Juomalla lähemmäs jumalallista

Muinaisessa maya-yhteis­kun­nas­sa kaakao oli paljon enemmän kuin her­kul­li­nen juoma. Se oli mer­kit­tä­vis­sä ritu­aa­leis­sa ja juhlissa käytetty herkku, jota uhrattiin jumalille ja hau­dat­tiin vainajan mukaan matkalle tuon­puo­lei­seen. Kaakao oli myös sekä valuuttaa että lääke, joka sopi niin vatsalle kuin tuleh­dus­ten hoitoon. 

Mayojen mytologia auttaa ymmär­tä­mään kaakaon käytön syväl­li­sem­piä mer­ki­tyk­siä. Ravinnon ja rikkauden kannalta tärkeät sato­la­jik­keet, maissi ja kaakao, ovat keskeisiä mui­nais­ten mayojen uskon­nos­sa ja myyteissä. Kaakao oli ennen kaikkea jumalten ruokaa. Ihmisille kaakao tuli aikojen alussa maya-jumalilta, jotka löysivät sen myyt­ti­sel­tä vuorelta. Ensimmäiset ihmiset tehtiin mais­si­tai­ki­nas­ta, ja kaakao oli ruoka-aineista heti maissin jälkeen juma­lal­li­sin.

Tärkeitä myyttien teemoja ovat elämän kier­to­kul­ku, jäl­leen­syn­ty­mä ja trans­for­maa­tio. Kuolema ravitsee elämää uusissa muodoissa ja toimii porttina eri­lai­seen ole­mas­sao­loon. Erään myytin mukaan mais­si­ju­ma­lan kuo­le­mas­ta syntyivät kaikki ravin­to­kas­vit. Hänen ruu­miis­taan kasvoi hedel­mä­pui­ta, ensim­mäi­se­nä kaakaopuu.

Muinaisissa kuvissa ihminen, maissi ja kaakao usein vaihtavat muotoa keskenään. Tärkeä mais­si­ju­ma­la esitetään usein kaa­kao­puun muodossa, ja kaa­kao­pa­vut usein esiin­ty­vät ihmis­kas­vo­jen muo­toi­si­na. Monissa nykyi­sis­sä­kin may­akie­lis­sä sana “hedelmä” muis­tut­taa sanaa “kasvot”.

Myyteissä mais­si­ju­ma­la kuolee ja syntyy uudelleen, ja mais­si­kas­vin elinkaari symboloi ihmisen elin­kaar­ta. Kaakaoon liittyy siis mais­si­sym­bo­lii­kan kautta myös jäl­leen­syn­ty­mi­nen. Juoman siemailu ei ollut vain her­kut­te­lua. Se punoutui moni­pol­vi­sel­la tavalla juma­lal­li­seen, elämän kier­to­kul­kuun ja jäl­leen­syn­ty­mään, tuoden näin ihmiset lähem­mäk­si juma­lal­lis­ta.

Eurooppaan kaakao saapui 1544. Dominikaanimunkit toivat mukanaan ryhmän maya-aatelisia, jotka esit­te­li­vät juoman Espanjan hal­lit­si­jal­le. Siitä tuli luk­sus­tuo­te Euroopassa. Vuosisatojen varrella sen käyttö levisi koko maailmaan, kuten myös mayojen nimitys juma­lal­li­sel­le aineelle, kakaw.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Antropologiaa on alettu hyödyntää autenttisuuden lähteenä luovilla aloilla elokuvateollisuudesta gastronomiaan. Työkentällä-haastattelussa tutustutaan turkkilaiseen ruoka-antropologi Tangör Taniin ja siihen, mitä hän tekee istanbulilaisen huippuravintola Miklan taustajoukoissa.

Mielenterveyden ongelmat mielletään nykyään ainakin länsimaissa kansantaudiksi. Länsimaiseen sielunhoitoon, psykologiaan ja psykiatriaan perustuva diagnosointi, lääkitseminen ja terapiamenetelmät ovat integroituneet osaksi terveydenhuoltoa. Yksilön ja yhteisöjen eheytymistä ja hyvinvointia tarkastellaan yhä enemmän myös vaihtoehtoisista näkökulmista, paikallisiin ja alueellisiin perinteisiin nojaten.

Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä. Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko.