Pienet, lentävät sotilaat

Mehiläinen ja ihminen ovat eläneet yhdessä tuhansia vuosia. Yhteiselomme ei kui­ten­kaan rajoitu mehi­läis­tar­hauk­seen, vaan mehi­läis­tä on käytetty sodan välineenä aina antiikin Roomasta nyky­päi­vän USA:han.

Perinteinen tapa valjastaa mehi­läi­set sotaan oli paiskata mehi­läis­pe­siä vihol­li­sen niskaan. Aggressiivisia mehi­läis­par­via myös vapau­tet­tiin tun­ne­lei­hin, joita pitkin vihol­li­nen eteni. Nykyään sota­me­hi­läi­set toimivat vaa­ral­lis­ten aineiden tun­nis­ta­ji­na. Niiden turkki kerää puoleensa hiukkasia, joiden joukosta tun­nis­te­taan saasteita, myrkkyjä ja bio­lo­gi­sia aseita. Maamiinojen jäl­jit­tä­mis­tä varten mehi­läi­set ehdol­lis­te­taan tun­nis­ta­maan räjäh­dys­ke­mi­kaa­le­ja, jolloin parvi osoittaa miinojen paikat par­vei­lul­la. Mehiläisistä on myös yritetty rakentaa eläviä sen­so­rei­ta vaa­ral­li­sia aineita tun­nis­ta­viin lait­tei­siin. Nämä pieniin pak­kauk­siin pai­koil­leen teipatut mehi­läi­set elävät vain päivistä viik­koi­hin.

Mehiläinen ei ole sodan hyön­teis­rin­ta­mal­la yksin. Toisessa maa­il­man­so­das­sa hyttysiä ja kop­pa­kuo­riai­sia käy­tet­tiin vihol­li­sen sai­ras­tut­ta­mi­seen ja peltojen tuhoa­mi­seen. Vietnamin sodassa USA käytti hyttysiä, ampiaisia ja mehi­läi­siä kidu­tus­vä­li­nei­nä, ja Korean sodassa rutolla saas­tu­tet­tu­ja kirppuja kyl­vet­tiin taivaalta kuin lopun aikojen airuita.

Nyt maailman mehi­läis­kan­nat ovat romah­ta­mas­sa, eikä kukaan ole varma syystä. Mehiläisiä tutkinut ant­ro­po­lo­gi Jake Kosek huo­maut­taa, että Rooman impe­riu­min myö­häis­vai­heen mehi­läis­ka­to on lin­ki­tet­ty niiden laa­ja­mit­tai­seen sota­käyt­töön.

Ihminen muovaa luontoa ja eläin­la­je­ja monin tavoin hyö­dyn­täes­sään niitä omiin tar­koi­tus­pe­riin­sä. Mehiläispesien sosi­aa­li­seen jär­jes­tyk­seen puututaan, tal­vi­hor­rok­sen pituutta sää­del­lään, mehi­läis­ten kokoa ja jopa kes­kus­her­mos­toa muovataan. Hyönteisiin liittyy niiden ulko­muo­don ja olemuksen vierauden vuoksi voi­ma­kas­ta toiseuden ja jopa vihol­li­suu­den sym­bo­liik­kaa. Siten ne helposti sijoit­tu­vat arvot­to­mien tai hai­tal­lis­ten asioiden kate­go­rioi­hin sen sijaan, että ne näh­täi­siin lajeina, joiden kanssa vuo­ro­vai­ku­tam­me.

  1. Jake Kosek, 2010. Ecologies of Empire: On the New Uses of the Honeybee.
  2. Jeffrey A. Lockwood, 2008. Six-Legged Soldiers. Using Insects as Weapons of War.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Valkoinen Suomi lauloi sisällissodan aikana, ja sen jälkeen, koti-ikävästä, “ryssistä” ja urheista Pohjanmaan miehistä. Niin sanotun uusisänmaallisen käänteen myötä valkoisen Suomen laulut ovat palanneet sekä virallisen Suomen seremonioihin että Youtube-videoihin. Niiden avulla kommentoidaan pikemminkin nykyaikaa kuin sodan kauhuja sadan vuoden takaa.