisesti työpajassa, jossa berliiniläinen taiteilija ja seksityöntekijä Sadie ­Lune tutustutti yleisöä naisen ejakulaation eli squirtingin saloihin.  

Lune kuvaili, että monille naisille, jotka haluaisivat oppia squirttaamaan, suurin este on häpeä. Suunnilleen neljän vuoden ikään mennessä kaikille meille on opetettu, että pissa ja muut samalta kehomme alueelta ilmaantuvat eritteet kuuluvat vessaan, ja niihin kytkeytyviä ruumiintoimintoja pitää osata kontrolloida.

Erityisesti tytöille opetetaan jo lapsuudessa paljon siitä, miten pysyä siistinä ja naisellisena. Nämä ohjenuorat liittyvät usein siihen, miten asioita pidetään sisällään. Tytöt eivät puhu tuollaisia, tytöt eivät sylje, tytöt eivät piereskele. Pidä asiat sisälläsi tai olet häpeällisen likainen.  

Naisen ejakulaationeste sisältää tutkitusti vain hieman virtsan ainesosia, mutta nesteen kanavoi virtsaputki. Myös squirttauksesta syntyvä sotku on jotakin, joka voi tuoda mielleyhtymiä lasten yökasteluun tai housuihin pissaamiseen. Ei ihme, että kykeneväisyys tai halu squirtata törmää usein näiden kulttuuristen oletuksien ja käytösmallien muuriin. Toisin on esimerkiksi Ruandassa, jossa perinteet korostavat naisen ejakulaatiota orgasmin yhteydessä.Kulttuurinen tausta vaikuttaa seksuaalisuuteemme paljon viattomammillakin osa-alueilla. Wonderlustin ensimmäisenä päivänä yleisölle opetettiin koskettelua – eikä edes seksuaalista sellaista, vaan hyvin arkipäiväistä ja viatonta. Miten halataan? Miten koskettaa tuntematonta vaikkapa hartioihin? Monelle Suomessa kasvaneelle nämä asiat ovat vaikeita. Suomessa kuuluu pyytää anteeksi, jos toista koskettaa vahingossa. Kosketukseen liittyvät sosiaaliset ohjeet ovat aika epämääräisiä muun kuin kieltojen ja sopimattomuuden osalta. Kosketuksen ollessa valtava osa ihmisen seksuaalisuutta, on kosketuskulttuurilla iso rooli seksuaalisen hyvinvoinnin kannalta.  

Jos suomalainen jättää tietyt opitut sosiaaliset ja kulttuuriset käyttäytymismallit hetkeksi narikkaan, on kosketus huomattavasti helpompaa. Tämän pystyi toteamaan Wonderlustissa työpajassa, jossa osallistujat harjoittelivat eläinten rooleihin heittäytymistä. Eläimiksi tekeytyneet ihmiset näyttivät välittömästi ja helposti ottavan normaalia vuorovaikutteisemman roolin, ja myös koskivat toisiaan hyvin avoimesti. Mutta he olivatkin leikkisiä eläimiä, joihin ihmisyyden mukanaan tuovat velvollisuudet eivät vaikuta.  

Joskus kulttuurisen taustan yhteensopimattomuus seksuaalisten halujen kanssa aiheuttaa yllättävää hämmennystä ihmisten mielissä. Myös tämä mekanismi ilmeni Impact play -työpajassa, jossa dominoivan osapuolen tuli harjoitella alistuvan osapuolen lyömistä nyrkein tai potkuin. Joistakin osanottajista tämä tuntui haastavalta, etenkin jos asetelma oli se, että miesoletetun tulisi lyödä naisoletettua.Erityisen haastavaksi tilanteeksi monet totesivat maassa makaavan potkimisen tai lyömisen. Nämä asiat ovat vahvasti vastoin kulttuurista käytöskoodiamme, vaikka tuntisimmekin seksuaalista vetovoimaa niiden toteuttamiseen. Maassa makaavaa ei lyödä ja vain raukat lyövät naisia.  

Hetken empimisen jälkeen poikaystäväni suostui lyömään minua pesäpallomailalla perseelle. Meidän molempien seksuaalisesta mielenkiinnosta ja yhteisestä suostumuksesta huolimatta hän ei täysin päässyt eroon ristiriitaisista tunteistaan asian suhteen.

Pimeyttä ja neonvaloja

Mikä on seksin aika ja paikka? Millaiseen tilaan ja millaisiin olosuhteisiin se kulttuurissamme kuuluu? Wonderlust-viikonlopun aikana jouduin toteamaan, että ainakin minulla on tiettyjä kriteereitä ympäristölle, jossa voin tuntea seksin harrastamisen houkuttavaksi vaihtoehdoksi.  

Suomen kesän valoisuus on yksi itseäni häiritsevä tekijä. Wonderlustin iltamenoissa pääsin oikeaan tunnelmaan vasta, kun verhot suljettiin niin, että oli hieman hämärää. Maatessani dominoituna ja puolialastomana lattialla eräässä työpajassa, kasvoilleni osui kesäinen tuulenvire läheisestä ikkunasta. Kuulin myös lokkien ääniä. Niiden takia tilanteen tunteminen millään tapaa seksikkääksi oli aivan mahdotonta.

Kuuluuko seksi kulttuurissamme iltaan ja yöhön? Jos kuuluu, voimme kenties syyttää siitä teollisen vallankumouksen luomaa päivärytmiä, kauneusihanteiden synnyttämiä kehopaineita ja elokuvateollisuutta, joka pitää ikärajat alhaisina verhoamalla seksikohtaukset pimeisiin huoneisiin.  Hämärän laskeuduttua Wonderlustin tiloihin pääsivät niitä koristaneet neonvalot oikeuksiinsa. Etenkin punasävyisiä neonvaloja näkee usein paikoissa, jotka liittyvät tavalla tai toisella seksiin. Ne luovat sopivan himmeää tunnelmavalaistusta hämärään tilaan ja ovat kauniita, mutta niiden läsnäolossa lienee myös jotakin kulttuurista. Mistä lähtien olemme ylipäätään yhdistäneet neonvalot seksiin?  

Asia juontaa ainakin osittain juurensa seksin kaupallistamisen ja mainostamisen historiaan. 1960-90 -lukujen välisellä aikakaudella neonvalot liitettiin suurten kaupunkien rähjäisiin kaupunginosiin, jossa ne näyttivät tietä sivukujien seksikauppoihin ja strippiklubeille. Tämä lienee vain osa tietynlaisen valaistuksen ja seksin yhteistä tarinaa, johon emme tässä artikkelissa enempää uppoudu.

Vapautta ja vaihtoehtoisia normeja

Wonderlust tarjoaa vapautta. Se luo väliaikaisesti paikan, jossa yhteiskunnan normaalit säännöt eivät pahemmin päde. Jotkut niistä jopa kääntyvät hauskasti päälaelleen. Harvoin esimerkiksi tuntee häpeää siitä, että on liikaa vaatteita päällä ja joutuu heittämään minihameenkin pois. Tunnelma on vapaa. Tapahtuma on alkoholiton, mutta siitä huolimatta ihmiset sirkuttavat toisilleen huomattavan vapautuneeseen tapaan.  Normittomassakin tilassa on kuitenkin omat sääntönsä. Ne vain ovat hyvin erilaiset kuin ulkomaailmassa. Wonderlustin tapauksessa kaiken toiminnan läpäiseviä ohjenuoria ovat molemminpuolinen suostumus, turvaseksi ja erilaisuuden hyväksyntä. Näitä tämän pienoisyhteiskunnan ohjenuoria tapahtuman yleisö on noudattanut vuosien varrella esimerkillisesti.  

Palataan vielä naisten ejakulaatioon ja seksielämän rajoitteisiin. Wonderlustin squirttaus-työpajan vetäjä kertoi opetelleensa ejakuloimaan. Siinä meni vuosia. Monet työpajan osallistujista vaikuttivat innokkailta ryhtymään samaan urakkaan. Antropologina ja anarkistisieluna tunsin toiveikkuutta. Elämäämme rajoittavien kulttuuristen vaikutusmallien yli voi päästä. Se on erittäin hidasta, se vaatii määrätietoista työstöä ja sopivat hyväksyvät olosuhteet, mutta tällaisista asioista voi oppia eroon.  Sama pätee moneen seksuaalisuuteen liittyvään asiaan. Prosessi on helpompi, jos löytää ympärilleen samojen raja-aitojen kanssa kamppailevia ihmisiä. Juuri se on yksi Wonderlust-festivaalin tärkeistä saavutuksista: luoda aika ja paikka, jossa omat esteet tuntuvat matalammilta, sillä ne jakaa toisten kanssa.  

On mahtavaa nähdä, kuinka suuria yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita seksuaalisuus luo. Wonderlustin yleisö koostuu kirjavasta valikoimasta sukupuolia, seksuaalisuuksia, kehoja, mieltymyksiä, luonteita, ammatteja ja ikäkategorioita. Siitä huolimatta festivaali saa aikaan tilan, jossa vaikkapa muutamaa vuosikymmentä vanhempi henkilö tuntuu läheiseltä ja miellyttävältä – koska me molemmat pidämme samanlaisista, yhteiskunnan kieroon katsomista asioista.

Tämä yhteisöllisyys ihmisten välillä näkyi tapahtumassa turvallisuuden tunteena ja luottamuksena. Osallistuimme monien muiden kävijöiden ohella muun muassa tilanteisiin, jossa yksi henkilö heittäytyy kehollaan 5-8 muusta satunnaisesta henkilöstä koostuvan “lonkeromonsterin” käsien ja liukuvoiteen armoille. Näihin tilanteisiin osallistuneet tuskin tiesivät edes toistensa etunimiä. Antropologina näin ympärilläni communitaksen: tilanteen, jossa tiettyjen ryhmittymien, luokkien tai yhteiskunnan ulkopuolelle jäävät pääsevät kiinni ainutlaatuiseen yhteisöllisyyden ja tasavertaisuuden muotoon. Wonderlustista on kulunut jo viikko, mutta vahva kaipuu sen luomaan ympäristöön tuntuu yhä rinnassa. Valitettavasti maailma festivaaliviikonlopun ulkopuolella on hyvin erilainen, mutta ainakin kerran vuodessa asiat ovat toisin, kiitos Wonderlustin.

Toimitus

• Podcast-lukija: Sanna Rauhala
• Verkkotaitto: Niina Ahola
• Artikkelikuva: Ian Dooley/Unsplash (CC0)

Lukemista

1. AntroBlogi: Biseksuaalisuuden monet merkitykset
2. AntroBlogi: Huora, äiti vai kansalainen?
3. AntroBlogi: Kotona kinky-yhteisössä?
4. AntroBlogi: Kun seksi ei kiinnosta
5. AntroBlogi: Miehistä mahtia
6. AntroBlogi: Osa vaihdevuosioireista syntyy korviemme välissä
7. AntroBlogi: Skandinaavisen vapaan seksin melanesialaiset juuret
8. AntroBlogi: Vaihtokauppaseksi laajentaa näkemystä seksin ja rahan suhteesta