Juomalla lähemmäs jumalallista

Muinaisessa maya-yhteis­kun­nas­sa kaakao oli paljon enemmän kuin her­kul­li­nen juoma. Se oli mer­kit­tä­vis­sä ritu­aa­leis­sa ja juhlissa käytetty herkku, jota uhrattiin jumalille ja hau­dat­tiin vainajan mukaan matkalle tuon­puo­lei­seen. Kaakao oli myös sekä valuuttaa että lääke, joka sopi niin vatsalle kuin tuleh­dus­ten hoitoon. 

Mayojen mytologia auttaa ymmär­tä­mään kaakaon käytön syväl­li­sem­piä mer­ki­tyk­siä. Ravinnon ja rikkauden kannalta tärkeät sato­la­jik­keet, maissi ja kaakao, ovat keskeisiä mui­nais­ten mayojen uskon­nos­sa ja myyteissä. Kaakao oli ennen kaikkea jumalten ruokaa. Ihmisille kaakao tuli aikojen alussa maya-jumalilta, jotka löysivät sen myyt­ti­sel­tä vuorelta. Ensimmäiset ihmiset tehtiin mais­si­tai­ki­nas­ta, ja kaakao oli ruoka-aineista heti maissin jälkeen juma­lal­li­sin.

Tärkeitä myyttien teemoja ovat elämän kier­to­kul­ku, jäl­leen­syn­ty­mä ja trans­for­maa­tio. Kuolema ravitsee elämää uusissa muodoissa ja toimii porttina eri­lai­seen ole­mas­sao­loon. Erään myytin mukaan mais­si­ju­ma­lan kuo­le­mas­ta syntyivät kaikki ravin­to­kas­vit. Hänen ruu­miis­taan kasvoi hedel­mä­pui­ta, ensim­mäi­se­nä kaakaopuu.

Muinaisissa kuvissa ihminen, maissi ja kaakao usein vaihtavat muotoa keskenään. Tärkeä mais­si­ju­ma­la esitetään usein kaa­kao­puun muodossa, ja kaa­kao­pa­vut usein esiin­ty­vät ihmis­kas­vo­jen muo­toi­si­na. Monissa nykyi­sis­sä­kin may­akie­lis­sä sana “hedelmä” muis­tut­taa sanaa “kasvot”.

Myyteissä mais­si­ju­ma­la kuolee ja syntyy uudelleen, ja mais­si­kas­vin elinkaari symboloi ihmisen elin­kaar­ta. Kaakaoon liittyy siis mais­si­sym­bo­lii­kan kautta myös jäl­leen­syn­ty­mi­nen. Juoman siemailu ei ollut vain her­kut­te­lua. Se punoutui moni­pol­vi­sel­la tavalla juma­lal­li­seen, elämän kier­to­kul­kuun ja jäl­leen­syn­ty­mään, tuoden näin ihmiset lähem­mäk­si juma­lal­lis­ta.

Eurooppaan kaakao saapui 1544. Dominikaanimunkit toivat mukanaan ryhmän maya-aatelisia, jotka esit­te­li­vät juoman Espanjan hal­lit­si­jal­le. Siitä tuli luk­sus­tuo­te Euroopassa. Vuosisatojen varrella sen käyttö levisi koko maailmaan, kuten myös mayojen nimitys juma­lal­li­sel­le aineelle, kakaw.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.