Akateemisen uran epävarmuus

Euroopan suurimman antropologian konferenssin EASA2018:n epävirallisena teemana oli prekarisaatio. Akateeminen ura on muuttunut entistä epävarmemmaksi, mikä huolestuttaa antropologeja.


EASA2018-kon­fe­rens­sin viral­li­se­na teemana oli globaali muut­to­lii­ke, jota käsit­te­len kak­sio­sai­sen kon­fe­rens­si­ra­por­tin ensim­mäi­ses­sä osassa. Lähes yhtä paljon huomiota sekä kon­fe­rens­sin var­si­nai­ses­sa ohjel­mas­sa että käy­tä­vä­pu­heis­sa annettiin aka­tee­mi­sen uran muut­tu­mi­sel­le epä­var­mem­mak­si – eli niin kut­su­tul­le pre­ka­ri­saa­tiol­le. Aiheelle oltiin varattu tilaa ohjel­mas­ta lähes jokaisena kokoon­tu­mis­päi­vä­nä, joten sitä voi pitää kon­fe­rens­sin epä­vi­ral­li­se­na teemana


Preka­ri­saa­tiol­la tar­koi­te­taan tila­päis­ten tai epä­tyy­pil­lis­ten työ­suh­tei­den lisään­ty­mis­tä. Akateemisella uralla pre­ka­ri­saa­tion lisään­ty­mi­nen näkyy eri­tyi­ses­ti pät­kä­töi­den ket­jut­tu­mi­se­na, huolena työn jat­ku­vuu­des­ta sopi­mus­kau­den lop­pu­mi­sen jälkeen, ylitöiden lisään­ty­mi­se­nä ja työ­nan­ta­jan kasvavina odo­tuk­si­na työn sisäl­lös­tä sekä vaa­ti­muk­se­na muuttaa työn perässä paikasta toiseen.

Keskustelun nouse­mi­nen yhdeksi kon­fe­rens­sin kes­kei­sis­tä puhee­nai­heis­ta on osoitus ant­ro­po­lo­gian asemasta kriit­ti­se­nä tie­tee­na­la­na. Tämä heijastuu myös käytyyn kes­kus­te­luun. Vaikka aka­tee­mi­sen uran muut­tu­mi­nen entistä epä­var­mem­mak­si, vaa­ti­vam­mak­si ja mark­ki­na­lo­gii­kal­le alis­tei­sek­si koskettaa työelämää laa­jem­min­kin, voi aiheen kon­fe­rens­sis­sa saamaa huomiota pitää osoi­tuk­se­na tie­tee­na­lan har­joit­ta­mas­ta kriit­ti­ses­tä itsensä tar­kas­te­lus­ta


Preka­ri­saa­tion käsit­te­lyl­lä EASA2018:ssa on mer­ki­tys­tä. EASA on Euroopan suurin ant­ro­po­lo­gi­nen järjestö, ja sen 2300-henkiseen jäse­nis­töön mahtuu koko aka­tee­mi­sen uran kirjo aloit­te­le­vis­ta tut­ki­jois­ta asemansa jo vakiin­nut­ta­nei­siin pro­fes­so­rei­hin. Tästä johtuen jäsenistö on moni­ää­ni­nen ja kes­kus­te­lu oli paikoin kiivasta, kun eri näkö­kul­mis­ta asiaa tar­kas­te­le­vat tutkijat ottivat aiheeseen kantaa luen­to­sa­leis­sa ja leh­te­reil­lä. Alla esittelen kes­kus­te­lu­na­vauk­sia, joista käsin pre­ka­ri­saa­tio­ta kon­fe­rens­sis­sa lähestyttiin.

Kuva: EASA Online

Kriittisiä huomioita akateemisen uran nykytilasta

Huoli pre­ka­ri­saa­tios­ta sai eniten tilaa kol­man­nes­sa ja vii­mei­ses­sä panee­lis­sa, joka oli nimeltään “Liikkuvuus ja liik­ku­mat­to­muus, epä­var­muus ja toivo – kriit­ti­siä reflek­tioi­ta aka­tee­mi­ses­ta pre­kaa­ri­suu­des­ta”. Paneeli sisälsi neljä puheen­vuo­roa uransa alku­vai­hees­sa olevilta, aka­tee­mis­ta liik­ku­vuut­ta työssään tar­kas­te­le­vil­ta tut­ki­joil­ta. Tämä sitoi tut­ki­musai­heet osaksi EASA2018:n globaalin liik­ku­vuu­den teemaa


Prekaa­ri­suu­den lisään­ty­mi­nen on osa laajempaa poliit­tis­ta ja talou­del­lis­ta muutosta työ­mark­ki­noil­la, ja siten raken­teel­li­nen ongelma. Työelämän lisään­ty­vä epä­var­muus saa eri muotoja, jos sitä tar­kas­tel­laan inter­sek­tio­naa­li­ses­ti esi­mer­kik­si suku­puo­les­ta, kan­sal­li­suu­des­ta, iästä, etni­syy­des­tä tai yhteis­kun­ta­luo­kas­ta käsin. Paneelissa esitellyt tut­ki­muk­set tar­kas­te­li­vat pre­kaa­ri­suu­den ilmen­ty­miä aka­te­mias­sa, lähestyen kysy­myk­siä eri näkö­kul­mis­ta


Ensim­mäi­sen puheen piti Länsi-Australian yli­opis­ton Lara McKenzie, joka käsitteli tut­ki­joi­den siir­ty­mis­tä töihin aka­tee­mi­sen maailman ulko­puo­lel­le väsyt­ty­ään työ­eh­to­jen mah­dot­to­muu­teen Australiassa. Hän kuvaili, kuinka into­hi­moi­ses­ti tut­ki­muk­seen­sa suh­tau­tu­va joukko työn­te­ki­jöi­tä tippuu tyhjän päälle jätet­ty­ään akatemian


Samalla etenkin vas­ta­väi­tel­leil­le tut­ki­joil­le on tarjolla vain osa-aikaisia työ­so­pi­muk­sia. Työntekijöiden palkka jää alle mini­mi­ra­jan, elleivät he hae lisätöitä yli­opis­to­jen ulko­puo­lel­ta. Tutkijat löytävät itsensä liik­ku­mat­to­muu­den tilasta, jossa heidän on vaikea edetä urallaan val­lit­se­vien olo­suh­tei­den johdosta. McKenzie kysyi, onko aka­te­mial­la varaa ensin kouluttaa ja sitten työntää työhönsä kiin­ty­neet ja siihen paljon inves­toi­neet työn­te­ki­jät alan ulkopuolelle?

Kuva: Kelly Sikkema/​Unsplash (CC0)

Neuchâtelin yli­opis­ton Martine Schaer tar­kas­te­li esi­tel­mäs­sään aka­tee­mi­sen liik­ku­vuu­den vai­ku­tus­ta tut­ki­joi­den ihmis­suh­tei­siin. Schaerin mukaan liik­ku­vuus on lähes vält­tä­mät­tö­myys aloit­te­le­vil­le tut­ki­joil­le, jotta he voivat kasvattaa ver­kos­to­jaan ja kehittyä aka­tee­mi­ses­ti. Muuttamista vauh­dit­taa työ­so­pi­mus­ten jat­ku­mi­sen epä­var­muus, joka pakottaa etsimään työtä sieltä, mistä sitä löytyy


Jatkuva muut­ta­mi­nen rasittaa pari­suh­tei­ta etenkin, jos molemmat osapuolet joutuvat muut­ta­maan työn perässä. Tilanne on suku­puo­lit­tu­nut, sillä naisilla on miehiä suurempi paine jättäytyä akatemian ulko­puo­lel­le perhettä perus­tet­taes­sa . Samalla yli­opis­tot menet­tä­vät työ­voi­ma­re­surs­se­ja työn­te­ki­jöi­den jät­täy­tyes­sä pois aka­tee­mi­sel­ta alalta. Schaer kysee­na­lais­ti aka­tee­mi­sen liik­ku­vuu­den hyödyt suhteessa sen aiheut­ta­miin hait­toi­hin


Kolmannen puheen­vuo­ron piti École des Hautes Études en Sciences Socialesin Vinicius Ferreira ete­lä­aa­sia­lais­ten tut­ki­joi­den pyr­ki­myk­sis­tä rakentaa uraa Euroopassa. Näille tut­ki­joil­le aka­tee­mi­nen liik­ku­vuus on hou­kut­te­le­va mah­dol­li­suus, sillä euroop­pa­lai­set yli­opis­tot tarjoavat kotiy­li­opis­to­ja paremmat edut. Samalla he kohtaavat yli­opis­to­maa­il­man pre­kaa­ri­suu­den jou­tues­saan elämään erossa per­heis­tään, teh­des­sään pät­kä­töi­tä ja löy­täes­sään itsensä aka­tee­mi­sen hie­rar­kian hän­tä­pääs­tä ei-län­si­mai­sen taustansa vuoksi


Ferreira kutsui tilan­net­ta etuoi­keu­te­tuk­si pre­kaa­ri­suu­dek­si. Vaikeasta työ­ti­lan­tees­ta huo­li­mat­ta monet pitävät itseään onnek­kai­na saa­des­saan työs­ken­nel­lä Euroopassa. Etelä-Aasiassa kou­lut­tau­tu­nei­ta korkeampi status ja palkka auttavat sietämään työolojen epä­var­muut­ta. Ferreirasta kyse on kolo­nia­lis­min uusin­ta­mi­ses­ta, sillä tut­ki­joi­den liik­ku­vuus entisten siirto- ja alus­mai­den välillä on ede­saut­ta­nut erityisen pre­kaa­ri­suu­den muodon syntymistä.

Kuva: Rawpixel/​Unsplash (CC0)

Christian Rogler Wienin yli­opis­tos­ta piti paneelin viimeisen puheen, jonka aiheena oli aka­tee­mi­nen pre­kaa­ri­suus etuoi­keu­tet­tu­na mutta epä­var­ma­na ura­va­lin­ta­na. Rogler kertoi vas­ta­val­mis­tu­nei­den tut­ki­joi­den kohtaavan aka­tee­mi­sel­la uralla valtavan määrän paineita, vaikka työ samalla tarjoaa paljon vapauksia. Väitelleistä tut­ki­jois­ta on yli­tar­jon­taa, mikä on lisännyt tut­ki­joi­den välistä kilpailua


Hyvän tutkijan odotetaan hakevan rahoi­tus­ta, jul­kai­se­van artik­ke­lei­ta, opettavan sekä ohjaavan opin­näyt­tei­tä saman­ai­kai­ses­ti, jolloin vapaa-aika ja ihmis­suh­teet kärsivät. Paine työs­ken­nel­lä entistä kovemmin on suurin mää­rä­ai­kai­sis­sa työ­suh­teis­sa olevilla. Roglerista pre­kaa­ri­suu­den lisään­ty­mi­ses­tä seuraava vaatimus tuot­ta­vuu­des­ta sekä kil­pai­lul­li­nen työym­pä­ris­tö jättävät uraansa aloit­te­le­vat tutkijat haa­voit­tu­vai­sim­paan asemaan työ­mark­ki­noil­la


Loppu­kes­kus­te­lus­sa todettiin pre­kaa­ri­suu­des­ta tulleen uusi normaali, joka vaatii aktii­vis­ta vuo­ro­pu­he­lua alan sisällä. McKenzien mukaan aiheen ympärillä on paljon lii­keh­din­tää, vaikka se ei vält­tä­mät­tä välity val­ta­vir­ran aka­tee­mi­seen kes­kus­te­luun, eikä aiheesta kes­kus­te­le­mi­sen posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia tulisi aliar­vioi­da. Toisaalta Roglerin mukaan ongelmana on se, että usein haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa olevat tippuvat pois aka­te­mias­ta ennen kuin he heräävät tais­te­le­maan oikeuk­sien­sa puolesta


Keskus­te­lun päät­teek­si paneeliin osal­lis­tu­jat muis­tut­ti­vat, että pre­kaa­ri­suut­ta vastaan tais­te­le­mi­nen ei ole vain nuorten tut­ki­joi­den tai haa­voit­tu­vas­sa asemassa olevien tehtävä. Sen vai­ku­tuk­set näkyvät kaik­kial­la aka­te­mias­sa, ja siksi pre­ka­ri­saa­tion tulisi olla myös jo aka­tee­mi­sen asemansa vakiin­nut­ta­nei­den huolenaihe.

#HAUtalk-paneelikeskustelu ja antropologian ”#metoo-hetki”

Ensimmäisen kon­fe­rens­si­päi­vän lou­nas­tauol­la oltiin varattu aikaa kes­kus­te­lul­le #HAUtalkista, joka on ollut puhee­nai­hee­na ant­ro­po­lo­gi­sis­sa ympy­röis­sä pitkin kesää. #HAUtalkilla viitataan ant­ro­po­lo­gi­sen, verkossa ilmes­ty­vän HAU-jour­naa­lin ja eri­tyi­ses­ti sen pää­toi­mit­ta­ja Giovanni da Colin ympärillä velloviin vää­rin­käy­tö­se­päi­lyi­hin. Keskustelua on titu­lee­rat­tu ant­ro­po­lo­gian #metoo-hetkeksi maa­il­mal­la kohah­dut­ta­nei­den vää­rin­käy­tös­ta­paus­ten hengessä


#HAUtalk linkittyy pre­kaa­ri­suus­kes­kus­te­luun, sillä pitkälti samoin kuin #metoo-liikkeen aloit­ta­neis­sa tapauk­sis­sa, myös #HAUtalkissa vää­rin­käy­tös­ten kohteena ovat olleet jour­naa­lis­sa avus­ta­ji­na toimineet ja haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa työs­ken­nel­leet henkilöt. He eivät uskal­ta­neet tuoda pää­toi­mit­ta­ja da Colin har­joit­ta­maa pitkään jat­ku­nut­ta kiusaa­mis­ta ja ahdis­te­lua aiemmin jul­ki­suu­teen asemansa menet­tä­mi­sen pelossa. Vaikka kyse on edelleen epäi­lyis­tä, HAU ilmoitti kohun seu­rauk­se­na hyl­lyt­tä­vän­sä da Colin pes­tis­tään toistaiseksi.


HAU ei ole EASAn jäsen, mutta #HAUtalkin saaman huomion vuoksi aihetta haluttiin käsitellä myös kon­fe­rens­sis­sa. Keskustelu EASA2018:sta kääntyi nopeasti pois yksit­täi­sis­tä hen­ki­löis­tä kohti alan laajempia raken­teel­li­sia ongelmia, jotka ovat mah­dol­lis­ta­neet vää­rin­käy­tök­set sekä pitäneet yllä hil­jai­suu­den ja ongelmiin puut­tu­mat­to­muu­den kulttuuria.

Kuva: Mihai Surdu/​Unsplash (CC0)

Keskustelussa pai­no­tet­tiin #HAUtalkia herä­tyk­se­nä, jonka seu­rauk­se­na alan sisäisiä toi­min­ta­ta­po­ja tulisi muokata tasa-arvoi­sem­mik­si ja inklusii­vi­sem­mik­si tavalla, joka mah­dol­lis­taa äänen myös kaikkein haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa oleville ant­ro­po­lo­geil­le. Lisäksi kes­kus­te­lus­sa perään­kuu­lu­tet­tiin tarvetta luoda viral­li­nen kanava, jonka kautta vää­rin­käy­tö­se­päi­lyt voidaan tuoda esiin ilman julkista Twitter-kes­kus­te­lua tai pelkoa maineensa menet­tä­mi­ses­tä epä­koh­tiin puu­tut­taes­sa


#HAUtalkia pidettiin kään­teen­te­ke­vä­nä hetkenä, mutta myös perään­kuu­lu­tet­tiin siihen tart­tu­mi­sen tärkeyttä, jotta on mah­dol­lis­ta saavuttaa pysyvää muutosta. Keskustelussa esi­tet­tiin myös huoli siitä, että aiheesta kes­kus­tel­laan ensin näyt­tä­väs­ti suurella areenalla ja vaikuttaa siltä, että asialle tehdään jotain. Todellisuudessa kes­kus­te­lu saattaa kuitenkin painua unoh­duk­siin, ja kon­kreet­ti­set toimet jäävät ole­mat­to­mik­si


Kritiikkiä annettiin myös siitä, kuinka kaikkein pre­kaa­ri­sim­mas­sa asemassa olevat tutkijat eivät pääse ottamaan osaa EASAn kal­tai­siin kon­fe­rens­sei­hin. Heillä ei vält­tä­mät­tä ole varaa hankkia lippua tai he eivät muilta töiltään ehdi paikalle. Tällöin Twitterin kaltaiset julkiset areenat ovat jat­kos­sa­kin ainoita foo­ru­mei­ta, missä pre­kaa­ri­sim­mas­sa asemassa olevat tutkijat saavat äänensä kuuluviin. Tästä syystä ratkaisua ei voi jättää ainoas­taan hei­koim­mas­sa asemassa olevien aktii­vi­suu­den varaan, vaan toi­min­ta­ta­po­jen ter­veh­dyt­tä­mi­sen tulee olla yhteinen pyrkimys läpi yliopistohierarkian.

Linjavetoja ja katse kohti tulevaisuutta

Prekarisaatiokeskustelulta ei vältytty myöskään EASA:n yleis­ko­kouk­ses­sa. Yhtenä kan­nan­ot­to­na pre­ka­ri­saa­tio­ta vastaan voi pitää ant­ro­po­lo­gi Vita Peacockin jul­kis­ta­mis­ta kon­fe­rens­sin artik­ke­li­pal­kin­non voit­ta­jak­si aka­tee­mis­ta epä­var­muut­ta Max Planck ‑tut­ki­musyh­tei­sös­sä käsit­te­le­väl­lä artik­ke­lil­laan


Palkintoa vas­taa­not­taes­saan Peacock sai aikaan pienen kohah­duk­sen kii­tos­pu­heel­laan, jossa hän kiitti #HAUtalk-kohussa vää­rin­käy­tös­syy­tös­ten kohteeksi jou­tu­nut­ta Giovanni da Colia avusta artik­ke­lin vii­meis­te­lys­sä ja saat­ta­mi­ses­sa jul­kai­su­kun­toon. Näin toi­mi­mal­la Peacock muistutti jälleen kes­kus­te­lun ulottuvan yksit­täi­siä hen­ki­löi­tä laa­jem­mal­le, ja siirsi pain­opis­teen pre­ka­ri­saa­tion raken­teel­li­suu­teen sen lie­veil­miöi­den sijaan


Yleis­ko­kouk­sel­la oli myös toinen suora yhty­mä­koh­ta pre­ka­ri­saa­tio­kes­kus­te­luun, sillä EASA ja vuonna 2016 perus­tet­tu PrecAnthro-verkosto jul­kai­si­vat sen aikana alustavat tulokset jäse­nis­tön­sä parissa tehdystä työl­li­syys­ky­se­lys­tä. Kysely tarjosi fak­ta­tie­toa aka­tee­mi­sen uran kehi­tyk­ses­tä pre­kaa­ri­sem­paan suuntaan. Noin 65 % jäse­nis­tös­tä kertoi olevansa mää­rä­ai­kai­sis­sa työ­suh­teis­sa vaki­tuis­ten sijaan, 31 % kertoi jou­tu­neen­sa muut­ta­maan työnsä perässä useammin kuin kerran viimeisen kolmen vuoden aikana


Vastauk­se­na siihen, mihin käytännön toimiin EASA aikoo ryhtyä pelkän puheen sijaan, puheen­joh­ta­jis­to ilmoitti perus­ta­van­sa työryhmän laatimaan ohje­sään­nön vää­rin­käy­tös­syy­tös­ten varalta sekä lob­baa­maan pre­ka­ri­saa­tion vähen­tä­mi­sen puolesta ins­ti­tuu­tiois­sa ja EU-tasolla. Aika näyttää mitä käytännön vai­ku­tuk­sia EASA2018:n pre­ka­ri­saa­tio­kes­kus­te­lul­la on, mutta ainakin asia on nyt nostettu tapetille ja siitä kes­kus­tel­laan alan sisällä aiempaa moniäänisemmin.

Kuva: Rawpixel/​Unsplash (CC0)
  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Niina Ahola
  • Artikkelikuva: Nathan Dumlao/​Unsplash (CC0)

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

VTM Niina Ahola on terveyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen perehtynyt antropologi. Niinaa kiinnostavat seksuaaliterveyskysymykset, terveydenhoitoon liittyvät salaliittoteoriat ja epävarmuuden tutkimus itäisessä Afrikassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tutkijan työ on minulle kutsumus tai eräänlainen riippuvuus. Toimeentulon kannalta tutkijanura on kuitenkin epävarma: rahoituskaudet ovat lyhyitä ja työttömyysjaksot todennäköisiä. Tämä on ajanut minut ja monet muut pohtimaan vaihtoehtoista uraa.