Akateemisen uran epävarmuus

Euroopan suurimman antropologian konferenssin EASA2018:n epävirallisena teemana oli prekarisaatio. Akateeminen ura on muuttunut entistä epävarmemmaksi, mikä huolestuttaa antropologeja.


EASA2018-kon­fe­rens­sin viral­li­se­na teemana oli globaali muut­to­lii­ke, jota käsit­te­len kak­sio­sai­sen kon­fe­rens­si­ra­por­tin ensim­mäi­ses­sä osassa. Lähes yhtä paljon huomiota sekä kon­fe­rens­sin var­si­nai­ses­sa ohjel­mas­sa että käy­tä­vä­pu­heis­sa annettiin aka­tee­mi­sen uran muut­tu­mi­sel­le epä­var­mem­mak­si – eli niin kut­su­tul­le pre­ka­ri­saa­tiol­le. Aiheelle oltiin varattu tilaa ohjel­mas­ta lähes jokaisena kokoon­tu­mis­päi­vä­nä, joten sitä voi pitää kon­fe­rens­sin epä­vi­ral­li­se­na teemana


Preka­ri­saa­tiol­la tar­koi­te­taan tila­päis­ten tai epä­tyy­pil­lis­ten työ­suh­tei­den lisään­ty­mis­tä. Akateemisella uralla pre­ka­ri­saa­tion lisään­ty­mi­nen näkyy eri­tyi­ses­ti pät­kä­töi­den ket­jut­tu­mi­se­na, huolena työn jat­ku­vuu­des­ta sopi­mus­kau­den lop­pu­mi­sen jälkeen, ylitöiden lisään­ty­mi­se­nä ja työ­nan­ta­jan kasvavina odo­tuk­si­na työn sisäl­lös­tä sekä vaa­ti­muk­se­na muuttaa työn perässä paikasta toiseen.

Keskustelun nouse­mi­nen yhdeksi kon­fe­rens­sin kes­kei­sis­tä puhee­nai­heis­ta on osoitus ant­ro­po­lo­gian asemasta kriit­ti­se­nä tie­tee­na­la­na. Tämä heijastuu myös käytyyn kes­kus­te­luun. Vaikka aka­tee­mi­sen uran muut­tu­mi­nen entistä epä­var­mem­mak­si, vaa­ti­vam­mak­si ja mark­ki­na­lo­gii­kal­le alis­tei­sek­si koskettaa työelämää laa­jem­min­kin, voi aiheen kon­fe­rens­sis­sa saamaa huomiota pitää osoi­tuk­se­na tie­tee­na­lan har­joit­ta­mas­ta kriit­ti­ses­tä itsensä tar­kas­te­lus­ta


Preka­ri­saa­tion käsit­te­lyl­lä EASA2018:ssa on mer­ki­tys­tä. EASA on Euroopan suurin ant­ro­po­lo­gi­nen järjestö, ja sen 2300-henkiseen jäse­nis­töön mahtuu koko aka­tee­mi­sen uran kirjo aloit­te­le­vis­ta tut­ki­jois­ta asemansa jo vakiin­nut­ta­nei­siin pro­fes­so­rei­hin. Tästä johtuen jäsenistö on moni­ää­ni­nen ja kes­kus­te­lu oli paikoin kiivasta, kun eri näkö­kul­mis­ta asiaa tar­kas­te­le­vat tutkijat ottivat aiheeseen kantaa luen­to­sa­leis­sa ja leh­te­reil­lä. Alla esittelen kes­kus­te­lu­na­vauk­sia, joista käsin pre­ka­ri­saa­tio­ta kon­fe­rens­sis­sa lähes­tyt­tiin.

Kuva: EASA Online

Kriittisiä huomioita akateemisen uran nykytilasta

Huoli pre­ka­ri­saa­tios­ta sai eniten tilaa kol­man­nes­sa ja vii­mei­ses­sä panee­lis­sa, joka oli nimeltään “Liikkuvuus ja liik­ku­mat­to­muus, epä­var­muus ja toivo – kriit­ti­siä reflek­tioi­ta aka­tee­mi­ses­ta pre­kaa­ri­suu­des­ta”. Paneeli sisälsi neljä puheen­vuo­roa uransa alku­vai­hees­sa olevilta, aka­tee­mis­ta liik­ku­vuut­ta työssään tar­kas­te­le­vil­ta tut­ki­joil­ta. Tämä sitoi tut­ki­musai­heet osaksi EASA2018:n globaalin liik­ku­vuu­den teemaa


Prekaa­ri­suu­den lisään­ty­mi­nen on osa laajempaa poliit­tis­ta ja talou­del­lis­ta muutosta työ­mark­ki­noil­la, ja siten raken­teel­li­nen ongelma. Työelämän lisään­ty­vä epä­var­muus saa eri muotoja, jos sitä tar­kas­tel­laan inter­sek­tio­naa­li­ses­ti esi­mer­kik­si suku­puo­les­ta, kan­sal­li­suu­des­ta, iästä, etni­syy­des­tä tai yhteis­kun­ta­luo­kas­ta käsin. Paneelissa esitellyt tut­ki­muk­set tar­kas­te­li­vat pre­kaa­ri­suu­den ilmen­ty­miä aka­te­mias­sa, lähestyen kysy­myk­siä eri näkö­kul­mis­ta


Ensim­mäi­sen puheen piti Länsi-Australian yli­opis­ton Lara McKenzie, joka käsitteli tut­ki­joi­den siir­ty­mis­tä töihin aka­tee­mi­sen maailman ulko­puo­lel­le väsyt­ty­ään työ­eh­to­jen mah­dot­to­muu­teen Australiassa. Hän kuvaili, kuinka into­hi­moi­ses­ti tut­ki­muk­seen­sa suh­tau­tu­va joukko työn­te­ki­jöi­tä tippuu tyhjän päälle jätet­ty­ään akatemian


Samalla etenkin vas­ta­väi­tel­leil­le tut­ki­joil­le on tarjolla vain osa-aikaisia työ­so­pi­muk­sia. Työntekijöiden palkka jää alle mini­mi­ra­jan, elleivät he hae lisätöitä yli­opis­to­jen ulko­puo­lel­ta. Tutkijat löytävät itsensä liik­ku­mat­to­muu­den tilasta, jossa heidän on vaikea edetä urallaan val­lit­se­vien olo­suh­tei­den johdosta. McKenzie kysyi, onko aka­te­mial­la varaa ensin kouluttaa ja sitten työntää työhönsä kiin­ty­neet ja siihen paljon inves­toi­neet työn­te­ki­jät alan ulko­puo­lel­le?

Kuva: Kelly Sikkema/​Unsplash (CC0)

Neuchâtelin yli­opis­ton Martine Schaer tar­kas­te­li esi­tel­mäs­sään aka­tee­mi­sen liik­ku­vuu­den vai­ku­tus­ta tut­ki­joi­den ihmis­suh­tei­siin. Schaerin mukaan liik­ku­vuus on lähes vält­tä­mät­tö­myys aloit­te­le­vil­le tut­ki­joil­le, jotta he voivat kasvattaa ver­kos­to­jaan ja kehittyä aka­tee­mi­ses­ti. Muuttamista vauh­dit­taa työ­so­pi­mus­ten jat­ku­mi­sen epä­var­muus, joka pakottaa etsimään työtä sieltä, mistä sitä löytyy


Jatkuva muut­ta­mi­nen rasittaa pari­suh­tei­ta etenkin, jos molemmat osapuolet joutuvat muut­ta­maan työn perässä. Tilanne on suku­puo­lit­tu­nut, sillä naisilla on miehiä suurempi paine jättäytyä akatemian ulko­puo­lel­le perhettä perus­tet­taes­sa . Samalla yli­opis­tot menet­tä­vät työ­voi­ma­re­surs­se­ja työn­te­ki­jöi­den jät­täy­tyes­sä pois aka­tee­mi­sel­ta alalta. Schaer kysee­na­lais­ti aka­tee­mi­sen liik­ku­vuu­den hyödyt suhteessa sen aiheut­ta­miin hait­toi­hin


Kolmannen puheen­vuo­ron piti École des Hautes Études en Sciences Socialesin Vinicius Ferreira ete­lä­aa­sia­lais­ten tut­ki­joi­den pyr­ki­myk­sis­tä rakentaa uraa Euroopassa. Näille tut­ki­joil­le aka­tee­mi­nen liik­ku­vuus on hou­kut­te­le­va mah­dol­li­suus, sillä euroop­pa­lai­set yli­opis­tot tarjoavat kotiy­li­opis­to­ja paremmat edut. Samalla he kohtaavat yli­opis­to­maa­il­man pre­kaa­ri­suu­den jou­tues­saan elämään erossa per­heis­tään, teh­des­sään pät­kä­töi­tä ja löy­täes­sään itsensä aka­tee­mi­sen hie­rar­kian hän­tä­pääs­tä ei-län­si­mai­sen taustansa vuoksi


Ferreira kutsui tilan­net­ta etuoi­keu­te­tuk­si pre­kaa­ri­suu­dek­si. Vaikeasta työ­ti­lan­tees­ta huo­li­mat­ta monet pitävät itseään onnek­kai­na saa­des­saan työs­ken­nel­lä Euroopassa. Etelä-Aasiassa kou­lut­tau­tu­nei­ta korkeampi status ja palkka auttavat sietämään työolojen epä­var­muut­ta. Ferreirasta kyse on kolo­nia­lis­min uusin­ta­mi­ses­ta, sillä tut­ki­joi­den liik­ku­vuus entisten siirto- ja alus­mai­den välillä on ede­saut­ta­nut erityisen pre­kaa­ri­suu­den muodon syn­ty­mis­tä.

Kuva: Rawpixel/​Unsplash (CC0)

Christian Rogler Wienin yli­opis­tos­ta piti paneelin viimeisen puheen, jonka aiheena oli aka­tee­mi­nen pre­kaa­ri­suus etuoi­keu­tet­tu­na mutta epä­var­ma­na ura­va­lin­ta­na. Rogler kertoi vas­ta­val­mis­tu­nei­den tut­ki­joi­den kohtaavan aka­tee­mi­sel­la uralla valtavan määrän paineita, vaikka työ samalla tarjoaa paljon vapauksia. Väitelleistä tut­ki­jois­ta on yli­tar­jon­taa, mikä on lisännyt tut­ki­joi­den välistä kilpailua


Hyvän tutkijan odotetaan hakevan rahoi­tus­ta, jul­kai­se­van artik­ke­lei­ta, opettavan sekä ohjaavan opin­näyt­tei­tä saman­ai­kai­ses­ti, jolloin vapaa-aika ja ihmis­suh­teet kärsivät. Paine työs­ken­nel­lä entistä kovemmin on suurin mää­rä­ai­kai­sis­sa työ­suh­teis­sa olevilla. Roglerista pre­kaa­ri­suu­den lisään­ty­mi­ses­tä seuraava vaatimus tuot­ta­vuu­des­ta sekä kil­pai­lul­li­nen työym­pä­ris­tö jättävät uraansa aloit­te­le­vat tutkijat haa­voit­tu­vai­sim­paan asemaan työ­mark­ki­noil­la


Loppu­kes­kus­te­lus­sa todettiin pre­kaa­ri­suu­des­ta tulleen uusi normaali, joka vaatii aktii­vis­ta vuo­ro­pu­he­lua alan sisällä. McKenzien mukaan aiheen ympärillä on paljon lii­keh­din­tää, vaikka se ei vält­tä­mät­tä välity val­ta­vir­ran aka­tee­mi­seen kes­kus­te­luun, eikä aiheesta kes­kus­te­le­mi­sen posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia tulisi aliar­vioi­da. Toisaalta Roglerin mukaan ongelmana on se, että usein haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa olevat tippuvat pois aka­te­mias­ta ennen kuin he heräävät tais­te­le­maan oikeuk­sien­sa puolesta


Keskus­te­lun päät­teek­si paneeliin osal­lis­tu­jat muis­tut­ti­vat, että pre­kaa­ri­suut­ta vastaan tais­te­le­mi­nen ei ole vain nuorten tut­ki­joi­den tai haa­voit­tu­vas­sa asemassa olevien tehtävä. Sen vai­ku­tuk­set näkyvät kaik­kial­la aka­te­mias­sa, ja siksi pre­ka­ri­saa­tion tulisi olla myös jo aka­tee­mi­sen asemansa vakiin­nut­ta­nei­den huo­le­nai­he.

#HAUtalk-paneelikeskustelu ja antropologian ”#metoo-hetki”

Ensimmäisen kon­fe­rens­si­päi­vän lou­nas­tauol­la oltiin varattu aikaa kes­kus­te­lul­le #HAUtalkista, joka on ollut puhee­nai­hee­na ant­ro­po­lo­gi­sis­sa ympy­röis­sä pitkin kesää. #HAUtalkilla viitataan ant­ro­po­lo­gi­sen, verkossa ilmes­ty­vän HAU-jour­naa­lin ja eri­tyi­ses­ti sen pää­toi­mit­ta­ja Giovanni da Colin ympärillä velloviin vää­rin­käy­tö­se­päi­lyi­hin. Keskustelua on titu­lee­rat­tu ant­ro­po­lo­gian #metoo-hetkeksi maa­il­mal­la kohah­dut­ta­nei­den vää­rin­käy­tös­ta­paus­ten hengessä


#HAUtalk linkittyy pre­kaa­ri­suus­kes­kus­te­luun, sillä pitkälti samoin kuin #metoo-liikkeen aloit­ta­neis­sa tapauk­sis­sa, myös #HAUtalkissa vää­rin­käy­tös­ten kohteena ovat olleet jour­naa­lis­sa avus­ta­ji­na toimineet ja haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa työs­ken­nel­leet henkilöt. He eivät uskal­ta­neet tuoda pää­toi­mit­ta­ja da Colin har­joit­ta­maa pitkään jat­ku­nut­ta kiusaa­mis­ta ja ahdis­te­lua aiemmin jul­ki­suu­teen asemansa menet­tä­mi­sen pelossa. Vaikka kyse on edelleen epäi­lyis­tä, HAU ilmoitti kohun seu­rauk­se­na hyl­lyt­tä­vän­sä da Colin pes­tis­tään tois­tai­sek­si.


HAU ei ole EASAn jäsen, mutta #HAUtalkin saaman huomion vuoksi aihetta haluttiin käsitellä myös kon­fe­rens­sis­sa. Keskustelu EASA2018:sta kääntyi nopeasti pois yksit­täi­sis­tä hen­ki­löis­tä kohti alan laajempia raken­teel­li­sia ongelmia, jotka ovat mah­dol­lis­ta­neet vää­rin­käy­tök­set sekä pitäneet yllä hil­jai­suu­den ja ongelmiin puut­tu­mat­to­muu­den kult­tuu­ria.

Kuva: Mihai Surdu/​Unsplash (CC0)

Keskustelussa pai­no­tet­tiin #HAUtalkia herä­tyk­se­nä, jonka seu­rauk­se­na alan sisäisiä toi­min­ta­ta­po­ja tulisi muokata tasa-arvoi­sem­mik­si ja inklusii­vi­sem­mik­si tavalla, joka mah­dol­lis­taa äänen myös kaikkein haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa oleville ant­ro­po­lo­geil­le. Lisäksi kes­kus­te­lus­sa perään­kuu­lu­tet­tiin tarvetta luoda viral­li­nen kanava, jonka kautta vää­rin­käy­tö­se­päi­lyt voidaan tuoda esiin ilman julkista Twitter-kes­kus­te­lua tai pelkoa maineensa menet­tä­mi­ses­tä epä­koh­tiin puu­tut­taes­sa


#HAUtalkia pidettiin kään­teen­te­ke­vä­nä hetkenä, mutta myös perään­kuu­lu­tet­tiin siihen tart­tu­mi­sen tärkeyttä, jotta on mah­dol­lis­ta saavuttaa pysyvää muutosta. Keskustelussa esi­tet­tiin myös huoli siitä, että aiheesta kes­kus­tel­laan ensin näyt­tä­väs­ti suurella areenalla ja vaikuttaa siltä, että asialle tehdään jotain. Todellisuudessa kes­kus­te­lu saattaa kuitenkin painua unoh­duk­siin, ja kon­kreet­ti­set toimet jäävät ole­mat­to­mik­si


Kritiikkiä annettiin myös siitä, kuinka kaikkein pre­kaa­ri­sim­mas­sa asemassa olevat tutkijat eivät pääse ottamaan osaa EASAn kal­tai­siin kon­fe­rens­sei­hin. Heillä ei vält­tä­mät­tä ole varaa hankkia lippua tai he eivät muilta töiltään ehdi paikalle. Tällöin Twitterin kaltaiset julkiset areenat ovat jat­kos­sa­kin ainoita foo­ru­mei­ta, missä pre­kaa­ri­sim­mas­sa asemassa olevat tutkijat saavat äänensä kuuluviin. Tästä syystä ratkaisua ei voi jättää ainoas­taan hei­koim­mas­sa asemassa olevien aktii­vi­suu­den varaan, vaan toi­min­ta­ta­po­jen ter­veh­dyt­tä­mi­sen tulee olla yhteinen pyrkimys läpi yli­opis­to­hie­rar­kian.

Linjavetoja ja katse kohti tulevaisuutta

Prekarisaatiokeskustelulta ei vältytty myöskään EASA:n yleis­ko­kouk­ses­sa. Yhtenä kan­nan­ot­to­na pre­ka­ri­saa­tio­ta vastaan voi pitää ant­ro­po­lo­gi Vita Peacockin jul­kis­ta­mis­ta kon­fe­rens­sin artik­ke­li­pal­kin­non voit­ta­jak­si aka­tee­mis­ta epä­var­muut­ta Max Planck -tut­ki­musyh­tei­sös­sä käsit­te­le­väl­lä artik­ke­lil­laan


Palkintoa vas­taa­not­taes­saan Peacock sai aikaan pienen kohah­duk­sen kii­tos­pu­heel­laan, jossa hän kiitti #HAUtalk-kohussa vää­rin­käy­tös­syy­tös­ten kohteeksi jou­tu­nut­ta Giovanni da Colia avusta artik­ke­lin vii­meis­te­lys­sä ja saat­ta­mi­ses­sa jul­kai­su­kun­toon. Näin toi­mi­mal­la Peacock muistutti jälleen kes­kus­te­lun ulottuvan yksit­täi­siä hen­ki­löi­tä laa­jem­mal­le, ja siirsi pain­opis­teen pre­ka­ri­saa­tion raken­teel­li­suu­teen sen lie­veil­miöi­den sijaan


Yleis­ko­kouk­sel­la oli myös toinen suora yhty­mä­koh­ta pre­ka­ri­saa­tio­kes­kus­te­luun, sillä EASA ja vuonna 2016 perus­tet­tu PrecAnthro-verkosto jul­kai­si­vat sen aikana alustavat tulokset jäse­nis­tön­sä parissa tehdystä työl­li­syys­ky­se­lys­tä. Kysely tarjosi fak­ta­tie­toa aka­tee­mi­sen uran kehi­tyk­ses­tä pre­kaa­ri­sem­paan suuntaan. Noin 65 % jäse­nis­tös­tä kertoi olevansa mää­rä­ai­kai­sis­sa työ­suh­teis­sa vaki­tuis­ten sijaan, 31 % kertoi jou­tu­neen­sa muut­ta­maan työnsä perässä useammin kuin kerran viimeisen kolmen vuoden aikana


Vastauk­se­na siihen, mihin käytännön toimiin EASA aikoo ryhtyä pelkän puheen sijaan, puheen­joh­ta­jis­to ilmoitti perus­ta­van­sa työryhmän laatimaan ohje­sään­nön vää­rin­käy­tös­syy­tös­ten varalta sekä lob­baa­maan pre­ka­ri­saa­tion vähen­tä­mi­sen puolesta ins­ti­tuu­tiois­sa ja EU-tasolla. Aika näyttää mitä käytännön vai­ku­tuk­sia EASA2018:n pre­ka­ri­saa­tio­kes­kus­te­lul­la on, mutta ainakin asia on nyt nostettu tapetille ja siitä kes­kus­tel­laan alan sisällä aiempaa moni­ää­ni­sem­min.

Kuva: Rawpixel/​Unsplash (CC0)
  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Niina Ahola
  • Artikkelikuva: Nathan Dumlao/​Unsplash (CC0)

Kirjoittaja

Niina Ahola on antropologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa ja toimii AntroBlogin työelämäosion toisena toimituspäällikkönä. Niinaa kiinnostaa erityisesti psykologian ja lääketieteen antropologinen tutkimus. Tällä hetkellä hän kirjoittaa graduaan, joka käsittelee sodan jälkeistä kotiutumista ja mielenterveysongelmia Pohjois-Ugandassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Käsitteen paskaduuni toi suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun aktivisti Eetu Viren kymmenisen vuotta sitten. Viren viittasi termillä esimerkiksi huonosti palkattuun työhön hampurilaisravintolassa tai siivoamiseen seitsemän euron tuntipalkalla. Hiukan vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös akateeminen tutkimustyö on usein eräänlaista paskaduunia.

Globaali muuttoliike on ajankohtainen keskustelunaihe Euroopassa. Euroopan suurimmassa antropologisessa konferenssissa teemana oli aiheen antropologinen tutkimus ja yhteiskunnallinen rooli. Kaksiosaisen raportin ensimmäinen osa keskittyy muuttoliikkeen ympärillä käytyyn keskusteluun.